Puimakoneen kokoinen Metso

[Toppu]

Kyllä se puimuri veti taas höplästä. Osaa se lähtiä niinku velho, pitää varmaan kytätä se. Nyt jo kolmas vuosi ku se vetää nenästä.. Pitää otta tuholan konstit käyttöön ja tutustua oikeen tarkemmin. Poikametto tosin pääty reppuun asti, siitä olis voinu tulla puimuri eräänä päivänä.
_________________
Panoksia, Paljo!
http://mrkonepaja.blogspot.fi

[mtaskinen]

Se on täysin totta, ettei niitä varmoja holleja tule ikinä. Jos et ammu ei voi tippua.. Yksinkertaista. Pitää vain järjen päässä ja liipaisinsormen herkällä. Katsoin tuon videosi, ja itsekkin veikkaisin, että toinen laukaus osuu.

Mutta väitän myös samalla, että kolmas ei mennyt edestä ohi, mietitään asia niin, että jos otat ennakkoa vaikka 3metriä, tuonne 50m tienoolle haulisuihku on varmasti n. 2,5m pitkä.. On enemmän kuin ihmeellistä jos saa ammuttua haulikolla edestä ohi, eli liian isolla ennakolla. Ainakin näin omien kokemusten mukaan.. Kyllä se jos ohi menee niin lähestulkoon aina se taakse jää sivulentoon ammuttaessa..


Mutta niitä sattuu.. On sitä tullut itsekkin pummattua metsoa useasti, tosin ei hakkuulle, en ole ikinä sitä päässyt aukaella yrittään, mutta harvassa aihkimännikössä kylläkin.. Ei muuta kuin huomen aamulla uutta matoa koukkuun ja koukkunokan perään, kyllä se vielä joku päivä erehtyy sellaselle hollille, että tippuu ku kintas.

Ja tosiaan on sitä nähty lintuja jotka hyvän osuman saaneena siipeytyy useita satoja metrejä.. Esimerkkinä tänään ammuttu ukkoteeri, 120m 6,5x55 keskeltä läpi, hyppäs lentoon kuin terve lintu ja törmäs parinsadanmetrin lennon jälkeen toiseen petäjään aukolla ja tippu kuolleena maahan.. Onneksi lähti aukolle päin lentään, niin näin tilanteen..
_________________
Onko näkyny? - aina sitä jotaki..
Ootko saanu? - kaikki mitä on näkyny!

[sami.k]

Tungetaampa nyt turpa tähänkin soppaan kun on alkuun päästy.Eli Minulla on tuohon pomppu hommeeliin tälläinen käytäntö että jätän lähes aina ampumatta pomppulinnun ellei pudotus ole täysin satavarma,eli jos metso pomppaa jostain 30 metriä hollilta jätän ampumatta ja tästä syystä todennäköisyys metson saamiseen kasvaa huomattavasti eikä synny haavakoita(raana metso vetuttaa uskomattoman paljon)voi kuullostaa melko idioottimaiselta mutta homma perustuu siihen että kun jättää ampumatta niin lähes aina metso löytyy parinsadanmetrin päästä puusta,yleensä männystä ja monesti latvasta,joten varovasti seuraamalla saan lähes aina metson kiväärillä reppuun.toimii myös teerelle erin omaisesti.Suosittelen vahvasti kokeilemaan.

[Murkulat0r]

[timhoe]

Jokainen tavallaan. Itse metätän yksin ja ilman koiraa, metsästyskortti on nyt ollut 13v taskussa eikä yhtään metsoa ole eräksi tullut. Yli 35m matkoille en lähde edes yrittämään, mistään 50m holleista puhumattakaan. Jääpi saamatta tai ei, niin en halua päättää metsästysreissuani siihen, että yli 10v uurastus palkitaan omalla ennätysmetsolla, joka on haavakkona jossain metsässä. Monta kertaa on pompussa tullut ase nostettua, mutta käytännössä aina laskettua alas ilman et liipasimesta tulee vedettyä. Mieluummin vaikka 20v jahtia ja yksi metso eräksi, kuin 20v jahtia, metso eräksi ja kymmenen haavakoksi metsään. Näin omalla kohdalla.

[Matti R]

50 metriä on jo sellainen matka, että patruunoiden käynti on syytä testata etukäteen ko matkalle. Tämä kävi hyvin selväksi itelle, kun aikoinani hain sille matkalle riittävän hyvin toimivaa hanhikutia. Löytyihän niitäkin, mutta likikään joka patruunasta ei siihen ole. Nykyään ne hommat menevätkin unalla. Tai menisivät, jos pääsisi tilanteeseen. Oli meinaan senverta vähissä hanhihavainnot "omilla" pelipaikoilla, että jätettiin pyynti kesken ja linnut rauhaan.
_________________
Ent nimim Hannes

[Murkulat0r]

[tuhola]

[tetri]

Tämä ei ollut mikään puimakoneen kokoinen metso, vaikka hyvin varttunut poikalintu olikin...
Keskusteluun ajankohtainen tapaus liittyy kyllä:
Sunnuntaina hämärän kynnyksellä sai nuori bretonini komean seisonnan ja päästyäni koiran vierelle näin vajaassa 30 metrissä maassa kaksi mettoa vierekkäin. Samalla pomppasivat siivilleen sivuttain voimakkaaseen vastatuuleen. Ehdin ampua taempaa lintua ennen kuin hävisivät peitteeseen. Tuulen vuoksi en pystynyt seuraamaan "äänikarttaa". 16-gauge puolisuppeassa piipussa oli 3 mm:n hauleja. Vaikutti siltä, että lintu jäi jälkeen kaveristaan.
Haravoimme koiran kanssa maaston havaitusta pakosuunnasta useita satoja metrejä pimeän tuloon saakka. Myrskyinen tuuli häiritsi nuoren koiran toimintaa.
Kävin yön seutuun mielessäni läpi tilannetta ja olin entistä vakuuttuneempi, että olin osunut lintuun väh. haavottavasti...
Eilen maanantaina lähdin sitten uudelleen tapahtumapaikalle mukani kokeneempi seisojani. 5 min ehdittiin edetä karkkopaikalta, kun lintu löytyi - oli kuollut 50 metriä sivuun jo kolutusta sektorista, vain n. 150 m:n lennon jälkeen.
Mielenkiinnolla odotan obduktion tuloksia, jahka lintu on ehtinyt riiputtua aikansa.

_________________
Memento mori

[Hitleri]

[mtaskinen]

[tuhola]

Etelän meininki on taskinen vielä karumpi kuin siellä. Ite kuulen tyynellä kelillä metson puuhun jäämis äänen takuulla neljään sataan metriin. Eipä sitä juuri kuule, kyllä se aina on sen yli 600m minne jäädään, hyvin hyvin monesti liki kilometri. Riippuu maastoista.

Karkkometso voi jäädä puolipuuhun kuten yleensä tai sitten joskus latvaan. Joskus tekevät sen että jäävät jättöpuun latvaan tai aukon reunaan puun latvaan. Silloin kun iso laaja näkyväisyys niin ovat latvassa. Näitä sattuu silti harvoin. Useammin metso laskeutuu karkon jälkeen maahan kuin puun latvaan.

Ihan samat kokemukset on kuin mtaskisella että todella vaikea on karkkometso löytää ja saada eräksi. Harvoin siinä onnistuu.

[mtaskinen]

Kyllä se näin on.. Sanotaanko näin, että todenäköisin tilanne saada karkkometso eräksi luodikolla on täällä ainakin se, että se pakenee kulkijaa n. 300m ennen aukkoa, aukolla tulee olla reilusti siemenpetäjiä ja kuten sanoit laaja näköala joka suuntaan. Silloin se saattaa siihen jäädä, tämä perustuu siis omiin kokemuksiin.

Lisäksi omien kokemusten mukaan metso lentää monesti "puoliympyrän" ainakin jos karkaa vaaran rinteestä.. Monesti nähty se, että kun metso nousee latvojen yläpuolelle, se pakenee n. 300metriä ja alkaa kääntää kurssia kohti vaaraa takaisin, mutta lähes aina ns. kulkijan seläntaakse. Todella harvoin eteen. Eli tässäkin pakomatkaa kertyy juurikin se n. 500-600m.. Kaikki tilanteet ovat erilaisia, metson lähtöpaikka, maasto, olosuhde kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta varmaa on se, että pariinsataan se ei jää latvaan, ei edes puolipuuhun. Vaikka olis etelänmetto
_________________
Onko näkyny? - aina sitä jotaki..
Ootko saanu? - kaikki mitä on näkyny!

[topintam]

Omat metsojahdit kulkee pääasiassa kaavaa että koiran(setteri) kans kuljetaan ja kun se saa käryt nokkan niin juuri ehtii ottaa tappajan oteen haulikosta. Samassa se oma-aloiteisesti ajaa metton tai useamman ilmaan josta tulee kopiksi tai karkaa..

Siitä se mielenkiintoisin jahti yleensä vasta käynnistyy... Kun metso on tiedossa lähes poikkeuksetta saadaan uusintatilanne jolloin sen henki on helpoimmin katkolla. Poikametot ja koppelit helpoimmin näin yllätettävissä. Uusintaottelua helpottaa kummasti tutut taistelu-maastot joilla on tullut mettoja lennätettyä kohta 20v. Ihan oudoilla huudeilla joutuu helposti juoksupojaksi.

Puimakoneet kaadetaan sitten ääriolosuhteissa,,kunnon vesitateella tai kovalla tuulella tehden isku niiden tutuksitulleeseen (josta ne aina karkaa) olinpaikkaan.
_________________
-itseäni olen kiittänyt ja kiitosta on riittänyt-

[sami.k]

Kiitokset Tuhola kutsusta.Montako niistä kymmenestä saa sitten ampua?
Minkälaisilla alueilla jahtaat?Onko paljon nevan/aukon laitoja,entä siemen puu aukkoja?

Otetaanpa tähän ote tältä syksyltä.Aamulla könysin pimeässä metsopassiin keskelle hakkuu aukeaa, noin 500x500 aukko,oletin kalstaanin nukkuvan aukon laidalla olevan puisen rämeen sisällä.oletus oli oikea ja herra lähtikin yöpuulta noin varttia vaille seitsemän,mutta vastoin odotuksiani lähti toiseen suuntaan,olin näet ajatellut kukon oikaisevan aukon yli joko läheiselle tielle kivensyöntiin tai puolukan syöntiin läheiselle taimikolle.vituiksmän.läksin kiertämään parin kilsan lenkin ja palasin passipaikkani kautta takaisin.No kukkohan tietysti rymisteli lentoon satametriä passipaikastani mäntytaimikolta jossa oli puolukan syönnissä.lähti noin kahdestakympistä,mutta ampumapaikka avautui vasta neljässä kympissä,en edes harkinnut ampumista vaikka benellissä on extra full ruostuneena piippuuun ikuisiksi ajoiksi kiinni.Tässä vaiheessa ajattelin kalstaanin olevan jo puolikuollut,ei kun perään.Oletin kukon jääneen läheisen aukon laitaan,matka noin 200 metriä.Lähestyin aukkoa super varovasti metri metriltä kunnes totesin laita puut tyhjiksi.Tässä viheessa metson saumat paranivat huomattavasti,ja paisti alkoi lipsua käsistä.Tiesin jo mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan,olin varma että lintu kyllä on lähellä mutta arvasin sen jääneen hieman metsän sisään.Näinhän se sitten olikin ,olisi ollut matkan puolesta hollilla mutta oli sen verran metsän sisällä että en sitä latvasta huomannut.Arvelin että tämänkertaiset ritolat olisvat huomattavasti pitemmät,mutta nyt ei periksi anneta ja ei kun perään.Vähän päälle kilsa piti mennä ennenkuin seuraava siemenpuu aukko tuli vastaan.Nyt lähestyin aukkoa jo ryömien ja äkkiä haistoin höyryävän kuuman metsopaistin sieraimissani istuihan siemen männyn latvassa oikea latvametso.Lintu oli kuin rautakanki, kaulajäykkänä tuijotti minua vaikka olin varmasti piilossa sen katseelta,todella varovasti avasin pipodin jalat ja lintu asettuikin ristikkoon mukavasti,paitsi että kiikari oli niin huurteessa että metsosta näkyi vain siluetti,ei nyt ei ollut aikaa pyyhkiä linssejä,lintu näet alkoi jo pyöriä hermostuneesti,nyt piti täräyttää.matkaa noin 150 ja hätäinen puristus ja tuttu " päts" ääni kantautui korviini merkkinä osumasta,lintu tippui kivi kuolleena puun juurelle.ai ai että teki gutaa.