Hirveä 6,5x55se:llä

[Pohjola]

no joo, kaveri ampunu 08:lla muutaman hirven (peltoon)kunnes siirtyi hirviaseeseen eli 9,3 samalta senssiltä, eka hirvi kymppi osumalla mettään ja piloille. hirviaseen historia jäi lyhkäseksi. nii ja kuula oli oryx painoa en muista.

[Pohjola]

ei sillä että puollustelisin hurria, itelle se on ollu myös melko takkunen tapaus, mutta tiedän montaa jotka tykkää ja luottaa.

[tuhola]

En usko että molemmista keuhkoista läpi ammuttu hirvi toimisi nuon. Paljon suurempi todnäk että se eka laaki oli jossain muualla. Epäilen kyseessä olevan muunneltua totuutta.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Ollari]

[petri r]

Parikymmentä hirveä ampunut swedulla....vasasta 15 ja 16-piikkisiin sonneihin (160m ampumaetäisyys oli tämä 16 piikkinen). Pisin "kuolinjuoksu" taitaa olla n. se 130m (pidän tilastoja kaikista tapahtumista), usein miten se perus 30-70m ovat juosseet. Pääosin käytin itseladattuja 140grs bondattuja laatukuulia.

Pisimmät kuolinjuoksut näyttää olevan minullakin tilastoissa 9,3x62 aseella, jossa oli suht lyhyt piippu ja luotina oli tehdasladattu Barnes (varmaan liian hidas osumanopeus). Ja sitten useampi 150m juoksu oli tullut 18,5g tehdas oryxilla (ampumaetäisyydet n. 100m luokkaa näissä).

Luodin hyvälle toiminnalle liian hidas osumanopeus voi hyvinkin selittää sitä pitkää juoksua, samoin se taka-ylä osuma ja hirven viretila/stressitaso myös. Toki voi olla valmistusvirheellisiäkin luoteja joukossa. Mutta sinänsä swedussa kaliberina ei ole mitään ongelmaa, aina pitää tietää vaan oman ase-patruunayhdistelmän (+ omat taidot) toiminta ja rajat...ja pysyä niiden sisällä.
_________________
"Krol Polovania"

[westi]

Itse olen tuolla 6,5x55SE ja Oryx 10,1g kompolla ampunut jonkin monta hirveä ajansaatossa. Mutta suurin osa niistä mitä olen ampunut tapahtui vanhoilla oryxeillä jotka oli tehdasladattuja, niissä näkyvä osa luodista todella pitkä ja aivan pyöreä päinen. Nillä ammuttu 30-150m matkoilta sekä lavoille ja kaulalle. Hyvin on luodit auennut ja hirvet jäänyt.

Sitten muutamia on tullut ammuttua näillä uusilla tehdasladatuilla missä luotia näkyy puolet siitä mitä vanhoissa ja pää on tasainen, näillä matkat ollu lyhyitä 30-70m ja osumat samanlaisia lavoilla tai kaulassa. Näissäkin hirvet ovat jääneet hyvin.

Nykyään 6,5x55SE toimii vara-aseena (9,3x62 Barnes TTSX pääasenaa) ja pääsääntöisesti peura-aseena, tämä sen takia kun seurassa tapahtui todella monta kyseenalaista tapahtumaa .308 kaliberissa kun luoti jäi lavanisoihin luihin lyhyiltäkin matkoilta eikä saavuttanut konehuonetta ollenkaan ja hirvet juoksivat todella kauaksi.

Itse tosin en puolustele 6,5x55 veikkaan että jos olisin itsekkin ampunut isoille luille svedulla olisi hirveet menneet ja pitkälle.

Onko kukaan kokeillut noita uusia oryxejä miten oikeasti avautuvat noille 140-200metrin matkoille?

[Voitt0]

Minusta jotain merkitystä täytyy olla myös luodin osumanopeudella eli aukeaa ja -energialla jotka Norman Oryx tehdaslatauksilla E100 / 10,1g / 6,5*55 alle 2500J ja 18,5g / 9,3*62 yli 3700J. Osumat tietysti vaihtelee ja hirveä kohti ammuttaneen vuosittain Suomessa yli 100 000 laukausta niin kaipa siihen joukkoon mahtuu monenlaista ja tarinat päälle, mutta nyt ollaan ajautumassa jo heikoille jäille kun on mainittu jotain negatiivistä 308:sta

[westi]

[Nimrod]

Minä en epäile hetkeäkään, etteikö tuo Pedon kuvaama tapahtumasarja olisi täysin totta. Siinä on jopa muutama seikka, jotka selittävät tapahtumaa, eli tuo "lavan taakse" ampuminen, ehkä hieman ylävoittoisesti ampuminen (keskipitkällä etäisyydellä tulee helposti "autettua" kivääriä) ja pitkähkö ampumaetäisyys, joka heikentää luodin avautumista. Tällöin ei ole mitenkään epätavallista, että luoti on itse asiassa hieman taaempana kuin oli tarkoitus ja osuma saattaa olla ollut hieman ylävoittoinen. Kun tähän lisää sen, että luoti on saattanut mennä läpi hirvestä osumatta kummallakaan puolen kylkiluihin, on mahdollista, että haavakanava on jäänyt pieneksi.

Me emme myöskään tiedä minkä mittainen piippu aseessa on tai sitä, että minkälaisia nopeuksia kyseinen ase tarjoaa kyseiselle luodille.

Jos ensimmäinen osuma on ollut tällainen, on hyvin mahdollista, että kunnollista ilmarintaa ei ole päässyt tulemaan. Tällöin eläin saattaa "rautaantua" ja adrenaliini alkaa avustaa elämän ylläpidossa.

Henkilökohtaisesti olen todellakin tällaisia jäljittänyt ja analysoinut ja tässäkin tapauksessa vaikuttaisi olevan samoja yhdistäviä tekijöitä.

---

Mitä tulee osumaan, niin olen vakaasti sitä mieltä, että hirveä ei kannata ampua "lavan taakse" samalla tavoin kuin peuraa, sillä hirven lapa on hyvin vahva ja jalkalinja tulee hyvin taakse. Eli varsinkin jos osuma on ylävoittoinen, niin lavantausosumassa puhutaan herkästi marginaaliosumasta. Jos taas pysytään säkälinjassa, on todennäköisempää, että osuma on keskempänä keuhkoja.

Varsinkin jos hirvi on pellolla ja se syö, on hyvin tavallista, että kynkkä työntyy taaksepäin ja jalkalinja on hyvin takana. Kun tähän lisätään etäisyys, niin lavan taakse tähtääminen ylikorostuu ja usein tähdätään selvästi irti jalan takalinjasta. Tällöin osuma on jo reilusti takana. Ei välttämättä ravoilla, mutta keuhkon takaosassa.

[Ollari]

Siitähän toki lähdetään että tapahtuman kuvaus on totta. Jotta taas otsikon aiheeseen voi peilata, niin osuman laatu on relevanttia. Eli onko kyse nimenomaan 6.5mm vajavuudesta. Toki joku 300mag B-tipillä saattaisi myös takayläkeuhkolla tilanteessa avustaa. Maksaosumassakin.

[Berkele]

Kyllähän siitä pitää lähteä, että ammutaan hirviä tappaakseen eikä kuoliaaksi haavoittaen. Peton esimerkissä on yhdistelmä pettänyt pahasti. Ite ammun semmosilla vehkeillä hirveä, ettei tarvitse miettiä osuuko takakeuhkolle vai aivan keskelle tai vaikka keskelle olkapalloa. Hiirikiväärit on sitten pienempiä varten. Onhan noita kuuspuokillakin tapettuja hirviä nähty. Tarpeeksi lähellä oryx on näyttänyt ihan toimivalta. Läpäisy nyt on myös vähän niin ja näin. Ison sonnin niskanikamaan esim ei näyttänyt juuri uponneen n. 100m ammuttuna.

Tuosta osumakohdasta sen verran, että kyllä osuma on aivan keskellä keuhkoja, jos osuma hipoo rennosti seisovan hirven lapalihojen takapuolelle. Täysipötsisellä vasalla on pötsi silloin jo lähellä, mutta yleensä kuitenkin jää etupuolelle. Liikkuvalla jalkojen asento määrittää tietenkin osuuko lapalihoihin vai ei.

[Rukkasnahka]

Tänä kautena sanut todistaa 2 kaatoa 6.5x55:llä.
Ensimmäinen kaato oli pieni sonni, amet n. 40 metriä. Pakomatka alle 10 metriä, ampujan mukaan muutama askel tarkalleen ottaen. Paukku molemmista lavan taakse.

Toinen kaato samalle passimiehelle, mutta kyseessä vasa. Amet parisen kymmentä metriä ja elukka kuulemma kippasi samoin tein. Osuma samoilla paikkeila, kun sonnilla.

Paukkuna toimi rhinolla tulpattu, ilmeisesti aika tymäkkä latinki.

Positiivisesti ainakin itse yllättynyt pakomatkoista, eikä mitään sen erikoisempaa verimuhjuakaan löytynyt lihaksista.

[Oskari]

Ruotsissa oli tilasto joskus ja lyhyemmät pakomatkat kuin 9,3.lla
9,3.lla on kaatoja itsellä aika lailla ja lyhyet on ollut juoksut niin lyijy kuin kuparikuulalla.
Swedulla ei vielä hirvikaatoja, itseladattu Oryx on nyt varattu jos vaan paikka sattuu

[Jahtireppu]

Kuulee vaan monesti tuolla nylkyhommissa ihan käsittämätöntä paksaa ukoilta. Ei ne pahuuttaan välttämättä vääristele juttuja, mutta tietämys aseista/patruunoista ja hirven anatomiasta on liki nollaa.

[Peto]

Tässä nyt ei ole tarkotus !&%¤# jauhaa, vaan jakaa kokemuksia. On noita luoteja just tämän kaverin kanssa urakalla testattu.
Viimesyksynä useampia kuoli just tuolla samalla paikalla esim. 143 gr Eld-X:llä ja hirvet löyty laakista hengettöminä, eikä menneet kauas.
Tosin kaikki 6,5 mm ammutut oli viime vuonna vasoja. Eld teki keuhkoista muusia.

Nyt kävi näin tehtaalaisella Oryxilla. Hyviäkin kaatoja tulee, mutta välillä kalipeerin marginaalisuus tulee esille.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.