Hirvieläinten kannanvaihtelut

[Harmaaletto]

Olen seurannut koohotusta, jonka mukaan ruokintapaikkojen ylläpitäminen olisi nimenomaisesti syy eteläisen Suomen peura- ja kauriskolareille, ja vieläpä susi- ja ilveskannan kasvulle ja koirien vainolle noiden petojen taholta.

Varmemmaksi vakuudeksi asiantuntevuudesta jopa hirvienkin määrän kasvu 1900-luvun alusta kytkettiin tähän ruokintaan. No joo.

Ruokintapaikat ohjaavat osaltaan peurojen ja kauriiden liikkeitä, mutta tuskinpa juuri kohden yleisiä teitä? Kaatojen määräkään niiltä ei ole pieni, jos kohta talviruokinta voi kantoja tukea.

Ilves, susi ja karhu saattavat pohjoisempaa pelotella osan sorkkaeläimistä etelämmäs.

Onko raadilla asiasta valistuneita näkemyksiä tai peräti tietoa?

[Ollari]

Arvauksia. Eteläsuomi on rehevämpänä ja vähälumisempana ylipäätään parempaa aluetta hirvielukoille. Ei ne pedot niitä sinne aja. On siellä supikoiraakin sekä montaa lajia muutakin riistaa paljon enemmän kuin meillä pohjoisessa. Osalla lajeja se voi johtua myös pienemmästä pyyntipaineesta.

Kyllä ruokinnoilla silti voidaan ohjata sorkkia tielle. Meillä ainakin yhden ja saman ruokinnan kohdalle jäi takavuosina useampi kauris autojen alle. Enkä usko että siinä kohti luonnostaan kauriit niin tiuhaan olisi kulkeneet, ei oikein makuupaikkoja tien ja isojen peltoaukeiden välissä missä samassa alueessa prunsaasti taloja, että enemmänkin kulkivat siihen syömään muualta, luulen.

Eikä ollut metsästäjä, kyläläinen joka tykkäsi syöttää kauriita ja katsella niitä ikkunastaan. On niitä kyllä tuolla sitten ahtaissa raoissa muutenkin kauriita tien ja joen/peltojen välissä, mutta aivan takuulla syötöillä voi ohjata eläimiä niin huonoihin kuin hyviinkin paikkoihin.

[Metsnugis]

Pieniä sorkkaeläinkantoja ruokitaan, jotta olisi enemmän metsästettävää, jotta niitä olisi helpompi metsästää ja jotta niitä olisi helpompi seurata ja katsella.
Koska nämä eläimet rikastuttavat luontoa ja tuovat virkistyksellisiä elämyksiä ja makunautintoja, niiden määrä ei haluta vähentää. Runsas ilveskanta pakottaa pitämään kannat tiheinä, jotta metsästäjillekin jää metsästettävää.
Peura ja kauris ovat vähän niin kuin eteläsuomen poroja. Ainut vain että poroja on Lapissa vielä enemmän.
Tosin peura- ja kauriskolareita sattuu enemmän kuin porokolareita, mikä johtunee suurimmaksi osaksi tiheämmästä tieverkosta ja vilkkaammasta liikenteestä. Kyllähän nimittäin porojakin ruokitaan.
Jos autoilija ajaa 60 km/h, hänen riskinsä joutua hirvieläinonnettomuuteen tippuu alle kymmenykseen kuin 80-100 km/h ajavan.
Mutta koska eläimiä halutaan metsissä olevan ja autoilijat haluavat taittaa matkaa joutuisasti, kolareita vääjämättä sattuu. Ainut hyvä puoli on, että peurakolareissa syntyy äärettömän harvoin kuolonuhreja.

Ilveskanta on eittämättä hyötynyt erityisesti metsäkauriista, mutta ilman niitäkin se olisi runsastunut. Sudelle taas tärkein saalis on edelleen hirvi ja sen kanta on riippuvainen ensisijaisesti hirvestä.

[Tupella]

Hieman vakavampaakin näkökulmaa hirvieläinten ruokintaan: monissa maissa hommasta harkitaan luopumista ja jenkkilässä kieltolinja laajenee. Syynä on näivetystaudin, CWD (Cervid wasting disease) hälyttävä leviäminen. Tauti on ns.prionitauti, joka pistää aivot uuteen ilmavampaan järjestykseen ja kuolemaan. Tunnettuja saman tyypin tauteja ovat hullun lehmän tauti, scrabies lampailla, kuru-tauti Uuden Guinean ihmissyöjillä ja Creutzfeldt -Jakobin tauti meillä enempi ja vähempi vegaaneilla.

Se CWD on ilmaantunut Norjan puolelle, jossa kaksi hirveä ja yksi tunturipeura on siihen sortunut. Kun tapaukset ovat lähellä Ruotsin rajaa, länsinaapurissamme on jo melkoinen hässäkkä. Lienee syytä kuriositeettina mainita, että kummassakin länsinaapurissamme on ruokittu hirvieläimiä aina hirveä myöten kesät talvet jotta jahti helpottuisi. Kyllähän ne hirvet hyvälle oppivat. Ruokintapaikoilla vaan lopulta alkavat taudit ja loiset levitä. Tämä CWD tuntuu siirtyvän kätevästi ulosteiden avulla maaperään ja siitä kasveihin.
Ei tiedetä, siirtyvätkö oudonmalliset prionit kasvien tai lihan välityksellä riistasta ihmisiin, mutta hullun lehmän tapauksessa taisi niin olla.
Nyt ainakin kanadalaiset tuskailevat, miten vehnän menekille käy, kun nisupelloissa tiedetään vaeltavan prionipeuroja.
Rapakon takana valkohäntä- muuli- ja mustahäntäpeurat sekä vapitit ovat olleet keskeisiä tekijöitä taudin levinneisyysalueella, mistä syystä meidänkin valkuaishäntiä on alettu katsella kuin haukka lounasta.

[kannibaali]

Kieltämättä melkoinen uhka valkohännille, jos sikseen...kuten uhka myös niiden metsästykselle ja pedoille, kun ei olisi kapasiteettia pitää nykyisiä kantoja. Tautia pukkaa...tulee mieleen, että luontoemo osaa järjestää harvennuksen tavalla tai toisella...Jos viljely vaarantuu alkavat kyllä toimenpiteet. Ihmiskunta vaatii miljardeja kiloa ruokaa päivässä ja myöskin vessapaperia ellei....

Poroa ei liene listalla tai sillä havaittu täti prionivitsausta? Toki viljelystä Lapissa hyvin rajoitetusti ja ihmisiä kohtaan vitsaus ehkä olematon.

Saas nähdä, seurattavaa löytyy....supikoiran ruottinvalloitus, eläinten kannankehitykset, poliittiset väännöt jne

Yleensä ottaen hirvieläinkolarit ovat petollisempia alkukesästä ja kesästä. Syksyllä ja talvellahan eläimet kulkevat helpompien kaavojen mukaan, mutta ei siitä ole hyötyä kun ihminen ei ole aina tietäväinen, toki hirvieläinkolari mahdollinen kaikille kuskeille. Suurin riski on se, että voimakasliikenteisen tien molemmilla puolilla on ruokintapaikat ja eläimet seilaavat väliä. Aivan jokaisessa paikassa ei eläimiä saisi ruokkia, vaikka joskus se voi onnistua melko lähelläkin ruuhkaista tietä...siis joskus tietyssä paikassa.

Suomessahan on tilanne, että taajamissa monin paikoin saavutat autollasi ylinopeuden tasamaallakin, vaikka työntäisit autoasi. Sitten taas monet pika/maantiemme ovat siitä riskaabeleja, että niillä posotetaan 100 tai 80, vaikka mutkaa, vitikkoa ja tien kapeutta piisaa. Tänä vuonna on kuollut moottoripyöräilijöitä ja myös vammautunut vakavasti. Tuurilla mennään, jonain vuonna ei juuri rytise, mutta sitten taas rytisee. Tietty jollain suomalaisittain suurella ja avaralla kakkostiellä ryskyy peurakolareita silti. Välimatkat ovat suuria ja tuntuu ettei matka etene alinopeudellaja itsekin tulee ajettua korotettua nopeutta muttei enää...

Pedot eivät suuresti vaikuta sorkkaeläinten muuttoihin. Joiltain alueilta eläimet yksinkertaisesti häviävät kun ne syödään. Tämä tapahtuu metsäkauriille viimeistään, jos maasto metsäistä, mäkistä, louhikkoista..Valkohännät tuskin muuttavat mihinkään susieläinlaumojen tieltä vaan jäävät niiden armoille. Hirvillä lienee pientä liikehdintää ja paikanvaihtoa petojen takia joissain tapauksissa jos siihen on mahdollisuutta ja hyviä ravintomaastoja on kilpailuttaessa varsinkin talvisin.

Eteläisessä ja Lounaisessa Suomessa valkohäntä lienee tärkeämpi saalis susieläimille kuin hirvi. Susieläinten elinalueilta nimenomaan vasat häviävät koiraeläinten pötsiin tai jäävät (muille) raadonsyöjille. Olihan tuossa tilastoa jossa oli karkerasti 1 aikuinen peura ja 20 vasaa, 1 aikuinen hirvi ja tusinan verran vasoja susieläinten sapuskana etelässä tietyllä alueella.

Viherakselin järjettömyys paitsi suden hävittämisessä risteyksin tulee selvimmin esille siinä, etteivät he käsitä poronhoidon ja suurpetojen yhteisen elämisen epärealistisuutta tai sitten heidän vihansa kohdistuu kyseistä kansanryhmääkin kohtaan. Vai miten kasvatat poroja, jos yksikin sudensukuinen tappaa satoja poroja vuodessa jne? Maakotka on kuitenkin marginaalinen tekijä verrattaessa sitä susieläimiin. Ahmakin jää kirkkaasti jälkeen jos eläinyksilöille järjestettäisiin siinä kisa ja havainnot saataisiin ympäri vuoden. Mutta käytönnössä on ollut vuosia jolloin ahma on ollut pahin peto, mutta se johtuu erinäisistä tekijöistä. En ole koskaan ymmärtänyt poromiesten vähättelyä ja pitämistä toisen luokan kansalaisina.