Sorkkaeläinjahdin ampumatreeni? Tarvetta vai ei?

[Lahtinen]

[latvalaturi]

Oma valinta on jättää kanalintujahdista haulikko pois. Pitää pudottaa pyy käsivaralta oksalta 50 metrin matkalta. Käytössä tuossa touhussa .22 WMR.
Ampumista täytyy kesällä reenata erilaisista asennoista ja liikkuvia myös.
Jos osuu pyytä kaulan tyveen taitaa osua hirveä lavan taakse.
Polviasennon lisäksi olen reenannut ampumista reppujakkaralta kyynärpäätuelta.

[Anttiman]

[Nimrod]

Vanhakarju se jaksaa mainostaa tuota "ampumataidon" osuutta hirvenmetsästyksen kulmakivenä. Itse sanoisin, että kaikkien virhemahdollisuuksien tiedostaminen, havainnoinnin ja arvioinnin oikeellisuus, sekä kyky toimia oikein tilanteessa ovat paljon tärkeämpiä kuin ampumataito.

Ampumataito klassisessa mielessä antaa mahdollisuuksia riistalaukauksen oikeanlaiseen suorittamiseen, mutta se ei vielä itsessään takaa mitään. Jos osaakin ampua, voi tästä huolimatta arvioida väärin, nähdä väärin, tulkita näkemänsä väärin, puhumattakaan siitä, että ampumataito saattaa pettää. Eli tämän vuoksi korostan ampumataitoa vain yhtenä osana kokonaisuutta, eikä se saa silloinkaan olla yksisilmäisesti hirviradalla hankittua osaamista kiskohirvelle.

Hyvä metsästysampumataito ja kiväärin käyttötaito pitää hankkia sitä silmälläpitäen, että ampumatilanteessa voidaan hyödyntää kaikkia mahdollisia helpottavia tekijöitä. Aina näin ei voi tehdä, mutta kun voi, näin täytyy tehdä. Ei ole mielestäni kovin taitavaa jättää tuki hyödyntämättä sellaisen ollessa saatavilla.

Polviasento, kyykkyasento ja erilaisten improvisoitujen tukien käyttäminen on kivääriammunnan perusta, mutta tämä on jäänyt valitettavan vähäiselle huomiolle monotonisten ratalajien harrastajien keskuudessa. Esimerkiksi toiminnallisessa ammunnassa moni harrastaja osaa oikeasti käyttää kivääriään tarkemmin ja tehokkaammin kuin ratahirvipaukutuksessa, vaikka tämä on joillekin vaikea myöntää. Itse olen hyötynyt erityisesti polvituen ja kyykkyasennon harjoittelusta, sekä Hawkins-asennosta. Myös erilaiset tuet puiden rungoista ja oksista ovat olleet hyödyllisiä ja esimerkiksi "maagisimman" riistalaukaukseni olen suorittanut koivun oksan tuelta juoksevaan kettuun.

---

Mitä tulee Lahtisen liikkuvien ampumiseen, niin sanoisin, että itse en ammu hirviä liikkeeseen jos etäisyys tai nopeus pakottavat ampumaan kohteen menosuunnassa osuma-alueen etureunan etupuolelle. Eli tarvittavan ennakon tulee syötävän suurriistan jahdissa olla sitä luokkaa, että kohtuullinen ennakko riittää. Eli tuollainen 75 metrin parrankärkivauhti on jo sitä luokkaa, että jätän ampumatta.

Tätä perustelen sillä, että metsästystilanteessa tarkka ja riittävän nopea etäisyyden arviointi onnistuu vain tutuissa paikoissa ja kohteen nopeuden arviointikin pitäisi olla hyvin tarkkaa, jotta osuma ei ole epäedullisessa paikassa. Meikäläisessä jahdissa esimerkiksi 100-150 metrin päässä vesijohtolinjan tai sähkölinjan ylittävä hirvi jätetään useimmiten ampumatta, eikä aina ole varmaa, että lähempänäkään oleviin tolvahirviin yritettäisiin.

Itse olen ampunut pääosan hirvistä niiden ollessa paikalla tai hyvin hitaassa liikkeessä. Hyvin hidas liike tarkoittaa usein sitä, että ennakkoa ei tarvita, riittää, että ase liikkuu kohteen mukana.

[Jahtireppu]

[MPOulu]

[Nimrod]

Eikä havainnointi kehity opettelematta.

Ampumataidon kehittymisen arvioinnissa olen ehkä jäävi, sillä olen ampunut aina ja en ehkä osaa hahmottaa sitä ongelmavyyhtä joka asian suhteen saattaa vaivata niitä jotka esimerkiksi saavat ensikokemuksen ampumisesta myöhään tai ehkä vasta armeijassa. Mutta ampumataito ei kuitenkaan ole mitenkään eriskummallinen asia.

Itse opettelin ampumaan jousella jotta voin metsästää jousella ja tuolloin huomasin asian jota moni vastaavaa myöhäistä oppimisprosessia tuntematon ei taas ehkä hahmota: ampumataidottomuus ei herätä luottamusta omiin taitoihin ja into opetella saattaa olla tästä syystä kohtuullisen suurikin. Eli metsästäjä joka meinaa metsästää ja tuntee ampumataitonsa puutteelliseksi hoitaa sen todennäköisesti kuntoon.

Ongelmallisimpana ampumataidottomuuden suhteen pidetty ryhmä metsästäjiä on ehkä se porukka, joka on jahdissa vain nimellisesti. Eli perässävedettävät rivimiehet, joita koko jahti ei kiinnosta kuin lihaosuuden verran. Nämä herrat ovat paikka paikoin aika isokin siivu metsästäjien läpileikkauksesta, mutta eivät taas aiheuta tuhoa suuntaan tai toiseen, sillä heitä ei vain kiinnosta. Ja tiedän liudan ukkoja joille paikat ovat pääsääntöisesti liian huonoja ja tällöin jätetään ampumatta, ajatellen: "kyllä sen joku koiramies ampuu".

Lähtisin itse ongelmien perkaamisessa liikkeelle itse ongelmatilanteista, enkä teoreettisista mahdollisuuksista ongelmille. Kun näitä ongelmatilanteita tarkastellaan, onkin pääsyyt huonolle menestymiselle usein aivan jotain muuta kuin ampumataidon puute.

[artok]

Kerran kahdessa viikossa koko kesän ajan. Liikkuvaan tauluun, siis hirvitauluun. 10-15 paukkua per kerta.

[Pohjola]

tuo 4+6 oikeilla ajoilla / matkoilla on melko haastava suurimmalle osalle jos rajaksi laitetaan 75 pinnaa 80 on haamuraja 85 ja + on jo jonkinmoisen reenin tulos, tietysti 1/100 ampuu luonnostaan sen 85 mutta ei toistuvasti ilman reeniä. ja ihan harvassa jotka paukuttaa 90 vaikka hieman reenaavatki.
tai sitten kannattas mennä vähintään kisoihin piiritasolle

[Anttiman]

[Pohjola]

taitaa kuiteski olla moninkertainen jos verrataan keskiverto metästäjään

[Anttiman]

[artok]

[Anttiman]

[TKH]