Verijälki koirat, eli jäjittäjät laukauksen jälkeen..

[t_o_m_m_i]

Mun jo edesmennyt novascotia oli myös luonnonlahjakkuus verijälkeen. Ensimmäisen kerran vein sen raapaistun hirven jäljille koiran ollessa 8 vuotias, jäljitti 3 kilometriä, ja tultiin suoraan kaatopaikalla. Hirvi siis ammuttiin passista uudelleen, kun radioverkossa tuli koko ajan tietoa, missä liikutaan.

Näin jälkeenpäin harmittaa, kun en ajallaan treenannut koiraa tuohon touhuun. Oli niin pirun paukkuarka ja kohelo muuten, että linnustamiseen siitä ei ollut, mutta jälkihommissa tuntui viihtyvän. Ylösajavana toimi myös, kaikki mahdolliset juoksevat elukat sai tiukkaa ajoa 2-4 inuuttia löytämisestä.
_________________
- Pessimisti ei pety -

[tuhola]

[t_o_m_m_i]

Huomasin saman lehdessä. Kivoja koiria, harmi vaan, että rodussa on aika paljon sairaita yksilötä, ja Suomen pienehköt piirit, niin taudit kiertää... Uutta verta tuohonkin rotuun kaivattaisiin aika paljon, onneksi Ruotsista on tuotu jonkinverran koiria ja innokkaimmat ovat hakeneet Kanadastakin asti.

Jos etukäteen varmaksi tietäisi, että ei ole mitään mystistä periytyvää tautia koirassa, niin voisin ehkä uudenkin semmoisen joskus ottaa. Sähläluonteinen ja mukavan kokoinen.

Anteeksi offtopic, takaisin aiheeseen.
_________________
- Pessimisti ei pety -

[nippon1]

pitäskö käydä korjaamassa tuoki kunnia saksanseisojille
_________________
Rauhasa hissun kissun

[m.mestari]

[m.mestari]

Varmalle kaadolle koiraa vein iltasella, löytyhän tuo kivasti..

Kiitokset Ampujalle..

Hyvää harjotusta nuorelle koiralle...

[velman]

[m.mestari]