Puimakoneen kokoinen Metso

[Zamora]

[jkvi]

Aikanaan -80 luvulla tuli noita enempi pyydettyä. Paras oli sellainen, että lähti haulikkohollilta lentoon. Kiersi sen tutun ympyrän n. 300m säteellä ja tuli viereiseen petäjään latvaan istumaan, n. 20m päähän. Tässä etäisyydessä on jo se matka sinne latvaan...En kuitenkaan saanut sitä siihen, vaan seuraavaan istuntoon n. 150m päähän sitten .222:lla.

Toinen esimerkki olkoon sitten vaikka viime syksyltä; useampi kilsa ja vaikka mihin suuntaan. Joku viides latva taisi olla, kun pääsin pitkälleen ja ennen panosten loppumista tuli tonttiin...

Näitä löytyy joka junaan ja osa jää sinne välille.

[tuhola]

Juu, kaikenlaisia yksilöitä on todentotta.

Metson voi saada monella tyylillä:

-luottamalla kävelyyn ja raakaan määrään kilometrejä. Nuorena jahtasin näin. Saalista tuli aina joskus, pääosin poikamettoja ja vain joskus harvoin haavasta tai hakomapuusta syöksyyn lähtevän rehdin meton sai kopattua alas.

-erilaisten koirien käyttö. Eli ihan sama mikä rotu ja millainen mutta aina joskus pelottaa meton joka sitten tuleekin epäonnekseen suoraan kopiksi tai jää puuhun hollille mihin saa tiputtaa. Näin olen ampunut muutaman vanhan meton.

-Kytisjahti, luottaa siihen että metso tulee paikalle. Tämä on hyvä tyyli vanhojen mettojen pyynnissä ilman koiraa

-Hiipimisjahti, eli kuten kuvailtu. Mennään kuumia paikkoja äärettömän hiljaa ja hitaasti hiipimillä. Huomattavasti tehokkaampaa meton jahtuuta kuin normi samoilujahti

-Pystykorvalla tapahtuva jahti. Nostan tämän erikseen muista koirista, koska pidän pystykorvaa kaikkein tehokkaimpana vehkeenä kun ruvetaan isoa mustaa jahtaamaan. Hyvä pystykorva on maailman mullistava apuväline. Kuten joka jahdissa, hyvä koira on se kovin juttu.

Yleensä jahti on monenmoista yhdistelyä tietty mutta tuossa mielestäni semmosen päälinjat miten voidaan jahdata.

Itse jahtaan siten että kuljen luonnossa paljon, ilman asetta koirien kanssa. Silmät on auki ja jokainen metsohavainto rekisteröidään. Myös kuulopuheet. Sitten kun on jahdin aika niin pyrin valitsemaan hyviä kytispaikkoja. Lisäksi etsin reippaammin kävelemällä niitä kuumimpia paikkoja. Nuo kun tahtoo joskus vuosittain vaihdella. Kun sitten tiedostan jonku paikan missä iso metso minkä nähnyt useemman kerran niin keskitän jahdin sinne. Aamu pimiällä kytistelemään ja korvat höröllä missäö liikettä on. Sen kuulee kyllä kun on tarkkana. Päivisin hiippailen hitaasti aluetta läpi. Kun löydän meton joka karkkoaa niin aina perään hakemaan josko se löytyisi. Joskus homma luonnistaa heti kuten edellisen metson kanssa. Joskus se ottaa vähän aikaa. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa meton löytää jostain ja löytää sen uudelleen karkon jälkeen, kuulee sen liikkeet aamuhämärissä, näkee/kuulee koska se menee kivipiiraa täyttämään ja koska haapaan/mäntyyn ruokailemaan jne. Niin kokoajan pääsee itse niskanpäälle tässä jutussa. Tärkeää on tuntea maastot jotta pystyy muodostamaan tarkan kuvan asiasta. Sitä muodostuu myös käsitys miten metso ajattelee, millaisia karkkoja se ottaa jne.. Jossain se voi tosiaan olla sen 200m, täällä ei oikeastaan koskaan alle 500m. Näin ainakin itse saan metson yleensä vuosittain vaikka en mitenkään hyvänä lintumiehenä itseäni pidäkkään.

Kävelytyylistä olen pitkälle luopunut. Kytistely ja hiippailu ovat jääneet enempi käyttöön. Tehokkuus on lisääntynyt ja nautinto myös. Tiputukset ovat nautinnollisempia kun ne saa kohdennetussa jahdissa eikä suinpäin metiköitä kävelemällä. Yleensä metso listataan kaikkien muiden kanalintujen kanssa samaan lokeroon. Itse en näin tee. Minulle metso on metso ja muut niitä peruskanalintuja, ne ovat aivan eri kategoriassa minun ajatusmaailmassa. Metso on vähän kuin suurriistaa. Ero teerellä ja metsolla on vastaava kuin tavilla ja metsähanhella. Jotenkin se metsähanhen saaminen rimmeltä on kovempi juttu kuin tavin ampuminen ruokintalautalle. Tästä syystä en edes tykkää keskustella metsojahdista metsäkanalintuosiossa missä teeret ja pyyt ovat samalla viivalla. Sama kuin juteltaisiin orava ja hirvijahdista samassa ketjussa.

[MtJ]

[Murkulat0r]

[TolkullinenMuheltaja]

[waidmannsheil]

[Hitleri]

[tetri]

Siiven jos saa poikki, niin tuleehan se alas, mutta koirattomalle toivoton paikka tuo mehto jalkamiehenä. Nää "ohiammutut" ovat usein vatsaontelo-osuman saaneita, siivittävät kauaksikin, mutta saattavat lopulta tippua mätkähtää näkyvällekin paikalle henkensä heittämään. Kokemuksella ja varsinkin tuurilla semmoinen on löydettävissä, mutta isopa urakka ilman koiraa (ja sen kanssakin...) siinä saattaa odottaa ja petolaiset voipi ehtiä ensin. Silti, aina on yritettävä, jos kohti on ampunut!
Lihat kyllä säilyy näillä keleillä syömäkelpoisina päivätolkulla.
_________________
Memento mori

[waidmannsheil]

Kymmenen vuotta taakkepäin isä pääsi säkällä teeripassissa istuessaan ampumaan metsoa puuhun. Tuli aukolla olevaan mäntysaloon, puoleenpuuhun, n. 25-30 metrin päähän. Isällä oli täyssuppea alkuperäinen piipussa, 12/76 RC 50grammanen 3,1mm patruunapesässä.

Metto lähti lentään ja pudotti puusta kohti aukon reunaa ja siitä alkavaa "isoa metsää".

Onneksi itse olin kanssa samoilla tienoilla passissa, niin näin että koko ajan putoaa metson korkeus ja nuorilla hyvillä korvilla kuulin, että tuli rytinällä alas metsän laitaan. No, onneksi se metso löytyi kuolleena suhteellisen pienellä etsinnällä.

Pointti oli se, että en nyt ihan tarkkaan muista, mutta olisiko kropassa sillä metsolla n. 10-20 reikää ainakin!!! Olihan hauli suhteellisen pientä, joten ei ollut ehkä upotusta sinne kuuluisaan konehuoneeseen asti, mutta kun siipi ei katkennut niin lentään läks että rytinä kävi! Sitkeitä ovat.

[kolopesijä]

Ehken sitkein omalle kohdalle sattunut; Ratahollilta lähtökiihdytykseen sivusta hiukan alle kolmestakympistä rihlan haulipiipulla ja 3.25 mm ukkometolla joka oli vielä silloin hyvä paukku.
Kuvittelin, että tulee rättinä alas, mutta vatut. Nytkähti hiukan lennossa ja jatkoi muina miehinä, sutasin sitten hätäpäissäni viisseiskanpiipulla perään, mutta ei osunut. Satasen jaksoi lentää ja sitten räpsähti varvikkoon juuri ennen tiheän taimikon reunaa ja sieltä löytyi hengettömänä.
Nylkiessä löytyi 17 kpl hauleja, jotka oli kupeeseen ottanut.
Ei ollut ensimmäinen metso, mutta avasi aika paljon silmiä metson sitkeydestä.

[TetraoFabalis]

[mikko81]

On helekatti teillä sitkeitä mehtoja, alta 30m ja kupeessa pitkälti toistakymmentä reikää ja vielä vaan lentää ne jokunen hassu mitä minä oon ampunu 30-35m ja aina noilla samoilla 3.1mm remingtoneilla, viimeisimmässä 4 reikää kupeessa ja alas tuli ku rukkanen. Sitä edellinen ehkä 35m puuhun ku olin jänispassissa sivuttain istuvaan mehtoon, kuus reikää tai oikeestaan viis, kuudes oli katkaissu siipiluun ja sekin kuolleena puun alla. Ei se mehto mikään panssariajoneuvo sentään ole vaan elukka ja vielä melko pien sellanen...

[tuhola]

Ei metto sen sitkeempi ole kuin muutkaan. Tappava osuma ja thats it. Tappava osuma on sellainen että joko hermostoon (selkäranka, aivot) niin paljon vauriota että holtti pois tai sitten "konehuoneelle" sydän, keuhkot niin paljon vauriota että verenpaine putoaa ja elintoiminnot lakkaa. Ei se höyheniä pemottamalla kuole.

[waidmannsheil]

Joskus ne varmaan kuolee myötätunnosta metsästäjää kohtaan, kun välillä ei ole reiän reikää näkyvillä ja silti putoaa! Havainnut tämän sekä teerellä/pyyllä/metsolla/sorsalla.

Mutta tuolla isän ampumalla metsolla oli tosissaan se 10-20 haulia täkän alueella ja silti läks lentään! Eikä ole tämä mitään höpölööriä.

Joskus varmasti kuolee/putoaa niille sijoillensa, myös sillä muutaman haulin osumalla.

Onko kukaan muuten niitä puimakoneita nähnyt lähiaikoina?!