Piipun valmistustavan vaikutus tarkkuuteen

[moamoottori]

"Olen ymmärtänyt että Peurala osti Mäkisen koneet jotka taas oli ostettu Tikkakosken asetehtaalta alunperin. "
korjataampa hiukan alkua.mäkisellä on yhä koneet navetassa ei se oo niitä myyny eteenpäin,tekee yhä piippuja .
_________________
kaikki mikä haisee dieselille kiihottaa/toyota kestää eniten väärin käyttöä

[xyxy]

[Nimrod]

Tässä mennään nyt vahvasti teoreettisen painonnoston puolelle, mutta menköön...

Jos verrataan nappirihlausta ja lastuamista, niin on todellakin enemmän kiinni piipun laadusta kuin käytetystä menetelmästä. Kylmätaonta on sitten kokonaan toinen juttu, sillä sen tarkoituksena on vain saada valmistettua kustannustehokkaasti riittävän hyviä piippuja tehdasaseisiin.

Eli kun puhutaan laatupiipuista, ei puhuta massapiipuista. Laatupiipuissa taas käytettävä menetelmä ei ole absoluuttisen tarkkuuden kannalta se oleellisin asia.

Eli jos mietit aseeseen parempaa piippua, niin periaatteessa suurin osa valikoiduista nimipiipuista on siinä kastissa, että niistä saadaan ulos nollakäynti.

[perisofeus]

Takomakone on ilmeisesti erittäin kallis, koska niitä on vain isoilla tehtailla.
Monet tekevät alihankintana piippuja sotilasaseisiin.

Tämä lienee syy, että keskikokoiset asevalmistajat tekevät piippuja nappirihlaamalla.
Tällainenkin laitteisto maksaa, mistä osaltaan johtuu, että varsinaiset piippusepät tekevät rihlauksensa höyläämällä.
Millä saadaan varmasti erittäin hyviä piippuja.

Itse ajattelen, että hyvin hallittu takomenetelmä uusin konein antaa tulokseksi hyvää laatua.
Mikähän on esim. Tikka Sporterin tai Sako TRG piipun tekotapa ja mitä tarkkuutta näille luvataan?

Minusta alkuperäinen kysymyksenasettelu on vähän hankala.
Voidaan tietysti vastata, että höyläpiipuista löytyy tarkimmat piiput.
Mutta kun asiaa tarkastelee laajemmin, niin huomataan, että moni muukin asia on erittäin tarkkaan valikoitua laatua ja tekijät huippuluokkaa.
Samalla takopiipuista löytyy huipputarkkoja aseita, joiden väliset erot muihin tekotapoihin löydetään vasta kun piippu kiinnitetään penkkiin. Jos aina sittenkään.

Oma veikkaus on, että jos esim. Miroku säätää porakoneen, takomakoneen yms. koneet äärimmäisille toleransseille vaikka kesken jonkin pitkän Browningin piippujen tuotantojakson tehdäkseen yhden tarkan takopiipun valikoidusta aihiosta, se ehkä onnistuu siinä.
Teknisesti se osaa tehdä sen, koska valmistaa itse koneet ja niin tarkoiksi kuin sillä lähinnä on tarvetta.
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen.

[xyxy]

Aivan mielenkiintoisia näkemyksiä. Muistelen joskus keskustellee Mäkisen Erkin kanssa tuosta tarkan piipun teosta. Hänelle lähtökohtana oli tasa-aineinen raaka-aine. Sanoi jo porauksessa tunnistavansa, saako piipusta hyvää. Viittasi siis siihen, onko aihiossa valmiiksi jännityksiä. Hänen mielestään Ovakon piipputeräs oli lähtöaihioksi riittävän hyvää. Ei vain ollut oikein tyytyväinen siihen, että piti ostaa 5000 kg kerralla.

Mäkisen ensimmäinen valikointi tapahtui raaka-ainetta hankittaessa, toinen porauksessa. Kuinka sitten on, tuleeko noiden valikointien jälkeen jo hyvää tavaraa jokaisesta aihiosta, vai vieläkö sitten moneen kertaan valikoidaan. Pienen pajan ei varmaan kannata valita sivuun oikein paljoa piippuja; hitaalla menetelmällä piippuja valmistuu hitaasti, ja jos valikoinnissa vielä menee hylkyyn monta, niin ei lyö leiville. Olen teettänyt Erkillä muutaman piipun ja ne ovat olleet käynniltään moitteettomia, ei toki nolla-hajontaan pystyviä, mutta sitä ei ole tullut haettuakaan. Tunnetusti Erkki ei pyrikään peilikiiltävään sisäpintaan, ja se on jonkinlainen ongelma.

Napin veto piippureiän läpi on väkivaltainen toimenpide. Joku edellä totesi, että hehkutuksessa (tai sitä lievemmässä) eli jännitysten poistossa piipun reikä supistui jopa 0,2 mm (oliko oikein?). Mielestäni muutos on valtava. Asia saattaisi olla teoreettisesti tarkasteltavissa, mutta saattaisi olla vähän samaa, kuin teoreettinen painonnosto, joten olkoot.

Noihin jännityksiin liittyy aina muodonmuutos ja muodonmuutokseen jännitys.

[Raatokärpänen]

Aihetta ylös:

Ulkomaisista piipuntekijöistä kiinnostaa eniten Shilen ja lähinnä mitä mainoslauseessa kerrotaan.

Select Match Grade
These stainless steel masterpieces of machining and hand lapping are intended for the competition shooter-- or even the hunter-- who wants the ultimate in accuracy and quality. These are our highest grade barrel and, of course, the most costly. What makes them so good that benchrest shooters, such as Tony Boyer, crave them? Consider this: To meet Select Match Grade criteria, the groove diameter must air gauge within .0003" of our standard diameter. Moreover, the uniformity of the bore cannot vary more than .0001" for the entire length of the barrel. [b]These barrels are also completely stress relieved, and the bore is polished to a gleaming surface finish by our most experienced lappers.[/b]

Siirtyykö nuo ominaisuudet automaattisesti käyntiin? Voiko piipun pilata asentamisvaiheessa, eli saavutetaanko edes lähtökohtaisesti etua esim saman valmistajan Match Grade laatuun? Kenelle piipun asennus lukonkehykseen tehtäväksi?

[Raatokärpänen]

Ja vielä vierestä seuranneena:

Vääntämällä suoristettu piippu on vain säkällä hyvä ja lähtökohtaisesti ongelmapesäke. Jännitteet näyttävät melko pian tapansa ja vaeltavat tosiasia. Tuollainen on lintukiväärinä aivan mitään tekemätön.

Sako/Tikka vääntää taotut piippunsa. Aseen ostaja on tuurin armoilla minkä saa. Kumpaakin tuuria on ollut. Ja huonon tuurin sattuessa valmistaja vetäytyy vastuustaan vedoten toleransseihinsa.

Tunnettu jo nyt areenoilta poistunut kuuluisuus on Mäkinen. Minun sivusta seuraamani kokemus Mäkisen piipusta on huono: Orkkis Sakon tilalle vaihdettiin melko tyyris piippu oli sisältä tulkattuna epätasareikäinen (keskeltä tiukka), rihloja ei juurikaan oltu viimeistelty jonka pohjalta kuparia kerääntyi aivan mielenhäiriössä. Ja sitten se tärkein ja sitä myöten suurin pettymys; piippu ei ollut tarkka. Tekijä ei ottanut mitään itseensä, kiisti kaiken. Suurin turhautuminen oli Mäkisen piippuja kehuneita kohtaan, eli mikä mahtoikaan olla se oikea kokemus vai höpistiinkö muiden kertomia eteenpäin.

Näihin kahteen pettyneenä

Mitä mahtaisi tarjota Peurala? Kiinnostava vaihtoehto ainakin

[Jartsu]

Noh jää nähtäväksi. Jaksaako läpätä tarpeeksi.

Yhteen tehtii ampukolvaus ja nyt sillä alkaa osumaan ja kuparin tuotto pieneni.

Läppääminen tuo tietysti lisähintaa.

Loppu on herrasta kiinni, toki asiakkaasta, jos asiakas vaatii hyvää piippua vai riittävää.

On monta asiakasta mitkä eivät tule koskaa saamaan edes nykysen piipun käyntiä ulos mitattua.

[Raatokärpänen]

Käynti on monen tekijän summa. Lähtökohtana on että kiikari ja sen kiinnitykset ovat kunnossa, sekä aseen sovitus tukkiin on tehty asiallisesti ja oikein.

Ampumataito korostuu kaliiperin ja rekyylin kasvaessa. Ampumataitoa voi parantaa, tosin oleellinen edistys tapahtuu vasta kun kitketään ilmeiset virheet pois, niinkään kuin loputtomalla paukuttelulla. Vaatimaton ampuja ei kovin oleellisia eroja pysty koeampumiensa aseiden välillä saamaan.

Patruunan joutuu tekemään tarkkaankin piippuun. Myös eri ääriolosuhteisiin kuten talvipakkasiin, jos sellaiseen tarvetta on. Jälleenlatausta harrastamattomat tai jälleenlataajilta patruunoita tilaamattomat eivät voi koskaan tuohon optimaaliseen käyntiin päästä, eli mainittua ulosmittausta saamaan.

Sitten kun hyvin käyneestä luottokivääristä käynti hiipuu eikä tavallisimmista muista aiheuttajista löydy selitystä, jää jäljelle lähinnä piipun kohtalo. Etenkin jos boroskopointi ja tulkkauslöydökset tätä epäilyä tukevat. Piipun valinnassa ei jaksa ykkössataset tuolloin kiinnostaa, muttei toisaalta investointikaan, jos panostetulla sijoituksella oikeasti saavuteta lisähyötyä tai muut tulevat asennusvaiheet voivat sen tarjoaman käyntilisän pilata.

Piipun tekotapa varmaan vaikuttaa, mutta lähinnä niin että millaisella seulalla työstettyjä piippuja hyväksytään asennusta varten, kuinka paljon niihin tehdään kyseenalaisia korjauksia ja toisaalta kuin jatkoviimeistely tehdään. Eli tuottaako esim takominen keskimäärin enemmän sutta niin että huonompaakin hyväksytään tappioiden vähentämiseksi. Jännitteiden lataaminen piipun teräkseen on juuri tuollaista toimintaa.

Jos tuosta Peuralasta piipuntekijänä olisi jollakin jotain kerrottavaa, niin mielellään kuulisi.

[jykä]

Tarkka-ampujakillan sivuilla on Peuralasta keskusteltu otsikolla uusi kotimainen piippuseppä.
http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=13&t=5004

[Solifer]

Nappirihlausta tehtaat käyttävät koska se on edullinen ja nopea valmistustapa. Nykyään leikkaamalla telwe piippuka enää pienemmät pajat. Etuna jälkimmäisessä että erilaiset rihlannousut, rihlatyypit ja rihlojen lukumäärät on helpo toteuttaa ilman ispja investointeja.

Jännityksistä sen verran että onko se kanuunaporan poraus muka niin hellä että aihioon ei tule mitään jännityksiä? Hieman epäilen että jännityksiä jää.

[jöllikkä]

Mulla on pari peuralaa ja vallan mainiosti toimivat. Erittäin hyvin viimeisteltyjä,kummastakaan ei juurikaan irtoa kuparia. Uutenakin huomattavasti vähemmän kuin niistä Kriegereistä joita minulla on ollut.

[velluq]

[Jartsu]

[jöllikkä]

Ilmeisesti näin kävi. Sekä 6,5 mm, että 6 mm oli enismmäisten laukausten jälkeen yhtä punaisia kuin mäkiset. Kuparointi kyllä lakkasi lähes kokonaan, kun piipuilla oli ammuttu satakunta paukkua.