Jänisjahti puuduttaa

[MtJ]

Nyt kun on pitkän linjan jänismiehenä jahdannut jo sen 25 vuotta jänistä, niin on alkanut jänisjahti jotenkin hyydyttää ja puuduttaa. Siitä ei saa niinkun irti sitä jännitystä ja kiinnostusta samalla lailla, kuin nuorempana.

Ajokoiran löysäät irti, se hakee sen 5min- X tuntia, ottaa jäniksen ylös, ajaa sitä, jänis tulee passiin ennemmin tai myöhemmin, sitten laitat uudelle jäljelle ja taas saman toisto. Iltasella sitten nyljet elukat, laittelet niistä jonkun ruuan ja seuraavana päivänä sama alusta. Vielä kun tiedät, että kun ajokoiran löysäät metsään, sieltä tulee se ajo, joka kerran, jos et ehdi koppasemaan kiinni sitä ennen. Kertaakaan ei ole tyhjää päivää ollut tänäkään syksynä.

Se saman toisto alkaa siinä kyllästyttämään, samat tien risteykset ja samat jutut jahdissa. Aina se rusakko juoksee sen tietyn tien läpi ja tietyn risteyksen kautta, kun koira ottaa sen tietyn pellon reunasta. Aina sama putki kädessä, josta haulit matkaan, aina sama oottelu ennen ajon lähtöä.

Mitenkä on, millä olette saaneet torjuttua sitä jänisajon tylsyyttä, jonka se väkisin tuo eteen vuosikymmenten jahdin jälkeen? Pitääkö sitä jahtiin hakea intoa joltain muulta alueelta, vaihtaa kettuun vai johonkin toiseen riistaan kokonaan? Vai mikä siihen auttaisi, jahdin "fakkiutumiseen"?
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[juhis.t]

Lisäintoa saa helposti vaihtamalla alueita. Tänä syksynä tullut käytyä eripaikoissa ja huomattukin, että ei jänisjahti vieraassa paikassa niin helppoa olekkaan. Tokihan siinäkin se ajo saadaan ja yleensä jänispaistikin saadaan, mutta ei suoraan tiedä minnekkä sitä passiin menis.

[Aktiini]

Myös pyyntivälineellä saa vaihtelua. Kaveri vaihtoi jouseen, kun oli samanlaista ongelmaa. Jousi tosin vaihtui parin kauden jälkeen taas haulikkoon, kun ensimmäistäkään ei saanut eräksi lukuisistä yrityksistä huolimatta

[dxman]

Koetoiminta. Tunnen useita tyyppejä jotka löysää koiran metsään pari kolme kertaa viikossa,mutta eivät ole ampuneet jänistä pariin kymmeneen vuoteen. Korkeintaan jollekin huonoalkuiselle yhden koulutusmielessä. Itse en enää loppuaikoina tuolla paremmalla ajurilla tehnyt muuta kuin vein metsään ja hain illalla pois. Viitsi edes käsiä liata jäniksen nylkemisessä. Ajoa on kuullut tähän ikään tarpeeksi.

Kettuajot kaverin koiralla on taas parhautta. Todella mielenkiintoista,mutta otolliset kelit ei välttämättä satu yksiin oman vapaa-ajan kanssa. Ne jäljet ja niin edelleen. Ja jää se koiran treenaaminen omistajalle. Toisaalta ankara kettuhomma vaatisi näillä kulmilla neliveto vehkeet ja ne kelit....

Itse voisin kuvitella innostuvani pienpetopyyntiin pysäyttävällä koiralla jos tässä vielä koiran ottaa. Luolahommassa täytyy tykätä aika paljon rautakangesta ja lapiosta,joten ei minun laji.

[RiUDE]

Jahtikohteen vaihto auttaa.
Itselläni on jänisjahti ajavalla koiralla kärsinyt melkoisen inflaation.
Toki toisinaan tulee käytyä, mutta melko harvakseltaan nykyään.
Ei sitä ajoakaan jaksa vuosikymmeniä kuunnella, ja makkaratulillakin on tullut jo istuttua.
Mutta ehkä siinä itselläni on se, että tätä olisi tarjolla varmaan joka viikonpäivälle jos tahtoisi, vaikka omaa ajavaa ei olekaan.

Toki pitkäkorviakin tulee ahdisteltua useammankin kerran viikossa, mutta seisojilla. Vaihtelevalla menestyksellä .
_________________
Savo suureksi.

[heiluri]

[Pohjolanmies]

Pitkään olet jänisjahtia jaksanut. Erämiesuran alkuaikoina itsellä meni n.5 vuotta kyllästymiseen. Sen jälkeen on kohteeksi valikoitunut petoriista ja hyvin jaksaa painaa kaiken vapaa-ajan niiden perässä.

[mikko81]

Uusilla lumilla jätä välillä koira kotiin ja jahtaile jalkapelillä. Tulee harrastettua paljon varsinkin sellaisilla alueilla mihin ei koiraa voi oikein päästää. Mukavaa vaihtelua ja jännää hommaa kun kiertää mottiin ja jälkiäpitkin lähtee hiljalleen käppäilemään, ei koskaan tiedä minkä risun alta syöksyy ristiturpa juoksemaan.

[valmet 412s]

Eipä kyllä jänisjahtia hanki jaksaa.... Rusakkoa joku kettujahdin lomassa. Ja ilvestä...
_________________
Varisjahdin veteraani...

[jölli]

juu. rusakonjäljille kun koiran laittaa niin tulee jännitystä! ensin kilometri tai kaks teitäpitki ja sitte ihmistenpihoihin pyörii.
_________________
my name is El Muerte

[mikko81]

[Tiger]

Osta tikka t3 kaliiperissa 308 ja siihen tasco. Kaks rasiaa paukkuja. Toinen sako rangea ja toinen superhampparia. Ammu hirvimerkki ja liity hirviporukkaan. En tiedä paikallisen porukkanne tapoja, mutta jos sattuu niin, että istut passissa parivuotta näkemättä mitää, ni ehkä se jänöjahti koiralla alkaa kiinnostaa. Tietysti jos hommaat hirvikoiran, nii hommasta tulee veretkiehuttavaa touhua ja paluuta jänisjahtiin ei ole kuin satunnaisesti talvikeleillä.

Kohta huomaat että kalustosi on ihan liian tavallista ja alat hifistellä.
_________________
Syön ammuttua lihaa.

[pilot61]

Kyllä jänispassissa näkee useammin ajettavaa kuin hirvipassissa. Ja pääsee polttaa ruutia useammin, mikäli tahtoo.
Jos se jänisjahtuu menee liian helpoksi ja yksitoikkoiseksi, pitää ottaa ajokin pentu ja alkaa opettaa sitä. Mielellään näyttelylinjaisista, että riittää tekemistä.
Itsestäni hirvijahti lienee puuduttavinta. Se jäi itseltäni kokeiluun. Voin aivan hyvin paistella makkaroita tulilla ja raatailla kavereiden kanssa jopa metsästyksen rauhoitusaikanakin.

[NoVoeHelevetti]

Jaa-a. Mulla tuli suoritettua kortti 9-vuotiaana, ja siitä lähtien on tullut jänisjahdissa kuljettua, isoisäni kun on armoton ajokoiramies. Sen matkassa tuli opeteltua eränkäynnin alkeet, ja vähän enemmänkin. Mutta kai se henkilökohtainen jäniskiintiö sitten vain täyttyi. Hyvällä koiralla omilta mailta, kun sai helposti sen kolme jänistä aamussa, ja kerkesi vielä puolille päivin muihin hommiin. Nyt kun lähipiirissä ei ole yhtään oikeasti hyvää koiraa, niin eipä paljoa nuotiolla istuminenkaan hotsita. Sitä tulee oheistuotteena muutenkin ihan riittämiin... Nyt on kaksi vuotta viimeksi kun olen jänisjahdissa käynyt. Yhden pomppurusakon ammuin vuosi sitten syksyllä. Jos pitää valita lähdenkö pakkaseen jänisjahtiin vai katson kauniiden ja rohkeiden uusintoja, niin valinta on jälkimmäinen. Toki isoisän kanssa saattaisi lähteä, kun vaan ennättäisi. Sillä on kuitenkin edelleen oikeasti toimiva koira, ja jahtiseurakin kohdallaan. Katsoo nyt jos ennättää 300 kilometrin päähän jänisjahtiin. Pitäisi lähteä, mutta kun aika on kortilla.

[MtJ]

Joku siinä jänishommassa vaan on. Oma ajokoirakin kun on sellainen, että ei jänistä herättele, eikä kettua, joten välillä se haku venyy, ennenkuin mitään tapahtuu.

Ja vaikka tapahtuisikin, niin silti ei jotenkin kipinää ole, kaikki on jo nähty. Jänistä on syöty tänäkin vuonna tarpeeksi asti ja tulee siellä istuskeltua, mutta ei se hirveästi jännitä.

Kun keksisi jonkun uuden jahtitavan koiralla, rusakkojahti joskus virkistää, mutta jotain ihan uutta sille pitäisi saada. Kettujahti on pirunmoista kaahausta ympäri pesiä ja ylimenopaikkoja, ilvesjahtiin vähän tekisi mieli.

Mutta jänisjahti on kokenut inflaation, enempi velvollisuudesta tuntuu menevän metille koiran kanssa, kuin innosta.

En tiedä, pitää vissiin hetkeksi vaihtaa taas näätäjahtiin pystykorvalla kokonaan, laskee vaan ajokoiran ajolle ja antaa sen paukutella päivänä jänön perässä.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?