Hirvijahti 2017

[tuhola]

[tuhola]

[iivariiso]

Eipä omilla jahtimailla juuri peltoja ole mille ampua. Ne vähäiset mitkä kuuluu seuran jahtialueeseen on melkeimpä järkiään pistetty pakettiin ja kasvavat pajua sekä koivunkäkkärää. Meillä pyydetään suurimmaksi osaksi naakimalla ja kuttumalla hirvet. Kuten Pohjola mainitsi niin naakimalla tulevat tilanteet monesti sellaisia että hirven havaitsee siinä vaiheessa kun hirvi jo tuijottaa sinua. Yleensä siinä vaiheessa ei ehdi muuta katsella kuin hirven mallia ja mahdollisia vasoja. Tästä johtuu ainakin omalla kohdalla että yleisin saalis on sonni.

Tällekki syksylle ammuin nuoren naaraan noin 150 metriin ja polvituelta. Siinä oli aikaa rauhassa tähtäillä polvelta. Ampumapaikka tosin pieni luonnon muovaama hiekkakasa jossa ei ollut muuta tukea olemassakaan. Seuraavan hirven ammuinkin sitte seisaaltaan lehmän jäljeltä kun sonni juoksi jälkeä pitkin perassä ja ei mitään tuen mahdollisuutta. Jos olisin liikkunut niin tuskin olisi syliin juossut. Ampumamatka noin 15 metriä ja pistokuoppaan. Sen verran hektinen tilanne oli että hirven pyörähtäessä automaattisesti latasin ja ammuin vielä toisen kerran lavan taakse. Laukaus oli turha mutta kädet toimi ennen kuin ajatus ehti päättelemään että ei tarvi.

Pari vuotta sitten ammuin sonnia pistokuoppaan seisaaltaan ja ampumamatka oli 40-50 metriä ja silloinkin kokeilin ensin ampua polvelta mutta itse olin pajukossa eikä mitään saumaa ampua polvelta tai muulta tuelta. Silloinkin lähti paikko lavalle juoksuun ja sekin oli ns turha paikko mutta siinä tilanteessa kädet toimi nopeammin kuin ajatus. Ei välttämättä hyvä ominaisuus tämä nopea ampumisreaktio mutta hirviä on sen takia useampia tullut. Kavereiden kanssa reenattu haulikolla poistuvia kiekkoja pareittain ja yleensä minä ehin ampua kaikki kiekot eli reaktioaika itellä varsin nopea. Sama homma oli kun aikoinaan kelkalla ajoin kilpaa niin keskivertoa huomattavasti nopeampi reaktioaika lähdoissä. Muuten ajotaidoissa löytyi huomattavasti parempia kuskeja. Kaveri on kyllä huomattavasti parempi ampumaa sekä haulikolla että kiväärillä mutta huomattavasti harkitsevampi tilanteissa ja laukaus per kaato tahdilla menee mutta on myös kerran ampunut ohi kun ampumamatkaa oli 7 metriä.

[phh]

Joku ampuu ensimmäiseen risahdukseen, joku ei sitten minkäänlaiseen paikkaan. Tätä on välillä tullut mietittyä; aina sanotaan (ihan perustellusti), että ampumatta jättäminen ei harmita pitkään, toisin kuin huono laukaus. Kuitenkin jos aina jää kyttäämään täydellistä hollia, niin kyllähän siinä jahti pitkittyy ja osa voi jäädä jopa kaatamatta.

Itsellä on muodostunut tapa, jossa esim. kohti tulevaa ei ammuta edestäpäin. Se kylki kun tulee yleensä tarjolle ennemmin tai myöhemmin. Itse kun osallistuu suolistamiseen ja paloitteluun ja tietty sitten vielä lopuksi saa ne lihat itselleen, niin tämä on opettanut käytännössä hyvän laukauksen merkitystä. Kokin mielestä kun ei ole keuhkolaukauksen voittanutta. Kun ampuu suoraan vastapalloon, niin mahoillehan se luoti tuppaa jatkamaan, pahimmillaan paisteille asti. Osaavimmat ampuu rankaan, itse en ole tätä edes yrittänyt. Voisin harkita, jos pääsisi paikallaan olevaan ampumaan (ja olisi pelättävissä, ettei käännä kylkeään).

Kääntöpuolena tästä tulee sitten se, että välillä hirviä jää kaatamatta paikoista, joista joku muu olisi ne kaatanut. Toinen puoli asiassa on sitten se, että kun yrittää hifistellä keuhkoille lapoja rikkomatta, niin voi jäädä herkästi taakse, jos yhtään kovempaan vauhtiin ampuu. En nyt yritä tässä sanoa, että pitäisi alkaa huonoon paikkaan ampumaan, mutta varmaan voisi kontrollia vähän höllätä omalla kohdalla. Omat huonot laukaukset ovat tulleet enimmäkseen kovaan vauhtiin ampuessa. Ja huonoja on tullut, peräti ihan ohilaukauksiakin, vaikkei sellaista olisi etukäteen uskonut omalle kohdalle sattuvan.

[iivariiso]

Ei ole omalla kohdalla kertaakaan edestäpäin ammutulla hirvellä ollut lihat pilalla. Ja eikö se ampuja ole yleensä ensimmäisten joukossa suolistamassa ja meillä myös pilkkomassa hirveä.

[Takkutikka]

Eihän tuo tavatonta ole, että luoti vierailee suolilla, kun etuviistosta ampuu. Järkevää on kuitenkin suolistaa elukka välittömästi, ettei bakteerit pääse leviämään.

[phh]

[iivariiso]

No se on eri asia jo ravoille ammutaan. Mutta ketaakaan ei ole vielä omalla kohdalla eestäpäin ammutulla ollut ravat pihalla. Johtuuko sitten tuosta alitehoisesta nimeltä mainitsemattomasta pyssystä.

[Takkutikka]

Eihän sen tarvitse olla edes huono osuma, jos huonoa tuuria on matkassa ja luoti vaihtaa suuntaa luuosumasta. Luodin pysähtyessä suolistoon, niin eihän siinä varsinaista vahinkoa ehdi syntyää(Johan siellä on kalvoja välissä) ja jos luoti jatkaa matkaa kylkeen: leikkoo vain läpimenosta isomman reiän sotkun ympäriltä(tässä on kiire, ettei sotku pääse kulkeutumista kauemmas).

[Takkutikka]

[korpinpoika]

Aika monta houkuttelusonnia on tullut suoraan edestäpäin pistokuoppaan ammuttua eikä yhdelläkään ole rapamaha mennyt rikki eikä fileet tärveltyneet. Luoti yleensä kahlaa elukan läpi näinkin päin, pari kertaa on kuula löytynyt nahan alta peräpeilistä. Keuhkot on aina olleet muusina. Monta kertaa nyljettäessä on porukka ihmetellyt mihin tätä on ammuttu kun reikiä ei löydy! Kaliberina n ollut "lihanpilaaja" .338 WM.

[phh]

[valmet 412s]

Miten kummassa mitään haulikolla ammuttua voisi syödä jos hirvikin on mahalaakista pilalla...

-Aika ratkaisee eli onko pska ehtinyt verenkiertoon, tällöin maku siirtyy muuallekin lihaksistoon... Jos ammutaan mahoille mutta hirvi kuolee ja suolistus tehdään nopeasti ei pysty erkkikään sanomaan oliko rikki vai ei....

-Nämä pari tuntia mahoilleammutut elävät on sitten jo kyseenalaisia.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[phh]

[Pikku Poika]

Elämäni ensimmäisen juoksuhirven sain pari viikonloppua sitten. Emä ja kaks vasaa, emä lähti ja vasat perässä nostin kiväärin siihen mistä emä meni ja päätin että viimeinen jää. Ei siinä kyllä mahoton ole aikaa tähtäillä. Ranka poikki ja siihen jäi