Kevyt (15-40 kg) ja siirrettävä kyttäyskoppi lämmittimellä

[masoni]

Onko tuossa 30mm uretaanilevyssä siis alumiinipinta molemmin puolin?
istuttava mallisessa varmaan pitäis käyttää pohjassa esim. vaneria uretaani levyn alla?Saattaa murtua jalan alla muuten,ainakin jos maa alla epätasainen.

[Ekohippi]

Onko raatilaiset kokeilleet, onko tarvetta ylipäänsä eristää lattiaa? Aattelisin että ainakin vaahtoisat ratkaisut narskuisivat liikahdellessa? Lämpö kun nousee ylöspäin ja tuikkulämppärit ovat lattian yläpuolella, niin voisi pelata ilmankin? Toki pitää tiivis olla, esim. vaneri, ettei nyt huikunaan ilma vaihdu pömpelissä. Kun sellaistakin tietoa on täällä ollut tarjolla, ettei kannata eristää ollenkaan, kunhan vaan tekee tiivistä.

Noh, pömpeleitä on monenmoisia ja tarpeen mukaan, mutta se metallinen jalusta jäi aloittajalta selventämättä. Minkälaisilla säädöillä liikkuvan kopin jalka on, että mukautuu monenmoisiin maastoihin? Jalkapulma itselläkin vielä ratkomatta.
_________________
"Älä valita verojen korkeutta vaan iloitse siitä, että ne ovat nyt alhaisemmat kuin koskaan vastaisuudessa"

[Sigamees]

Lattia on vaan se joka tuppaa kylmää hohkaamaan ja jalat monella se eka mitä palelee.

Kettukopissa varmaan äänettlmyys on se juttu, mutta peurakoppeihin olen tarkoituksella pyrkinyt tekemään jonkun "automaattisen" äänenlähteen, esim tuo kevytpeite vähän huonosti nidottuna rapajaa aika hyvin. Silloin ei kyttääjän pienet rapsaukset vaikuta.
_________________
Running target!

[Ramiwolf]

Masonille, kyllä siinä on alupinta molemmin puolin. Rakenteesta saa helposti niin lujan kuin vain käyttö vaatii. Ulkopuolelle voi laminoida vaikka samalla kertaa 2-5 kerrosta mattoa ja sisäpuolelle riittänee vaikkapa2-3 kerrosta lasikuitumaton paksuudesta ja hartsin määrästä riippuen ( 300,450 tai 600 g/m2)

Kannattaa miettiä ennen tekemistä tarkoin mittasuhteiden ja levyjen välisiä mittoja keskenään materiaalin mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen ja lujuuden kannalta. Esim jos tekee perinteisen istuttavan mallisen pienehkön kyttäyskopin jossa ei olla kovin pitkiä aikoja kerrallaan, niin sen koko voi olla melko pienehkökin samalla. Jos korkeudeksi tulisi vain esim. 150 cm, niin kun katkaisee saunasatulevyn keskeltä poikki, niin siitä tulee 2 kpl 120 cm pituista palaa.
Kun nämä laittaa rinnakkain ponteista yhteen ja sitten lisää alapuolelle 30 cm palan, niin päästään ehkä fiksuimmin tuohon tavoitekorkeuteen 150 cm ja vahvuuskin saadaan riittäväksi kun ulkopulisen laminoinnin lisäksi lattian kuidutusta nostetaankin sitten sivuilta vielä seinille ylöspäin 40 cm, jolloin saadaan nuo alapuolen palat (30 cm)yhdistettyä molemmin puolin yhteneväksi ja lujaksi rakenteeksi, kun kuidutus onkin sitten noiden leikattujen alapuolisten palojen molemmilla puolilla.
Samalla ei tule saunasadun sisäpuolisiin seiniin pienistäkään potkuista tai osumista mitään pysyviä jälkiä rakenteisiin. Jos pelkää lattian pinnan jäävän liian liukkaaksi, niin sitten voi sirotella esim. hienoa hiekkaa hartsikerroksen päälle, jolloin pinta on taatusti pitävä kuin santapaperi.

Jos koku innostuu tekemään näistä materiaaleista hieman suurempaa mallia, niin kannattaa miettiä aika tarkkaan miten rakenteesta saa mahdollisimman tukevan pienillä ainesosilla ja materiaaleilla. Miettikääpä vaikka noita tosi ohuita peräkärryn kuomuja limisaumoineen ja ihmeellisine kulmineen, ne on tehty sen takia, että materiaali voisi olla mahdollisimman kevyttä ja edullista. Kyttäyskopin rakenteen tulisi olla kuitenkin RIITTÄVÄN kestävä ettei sitä tarvitse tehdä useampaan kertaa tai korjailla jälkeenpäin.

Jos ei painolla ole niin väliä, (koppi paikoillaan) niin kyllähän tuolla saunasadulla (esim. 30 mm paksuus) ja kuiduttamalla saa todella tukevan ja toimivan rakenteen, Tekeminen helppoa, nopeaa ja melko edullista. Lisänä tuosta rakenteesta saa helposti jämäkän, koska saunasadusta tulee hyvä jäykkäri rakenteeseen samalla kerralla. Myös äänieriste ja lämpöeriste tulee samalla kertaa.
Aukotkin on helppo siihen tehdä puukolla ym. vehkeillä ennen (tai jälkeen) kuidutusta. Lasitkin on helppo liimata sen pintaan ns. silikonityyppisillä liima/ratkaisumassoilla.

Noilla rakennusaineilla(kuiduttamalla, spraymaaleilla ja saunasadulla) saa erinomaisen hyvän ja kestävän rakenteen aikaiseksi, jos kiinnostusta riittää.

Itselläni on noita 2 kpl ja aion tehdä niitä ensi keväänä/kesänä vielä 3 kpl lisää.

Yksi maattava malli vielä lisää. Mitat noin pituus 290 cm, korkeus
70-75 cm ja leveys alhaalta sisältä 90-100 cm ja yläosalta n. 10 cm kapeampi.

Yksi malli voisi olla perinteinen istuttava malli, jossa voisi olla mitat luokkaa leveys 120 cm, pituus 140 cm ja korkeus 150 cm.

Yksi malli voisi olla kahden hengen erikoismalli, jossa on yhdistetty maattava malli ja perinteinen istuttava malli. Siten että maattavan mallin (pituus tässä tapauksessa n. 220-240 cm sen takaosaan ja päällipuolelle tulisi maattavan mallin puolivälistä taaksepäin (n.140 cm) pitkä ja 120 cm leveä istuttavanmallin osio lisänä.

Tuo erikoismalli olisi siis etupäästään n. 90 cm levyinen ja takapäästä leveys olisi n. 120-130 cm. tuollaisessa mallissa voisi siis olla vaikka kaksi henkilöä yhtä aikaa kytiksellä toinen makaisi vaikka kivääri makuupaikalla valmiina ja toinen voisi olla istuen haulikon kanssa takaosassa. Makaavan henkilön jalat tulisi istuvan kaverin penkin jalkojen välistä ja alta. Voisihan tuossa mallissa kytistellä sitten yksinkin kahden aseen kera.

En tekisi noita uusia koppeja ensi keväänä/kesänä, jos en olisi ollut noihin kahteen aiempaan jo tyytyväinen.

Kunhan saan nuokin tehtyä valmiiksi, niin voin viedä nuo kaikki sopiviksi katsomiin paikkoihin ja siirrellä niitä sitten lyhyehköjä matkoja tarpeiden.

Paras vuodenaika noiden tekemiseen on kevät/kesä valoisuuden ja lämmön takia. En suosittele noiden tekoa ulko-olosuhteissa myöhään syksyllä, huomaatte kyllä miksi, jos näin toimitte.

[k08888]

Onkos tuota paalikoppia kellään sit käytössä?
Periaatteessahan se ois ihan kätevä siirrettäväksi kopiksi.

[Tapiok]

Tuollainen kevyt istuttava koppi on ollut jo jonkin aikaa mietinnässä. Jättämällä seisomakorkeuden pois, saisi tuollaisesta melkoisen helposti kokonaisenakin siirrettävän. Toki tuollainen olisi helppo tehdä elementtirakenteiseksi.

Jäykkyyttä seiniin saisi helposti laittamalla uretaanilevyn ja lasikuidun väliin esim. kolmiorimoja sopivin välein. Muuten isommista pinta-aloista tahtoo tulla lerppuja.

Mutta lattia pitää kuitenkin olla jämerä, että kaikki tuolissa liikkumisen aiheuttamat äänet saadaan pois.
_________________
Kuolema tulee mustalla autolla.

[Ramiwolf]

Tapiok, kirjoitit, että lattian pitää olla jämerä, että kaikki tuolissa liikkumisen äänet saadaan pois. Näin asia on, mutta kirjoitit myös että, jämäkkyyttä seiniin saisi helposti laittamalla uretaanilevyn ja lasikuidun väliin kolmiorimoja !? sopivin välein ?
Muuten isommasta pinta-alasta tahtoo tulla lerppuja?

En ole aivan varma mitä tarkoitit noilla kommenteilla kolmiorimoista uretaanin ja kuidun välissä ja kuinka isoja pinta-aloja tarkoitit.
Tarkennatko noita esittämiä asioita niin pääsee paremmin perille noista ajattelemistasi jämäköittämismenelmistäsi.

Omasta mielestäni jos pinta-alat ei nouse kovin suuriksi, niin aivan varmasti helpoin ja varmin tapa on lisätä joko hartsin ja lasikuitumattojen määrää vaikkapa vain 30 mm uretaanilla (esim. saunasatu) tai lisätä uretaanin paksuutta vaikka 40-50 mm, mikä on sellisena tavarana jo melkoisen jämäkkä kamaa. Jos vielä tuon tavaran kuiduttaa edes ohuehkosti ilman mitään kolmiorimoja ?, niin melkoisen jämäkkää tavaraa tulee, etenkin kun laittaa aina, jos mahdollista pontit kohdikkain.

Mielestäni tuosta uretaanilevystä tulee kaikkein jämäkin siten, että nimenomaan laminoi lasikuitumaton ja hartsit suoraan tuohon uretanipintaan kiinni. Voi olla muitakin tapoja, jotka ovat parempia tai käypäsiä, joten kertokaa niistä myös minulle,. Olisi mielenkiintoista tietää.

Sen takiahan tuo lasikuitu/uretaani rakenteisen kyttäyskopin teko onkin niin mielekästä, kun ei enää pahemmin tarvita mitään lisärakennevirityksiä pahemmin tehdä enää, koska nuo materiaalit riittää, kun huomioidaan ainepaksuudet molemmin osin kopin koon mittojen mukaan.

Yksi rakennetta jämäköitä seikka on sellainen, että ei tee kopista mitään suora/tasaseinäistä ja kuution mallista, koska se ei ole tukevin malli, vaan lerpahko muodostaan johtuen.

Jos haluaa mahdollisimman jäykähkön rakenteen, niin seinäpinnat voisi hieman "kaatua" sisäänpäin" (siis kapeampi ylöspäin ja takaseinä voisi sitten olla vaikka suora oven takia ja sen mahdollisen vesitiiveyden takia. Jos etuseina on hieman vino näin, lämmittimestä tuleva lämmin ilma "nuolee" näkölasista parhaiten mahdollisen kosteuden pois, etenkin jos tuo lasi on liimattu uretaanilevyn sisäpinnalle eikä ulkopuolelle , jolloin tuon lasin eteen tulee hankala kuoppa ilmavirtauksia ajatellen. Lisäksi kattokin voisi olla jonkin muun mallinen kuin aivan suora tasakattomalli, vaikkapa aivan loiva harjakatto ja siis aavistuksen keskeltä korkeampi tai hieman kaatoa taakse jolloin lämmin ylöspäin nouseva ilma lähtee hyvin kiertämään tai toiselle sivulle hieman kaatoa. Näin tehden saadaan erilaisia lisäkulmia lasikuitupintoihin jämäkkyyttä antamaan hieman kuin hirvitornien vinotukien avulla saadaan lisää jämäkkyyttä torneihin.

Sori vaan jos joku ihmettelee näitä kommenttejani, mutta koitan laittaa joitain havaitsemania kokemuksia teille muille tiedoksi/mietittäviksi, jos kenties mietitte vastaavia asioita jatkossa.

Tuskin kovin moni haluaa tehdä mitään "harjoitusmalleja" kyttäyskopeista eikä turhan työn tekeminenkään kovin paljoa motivoi. Toivottavasti jotkut näistä asioista auttaa edes jotakuta lukijaa.

[SuuriPaha]

Mielenkiintoinen idea tuo uretaanilevyjen laminointi. Osiin purettava kevytkoppi voisi olla itselläkin mielessä. Tai ehkä enemmän käyttöä olisi näiden kaupallisten kevyttornien tai puuistuinten modaamisella huonommallekin kelille sopivaksi. Telttoja niihin kyllä saa.

Joku foorumilainen oli taannoin tehnyt saaristoon istuttavan kopin sopivan kokoisesta arkkupakastimesta, vaikka äiti olisi varmasti kieltänyt sellaiseen menemästä.

[Ramiwolf]

Jotkut ovat miettineet myös kasattavia ns. palapelimallisia kyttäyskoppeja. Nuokin ajatukset/hahmotelmat vosi toteuttaa melko hyvin myös näillä uretaani+kuidutusmenetelmillä jos halua riittää, tai jatkaa edelleen vielä jokusen vuoden asian miettimistä.

Tekee valmiit ja sopiviksi mitoittamansa palat kuiduttamalla uretaanikappaleet (esim 30 mm paksuus) kokonaan toiselta puolelta ja kuiduttaa reunan yli n. 5-10 cm vielä sisäpuolellekin.

Sitten laittaa n.10-20 cm mittaiset kapulat paksuudeltan esim. 2-3 cm kanttiinsa noiden sivuseinien ala- ja yläosiin sekä keskellä joka laminoimalla samalla kertaa kiinni tuon sisäreunan kaisteleen laminoimisen kanssa tai vaikkapa vain kiinnittämällä ne n. 45 mm pituisilla ruuveilla ulkopäin seinän reunoihin kiinni.
Sitten nuo 4 kpl seinälevyjä voi ruuvata akkuporakoneella näppärästi sivuilta kiinni 3 ruuvilla toisiinsa kiinni noiden 3 sivupalikan kohdilta ja yhtenäiseksi sivuseinäpinnaksi.

Lattiapalaan kannattaisi alareunaan kiinnittää ensin ulkoapäin ruuveillä kiinni vaikka koko lattiapalan osalta joko n. tuumainen puukappale (esim.1.5 m pituus) tai painon säästämiseksi voi laittaa myös sen sijaan erittäin kevyen vastaavan kokoisen uretaani kappaleen tuon sisäpuolisen lasikuidutuksen alle, koska lattiaosaan tulee kohtuullisen suuri rasitus oman painon takia. Muuten tuo lattiaosuus voi antaa periksi ja jopa pettää alta pois.

Sitten miettien kasausjärjestys ensin, jonka jälkeen kiinnittää porakoneella pohjapalan myös ruuvaten kiinni noihin seinäkappaleisiin. Täten on valmis pohja ja runko tehtynä jo palapelimallissa valmiiksi. Sitten nostaa vielä kattopalan paikoilleen ja näin on jo koko paketti valmis tositoimiin.

Voihan nuo seinäpalat myös tehdä siten, että laminoi seinät kiinni siten, että nuo seinät yhdistää esim. kumivahvisteisilla kangaspaloilla alhaalta ylös asti (leveys n. 20-30 cm pituus esim. 1.5 m) siten että kankaasta jää laminoinnin ja uretaanin väliin alle loppuosa muutoin kuin, että jättää sopivan osuuden toimimaan saranana, jotta nuo palat saa paikoilleen kasattaessa. Tämäkin olisi mahdollista mutta vaatisi jo hieman enemmän viitseliäisyyttä ja onko siinä mitään järkeä vai ei.

Kattopalaan voi laittaa myös pienet kapulat reunoille, niin sitten voi tiputtaa myös tuon palan paikoillee, eikä sen tipu sieltä myöskään pois.

Jos haluaa, niin noiden palasten väliin voi miettiä vaikka liimattavia ikkunatiivesteitä tiiveyttä tuomaa niin halutessaan.

Ja pitäähän tuo kynttilälämmitinsysteemikin laittaa vielä kiinni, jos senkin haluaa käytettäväksi tässä kohdin.

Kyllähän nuo palat kokoaa aika nopeasti kasaan muutaman kasaamisharjoituksen jälkeen ja meneehän nuo palapelimallin osat myös pienempään tilaan säilytyksen ja kuljetuksen osaltakin.

Tässä yksi esimerkki "malli" kasattavan kyttääyskopin fundeerajille mietittäväksi lisää.

Jos ei ole tehnyt lasikuituhommia aiemmin, niin ehdottomasti kannattaa kysyä neuvoa jo sitä aiemmin tehneiltä kavereilta ja vielä parempi olisi jos tuollainen kokeneempi kävisi alkuun paikan päällä näyttämässä miten toimia
noissa työvaiheissa. Itse työhän on yllättävänkin helppoa ja nopeasti omaksuttua, jos tietää vain mitä pitää tehdä, kunhan on sopivat pensselit, telat, ilmaustelat, matot, hartsit, kovettajat, suojakäsineet ym. mitä nyt tarvitseekaan työvaiheissa.
Jos homman onnistuu tehdä oikein, niin eipähän tarvitse itse laminoinin jälkeen pahemmin pintaa rassata ja voi sitten lopuksi halutessa vielä vetää jälkeenpäin pintaan hieman hartsia telalla tai ohuelti topcoattia/gelgoattia tai vain vaikkapa spraymaalia halutun camo/pintavärin saamiseksi.

[Tapiok]

Tuota kolmiorimahommaa ajattelin ihan samalla tavalla kuten ohutlevypuolella jäykistetään isoja levypintoja esim. vaottamalla tai pokkaamalla. Tokihan tuollainen lasikuitu-50mm urtsi-lasikuitu on jo itsessään kohtuullisen topakka rakenne, mutta esim. puolta ohuemmalla urtsilla saisi tuolla tavalla tarvittaviin paikkoihin helposti lisää jäykkyttä jos tarvetta on.

Ideana esim. oheisen kuvan oikean alareunan tyylisesti:


_________________
Kuolema tulee mustalla autolla.

[Ramiwolf]

Kuidutettua uretaanilevyähän voi tosiaan tarvittaessa jäykistää useammalla tavalla. Hyvä puoli tässä menetelmässä on se, että kuidutksenkin jälkeen voi todeta rakenteen jäykkyyden helposti rakennetta käpisteltäessä.

Jos tarvetta on, niin jäykkäreitä ja lasikuitukeroksia voi lisätä muutoin valmiiseen rakenteeseen pienellä vaivalla miten vain haluaa, joko kasvattamalla vain hartsi/mattokerrosta tai vaikka laittamalla niiden väliin vielä erilaisia jäykkäreitä ja laminoi päälle aineet.

Erilliset maton/hartsin alle tulevat jäykkärit voivat hieman pienentää esim. sisätiloja, jos ne laittaa sisäpuolelle kattoon, seinään tai lattiaan, tosin voihan ne laittaa tästä syystä myös ulkopuolelle, mutta kokonaismitat kasvaa tässäkin tapauksessa hieman. Tämä kannattaa ottaa huomioon mm. peräkärryllä tapahtuvaa siirtämistä mietittäessä, ettei kyttäyskopista tulee hieman liian isoa mahtuakseen peräkärryyn tai muuhun kuljetusvehkeeseen.

On myös jokaisen omassa harkinnassa, milloin rakenne tuntuu sopivan jämäkältä tarkoitettua käyttö varten. Tietysti mitä ohuempi rakenne, sen helpommin siihen tulee kolhuja, jotka ovat kyllä helppo korjata ja paikata, pieni hionta kuivaan kohtaan, hieman mattoa ja hartsia ja taas on kolhuja saanut kohta kunnossa. (Useimmiten pohja, alareuna tai kulmat voi saada kolhuja sitä siirrettäessä tai kyttäyskopin pudotessa jostakin ja osuessa johonkin kovaan materiaaliin.)

[Sigamees]

Millainen tuon lasikuitukopin akustiikka on?
Kaveri oli joskus moisessa ollut, ja sen "hiljaisuutta" vertasi kumottuun soutuveneeseen, hyvin kumisee jos kolahtaa.
_________________
Running target!

[Ramiwolf]

Vähän joka kopissa on sama ongelma jos kolautat jalalla seinään, tuoli pitää ääntä, tavarat tipahtelee/kaatuu kyttäyspöydältä, juomalasi/pullo kaatuu, ase kellahtaa paikallaan tai piippu osuu johonkin , poistat varmistimen, avaat juoman, rapistelet syötävien eväiden kanssa, pieraiset jne.

Tähän parhaat toteaa ettei minulle käy ikinä mitään noista, en pidä mitään ylimääräistä ääntä. Kun aika moni meistä on noin virheetön, niin helpointa on keksiä ja tehdä temppuja äänien minimoimiseksi.

Kopin puitteet on ensin hyvä olla kyttäystä varten mahdollisimman toimivat sisältä, ettei noita ylimääräisiä ääniä tulisi turhaan. Irtotavarat voi olla vaikka vaalean pienen pehmeän pyyhken päällä, niin kaatumiset vähenee esineiden näkyessä nippanappa siitä ja jos jokin kaatuu tai putoaa on ääni mahdollisimmän vähäinen.

Lattialle voi laittaa jotain pehmeää penkin ja jalkojen alle samoin kuin kyttäyspaikan lähiseinustoille, kun ne kengät tahtoo kuitenkin joskus kopaista seiniin kiinni. Voi ottaa jalasta kengät pois ja pitää jalassa vaikka villasukkia.Pehmeää ainetta pyssyn ympärillä. Jos on pakko juoda vaikkapa kaljaa, niin avaa kaikki tölkit kerralla valmiiksi jo heti alussa, niin ei sihise koko iltaa, jos ei ilman kaljaa osaa kytistää.
Vihonveinen kusipullo on 5 litran tai 10 litran ohutseinämäinen vesiastia.
Sellaiseen tyhjään kun kuset lämmintä kusta ja kusi jäähtyy, niin voi sitä nitinääja naksetta tuosta pullomateriaalista. Jäykkärakenteinen isosuinen muutamalitrainen tai useampi litran pönttö on hyvä vaihtoehto. Nilläkin saa reilusti kolinaa aikaiseksi, jos ei ole varovainen.

Seinille tai kattoon voi liimata/laittaa sopivaksi katsomaansa pehmeää ääntä eristävää kevyttä kamaa tarvittaviin kohtiin.

Kiiltävän ja sileän materiaalian yksi huono puoli on, että sen pintaan voi muodostua vesipisaroita aivan kuten lasin pintaankin lämpötilan vaihdellessä tai kosteuden ollessa "liian" iso, jota hengitysilma lisää koko ajan. Tämän takia ehdotin jo aiemmin, että kynttilälämmittimen ilmaottoaukko olisi hyvä olla siten, että lämppäriin menevä ilma tulisi rakenteen etuosan yläreunasta poistaen kosteutta lämmittimen ja pakoputken kautta tai lisäksi sijoittamalla yhden suljettavan ja säädettävän ilmaräppänän kyttäyskopin sisällä etureunaan katonrajan lähelle. Lisäksi mielestäni näkölasin kannattaa olla sisäseinän ( sisäpuolisella) tasolla, (eikä missään syvennyksessä) ja etuseinä olisi hyvä kaatua hieman sisäänpäin, jotta nouseva lämmin ilmavirta kuivaisi paremmin lasin pintaa kuivaksi.

Mikään ei ole turhauttavampaa kuin pyyhkiä kyttäyskopin ikkunasta kosteutta koko ajan. Näinhän ei kellään ole ikinä käynyt.

Maattavassa mallissa on jo ainakin minulla valmiina alla 7 cm ja toisessa 9 cm paksuinen patja liikkumisesta johtuvia ääniä vähentämässä lattian osalta tyynyn ja makuupussin lisäksi. Seinään tulevia kolhuja kannattaa varoa jo tietenkin ihan tarkoituksella alusta pitäen (villasukat jalassa), ääntähän siitä tulee kuten vaneri/lautakopin seinästäkin.

Jos haluaa maksimoida noita ääniä yleensäkin kyttäyskopeissa, niin varmuudeksi niitä lisäpehmusteitä vain kehiin.

Yleensä jos on liian hiljaista tapahtumien suhteen useammin, niin todennäköisesti on pitänyt liikaa ääntä tai jotain muuta on mennyt pieleen. Aina pitäisi miettiä ja parantaa systeemejä jos homma ei vain toimi tyydyttävästi.

Kyllähän tuollainen uretaani/lasikuiturakenteinen kyttäyskoppi on on tarkempi sen suhteen, ettei siellä olija sählää ja pyöri liiaksi, koska kyllähän noissa rakenteissa ääntä tulee helposti seiniin tömisteltäessä. Tämäkin on syytä huomioida jo ajatuksella. On hyvä mennä myös ajoissa kyttäyskoppiin ja valoisalla, ettei siellä tarvitse kolistella pimeässä sitten turhan takia ja saa kaikki tarvikkeet oikeille paikoille rauhassa. Tämän liian myöhäisen menemisen takia monta kertaa homma voi myös ns. kusta ja saalista tulee heikosti osin myös sen takia, useammastakin syystä.
Mikään ei potuta ja turhauta enempää kuin se, että kyttäät useamman tunnin ja kun juuri olisi mahdollisuus siihen hyvään riistalaukauksen, niin eläin joko kuulee, näkee tai haistaa sinut ja häipyy paikalta. Sitä on kiva jäädä odottelemaan josko vielä jotain tapahtuisi, jos on itse vaikka turhalla kolahduksella eläimen pelottanut pois paikalta.

[valmet 412s]

Pakkohan tätä vielä kommentoida...

Perinteisessä ulkovuori/100mm villa/tuulensuoja-rakenteisessa kopissa kunnon ikkuinoin ei tuollaisia ongelmia ole äänten kanssa, saa ihan rauhassa oikoa selkäänsä, kaataa kaffetta kuppiin tai avata tölkki, monasti olen puhelimessakin ollut elukan tullessa, eipä ole vaikuttanut. Tuulensuoja on sisäseinissä hyvä materiaali, jos jokin sattuu osumaan on kopahdus pehmeän muksahtava. Lattian materiaali on tärkein olla joustamaton, eristetty tietty hyvin ja itse olen vanhoja käytävämattoja käyttänyt lattiassa. Parhaaksi mahdoliseksi istuimeksi olen omassa käytössä havainnut mittojen mukaan kopin runkoon kiinteästi rakennetun selkänojallisen penkin, saa aseelle tuen, on äänetön ja mittojen mukaan tehtynä hyvä istua pitkiäkin aikoja. Pehmikkeenä vaahtomuovi, ei pidä ääntä sekään.

Ase ja tavarat pitää olla toki paikallaan ja helposti otettavissa, liikeradat selvillä. Ikkuna on paras aueta sisälle kattoon, tällöin ei lasista tule peilausta eikä liike näy ulos.

Kopille menen n1.5 .tuntia ennen pimeän tuloa eli periaatteessa valoisalla, toki riippuen kävijöistä, joskus mennyt 2 aikaan yölläkin...

Tuota kusipullon jäätymistä en ymmärrä, kuinka saakelin huono koppi on jos lämmin kusi jäätyy silläaikaa kun kyttää?? Itse kyllä tyhjään pullon kun kytis loppuu, en näe tarvista kusta säilöä kopissa.

Toisekseen miten lie maattavassa kopissa ko.toimenpide onnistuneen, keksijällä lie tähän(kin) hyvä selitys.

Ja tuohon viimeiseen virkkeeseen niin ei jokin kolahdus automaattisesti vesitä hommaa, välillä on ohilaukauksenkin jälkeen kettu tullut takaisin peltoon hetken päästä, haavoittunut ei tule. Supi varsinkin sallii mainiosti ampua toisen ja toinen lipeää metsään, odottaa tunnin niin jo tullaan uusiksi. Metallinen ääni on pahin tai digitaalinen, luontoon kuulumaton, puun naksahdus ei niinkään.

Hajut ovat toki yksi seikka, supille yhdentekevää mutta kettu on todella tarkkana yleensä, tätä toki estää tehokkaasti suljetut ikkunat, ilmatorvi korkealle ja kopin oikea sijoitus.


Helpoin tapa estää tätä kaikkea edellämainittua on lisätä ampumamatkaa, on ihan eri juttu onko amet 30m vai 100m, kiväärillä saadaan huomattavaa etua, valtaosa ketusta kun ei koskaan haaskalle asti tule, ohijuoksuja useimmat. Supit tulee hyvällä prosentilla haaskalle kyllä. Varminttiluoti tekee hommasta vielä mukavempaa, tuplia ampuessa palaute on välitön eikä tarvise kuin vaihtaa kohdetta ja painaa go buttonia. Vaimentimella varustettuna paranee aina vaan, rekyyli olematon ja kohde pysyy kiikarissa, suuliekkiä ei ole pimeänäköä viemään ja ääni on pois, varsinkin asutuksen lähistöllä ei tätäkään mainiota seikkaa voi olla korostamatta. Haulikollahan kaikki nämä edut on vaikeasti saavutettavia tai sanotaan suoraan että jäävät käyttämättä.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Ramiwolf]

Nyt on monenlaista kommentointia, mielipidettä, kysymystä ja palautetta ollut nimenomaan aiheesta KEVYT (15-40 KG) SIIRRETTÄVÄ KYTTÄYSKOPPI LÄMMITTIMELLÄ.

Tuossa edellä mainitun tyyppisessä kyttäyskopissakin on ne hyvät ja huonot puolensa, mutta se on nimensä mukaan kevyt ja erittäin helposti siirrettävä malli, josta saa kyllä myös erittäin hiljaisen sisustukseltaan niin halutessaan, mutta kysehän onkin enemmänkin keveyden maksimoimisesta ja erittäin edullista kustannuksista yhdistettynä toimivaan pelkistettyyn kyttäyskoppiin. Tuolla menetelmällä voi tehdä helposti myös istuttavan mallin.

Nyt jotkut tahtovat sitä verrata tietyiltä ominaisuuksiltaan aivan eri lähtökohdista tehtyihin kiinteästi paikoillaan oleviin perinteisiin paksuseinäisiin kyttäyskoppimalleihin, joissa on rakenteena ulkovuori + 100 mm villaa/tuulensuoja + kunnon ikkunoin.?

Tässähän on tilanne kuin vertailtaisiin henkilöautoa ja kuorma-autoa ja niiden erilaisia ominaisuuksia. Toisella kivempi käydä kaupassa ja toisella voi viedä kuormaa enemmän. Molemmilla pääsee kuitenkin kohteesta A kohteeseen B.

Minusta taas parhaat kyttäyskopit ovat omakotitalot, kesämökit ja saunat. Niissäkin on paksut perinteiset eristetyt seinät, niissä voi asua, katsella telkkaria, saunoa ja vaikka emännän kanssa... leipoa pipareita ajan kuluksi eikä tarvitse tarvitse mennä erikseen minnekään perinteiseen kyttäkoppiin eväitä kantelemaan, puhelimeen lörpöttelemään tai lämmittimiä räpläilemään. Vaihtaa vain yhteen ikkunaan samankokoisen kyttäyssapluunan, laittaa aseen kohdilleen ja jos ei ole liikettä hollipaikoilla, alkuillasta, niin emännälle lukemaan iltasatua ja yömyssyn jälkeen korvanappi korvaan ja laatuaika jatkuu vaikka aamuun asti.
Eikä tarvitse tässäkään välittää mitään pienistä kolinoista, yleensä eristeet ja verhot ajavat asiansa.Mielestäni nuo perinteiset paksuseinämäiset kyttäyskopit häviävät 6-0 omakotitaloille, kesämökeille ja saunoillekin, joita voi myös käyttää kyttäystarkoituksiin kaikilta osin niin mukavuuden, helppouden, nautinnollisuuden, käytännön, äänieristyksen, lämmön tasaisuuden, lasien huurtamattomuuden ja saalismäärienkin suhteen.

Mutta vielä tuosta perinteisestä kyttäyskoppimallista. Oli se eristetty kuinka hyvin tahansa, niin mitkään ylimääräiset äänet eivät ainakaan lisää pyyntitehoa, tämä on faktaa. Jotkut käyttävät aukaistavaa ikkunaa itse pyrin kaikin keinoin välttämään sellaisia ratkaisuja, koska valmis pehmustettu reikä on vaan paras mahdollinen ratkaisu, koska siinä ei tule mitään ylimääräisiä liikkeitä eikä ääniä. Miksi antaa edes mahdollisuuden ketulle liikkeen tai mahdollisen äänen takia ikkunoita turhaan räplätessä. On aika ristiriitaista vedota hyviin äänieristyksiin ja ettei ääniä kuulu ja leikkiä sitten avattavan ikkunan kanssa kettujahdissa.

Minäkään en ymmärrä tuota Valmet 412 S mainitsemaa kusipullon jäätymistä, koska en ole edes sellaista väittänytkään kirjoituksessani. Kirjoitin jutussani siitä, että jos kusee lämmintä kusta tuollaiseen läpinäkyvään ohutseinämäiseen 5 l vesiastiaan, niin se pullistuu ensin korkin sulkemisen jälkeen ja jäähtyessän jonkin ajan kuluttua tuo muovipullo lähtee painumaan kasaanpäin, jolloin se pitää samantapaisesti ääntä kuin jäähtyvä vesisäiliöllä varustettu puukiuas peltien jäähtyessä ja paukkuessa ilkeästi.Tämän saman asian on varmaan testannut joku forumilainenkin minun lisäkseni. Jos ette usko, niin asia on helppo testata itse. En ole myöskään säilytellyt tai jäädytellyt noita kusipulloja missään kyttäyskopeissa.

Valmet 412 S myös ihmetteli ja vaati selitystä, miten maattavassa kyttäyskopissa kusemistoimenpide onnistuu ?
No ensiksi avataan vetoketju housuista, sitten lasketaan kalsarien sepalusta, otetan tavi käteen ja ohjataan sen pää pulloon niin kuin sairaalavuoteella ja kussa lorautetaan kuikkaan tai tässä tapauksessa kyljellään isosuiseen n. 1 litran pulloon. Sitten pullon korkki ja sepalus kiinni. Jos on perso kaljalle, niin kannattaa varata monta kusipulloa mukaan, kun tuo kalja on myös diureetti.

Niin eihän nuo useimmiten tyhmänrohkeat (tai nuoret) supit etenkään automaattisesti mihinkään välttämättä karkaa jonkun kolahduksen takia, mutta kettujen varovaisuuden huomioiden kannattaa yrittää minimoida kaikkia häiriötekijöitä kyttäyssession aikana. Myöskin jotkut etenkin vanhemmat supit voivat olla todella varovaisia, kun niitäkin on päässyt näkemään tämän harrastuksen varrella.
Laukauksen ääntä ei yllättävää kyllä nuo eläimet välttämättä pahemmin pelästy, joskus jopa toinen supi tai kettukin on tullut haistelemaan ja ihmettelemään, että mikäs kaverille oikein tuli.

Eihän ampumatkan pidentäminen autuaaksi tee. Jos hajut vain menee kyttäyskopista riittävän ylös tai jos eläin (kettu) ei pääse haistamaan tuulen alapuolelta metsästäjää hajuineen (esim. vesieste välissä), niin silloin ei ole mitään tarvetta pidentää ampumamatkaa kiväärihollille. Mitä pidempi matka sen huonommin kohde näkyy ja pimeydestä/hämäryydestä sekä etäisyydestä yhdistettynä pienehköön maaliin joka saattaa myös liikkua hieman yllätten muodostuukin kokeneellekin ampujalle yllättävän haastava tehtävä. Eipä tuo kettu n. 70-150 metrin etäisyydeltä hämärähommissa ole kovin helppo rasti kenellekään.

Itse pyrin ampumaan ns. mahdollisimman varmoilta paikoilta, koska miksi ampua huonosta paikasta ja tehdä mahdollisesti haavakko, koska sama eläinhän tulee melko varmasti todennäköisesti ensi kerralla uudestaan hollille samalta haaskalta.

Noista kettujen haaskalle tulemisista ja ohijuoksemisista. Kirjoitit ettei valtaosa ketuista tule haaskalle. Loppukesästä ja syksystä tuonne joulukuun lopulle asti kettuja kiinnostaa kyllä ruoka hyvin jos sitä on sopivana tarjolla haaskalla. Useasti kettu voi juossa haaskan "lähistöltä" n. 50-150 metrin päästä tai jopa istuskella katselemassa jonkin aikaa haaskan ja kyttäyskopin suuntaan.Jos kettu poistuu paikalta, niin se voi tulla myös uudelleen takaisin n. 30 min. -1,5 tunnin päästä uudestaan ja tulla haaskalle ensin varmistaen ettei se haista, kuule tai näe mitään epäilyttävää ympäristössä haaskan lähettyvillä. Nuo ketun ohijuoksut ovat monesti niiden pikaisia haistelu ja tiedustelukierroksia haaskojen lähialueiden ympäristöön ja jos ne havaitsevat jotain epäilyttävää, niin häipyvät eivätkä yleensä palaa sinä iltana/yönä takaisin tuolle paikalle.

Nyt herää kysymys ? Onko mieltymyksesi kiväärin mukaan otolle kyttäyskopille se, että nuo ketut eivät mielestäsi tulekaan haaskalle kovin usein, jolloin pyrit ampumaan niitä sitten melko kaukaa (haulikkohollin ulottumattomista), jolloin ne tulevat edelleen aremmiksi mahdollisen ohilaukauksien tai haavoittumisien seurauksina tai kun et anna jonkun niistä tehdä haaskalle asti jälkiä. joiden perässä myös muut ketut tulevat sinne rohkeammin. Kettu on niin fiksu eläin, että jos se kerran jotain hokaa, niin se ei mene enää samaan vipuun kovin helpolla, siksi mielestäni niitä kohti ammuttaessa nimenomaan haaskalta olisi syytä olla onnistumisprosentin kovaa luokkaa.
En oikein ymmärrä tätä sinun korostamaasi kiväärin mukaan ottoa etuineen mieluummin kyttäyskopille muutoin kuin sillä, ettet saa noita kettuja tulemaan muutoin ampumista varten "riittävän lähelle" joko malttamattomuuttasi tai siksi, että nuo ketut haistavat, kuulevat tai muutoin karttavat kyttäyspaikkaasi jostain syystä. Eikä tuosta miedosta rekyylistä, vaimentimesta tai varmintluodistakaan ole mitään mitään iloa, jos ei osu kaukaa hämärissä kohteeseen.....

Tammikuussahan ja sen jälkeen keväällä ketut pyrkivät laajentamaan jo reviiriään ja niitä alkaa kiinnostamaan ruokaakin enemmän muiden kettujen liikkumiset, jäljet hajuineen ja reviirit rajoineen. Ne voivat pyöriä edelleen haaskojen luona innokkaastikin jos siellä on muidenkin kettujen jälkiä maastossa, Tuolloin nuo ohijuoksut ja kettumäärätkin voivat edelleen lisääntyä haaskalla, etenkin jos siellä suunnalla on tuoreita naaraskettujen hajuja.
Tässä kohdin pitäisi malttaa vain jättää ampumatta ja odottaa kettujen käyntejä lähempänä aina haaskalla asti, jolloin niiden halu ja rohkeus tulla haaskalle kasvaisi toisten kettujen hajujälkien rohkaisemana.

Jos ja kun malttaa olla ampumatta liian kaus noita kettuja haaskapaikoilla, niin jonkin ajan kuluttua haaskan luona käy paremmin myös aremmatkin eläimet, jolloin myös edellytykset varmenpaan riistalaukaukseen on olemassa oli kyseessä kivääri tai haulikko.
Ammuttaessa haulikolla hämärissä olosuhteissa kiikaritähtäimellä ja wolframihauleilla saalisvarmuus on lyömätön verrattuna kiväärillä ampumiseen enkä koe tämän toimivan käytännön muuttamiseen olevan mitään tarvetta nykyisillä harrastuspaikoillani. Väittäisin, että wolframihaulien tappomatka korreloi aika hyvin kyttäysmetsästyksen ampumis/näkökykymatkojen kanssa niin hyvistä olosuhteista niihin haastavimpiinkin olosuhteisiin, Jos paikat ja olosuhteet muuttuvat, niin se on asia erikseen. Tottakai jos näkyvyys on todellakin hyvä ja wolframinkin "kantomatka" jää epäilyttämään, niin näissä kohdin kivääri peliin.

Aikanaan otin kyttäyskoppiin mukaan kaljaa, lonkeroa tai siideriä, mutta en enää nykyään yksin ollessani kyttäyspuuhissa. Poikkeuksena kaverin mökillä olo, jolloin yleensä otamme viimeistään saunoessa muutaman oluen. Laitan myös nykyään aina puhelimen äänettömäksi tai hiljaiseksi kyttäysaikana kopissa. Jokainen voi tehdä kyttäyskopissa tarkoituksenmukaiseksi havaitsemiaan asioita aivan vapaasti. Sen verran voi miettiä, kummalla on paremmat aistit, ihmisellä vai....


Olin joskus aikanaan yhdessä todella mahtavassa kyttäyskoppi paikassa, jossa oikeasti näin (kirjaimellisesti) todella monta mielenkiintoista asiaa kettujen käyttäymisestä (ja myös supien osalta) noilla lukuisilla reissuilla. Oli mielenkiintoista nähdä miten ketut saatoivat jäädä istumaan pitkähköiksikin ajoiksi katselemaan haaskapaikan ja kyttäyspaikan ympäristöihin ennen haaskalle tuloaa ja välillä ne jatkoivat vain matkaa sitten eteenpäin. Toisinaan ne tulivat sitten pyrkien jo kaukaa haistelemaan jos mahdollista ympäröivät hajut ennen haaskalle tuloa.
Tuolloin huomasin sellaisen seikan, että tuossa paikassa oli turha käydä edes yrittämässä mitään kytishommaa lounais-, länsi-, tai luoteistuulella, koska ketut haistoivat minut eivätkä ikinä tulleet haaskan luo. Tuolloin varmistui sellainen seikka, ettei ne yksinkertaisesti tule haaskalle, jos ne haistavat kytiksellä olijan. Tämä sama asia on huomattu sitten niin montaa kertaa muuallakin mm. liian tyynen kelin (tuulen puutteen) takia, mikä voi sotkea yllättävän monesti reissun sääennusteen menssä pieleen.