OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 KäyttäjätiedotKäyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

Lahti-pistoolifarssi osa 2: Poliisin päätös ei riitä...

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Lainsäädäntö ja politiikka
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
admin
Site Admin


Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373

LähetäLähetetty: 16.05.2016 10:29    Viestin aihe: Lahti-pistoolifarssi osa 2: Poliisin päätös ei riitä... Vastaa lainaamalla viestiä

Tällä kertaa kyse ei ole Lahti-pistooleista ( http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=49572&highlight= ), mutta viranomaiskompetenssin puute on samaa luokkaa.

Rikostutkintaa ei estä se, että esine on kansalaisen hallussa yksiselitteisen poliisin päätöksen nojalla....

Tarkemmin seuraavassa Ase-lehdessä!


Viimeinen muokkaaja, admin pvm 08.10.2018 08:42, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
admin
Site Admin


Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373

LähetäLähetetty: 16.05.2016 16:48    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Poliisivaltion elkeitä osa 2 keinotekoisen rikollisuuden uusi ennätys?

(julkaistu Ase-lehdessä 2/2014)

Teksti: Jussi Peltola



"Ei ole syyttömiä. On vain huonosti kuulusteltuja" sanoi mm. Josef Stalin. Viimeisin oikeuden päätökseen edennyt farssi käsitteli luvallisen aseen ostamista. Kummallista ja oloissamme ainutlaatuista kyllä, tällä kertaa aseen myyjää ei kuultu epäiltynä. Olisiko syynä se, että kyseessä oli poliisin (!) oma huutokauppa? Jälleen kerran siis esitutkintakin on ollut puolueellista.



Poliisin lähtökohta tälle rikostutkinnalle oli se, että asekeräilijä osti poliisin omasta huutokaupasta kiväärin asianmukaisella (tiedostoaseen) ostoluvalla ja merkitsi aseen lain edellyttämällä tavalla asetiedostoonsa. Tutkinta käynnistyi Poliisihallituksen Asehallintoyksikön 7.11.2011 tekemästä tutkimuspyynnöstä ao. kihlakunnan poliisilaitokselle (Asehallintoyksikössä ei ole virkamiestä, joka voisi suorittaa esitutkintaa, virat ovat ns. siviilivirkoja).

Poliisi nimenomaan myönsi aseen hankkimista varten ostoluvan tiedostoaseelle. Poliisihallituksen Asehallintoyksikön mukaan juuri tätä asetta ei olisi kuitenkaan saanut tiedostoon merkitä, koska poliisihallituksen mielestä ase ei ollut keräilyase, ja siksi henkilö pitäisi rikoksesta tuomita ja hänen muutkin aselupansa peruuttaa. Asian mittakaavan vuoksi on hyvä huomata, että kyseessä oli pulttilukkoinen metsästyskivääri, jollaisen luvan saaminen onnistuu pelkällä metsästyskortillakin ja aseeseen siis oli joka tapauksessa lupa. Lisäksi riidatonta on, ettei sitä ollut käytetty mitenkään rikollisesti.



Puolueellista esitutkintaa

Omituista on se, ettei aseen myyjää epäilty rikoksesta. Siviilimyyjän kyseessä ollen nimittäin olisi tutkittu, ainakin erään toisen esimerkkitapauksen osalta, jossa asekauppiasta tutkittiin epäiltynä siksi, että hän myi poliisin myöntämän asianmukaisella asiakirjalla aseen osia. Koska aselupadokumentit ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, siviiliasekauppiaalla ei ole edes keinoa selvittää asiakirjan oikeellisuutta tai voimassaoloa. Siviilikauppiaalta siis edellytetään selvänäkijän kykyjä, mutta kun myyjänä on aserekisteriin jne. pääsyn omaava viranomainen, niin silti väärinkäytöstä edes epäillä. Ostajan kylläkin.

Suomeksi: Ihminen haluttiin tuomita siitä, että hän hankki luvallisen aseen poliisin luvalla ja vieläpä poliisilta ostaen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

On aiheellista kysyä: Onko mopo todellakin karannut käsistä, kun tällaisiin "rikoksiin" tuhlataan aikaa ja veronmaksajien rahoja? Edelleen herää kysymys siitä, mistä määrärahat tällaiseen tutkintaan löytyvät ja onko se kenties syynä siihen, miksi oikeat rikokset ns. vanhenevat syyttäjän käsiin tutkinnan hitauden vuoksi. Tämäkin ”rikos” piti epäiltyä löysässä hirressä kaksi vuotta ja aiheuttaen hallinnollisia seurauksia.

Lisäksi on toistamiseen kysyttävä, miksei tässä tapauksessa aseen myynyttä tahoa, siis poliisihallitusta tutkittu rikoksesta epäiltynä, koska täsmälleen vastaavassa tapauksessa yksityinen asemyyjä kyllä tutkittaisiin ja tutkittiinkin jo. Em. tapauksesta raportoimme myöhemmin jos nykysuomen pelottelun ilmapiirissä asianomaiset tähän uskaltautuvat.



Lakikielellä

Syytteen mukaan ”XX oli ampuma-aselain vastaisesti hankkinut poliisilaitoksen asekeräilyperusteella myöntämällä hankkimisluvalla Sako .308 Win. kiväärin ja näin rikkonut hankkimisluvalleen asetettuja lupaehtoja, koska kivääri ei ollut hyväksyttyyn keräilysuunnitelmaan kuuluva. Ampuma-aserikos, huomioon ottaen rikoksen kohteena olleen esineen laatu ja muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.”

XX kertoi ostaneensa poliisien huutokaupasta Sakon kiväärin ja mukana huutokaupassa on ollut hänen keräilysuunnitelmansa, jota viranomaiset eivät olleet vaatineet nähtäväkseen. Kirjallisena todisteena hankkimisluvasta ilmeni, että poliisilaitos on myöntänyt hänelle hankkimisluvan nimenomaan tietynmalliseen Sako -kivääriin.

XX (luonnollisesti) kiisti syyllistyneensä rikokseen. Tämä toki on itsestään selvää, koska tuskin hän kuten kukaan muukaan meistä mieltää
a) luvallisen
b) nimetyn aseen ostamisen voivan olla rikos, kun
c) aseluvan myöntää poliisi ja tässä nimenomaisessa tapauksessa
d) aseen myös myi Poliisihallitus, siis
e) itse asiassa hallinnollisesti sama taho, joka masinoi koko esitutkinnan ja oikeusfarssin. Valeostoista olisi siis siirrytty valemyyntiin jos teosta olisi tullut tuomio.

Oikeudenkäynnin kulkuun kuuluu se, että oikeudessa käsitellään kaikki puolin ja toisin esille tulleet seikat. Siksi maallikon mielestä jotkut varsinkin uutislööpeissä esille nostetut asiat kuulostavat järjettömiltä, mutta kun ne on esille tuotu, oikeuden on otettava asiaan kantaa. Syyttäjä esitti todistelussaan mm. Poliisihallituksen asekeräilijähyväksynnän peruutusharkinnan, joka käynnistettiin jo 7.12.2011. Käytännössä siis tutkintapyynnön tekijän käynnistämän hallinnollisen menettelyn, joka kaiken lisäksi käynnistettiin ennen minkäänlaista todellista tutkintaa.

Normaalisti tuomari ja lautamiehet kyllä ymmärtävät, ettei syyttäjän mahdollisesti esittämä ”koska poliisikin roistona pitää” –todistelu todista yhtään mitään ja harvemmin syyttäjä tälle linjalle lähteekään. Muutenhan poliisi voisi olla saman tien myös tuomari.




Kolmeen kertaan syytön

Syyllisyys tai syyttömyys on perusteltava. Näin asian perusteli käräjäoikeus:

1. Käräjäoikeus katsoi, että XX ei ole hankkinut ampuma-aselain vastaisesti Sako -kivääriä, koska poliisilaitos on myöntänyt hänelle hankkimisluvan Sako-kiväärin hankintaan.

2. Edelleen käräjäoikeus otti kantaa ns, kieltoerehdykseen, koska puolustus oli, kohtaan 1 perustuen, ottanut esille myös sen. Rikoslain 4 luvun 2 §:ssä säädetään kieltoerehdyksestä. Jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa. Kieltoerehdys vapauttaa vastuusta vain, jos teko on ilmeisen anteeksiannettava. Säännöksessä säädetään viranomaisen neuvosta. Kyseessä olevassa tapauksessa ollaan oikeuden mielestä vielä pidemmällä, kun viranomainen on antanut XX:lle ennen aseen ostoa luvan hankkia nimenomaan kyseisen aseen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että XX:n mahdollista erehtymistäkin olisi voitu pitää ilmeisen anteeksiannettavana. Anteeksiantoperuste poistaa syyllisyyden.

3. XX on kiistänyt syytteen myös sillä perusteella, että häneltä on puuttunut tahallisuus (itsestään selvää kun ihminen ei voi tiedostaa tehneensä rikosta). Lain esitöiden (HE 110/2000) mukaan ampuma-aserikos on rangaistava vain tahallisena tekona. XX on saanut hankkimisluvan aseelle, ja kyseinen ase on myyty hänelle hankkimislupaa vastaan poliisien huutokaupassa, jossa on ollut mukana myös hänen keräilysuunnitelmansa. XX on uskottavasti kertonut, että hän on katsonut kiväärin kuuluvan hänen Sako -kokoelmaansa ja ollut siten hänen keräilysuunnitelmaansa kuuluva. XX:n väitettä teon tahattomuudesta tukee hänen kirjalliset todisteensa, listat ampuma-aseista ja harrastustoiminnasta. XX:lla on paljon aseita kokoelmassaan, ja hänen jäsenyytensä yhdistystoiminnassa on varsin laajaa. XX:n kokemuksen ja omistuksen laajuuden perusteella on pääteltävissä, että hän hankkisi ainoastaan suunnitelmaan kuuluvia aseita. Käräjäoikeus katsoi, että teosta puuttui tahallisuus.

Lopputulos: Syyte lievästä ampuma-aserikoksesta hylätään. Oikeudenkäynnin ulkopuolelta todettakoon, että viime aikoina myönnettyihin tiedostolupiin on ”uitettu” lain vaatimusta tiukempi lisäehto keräilyaseista ja ohje ei ole tähän asti nähdyissä luvissa kovinkaan selkeä. Hyvään hallintotapaan kuuluisi, että ohjeet ovat selkeitä varsinkin silloin, kun lakia aiotaan tulkita äärimmäisen kirjaimellisesti vailla minkäänlaista maalaisjärkeä. On myös kyseenalaista, onko tällainen lisäehto edes lain mahdollistama, vaikka se lain perusteluihin voikin perustua. Edelleen on syytä kysyä, miksi nimenomaan aselakia on ”pakko” lukea kirjaimellisesti vain silloin, kun se on kansalaisen tappioksi.

Ase-lain kirjain nimittäin ei estä keräilijää merkitsemästä tiedostaan vaikkapa metsästysasetta. Eri asia on, olisiko se käytännössä järkevää.



Viivan alla

Poliisihallituksen linjaus siitä, että kaikki kivet on käännettävä, jotta aseluvan tai ase-elinkeinoluvan omaava henkilö saadaan syytteeseen ja tuomittua on todella huolestuttava ja sotii räikeästi oikeusvaltion periaatteita vastaan.


Lahtipistoolifarssi 2004 oli se ensimmäinen, jossa tutkinnanjohtaja ei useista pyynnöistä huolimatta osannut edes kuvailla sitä, miten yli 200 epäiltyä olisivat voineet luvallisen aseen hankkimalla tehdä rikoksen. Syyttäjä lopulta osasi sen kertoa, ettei rikosta ole tehty. Tutkinnanjohtajan ammattitaito ei tähän riittänyt ja tästä huolimatta tällainen virkamies jatkaa virassaan, mistä toimialueen oikeat rikolliset luultavasti ovat kiitollisia.

Toinen yhtä ammattitaidoton ja julkisuuskipeä veto oli Vantaalla 2008, jolloin ratsattiin näkyvästi aktiivireserviläinen. Paikallispoliisi ei erottanut luvallisia aseita luvallisista, eikä toimintakunnottomia toimivista. Toimittajat kuitenkin osattiin kutsua paikalle raportoimaan ”sankarityöstä”. Poliisien toimien vuoksi epäillyltä meni mm. asunto, työpaikka ja maanpuolustusharrastus. Tuomion ja siten koko prosessin syyksi löydettiin lopulta väärin säilytetty ruutipurkki, jonka sisältökin on jäänyt kyseenalaiseksi. Lyöty mies ei jaksanut valitettavasti valittaa Hovi-Oikeuteen. Samaan aikaan huumerikollinen saa luvattomasta katkaistusta haulikostaan päiväsakkoja, elintasoon se ei vaikuta. Edelleen samaan aikaan ja samalla paikkakunnalla ei aina uskalleta puuttua oikeiden rikollisten puuhiin ja varsinkin uutisoida näitä puuttumisia.

Tilanne kuitenkin vain pahenee. Em. tapaukset johtuivat lähinnä julkisuuden kipeistä yksittäisistä poliisihenkilöistä, eivät järjestelmällisestä ajojahdista, mistä viime vuosien tapauksissa on merkkejä. Ennemmin tai myöhemmin selvitämme, miltä hallinnon portaalta tämä ajojahti on aloitettu ja miksi. Yksittäinen virkamies tai poliitikko ei tällaista saa aikaan, ellei ole hierarkiassa varsin korkealla.

Selvää on, että ase-elinkeino ja aseiden omistus aiotaan tehdä mahdollisimman vaikeaksi keinoista piittaamatta.

On muistettava, että esi”tutkinta” ja oikeuden tuomio kestävät meillä tyypillisesti vuosia, mutta jostain syystä raskaat sanktiotoimet saadaan kuitenkin käynnistettyä viipymättä.

Samaan aikaan kannattaa muistaa, että Suomi on saanut ja saa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta enemmän tuomioita mm. pakkokeinolakien rikkomisesta kuin muut pohjoismaat yhteensä. Tämä on erityisen merkillepantavaa siksi, että ao. lainsäädäntö on muutenkin meillä Euroopan väljintä. Esimerkiksi Baltian maihin verrattunakin Suomi on poliisivaltio.

Aselehti raportoi numerossa 6/2013 ”melkein konepistoolista”, jossa syyte hylättiin. ”Melkein konepistooli”, joka kaiken lisäksi on henkilöllä, jolla pitäisi olla kaikki edellytyksen saadakin konepistoolin lupa, ei siis ollut rikos.

Tämä tiedostolupajuttu on farssi sinänsä, odotamme mahdollista hovi-oikeuteen lähtöä. Kaiken järjen mukaan tuomio ei tule muuttumaan.

Toisaalla tästä lehdestä voitte lukea laittomien teräaseiden, astaloiden ja kaasuaseiden kauppiaasta. Poikkeuksellisesti tässä tapauksessa kyseessä on mitä ilmeisimmin ihan aiheesta tuomittu henkilö, tuomio tosin näyttäisi sellaiselta, että hovissa silti lievenee normaaliksi ehdollisen näpäytykseksi, mutta se ei ole poliisin syytä.

Tällä jutulla on kuitenkin tiettävästi yritetty ratsastaa muissa yhteyksissä ”todisteena” siitä, että kaikki starttipistoolit ovat kuin ovatkin laittomia aseita. Huolestuttavaa on, jos viranomainen sekoittaa startti-, kaasu- ja konepistoolit keskenään.

Lähitulevaisuudessa ratkeaakin, ovatko jopa vuosikymmeniä lupavapaasti myydyt starttirevolverit laittomia ja lukuisat koiranohjaajat ja nuorten urheiluvalmentajat paatuneita rikollisia, koska tätä asiaa poliisihallitus tulkitsee kirjaimellisesti. Samaan aikaan paatuneilla rikollisilla menee poikkeuksellisen hyvin.


Näitä oikeustapauksia on tulossa lisää. Tätä taustaa vasten Poliisihallituksen väittämät resurssipulasta ovat täysin perusteettomia, jos aikaa riittää tällaiseenkin. Selvää kuitenkin on, että juridisessa ja aseteknisessä kompetenssissa puutteita on.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
RiUDE
Kanta-asiakas


Liittynyt: 24 Maa 2004
Viestejä: 20455
Paikkakunta: Savonlinna

LähetäLähetetty: 16.05.2016 17:28    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Niin onko tuo teksti nyt uudesta lehdestä vai 2014 vuodelta?
_________________
Savo suureksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
admin
Site Admin


Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373

LähetäLähetetty: 16.05.2016 17:40    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

RiUDE kirjoitti:
Niin onko tuo teksti nyt uudesta lehdestä vai 2014 vuodelta?


Vuodelta 2014 vastaava juttu ja näitähän piisaa.... Uusi lehti ilmestyy 15.6.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
admin
Site Admin


Liittynyt: 04 Maa 2004
Viestejä: 1373

LähetäLähetetty: 16.05.2016 17:47    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Uusin viritys on tehdä rikosilmoituksia "virkatyönä" esineistä, joihin poliisi on jo kirjoittanut todistuksen niiden laillisuudesta, kuten deko-aseista ja aseen osista. Poliisihallinnossa on rajattomasti resursseja seurata mm. huutonetin kaupankäyntiä.

Lähtökohtaisesti olemme siis tilanteessa, jossa poliisin kirjoitettuunkaan sanaan ei ole enää luottamista. Huom! Tulkinnat eivät ole yleensä paikallispoliisilähtöisiä ja hyvin ilmeistä on, että kihlakuntien poliisilaitoksilla ollaan ns. kypsytty näihin täysin turhiin esitutkintoihin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Lainsäädäntö ja politiikka Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, jorma@pitro.com
Päivittänyt Lurttinen www.phpbbsuomi.com