Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[Tikkamies]

[Tikkamies]

[Henkka.]

[jussi72]

[valmet 412s]

se hätä ja hyvämieli yhtä-aikaa yhdistettynä heikkoon kiikariin on se syy...

-harvalla hätähousulla on ollut malttia ostaa kunnon kiikari ts. ajatella asiaa syvemmin....

-itselle ei tullut syksyllä kuin se yksi jäljitys ja vähän oli tätä samaa vikaa silloin... tosin kiikari oli hyvä mutta ase lainattu... eikä edes kohdistettu itselle.

-ja ihan se pimeässä ampuminen nin yleensä, eipä se ole sama jos kesäkuussa keskella kirkasta auringonpaistetta ampuu hirvitauluun.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[MikaS]

[quote="jussi72"][quote="Peto"]Mites muuten verijälkimiehet, mikä on yleisin selitys haavakkotilanteelle kytismetsästyksessä?
Hiukan ihmetyttää runsaat haavakko jahdit, kun itelle on tullut sellainen mielikuva, ettei kytikseltä
ole mikään pakko kovin huonoon paikkaan ampua... Onko vika ampumataidossa,
huonossa optiikassa vai ihan osaamattomuudessa yleensä?[/quote]

1. Päähän/niskaan yrittäminen
2. Lavan taakse yrittäminen, kun peura on 45 astetta vinossa, eli rapamahalle ampuminen
3. Yleinen tärinä ja osuminen. Tämän tunnistaa siitä, kun menee jäljittämään,niin ampuja ei ole varma edes siitä oliko ammuttu elukka vasa vai aikuinen tai siitä oliko sarvet vai ei.

Tietenkin sulan maan aikana peura voi mennä hankalaankin paikkaan kuolemaan keuhkolaakista, mutta ne on mukavia jäljityksiä, koira löytää helposti, mikäli verijälkiä ei ihan tolkuttomasti ole tallottu. Koira saa onnistumisen ja jäljittäjä ja ampuja hyvän mielen.[/quote]

Paha vaihtoehto on koittaa päähän/niskaan jos ei osu edes ruhollekkaan. Pää/Niskalaukaus tarvii vielä enemmän peuran lukutaitoa, lentorata tuntemusta, hyvän tuen, ja virheettömän laukaisun. Valaistu ristikko helpottaa hieman myös kun tietää missä ristikko tarkasti on.

[Tikkamies]

Jännä juttu että samoilla miehillä on vuodesta toiseen ongelmia. Yhtään ei opita omista virheistä.
Omassa seurassa on yhdellä ukolla jo kolmena vuonna peräkkäin jäänyt peura löytymättä kun minun koiralla ei tee mitään ja ei ole yksinään löytänyt kävelemällä. Ja toinen ukko ampuilee noin kuusi elukkaa vuoteen ja paria kolmea haetaan kun etsii ensin neljä tuntia yksin ja sitten soittaa vasta koiraa.jäljet on yleensä jyrätty ihan kunnolla kun paikalle pääsee.
yksi oli oppivainen ja lopetti päähän koettamisen ihan ensimmäiseen virheeseen.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Tikkamies]

Jännä juttu että samoilla miehillä on vuodesta toiseen ongelmia. Yhtään ei opita omista virheistä.
Omassa seurassa on yhdellä ukolla jo kolmena vuonna peräkkäin jäänyt peura löytymättä kun minun koiralla ei tee mitään ja ei ole yksinään löytänyt kävelemällä. Ja toinen ukko ampuilee noin kuusi elukkaa vuoteen ja paria kolmea haetaan kun etsii ensin neljä tuntia yksin ja sitten soittaa vasta koiraa.jäljet on yleensä jyrätty ihan kunnolla kun paikalle pääsee.
yksi oli oppivainen ja lopetti päähän koettamisen ihan ensimmäiseen virheeseen.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[tee666]

Minkä rotuinen tuo Bluemerlinin koira on?

[9.3x622]

[jtjh]

[MikaS]

Päähän/kaulaan ampumiseen taitaa yleisin syy olla ettei saalista tarvi hakea tai voi vetäistä useamman samaan nippuun. Lihan säästöä ei ainakaan tule kaulalaakissa vs. lapojen taakse ammunnassa. Tämä on ainakin siis itsellä, suurin motiivi, silti olen yhdessä mäykyssä osaomistuksessa .

Itsellä molempien käsien sormet riittää viimeisen +200 kaadon aikana laskemaan ne laukaukset joita en ole päähän/kaulaan ampunut. Yhtäkään peuraa ei ole ampumisen jälkeen leuatonno juossut, eikä paljon muutenkaan . KOP KOP KOP KOP.
Peuroja on ja niitä tulee katseltua muutenkin kyllä, ja esim. tänä kautena olen muutaman kerran jättänyt "tappomielessä ollessa" ampumatta hiivintäjahdissa, kun en ole ollut 100% varma laukauksesta. Varmaan sitten kun se huono laukaus tulee, täytyy alkaa miettimään taas sitä muuta paikkaa. Paljon tuli ennen wanhaan peuroja kyllä ammuttua huonoilla kiikareilla ja vähän paremmillakin , tuonne lapojen taakse ja ei ne kyllä b-tipillä ammuttuna juosseet niistäkään osumista kauaksi.

Täytyy kyllä myös sanoa että itse en pidä peuran kyttäysjahtia kopista edes kunnolla metsästyksenä, se on lihan/trofeiden hankintaa. Itsellä ainakin on sellainen tilanne että kun peura saapuu paikalle, niin tappopäätöksen jälkeen peuran mahdollisuudet ovat todella huonot, käytännössä olemattomat. Mielestäni metsästykseen kuuluu että eläimellä olisi edes joku mahdollisuus säilyttää henkensä, tästä syystä mielestäni metsästystä on enemmänkin hiipimällä saatu peura.

Olen myös kyllä sitä mieltä että omat rajansa täytyy tuntea, varsinkin kun on kyse elävistä eläimistä. Rajat tulee jossain vaiheessa vastaan toisilla se voi olla jo lapalaaki, toisilla joku muu, yleistää ei kauheasti voi.

[Tikkamies]

Mika S ...Niin kauan minusta ok kunhan ei tarvitse hakea niitä ympäri pitäjiä.mutta jos prosentit on niin että yksi putoaa ja pari on ohilaukkauksia ja yksi haavakko mitä haetaan niin ei ok ja ilmoitan sen myös kyseiselle ampujalle. Näitäkin on ollut ja varmaan tulee olemaan. Jos mies on varma sekä harjoitellut ja ase ja optiikka kunnollista niin ok mutta kun kaikki ei osaa suorittaa tuota vakavasti ja asiantuntemuksella.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[BlueMarlin]

Labradorinnoutajalla tulee harrastettua ja pennun etsintä on käynnissä, kun vanhempi vaihtoi hiippakuntaa reilu viikko sitten.

jussi72 on tehnyt listan ja se on helppo allekirjoittaa. Eilen illalla olin juuri saanut lohifileet parilapannulle, kun puhelin pärähti. Kaverini oli ampunut peuraa ja laukauksen jälkeen peura oli poistunut. Ampumapaikalle oli jäänyt pieni luunpala mutta ei pisaraakaan verta. Peura oli kulkenut hetken tietä pitkin ja siellä oli rapamaha pisaroita. Ampuja oli lopettanut jäljittämisen nopeasti, koska verta ei ollut ja paikalla oli väntäänkin tarpeeksi peurapolkuja. Lohen pannuvalmistus vaihtui uunivalmistukseen(nahka kerkisi paistumaan rapeaksi)ja me lähdimme matkaan.

Ampumapaikalla oli tosiaankin pieni luunpalanen ja se oli putkiluuta. Verta ei pisaraakaan. Ja tiellä oli ne em. rapamaha pisarat. Löysimme myös kohdan missä peura oli hypännyt tieltä metsään. Otin koiran autosta mutta poikkeuksellisesti en vienyt sitä ampumapaikalle vaan kävelytin sitä tietä pitkin tarkoituksena katsoa miten se poimii jäljen vai poimiiko ollenkaan. Hyvä paikka pikku testille, kun itse tiesin mistä peura oli mennyt. Lähestyessämme tielletulojälkeä koira hyppäsi sivuun haistamaan lähintä jälkeä. Pari nuuhkaisua, sitten siirtyminen takajälkeen ja pari nuuhkaisua. Koira totesi suunnan olevan väärä ja lähti jälkimään oikeaan suuntaan. Hetki tietä pitkin ja sitten poistuminen metsään jo katsomastamme kohdasta. Vieläkään ei näkynyt verta ja jatkoimme peurapolkua pitkin. Emme päässeet 50 metriä, kun näin peuran makaavan kuusikossa kuolleena. Peuran alle oli valunut 10cm halkaisijaltaan oleva verilätäkkö, muualla ei verta ollut. Yhtään ei harmittanut, vaikka jäljestys oli näin lyhyt. Se olisi harmittanut jos jälki olisi ensin sotkettu kunnolla ja sitten oltaisiin rämmitty metsässä tuntitolkulla.

Myöhemmin sain raporttia"ruumiinavaksesta"ja laukaus oli ammuttu juurikin vinottain seisovaan peuraan. Vasemmalta kyljeltä mahan etureunasta keuhkojen läpi oikeaan etujalkaan. Kun olivat nostaneet peuran lavalta lahtivajan lattialle niin vasta silloin oli veret valahtaneet lattialle. Ja tämä ei ollut minulle ensimmäinen kerta, kun keuhkolaukaus on pitänyt veret sisällä. Montakohan peuraa jää vuositasolla sulanmaan aikana metsään, kun ampumapaikalta ei löydy verta ja koirilla ei tehdä alueessa etsintää?

[MikaS]

Hienoa että uusi koira osoittaa toimimisen merkkejä. Ttäydellisiä huteja tulee harvoin kyttäykseltä tai tuelta ampumalla. Ihmisillä on liian korkea kynnys soittaa koiraa paikalla, he ovat myös liian välinpitämättömiä, VALITETTAVASTI. Itsellä tällä kaudella muutama haavakkojahti, mutta pääpaino on enemmän ollut onneksi srva jutuissa.