Hirvi 15 tuntia suolistamatta - Onko vielä syötävissä

[Nimrod]

[vanha pappa]

Veli Nimrod;
Suuret abloodit ja yksinäisten jäljittäjien ritarimerkki noista sanoista
Mikäli sinut ja minut eliminoidaan toisinajattelijoiden toimesta lausuntojemme perusteella ,niin siksi kiirehdin tämän kiitospuheen laatimaan.
_________________
Vanha pappa

[nettijussi]

Oikeita ohjeita haavakkotilanteita varten oikein ropisee.
Papalta parhaat kommentit.

Vaan itse otsikon aiheeseen palatakseni:
Kun hirvi pötköttää kuolleena yli puoli vuorokautta, empä lähtisi sitä itse syömään, enkä myymäänkään.
Vaikka ei ole mahoille ammuttu, tulee lihaan kuitenkin näin pitkän suolien sisälläolon takia outo sivumaku. (itsellä kokemusta yön yli huilanneesta peurasta)
Takavuosina kun hävitimme omien mokailujemme takia yhden aikuisen naaraan yli puoleksi vuorokaudeksi metsään, vaikka se nyljettynä näytti suhtkoht siistiltä, niin koko hirvi meni seuramme koiramiesten koirien murkinaksi.

Vaan ei siitä mitään tautia saa, kunhan hyvin kypsyttää, että voipihan tuota syöntiäkin kokeilla.

Nettijussi

[BlueMarlin]

Todella hyviä pointteja koskien haavakon jäljestyksiä on tullut esiin tässä ketjussa. Alla sellaisia asioita miten minä jälkikoiran ohjaajana haluaisin asioita tehtävän ja pienet perustelut miksi näin:

- mikäli eläin poistuu laukauksen jälkeen näköpiiristä, ampuja merkkaa oman paikkansa, paikan mihin eläintä ampui ja eläimen kulkusuunnan laukauksen jälkeen. Jos paikkoja ei merkata niin pienen pyörimisen jälkeen kukaan ei enään tiedä missä oltiin ja minne ammuttiin.

- mahdollisen haavakon tullessa jahtipäällikkö tai hänen määräämänsä henkilö ottaa tilanteen näppeihinsä, ampuja ja muut pysyvät paikoillaan. Tämä siksi ettei paikkaa kuormiteta väenpaljoudella ja kaikilla lähimaastosta löytyvillä"asiantuntijoilla". Kuten tuossa aiemmin joku totesikin niin ampuja on yleensä se ketä ei pidä päästää ns. jutun päälle.

- koetetaan etsiä mahdollinen verijälki siten ettei käveltäisi sen päällä. Mikäli verta ei pian löydy niin yritetään saada paikalle koira joka seuraa verijälkeä. Veri tulee välillä niin sumuna ettei sitä ihmissilmällä tahdo nähdä mutta kuten todettua niin toimiva koira sen kyllä haistaa. Eli ei heti alusta ainakaan vaikeutettaisi jälkikoiran työskentelyä.

- jos koira löytää jäljen niin ohjaajan pitäisi hieman yrittää päätellä, että minkälaisesta osumasta on kyse, veren väri, karvat luunpalaset, veriläikät, yms. Tässä kohtaa mielellään on jo peli vihelletty poikki muun jahdin osalta ja kaikki energia kiinnitetään haavakon pois saamiseen. Se Mr Murphy tulee usein käymään juuri tällaisissa tilanteissa.

- tässä kohtaa toivottavasti jahtipäällikkö on jo miettinyt eläimen mahdollisia kulkusuuntia ja kenties siirtänyt passimiehiä oletetuille kulkureiteille. Ja koiranohjaaja lähtee etenemään jälkeä vasta, kun asiasta on sovittu jahtipäällikön kanssa. Jäljellä edetessä on hyvä jakaa puhelimella tietoa passissa oleville. Ja mielellään yksi tervepäinen ja hyvä hermoinen"asemies"mukaan jäljelle.

- vaikka kyse onkin haavakosta ja sen talteen saaminen on tärkeää niin passimiesten on syytä olla tarkkana. Eli ei ammuta joka risaukseen ja vilahdukseen, jäljestäjät saattavat olla hyvinkin lähellä eläintä. Tämähän pätee kaikkeen metsästykseen mutta haavakoiden kanssa ollaan yleensä hieman"kuumempia".

- ja kuten elokuvissa kävisi niin hetken päästä eläin löytyy kuolleena tai se ammutaan jäljestäjien toimesta. Tai sitten ei. Mikäli eläin pudottaa jatkuvasti verta niin sen seuraaminen toimivalle koiralle on kohtalaisen helppoa. Mutta jossain kohtaa on tehtävä päätös siitä onko kytketyllä koiralla järkeä jatkaa vai pitääkö perään päästää ns. pysäyttävä. Itse lähden siitä verta jatkuvasti pudottavan kanssa, että perässä mennään jos kunto riittää. Joskus se veri koneesta loppuu ja silloin loppuu matkantekokin. Joskus päätökset ovat oikeita ja joskus vääriä mutta niitä pitää tehdä. Ja se mikä on varmaa niin jahtimajalta tai nuotiolta löytyy neuvojia miten case olisi pitänyt hoitaa.

Mielestäni yksi syy siihen ettei jälkikoiria pidetä arvossa johtuu seuraavasta: jäljelle lähtee paikalle hälytetty ohjaaja+jälkivalio koira sekä seurasta Heikki Hirvimies, jahtikausia takana kolmisenkymmentä ja useita kaadettuja hirviä. Mutta kummallakaan ei ole kokemusta haavakon jäljestämisestä ja jos eläintä ei löydy niin molemmat poistuvat metsästä naama norsun veellä ja omassa kaveripiirissään moittivat toisiaan. Toisen mielestä koira oli !&%¤# ja toisen mielestä metsästäjä oli idiootti. Ensimmäinen ns. kova jälki on jokaisella joskus ollut mutta treenipaikkoja haavakkotilanteet eivät ole. Jäljellä oltaessa ohjaajan pitäisi saada tukea asemiehestä ja toisinpäin. Jos luottoa ei löydy molempiin suuntiin niin takamatkaa tulee heti lähdössä.

Itse olen ollut monen eri metsästäjän kanssa jäljellä ja minulla on muutama luottomies joiden kanssa mielelläni lähden. Ja sitten on niitä joiden kanssa en lähde mistään hinnasta vaan menen mielummin yksin. Yksi tällainen on mies, joka pyrkii koko ajan koiran etupuolelle. Kiellot eivät auta ja kysyttäessä selittää, että onhan hänen oltava koiran etupuolella. Eihän sitä muuten pääse ampumaan jos eläin karkkoaa...

[vanha pappa]

Niin,alkuperäiseen aiheeseen myös palatakseni; muistuipa mieleeni kauan sitten tapahtunut hirvielukan haavaaminen.
Kuljin Taaton mukana hirvielukan jahtuussa olallani puntitetusta lattialankusta veistetty katajakaarinen "piilari". Oli porukka muutama päivä sitten haavannut tappisarvea ja nyt sitten uuden jahdin aikaan löytyi kenties sama elukka,jota oli tökätty. Elukka oli mennyt haavoineen kookkaaseen lähteeseen , jossa oli tekeentynyt ja niin pehmennyt,että oli ronkat ja lavat irronneet ja sukeutuneet nokkossäkkeihin, taljakin oli hajonnut ja häipynyt jonnekin. Siinä äijät hiukan asiaa aprikoituaan päättivät,jotta on tuo liha jo niin paskoa,kun on tuohon tilaan pehmennyt.
Eiköhän jatetä siihin,totesivat ja hymyssä suin poistuttiin lähteeltä.
Pikku-pappa silloin ihmetteli,jotta miten se nyt tuollain,että oikein nokkossäkkeihin.....
_________________
Vanha pappa

[Jäykkähäntä]

Syömättä ne on täällä päin jääneet nuo yön yli maanneet haavakot. Viime vuonna sattui sellanenkin raanakko, jota ei löydetty ennen kuin seuraavana päivänä, vaikka sm-tason jäljestysmestarikin oli paikalla ja homma hoidettu kuten pitääkin.

Tyhmä se seura on, jolla ei erillistä jäljestyskoiraa ole juuri näihin hommiin.

[9.3x622]

[Koukkupolovi]

Eihän se pari päivää hautunut ruho ole kuin pikkuisen raakakypsynyt..
Toukkia kerännyt se vasta helppo syödä on. Pehmyttä lihaa ja toukissa ei luut hampaissa rutise....
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[dxman]

Yllättävän paljon näyttää porukkaa pyörivän oletetulla haavakkopaikalla. Kyllä kai joka paikassa jo aloituspalaverissa sanotaan, ettei siellä paikalla käy alkuun kuin ampuja kääntymässä?

Sillä verijälkikoirallakin pitäisi olla sitten se verijälki. Kolaritilanteissa ei välttämättä avohaavaa tule, eikä ohi ammutuista.

Kerran eräs haavakko vasa tuotti kovastikin töitä. Tuplavasoista toinen löytyi siitä mihin ampuja sanoi ensimmäisen tipauttaneensa yhdellä laukauksella. Toista vaan ei löytynyt mistään, ei kissojen eikä koirien kanssa, vaikka hyvät osumat piti olla. Aikansa otti kunnes joku alkoi kampaamaan tosissaan sitä löytynyttä vasaa. Jossa olikin sitten useampi reikä, eikä sitä yhtä. Pieni näkemä este ja vähän ylimääräistä mielikuvitusta.

[fred scuttle]

[9.3x622]

[umpikortto]

Kyllä minä jätän seuraavaan päivään jääneen syömättä. Tahtoo se haiskahtaa suolikaasuille. Ja mikä pahinta se pilaa koko syksyn lihat. Aina ku ottaa lihamöykyn sitä kääntelee ja haistelee...Valmista soppaaki maistelee ja eppäilee etteihän tää vaan oo pehales sitä ... ja on maistavinaan epämäärästä tuoreestaki lihasta.
Vain paras on kyllin hyvää minun suuhuni.

Duoda, onko muuten kukaan testannu lamppuja jolla veri ja jäljet muutenki näkys parhaiten. Noissa led lampuissa valon väri on semmonen ettei niillä nää mittään vaikka onki kirkkaita. Voihan se olla ikänäkö mulla joka rietastaa. Zenonienki kans mulla on vaikeuksia erottaa jälkiä tieltä vaikka himmeillä lämminvaloisilla normihehkuilla pienikin kokkare tiellä aiheuttaa jarruttamisen. Tosin nuo minun on varmaan kylmimmästä päästä sävyltään.

Tässä kyttäysjahissa on nuo hämärästä johtuvat vaikeudet lisääntyneet rajusti. Tietysti jälkikoira on se paras ratkasu mutta eipä se aina oo niin helppoa saada se paikalle näissä kairoissa.
Kunnon lamppu ois jo puoli voittoa. Nämä nyky lamput on /seestä ja poikittain

Umpis

[olsa]

vanha pappa, antoi hienosti höystettynä haavakko ohjeen, ja oikeita ohjeita kaikki.
Kyllä ampuja pitää ampumapaikalle mennä, jättää repun siihen mistä ampui.
Ampumapaikalle suora kävely, siellä varmana on sammaleet sekasin siihen merkki vaikka nenäliina.
Jos jäljet hyvin näkyy mihin hirvi mennyt, seurata voi 100 m kauemmaksi ei pidä mennä, tähän toinen kunnon merkki.

Kyllä hirvi usein lähemmäksi 100 metriä juoksee laukauksen jälkeen, elle puhdas rankaosuma ole.
Ellei hirvi löytynyt.
Pidän hyvin tärkeänä pitää vähintäin tunnin tauko, sen makkaran pituisen tauon lisäksi,,minkä pappa jo vihjasikin.




Jos hirvi on saanut suolille osuman sitä on turha lähteä hosuen naapuriin ajamaan, se rauhottuu makuule ja siihen saa lopettaa, eikä vauhti ainakaan ole kova vaikka jalioilleen nousee 2 tunnin päästä.

Vuorokauden metässä ollut hirvi, riippuu ilmanlämpötilasta suudesti.
10+ nyttenkin yö lämpötila, melko pyöreä on ruho, en söisi. nollakeli aivan toinen juttu.

[fred scuttle]

[JokuUkko]

Usein tulee virhe siinä, että kun joku hirveä ampuu, niin jos ei noin 3 s aikana laukauksesta ilmoita radiopuhelimeen että mitä on ampunu ja miten on käyny, niin alkaa hirveä radioliikennehärdelli kun kaikki kysyy mitä on tapahtunu. Ja tässä kohtaa usein ampuja hätääntyy ja alkaa hermostuneena repiä radiopuhelinta taskusta ja samassa menettää katsekontaktin pakenevaan hirveen Ja sitten ku puhelin on huulilla niin hirvi on jo hävinny, eikä ole mitään havaintoa, että mihin suuntaan se on hävinny!!

Monesti, kun vaan olis hiljaa paikallaan laukausen jälkeen ja seuraisi hirveä tarkkana, voisi nähdä/kuulla hirven pakenemisen (jopa sen mainitun 100 m jo passipaikalta), voisi huomata mahdollisia viitteitä osumasta ja ehkä jopa ampumaan uusiksi (joskus hirvi saattaa pysähtyä sinne noin 100 m päähän ihmettelemään et mikäs hitto tonne suolille tömähti). Ja pakomatkakin jää lyhyemmäksi, kun ei ala hirveesti laukauksen jälkeen sählää niin hirvi ei välttämättä pelästy ja painele viimeisiä sekunteja ihan täysillä...

Tuota radiopuhelinhommaa vois mones seuras parantaa. Ainakin meidän seurassa tuo radiokuri on ihan surkea. Kerran kävi itelle niin et näin pienen sonnin tulevan hiljaa aukon reunaa noin 150 m päästä meikäläisen passia kohti. Noh, odottelin kaikes rauhas ku naapuripassissa pamahti ku kaveri ampu lehmän. Noh, samantien toisen puolen naapuripassin vanha pappa (en viittaa nyt tänne kirjoittelevaan herrasmieheen) alotti järjettömän radiopuhelinmekastuksen:

"ammut JokuUkko uudelleen, ei hirvi kaatunu. Ammu uudelleen äkkiä. Ei se hirvi kaatunu. Ammu jo ettei karkaa..."

Kas ku ei kaveri ampunu sieltä parin sadan metrin päästä hirveä. Noh, odottelin että hirvi tuli lähemmäs ja pistein sonnin selälleen Ja jälkikäteen annoin sitten hieman rakentavaa palautetta asiasta kaverille...