Puimakoneen kokoinen Metso

[juse]

[Känkkäränkkä]

Aijai! Huomenna pitkästä aikaa pääsee mettälle ja aion ammentaa kaiken tiedon mitä täältä olen lueskellut viime viikkoina. Pääsen metsälle vasta puolen päivän jälkeen. Osaatteko sanoa hakooko metso koko päivän tasaisin väliajoin vai onko päiväsellä jossain lymyssä ja alkaa hakomaan vasta iltapäivän/alkuillan tullen?
_________________
Elä ammu, se on kaakana!

[jusacross]

[TetraoFabalis]

[Känkkäränkkä]

Tänään se sitten tapahtui, elämäni eka metso!
Liikuskeltiin eilen kaverin kanssa alueella jossa syksyn aikana muutama metsohavainto ja eräs jahtimies kertoi seisojalla tavoittaneensa poikueen alkusyksystä. Eilisen tuloksena kolme karkkoa joihin yksi pummi. Lumi alla oli hankala kulkea hiljakseen, mutta hyvät puoletkin siinä oli. Syömäpuut/alueet löytyi helposti kun tiettyjen mäntyjen alla lumi oli saanut kivan !&%¤# sävykseen.
Tänään sitten uusi yritys yhdellä lisämiehellä. Kierreltiin aluetta rintamassa hiljakseen, lumikin oli sulanut öisen vesisateen jäljiltä. Alkuun hiljaista, mutta puolentoista tunnin jälkeen eka rysähti männiköstä lentoon linjan reunamiestä kohti mutta osasi kaartaa tarpeeksi kaukaa joten laukaksia ei kuulunut. Puolituntia myöhemmin toinen jahtikavereista lähti vähän syrjempään puhelemaan puhelimeen ja kertoi matkalla karkoittaneensa mustan lentoon. Molemmat metsot lensivät samaan suuntaan joten sinnepäin siis.
Kävellessä kohti metsojen oletettua olinpaikkaa sieltäpäin kuului haulikon laukauksia ja mielialat valahtivat alaspäin. Oliko tämä nyt tässä? Turha lähteä enää tuolta metsoja ettimään ja hämäräkin alkoi hiipimään. Päätimme jostain syystä poiketa laukausten suuntaan vaikka alunperäinen tarkoitus ei ollutkaan. (Suunnassa oli muutama syömäpuu eilen bongattu). Levittäydyttiin taas rintamaan kuusikon suojiin. Varovaisin harppauksin etiäpäin etsien mäntyjä kuusien lomasta. Kohtapuoliin muutaman kuusen takana edessä törötti kookas mänty joka oli hieman avonaisemmassa paikassa. Ajatus metsosta männyn oksalla alkoi jo hiipiä mieleen. Mänty jonka oksille olisi helppo liitää hieman avonaisemman ympäristön ansiosta. Seurailin välillä kaveriani joka oli selvästi samanlaisissa ajatuksissa, sen verran oli Beretta tiukassa otteessa. Kuusien takaa pääsin kurkkailemaan mäntyä mutta ei mitään. Nostin asetta kuitenkin jo lähemmäs tähtäysasentoa ja annoin kaverin lähestyä puuta toisesta suunnasta. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan ja kerkesin laskea jo asettakin ja alkaa tiirailemaan seuraavaa mahdollista kohdepuuta. Sitten se rystähti lentoon, siitä männyn takaa kuusesta. Tiputtautu ensin kaveria kohti jonka jälkeen otti kaarroksen minuun päin ilmeisesti säikähtyneenä kaverin haulikon nostosta. Eka laukaus kaverilta pummiksi, toinen taisi vähän pyrstöön osua sillä muistan nähneeni ehkä pienen notkahduksen. Olin siinä aukeammalla alueella metsää josta olin kuvitellut, että metso voisi metsän siimekseen liidellä. Sieltä se tuli kohti etuviistosta. Rauhallinen tähtäys ja linnun matka alkaa kohti tanteretta. Muistan ajatelleeni, että nopeasti pitää ampua koska en voinut päästää lintua tippumaan liian alas ettei tähtäyslinja mene kaveria kohti. Muistan luultavasti loppuelämäni kun se lintu tulee kauhealla vauhdilla alaspäin ja rysähtää maahan ja pomppaa vauhdin ja voiman ansiosta ison pompun pehmeästä sammaleesta. Alkaa viimeisten voimien räpistely ja ihastelen lintua parin kymmenen metrin päästä, vielä se ottaa jalkoja alleen ja aikoo pakoon. Olisin ehkä voinut juosta linnun kiinni ja taittaa niskat, mutta adrenaliinihöyryissä pamautin armonlaukauksen päähän. Siinä se sitten oli, voi herranjestas. Metsän Tapio tarjosi parastaan.

Kiitos vilpittömästi kaikille omia kokemuksia jakaneille tällä palstalla, sillä olen pystynyt ammentamaan aivan älyttömästi tietoa metsojahdista. Kolmas jahtisyksy menossa ja tänä vuonna ensinmäisiä havaintoja ja karkotuksia vasta metsosta, kiitos hyvän metsovuoden. Eihän tällaisesta jahtimuodosta osannut edes olla tietoinen kun tuntui pari vuotta että ne metsot on vain joku myytti, liekö niitä edes olemassa?
Omassa fiiliksessä saaliin arvoa nostaa se, että nyt oltiin nimenomaan hiipimässä mustan perässä eikä se vain pompannut yhtäkkiä jostain pusikosta. Iso kiitos kuuluu myös jahtikavereille, yhdessähän tällaiset saaliit saadaan ja tuntemukset koetaan, aivan !&%¤#"! paljon vaikeampaa se on yksin yrittää hollia saada.

Puimakone-osastolle ei kuitenkaan päästy, taisi olla siipisulasta ja nokan kantavuudesta päätellen tämän syksyn poikia.
Hienoinen haikeus valtaa myös mielen sillä metsässä eleskelee nyt yksi vähemmän näitä uskomattoman komeita lintuja

Tähämpä on hyvä päättää kanalinnustus tämän syksyn osalta. Aika vähän pääsi reissuja tekemään ja vähäisetkin oli suurimmaksi osaksi tynkiä iltapäiväpistoksia. Mutta todella opettavainen syksy kaikenkaikkiaan. Taisin oppia mitä tarkoittaa hiljaa liikkuminen metsässä.


Tähän mehtohommaan syntty kyllä iso kipinä jo ennen tätäkin päivää kun niitä lintuja näki ja täältä luki tarinoita, tänään se sitten kipinä roihahti liekin asteelle
_________________
Elä ammu, se on kaakana!

[tuhola]

Se on jotenkin mieleenjäävä tunne, kun näkee sen ekan isomustan retkahtavan kohti maata. Onneksi olkoon!

[valmet 412s]

voi penteles kun sylettää tämänaamun tapahtumat...

päätin aamulla harmaudessa ja pikku tihkusateessa että nyt se metso ammutaan tänään, oli sitten haukussa eli ei.... kamat ja koira autoon ja maille.

tiesin melko tarkkaan että miten homma etenee, missä mäessä se metso pastiseeraa ja minnepäin lentää karkuun jos ei haukussa pysy. tutkasta seurasin koiran etenemistä ja tasan silloin kun arvelin että pian pitäsi olla pelipaikalla niin haukku alkoi.

metso kirosi koiralle ja matkaa minulla noin 220m haukulle. annoin olla ja pelasin aikaa että jos karkaa niin lintu tulee kopiksi minulle. kerran se vielä kiroaminen kuului ja sitten rysähti... harvasssa männikössä alkaa vilahdella mustaa ja metso lentoo siten että se ohittaa minut 35m päästä metsäkoneen uran. vauhtia on ja olen erittäin varma että laakista tuon kenttään saan.

ja mitapäs, ensilaakista metso vain heilahtaa ja matkan ollellessa jo 40+ painan tss paukun suppeammasta piipusta sopivalla ennakolla matkaan. metso heilahtaa uudelleen ja jatkaa vähän "vaappuvaa" lentoaan yli metsänrajan ja häviää sumuun.

hain koiran kanssa haravoiden 2h alueella ja mitään ei löytynyt. ensimmäinen suomimetsoni, se kirouksen lailla minua kiertävä saalis jäi saamatta ja olen 99% varma että osumaa sai ja ensimmäinen paukku kävi, tss tullessa punttiin olisi varmasti maan katsonut heti eli se meni ohi?

ja mikä olisikaan, tämä oli jo toinen kerta kun tänäsyksynä tuota kohti ammun, silloin meni molemmat haulikuurot puun kylkiin 25m päästä sivulentävään metsorumilukseen...

on se niin että seuraavaksi otan makasiinihaulikon ja ammun sen tyhjäksi niin eikö se perhana nyt alkaisi pudota, sinänsä jännä kun tuolla ruotsimaalla kyllä metsolinnut saa kipeää kun pääsen edes jostain lataamaan mutta suomimetso ei sitten millaan.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[tuhola]

Metso on metsänjumelien suosikkilapsi. Muu ei auta kuin pyytää, toivoa ja ootella. Sitte ku se päätetään antaa niin tulee helpostikkin. Omilla taidoilla ja kalustolla ei ole pskankaan merkitystä. Semmonen tunne mulle on tullut.

[Hitleri]

[valmet 412s]

Iltasella otan uusinnan... kattoo ny jääkö kiväärihollille nyt sitten kun haulikko kourassa....
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Murkulat0r]

[Pohjola]

oiskohan 50g auttanu

[Murkulat0r]

[Pohjola]

nii, on niitäki jokka luulee monenmista, mm. että 50g samalla nopeudella on parempi kui 32g ,
mites olis pelkkä kivilinko

[sami.k]

Jos okein muistain niin eihän niitä teräs metsoja ole olemassa,eli pummit tuli, pska ampuja pskat paukut ja pska pyssy!