peurajahti 2010 kuvina ja tarinoina

[kalmo]

[Pohjola]

Suosittelen nyt näitä "lupailuja" luettavan suodatuksella.
Täällä tulee sellaista tulkintaa että huhu

Välitön valvonta on kuten asia ilmaistaan. Älkää höpise mistään huutoetäisyydestä, kohta joku antaa ohjeet kännykällä.

[GraaviSupi]

[Pohjola]

asia pitkälti vallesmannin / syyttäjän harkinta.

valvonnan tehokkuus varmaa sitten mitataan desipelimittarilla


samoin ku lainaaminenki, on annettu ohjeita: tilapäiseen käyttöön voi lainata ilman rinnakkais lupaa, esim. oma ase rikkoontuu, kokeilee toisen asetta yms. mutta, mikäli lainaaminen on useita päiviä, puhumattakaan koko metsästyskaudesta, tulee hankkia rinnakkaislupa. ( on täysin perusteltua, mm. jotta viranomaisilla mahdollisuus tietää mahdollisesta aseesta)

mutta täällä katellaan usein niin ahtaasta putkesta ettei voida nähä sivuille.
toki laissa on hassuja kohtia, kuten hirvikoe 243:lla , 2/3 patruuna kysymykset ite lataavissa, sun muut.

jospa päästäs taas aiheeseen!

[BlueMarlin]

Ja ei kun aiheeseen. Peurajahti päättyi osaltani viimeinen päivä tammikuuta, kun käytin seuran viimeisen kaatoluvan. Ammuin vasan jonka kinnerpaino oli ruhtinaalliset 11 kg ja 950 grammaa. Kauden saldoksi jäi 10 vasaa ja yksi naaras.

[WTD]

sen verran vielä aiheeseen, että ilman koettakin voi peuran ampua. nimittäin haulikon täyteisellä. peurajahtiin ei siis välttämättä vaadita kantolupia saati ampumakoetta. mettästyskortti riittää peuraseurueen jäsenyyden lisäksi.

[jpi]

Tammikuun alkupäivinä tuli terrille ensimmäinen kova tilanne jäljityksessä. Edellisiltana naapuri soitti että kytiksellä raapaisi peuraa tod näk etujalasta ja tipottelee verta. Sovittiin että mennään aamulla katsomaan kun alkujäljityksen perusteella vaikutti että luita ei ole poikki.

Aamulla koira valjaisiin ja jäljelle. yön aikan jäljen päälle oli tullut pari senttiä märkää lunta, mutta hyvin tuota koira seurasi ja pystyi vielä itsekin varmistelemaan että jäljellä tosiaan pysytään.

Reilu tunnin verran kierreltiin jälkien perässä ja makuita oli muistaakseni 5kpl. Sitten tultiin karjapihaan jossa koira hukkasi jäljen totaalisesti. Koira kiinni puuhun ja itse ihmettelemään minne peura on mennyt. Siinä touhussa meni reilu puoli tuntia ennen kuin saatiin uudestaan jäljestä kiinni. Melko pian oli taas kaksi yöllistä makuuta joiden jälkeen koira nosti kamalan metakan ja selvästi näki jotakin.

Passimiehiä oli alueen ympärillä muutamia vahdissa jotenka laskin koiran irti. Melkein heti kun koira poistui alamäkeen reilun sadan metrin päähän, tuli jo peura viistoon takaisinpäin ja hävisi puskan suojiin. Mitään toivoa ei ollut haulikolla ampua sataan metriin juoksevaa peuraa.

Tästä eteenpäin alkoi tippua koiralle pisteitä. Lunta oli sillä kertaa metsässä puolisen metriä ja melkomoista kahlaamista oli niin miehelle kuin koirallekin. Koira kuitenkin paineli sitkeästi verijälkeä peuran perässä ja päästeli tasaiseen myös kitkuttavaa haukkua. Lähdin itse kulkemaan jälkeä perässä jos peura tekisi lenkin takaisin omalle uralleen. Reilun 45 min ajon jälkeen peura oli tehnyt lähes täyden ympyrän kiertäen metsässä n.2,5km lenkin. Tämän jälkeen se oli ottanut peltotien alleen ja jatkanut sitä pitkin. Tiellä koira teki hukan ja tuli omia jälkiään takaisin. Tässä vaiheessa peli poikki ja uusi sotasuunnitelma.

Peura oli jatkanut tietä parisen kilometriä ja hypännyt uudestaan sivuun. Valinta hyppypaikasta oli kuitenkin väärä, koska alue rajautui kolmelta sivulta tiehen ja yhdeltä peltoon muodostaen ehkä puolen neliökilometrin motin.

Kun saimme passin ympärille laskin koiran uudelleen irti ja jäin itse lähelle menojälkeä. Koirapa veti kuitenkin ässän hihasta ja lähti pitkin tietä kamalaa vauhtia takajälkeen. Koitin huudella takaisin mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Varmaan kymmenen minuuttia odottelin että tuleeko se takaisin ja sitten jo turhauduin ja läksin itse huutomiehenä peuran perään. Meni kuitenkin muutanma minuutti ja koira ampaisi ohitseni kuono maassa. Jäljestä kiinni ja kauhea haukun revohka päälle. Juoksin äkkia takaisin passiin ja jäin odottamaan mitä tapahtuu. Radiosta kuului hetken päästä että nyt varmasti lähti kun alkoi suora huuto. meni ehkä minuutti ja pamahti kaksi kertaa.

Radiosta kuului että tämä peura ei ainakaan mene enää mihinkään. Hetken päästä myös koira tuli jälkeä perässä ja totesimme homman olevan selvä.

Kyselin radiolla että miltäpä siellä kaadolla nyt sitten näyttää ja mitä koira touhuaa. Vastasivat että varsin tyytyväiseltä näyttää koira suoritukseensa ja nauttii palkinnostaan melkoisen karvapilven keskellä.

Että tällainen tarina. Koira sai illalla makkaraa.