Linnustuksen riemua Ruotsissa

[Matso]

[minkkialvar]

[Matso]

[minkkialvar]

Ainakin keskisessä norbottenin läänissä, ei ollu ku yksinäisiä naaraita, ei poikueita! 😒

[HaM]]

[TIP]

Hiljasta oli Bodenin kunnan alueella. Onneksi sentään jotain näkyi, mutta aallon pohjassa kanta nyt.

[Matso]

Arvidsjaurissa koppeloilla poikasia mutta vain max 2 kpl / poikue ( 3 poikueen otos)... ei ole hyvin onnistunut pesintä!

[HAK]

Pohjois-ruotsista viikon ajalta havaintoja. Päivässä kävelyä koiran kanssa 7-12km. Yleensä havaintoja 1-2lintua tai poikuetta päivän aikana. Metsoja näkynyt yhtä paljon kuin teeriä, tosin ei aiempaa kokemusta alueesta kuinka paljon pitäisi olla. Riekkoja vähän. Linnut lähtee läheltä alle 10m päästä mikä vähentänee havaintoja verrattuna myöhempään syksyyn. Suomessa ulkoilua pohjois-karjalassa ennen tätä viikon verran ja enemmän tai saman verran lintuja oli mielestäni suomessa, vaikka keskivertoa huonompi vuosi onkin.

[AnttiSn]

Me oltiin riekkojahdissa tunturissa, viisi päivää. Tällä kertaa oltiin tuossa Gällivaaran alueilla ihan rajan tuntumassa. Tilanne ei ollut ihan yhtä katastrofaalinen kuin viime vuonna, jolloin kaikki linnut niin poikaset kuin aikuisetkin olivat tipotiessään ja vaati noin 7km kävelyä per lintuhavainto. Tänä vuonna oli muutamia poikuuksia, joissa suurimmillaan kolme lintua, siis kaksi aikuista ja yksi onnettoman kokoinen poikanen. Vaikea siellä on pesiminen ollut se on selvää. Näki sen myös sorsapoikueista, osissa poikueista ei oikein kunnolla vielä pojat lentäneet. Jätettiin ampumatta, vaikka oishan tuota ollut useampikin tilanne. Vanhoja lintuja oli sanotaan pikkuisen enemmän kuin minimaalinen määrä, joten paukulle päästiin päivittäin yleensä vielä useamman kertaa. Saalistakin tuli sen verran, kun jaksettiin syödä ja muutamat koivet ja rinnat kannettiin kotia astikin. Maisemat olivat jälleen kerran loistavat, tuossahan on noita 2000+ vuoria vähän joka puolella ympärillä. Oltiin pääleirissä vajaa 700m korkeudessa ja siitä tehtiin 15-28km lenkkejä päivittäin. Tehtiin pariksi päivää myös sivuleiri 10km päähän ja sieltä vähän eri suuntiin lenkkejä. Tuli kavuttua ylhäällä ja alhalla, tundrassa ja suolla. Linnut löytyi alkureissusta likimain pelkästään alhaalta soiden laidoilta ja pusikoista, korkeintaan puurajan tienoilta. Loppureissusta puolestaan olivat siirtyneet likimain kokonaan avotunturin notkelmiin, soille ja heinikoihin. Hetkisen aikaa oli taas se legendaarinen fiilis riekkojahdissa: "Minne hel***tiin ne on nyt menneet?" Vaan lapikasta liikuttamalla ja eri maastotyyppiin siirtymällä alkoi beretta taas laulamaan.

Kala ei jostain syystä syönyt sitten vähän alustakaan. Kova oli pojilla yritys, mutta kovin vaatimaton tulos. Paras yksilö oli joku reilu kiloinen taimen, useita juuri mitallisia taimenia tuli lisäksi (kunnes niidenkin tulo loppui kuin seinään). Rautua ei päästy oikein kuin maistelemaan muutaman about 200g merkeissä. Leiri oli pystyssä kyllä vimosen päälle rautujärven rannalle ja siitä paikallisilta sain vinkkiä, että koko kesän aina elokuun puoleen väliin oli tullut erittäin hyvin kalaa. Nyt ei edes pintonut ja oli kuin kalaton koko lammikko, ei yhtäkään nykyä edes. Useita tunteja kokeiltiin eri päivinä ja sääoloissa tuosta järvestä ja parista muustakin.

Kovin pitkään ei tarvitse pohtia, missä allekirjoittanut sijaitsee 25.8.2017. Kyllä se maa on Ruotsi ja lääni Norrbotten ja alla on vuoristo. Sopii täydellisesti sorsastuksen ja kanalinnustuksen väliin ja on kyllä aivan mahtavia reissuja vuoristoisiin maisemiin.

[Murkulat0r]

Mihinpäin tuolla Ruotsissa pitäisi koirattoman suunnistaa, jos kiinnostaisi jokunen lintukin nähdä + hienot maisemat (valokuvaushommien kannalta)? Pålkemissa on useampi reissu käyty, mutta se alkaa olemaan aika nähty paikka.

Norrbotteniin siis, mutta minne?

[AnttiSn]

Kiiruna, Arjeplog ja Gällivaara kaikki tarjoaa mahtavia maisemia. Riekostus tunturissa ilman koiraa ainaskin näin alkusyksystä on liki toivotonta puuhaa. Koirilla seisonnat noin 2-5m etäisyyksillä ja linnut ei karkkoa vaikka kävelee alle 5m etäisyydellä niistä. Nekin vähäiset, jotka jalkautuu ei kyllä koirattoman edestä näy tai siivitä. Siirtyvät vain myötätuuleen turvaan. Tämä tuntuu olevan vanhan riekon tyypillinen tapa yrittää pelastua seisonnalta. Joskus ne onnistuu kipittämään riittävän pitkälle ja koira ajautuu liian lähelle ja tilanne tuhriutuu. Suurimman osan noistakin kyllä koirat järjestää ampumahollille, vaikkeivat saakaan välttämättä lintua piikkiin.

Noilla kriteereillä lähtisin siis katselemaan jotain aluetta, jossa voit aloittaa jahdin laaksosta, jossa mäntyä ja sitten voit kiputella päiväretken tai miksei yönylikin tunturiin katselemaan maailmankaikkeutta. Esimerkkejä voi tutkailla esim täältä. Paikkoina tietämättä tämän vuoden lintutilanteessa tarkemmin voisi harkita esim. Örnvik, Kvikkjokk, Ritsemin tien varsi, Nikkaluokta yms. Kaikissa noissa on yhteisenä tekijänä jyrkät nousut ylös tunturiin eli kävelykuntoa vaatii, mutta maisemat lopussa kyllä palkitsee. Ei tarvia edes sitä korkeinta vuorta huiputtaa, jo tuolta 800m alkaa avautumaan melko mukavasti maisemat.

Tuolla liikkuessa kannattaa kalavermeet olla aina mukana, viikon lupa kustantaa noin 20e ja sillä on likimain saalistakuu riippumatta kuinka huono syönti sattuu olemaan. Hyvällä syönnillä päiväkalojen kalastus kestää noin 5 minuuttia plus suolistus.

[Murkulat0r]

[AnttiSn]

Kyllä siellä tunturissa on saalis 99% riekkoa. Mutta missä mänty kasvaa niin metsoja kyllä osaa olla reilustikin. Teeriä ei liene juurikaan ennen kuin menee entistä metsäisemmille maastoille. Ihan tuolla tunturialueen pinnassa varmasti saalis on osastoa riekko ja/tai metso. Etelämpänä voisi löytyä teertäkin lähempää tunturivyöhykettä...

[Hakamäki]

Loma on varattuna lokakuun loppupuolelle ja tuolloin piti tehdä perinteinen reissu Sodankylään oman seuran maille. No nyt kun tuohon aikaan ei ole tarjolla kuin metso, niin katseet alkoivat kääntyä länsinaapuriin. Kahlasin yövuorossa koko tämän ketjun läpi. Kiitos kaikille, nyt ovat perusasiat hallussa. Pitäisi vain miettiä, että mille suunnalle tuohon aikaan lähtisi.

Jossain välissä tätä keskusteua oli linkki MKJ&F -seuran sivuille (Malmbergets och Koskullskulles jakt- och fiskevårdsföreningar). Maat Gällivaren pohjoispuolella ja niitähän riittää. Tämä houkuttelisi jo senkin puolesta, että näin ekakertalaisena kaiken saisi "pakettina". Olisi siis maata ja majoitusta tarjolla ja vieläpä suht edulliseen hintaan. Nyt olisin kiitollinen, jos joku jakaisi kokemuksia ko. alueelta. Minkälaisia on nuo mökit (esim. Kulas-/Onkijärvi olisi varauskalenterin mukaan vapaana)? Vaatimattomiltahan ne näyttää, mutta kuinka karuihin oloihin pitää varautua? Onko homma paikallisten kanssa pelittänyt ja kävisikö niin hyvä tuuri, että siellä joku raatais meänkieltä tai lontoota? Maita pystyy katselemaan kartoista ja ilmakuvista, mutta kyllähän tästäkin vinkit kelpaa. Tarkempi lintutilanne todetaan sitten paikan päällä, jos tuonne asti päästään.

[antsa6]

Kartojärveltä MKJF:n alueelta on muistaakseni kokemusta. Sauna aivan karsea lato ja ite mökissä hiipi holotna sisään ja kamina oli aivan liian pieni. Pakkasta olikin tuolla meidän tammikuun visitiillä melko rajusti. Pilkkihaalareissa kökötettiin sisällä pitkät tovit ja lämpimikseen juotiin olutta. Lintuja ei nähty ollenkaan (2 pv metästystä), rautua tais tulla pari kipaletta. Komeat seudut ja metät hiihdellä.

Joku toinen suomalaisporukka oli toisella tuvalla samaan aikaan. En muista mikä paikka, oisko ollu tuo Onkijärvi...? Ne tais väittää, että mökissä oli jotakuinkin tarennu, kun oli lapiointu puoleen seinään lunta ulkopuolelle.

En nyt muista puhuko se avaimet antanu häiskä meänkieltä, mutta ainakin se oli tottunut kuuntelemaan huonoa ruotsin sönkkäämistä. Ihan hyvin onnistu avaimien nouto ja lähtiessä jätettiin ne vaan osoitettuun postilootaan.