OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 KäyttäjätiedotKäyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

Tottelevaisuus.
Siirry sivulle Edellinen  1, 2
 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Koirat yleensä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Valto.
Kanta-asiakas


Liittynyt: 20 Kes 2014
Viestejä: 1663

LähetäLähetetty: 31.07.2019 00:18    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Vähän epäilen tuota viimeistä. Täällä ei sohvaperuna isäntä innostu koirasta pätkääkään kun remmilenkille lähdetään. Koiran viretila on aivan äärimmillään, säntäilee jokaisen hajun ja risauksen perään kuin superpallo ja käyttäytyminen on hermoja raastavaa. Jos taas sohvaperuna isäntä lähtee koiran kanssa metsään ja löysää koiran irti, niin tottelevaisuus on noin 100 kertaa parempaa ja koiralta löytyy korvat. Riistatilanteessa jänikset on pahoja. Liekkö tuo niin innostui kun sai pentuna napattua jäniksen poikasen itse kiinni. Eli jänistä ajetaan äänen kanssa eikä komentamisella ole mitään vaikutusta toimintaan. Palaa onneksi ajosta keskimäärin noin kilometrin jälkeen takaisin. Sama peräänmeno into ja korvattomuus oli myös linnuilla, mutta nyt siihen on alettu toistojen kautta löytää lääkkeitä. Avanssi ei kyllä lähde, mutta koira on alkanut pysähtymään kun on otettu riittävän paljon tilanteita fasaanilla aluksi ilman laukausta ja sen jälkeen jatkettu ilmaan ampuen. Kierrokset on kyllä kovat, mutta jotain kontaktia sentään saa. Mutta jos ei ole juuri kuumia hajuja nokassa, niin koira toimii kuin ajatus. Se on myös jännä, että metsässä ei välitä muista koirista tippaakaan, mutta remmissä jokainen vastaantulija pitäisi möyhentää. Vastaavasti taas esimerkiksi näyttelyissä ei mitään ongelmaa kun koiria on paljon joka puolella. Se yksittäinen vastaantulija ärsyttää jostain syystä. Ja jos sama koira liittyy porukkaan ja mennään samaan suuntaan, niin ei mitään ongelmaa.

Omien havaintojen mukaan tottelevaisuutta on montaa sorttia. Jos on treenattu matalassa vireessä, niin melkeen jokainen koira tottelee sillä matalalla vireellä. Kun vire nousee, olipa kyseessä riistavietti, suojeluvietti, vartiointivietti tai mikä hyvänsä muu vietti joka nostaa virettä, niin korvat häviää. Kun taas treenataan korkeassa vireessä, niin sitäkin saa parannettua, mutta ei siinä tottelevaisuudessa varmaan koskaan päästä samalle tasolle korkeassa vireessä kuin matalassa vireessä. Ja tuon vireen kanssa päästään taas rotujen ja yksilöiden välisiin eroihin. Monikaan kotikoira ei ikinä missään tilanteessa nosta virettä niin korkealle kuin esimerkiksi metsästyskoira riistalla. Ja joku yksilö nostaa sen viretilan aivan tappiin jo pienestäkin ulko-oven raottamisesta, kun taas toinen yksilö nostaa virettä huomattavasti hillitymmin. Varmaan osaava kaveri osaa myös hillitä koiran viretilaa ja varmasti juuri tuo satawarman videossa näytetty treeni on loistava siihen hommaan. Joku toinen koira ei ehkä tuota treeniä tarvitse ja omalle koiralle samaa olisi pitänyt varmasti jauhaa melko älytön määrä että tuolla saisi viretilan pidettyä aisoissa. En tiedä varmaksi, mutta mitä noita pentutreenejä esimerkiksi kierrettiin, niin ei osa näyttänyt edes saavan koiran virettä nostettua kunnon kierroksille, kun taas oma koira oli aivan tapissa heti yrittämättä ja sai vaan parhaansa mukaan jarrutella.

Tuo on myös omalle koiralle tyypillistä, että ylimääräistä virtaa pitäisi saada purettua jollain tavalla aluksi. Kun koiralta ottaa enimmät virrat pois, niin homma toimii aivan eri malliin. Esmerkiksi vesinouto sillä tavalla, että koira pois peräkontista, narussa rantaan ja suoraan nouto, niin aivan toivoton yritys. Mutta löysääppä koira irti ja anna juosta 5 minuuttia, tehdä tarpeita ja haistella hajuja. Sen jälkeen huikkaa koiran vierelle ja kokeilee, niin jopa näyttää toimivalta ja tottelevaiselta koiralta. Monesti tehdään myös fasaanipellolle mennessä niin, että löysää koiran irti, antaa minuutin kaksi koiran hulmuta rauhassa ja sen jälkeen luokse tekemään muutama pieni kontaktiharjoitus. Pari kertaa istu, maahan, sivulle, seuraa jne. ja siitä hakuun, niin jopa toimii koira eri malliin myös riistatilanteessa. Samaa tehdään myös jos tilanteita tulee liian tiuhaan ja koiran vire näyttää karkaavan, tai jos tilanteita ei meinaa syntyä ja kontaktia alkaa heikentyä. Tuon kanssa on sellaista veitsen terällä taiteilua ja parhaillaan se kyllä nostaa hymyn suupieliin kun koira toimii kuin ajatus, mutta pahimmillaan osaa olla kyllä täysi katastrofi. Toisaalta jos koiran saa korkeassa vireessä hyvään kontaktiin, niin silloin se vasta hienosti toimiikin. Matalassa vireessä homma tahtoo olla sellaista puolihalutonta lönnimistä. Tottelee kyllä, mutta eipä se silti oikeen hymyn karetta nostata. Todella kovassa vireessä taas toimii tosiian kuin ajatus ja jokainen liike on salaman nopea ja täsmällinen. Silloin kuitenkin ollaan siinä veitsen terällä milloin homma karkaa käsistä ja koira tekee tasan tarkkaan mitä huvittaa eikä ukon komennukset kiinnosta tippaakaan.

Jos nyt vetäisin hommaa jotenkin yhteen, niin itse väittäisin että normaali tottelevainen koira on tottelevainen matalassa vireessä. Korkeassa vireessä tottelevainen koira taas vaatii todella paljon treeniä siinä korkeassa vireessä. Jos koiraa on aina treenattu vain matalassa vireessä, niin luultavasti koira karkaa käsistä kun vire nousee. Joillain koirilla vire nousee helposti ja toisilla ei yrittämälläkään. Hyvällä metsästyskoiralla vireen on noustava ja silloin vaaditaan treeniä siinä korkeassa vireessä ja oma koira pitää tuntea. Eli koira voi olla luonnostaan sellainen, ettei sen vire nouse määräänsä enempää ja silloin koiraa voi hiljalleen virettä nostamalla treenata siinä äärimmäisessä vireessä. Joillain koirilla taas vire menee yli ja silloin pitää joko oppia tunnistamaan ja hallitsemaan sitä koiran virettä tai ehkä joku velho saa sen koiran jopa toimimaan siinä äärimmäisessä vireessä, mutta itseltä se ei onnistu. Eli itselle olen valinnut sen tien että pyrin hallitsemaan koiran virettä ja nostamaan kontaktin tasoa tarpeen mukaan. Silti koira karkaa edelleen välillä käsistä, mutta hiljalleen ollaan saatu onnistumisia aina vaan vaativammissa tilanteissa. Itse väittäisin, ettei tuo johdu omasta tekemisestäni, vaan enemmänkin siitä että koiralla tulee ikää ja tilanteita on saatu alle, jolloin koira säätelee itse omaa virettään. Eli koira tavallaan tottuu noihin tilanteisiin ja ottaa ne rauhallisemmin, mutta edelleen joku uusi tilanne saattaa viedä koiran täysin käsistä. Tuohon varmaan auttaisi tuo pentuna tehtävä vireen hallinta, mutta itse menen nyt jälkiviisaana tätä pidempää ja kivisempää polkua. Tällä valitulla tiellä on vaan yritettävä lukea koiraa ja ennakoitava tilanteita, jotta koiran virettä saa laskettua tai kontaktia vahvistettua matalammalla vireellä ennen tilanteen eskaloitumista.

Pahoittelut epäselvästä tajunnan virrasta, mutta toivottavasti sieltä joku saa jotain kiinni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
kalmo
Kanta-asiakas


Liittynyt: 30 Tam 2006
Viestejä: 1242
Paikkakunta: Tampere

LähetäLähetetty: 31.07.2019 08:49    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Valtolta hyvä kuvaus siitä, mitä eroa on kotitottelevaisuudella (=matala viretila) ja tottelevaisuudella riistatilanteessa (=korkea viretila). Oman vähäisen kokemuksen perusteella sanoisin, ettei kannata väheksyä ohjaajan osuutta koiran toimintaan. Koira peilaa ohjaajan viretilaa yllättävän tarkasti, jos on ukko kierroksilla, niin varmasti on koirakin. Ehkä hyvä indikaattori ohjaajan toiminnasta on vastaus kysymykseen: onko koskaan mennyt komennot sekaisin, tai tullut muuta poikkeamaa harjoiteltuun ns tositilanteessa? Omaa kokemusta on kyllä siitä, että ukko sohlaa tilanteen eikä anna koiralle kovin hyvää mahdollisuutta onnistua... En myöskään täysin voi Valton kuvauksen perusteella välttyä ajatukselta, että josko koira yrittää hihnalenkillä möyhentää vastaantulijoita, niin jännittääkö kohtaamiset myös isäntää, mikä sitten vaikuttaa koiran käytökseen? Voin olla aivan hukassa ajatuksen kanssa, mutta pohjimmiltaan kyse on harvoin siitä, että koira tekee tai ei tee sitä tai tätä, vaan lopputulos on yhdistelmä koiran ja ohjaajan välistä vuorovaikutusta. Lipsun linjasta jatkuvasti, mutta koitan aina palata siihen ajatukseen, että meidän koirakolla asiat menee näin, ja on helpompi kehittyä muuttamalla / kehittämällä omaa toimintaa, koska siihen on 100% kontrolli, ainakin joskus kun kierrokset pysyy itellä hallinnassa.

Koti- ja riistavireen lisäksi on erilaisia välitiloja, joissa tottelevaisuutta voi treenata ja testata. Toinen koira on hyvä ärsyke, usein jo se aiheuttaa korvien menetystä. Seisojat tuppaa olemaan kiinnostuneita myös pihalinnuista, oravista, jyrsijöistä yms, joiden kanssa viretila nousee muttei ihan tappiin. Ne on ihanteellisia väliportaita treenaamiseen siinä matalan ja riistavireen välissä.

Treeneissä korostaisin kahta asiaa ylitse muiden. Hallitut tilanteet = selkeä tieto siitä, että tilanne on tulkittu samalla tavalla sekä koiran, että ohjaajan puolella. Ajoitus on sitten se toinen, eli oikea palaute oikeaan aikaan. Nämä kaksi asiaa ovat kovasti riippuvaisia toisistaan, ajoitus on lähtökohtaisesti hyvin haastava, kun tilanne ei ole hallittu. Apuvälineitä voi käyttää kun tilanteita luodaan, liina on helppo, langallisen yhteyden välityksellä on helppo tulkita koiran tekemistä. Räminätölkki on toinen toimiva, mutta sen kanssa kannattaa oikeasti ymmärtää mitä ollaan tekemässä, se on voimallisempi väline mitä uskoisi. Itse olen käyttänyt tölkkiä oikeastaan vain porojen suhteen, en ole kertakaikkiaan uskaltanut ottaa sitä riistatilanteeseen, koska tilanteet on usein nopeita ja epäselviä, reaktiot ja varsinkin ajoitus voi niin helposti mennä pieleen.

Itselle metsästys, myös koiran kanssa, on harrastus, ja on tarkoitus olla kivaa molemmilla. Saalistakin toki kiva saada, mutta paineeton suoritus onnistuu yleensä paremmin molemmilta. Itse tunnistan molempien koirieni suhteen hyvin erilaiset asiat ja olosuhteet, joissa homma on ruvennut toimimaan kun luovutin. En usko ihan sattumaan tässä, ehkä positiivisen kautta voisi sanoa, että rentoutumalla hiukan annoin koiralle paremman mahdollisuuden onnistua. Edelläolevan voisi ehkä kiteyttää realistisiin odotuksiin; kaikista koirista ei tule käyttövalioita. Hyvin harvoin ohjaajan ensimmäisestä koirasta tulee käyttövalio. Miksi siis perustaa odotuksia koesääntöihin tai niiden mukaiseen toimintaan koiralta? Eikö homman tarkoitus lopuiltaan ole saada saalista koiraa hyödyntämällä tyyliseikkoihin katsomatta? Jos on edellytyksiä ja kapasiteettia, niin siitä vaan, mutta paremmin homma sujuu kun metsästää koiran kanssa sen ominaisuudet huomioiden saaliin määrää maksimoiden. Koira on yleensä semmoinen 10 vuoden projekti, siinä haaskaantuu valtavasti aikaa ja resurssia jos koittaa vuosikymmnenen työntää koiraa narusta johonkin ulkopuolelta kopioituun muottiin, kun käytännössä asioita voi tehdä onnistuneesti niin monella eri tavalla. Jää parempi fiilis molemmille, ja rennommassa mielentilassa positiivisia muistiraitoja sitä seuraavaa projektia varten.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
KHaivula
Kanta-asiakas


Liittynyt: 30 Kes 2013
Viestejä: 1408

LähetäLähetetty: 31.07.2019 08:59    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

kalmo kirjoitti:
Valtolta hyvä kuvaus siitä, mitä eroa on kotitottelevaisuudella (=matala viretila) ja tottelevaisuudella riistatilanteessa (=korkea viretila). Oman vähäisen kokemuksen perusteella sanoisin, ettei kannata väheksyä ohjaajan osuutta koiran toimintaan. Koira peilaa ohjaajan viretilaa yllättävän tarkasti, jos on ukko kierroksilla, niin varmasti on koirakin. Ehkä hyvä indikaattori ohjaajan toiminnasta on vastaus kysymykseen: onko koskaan mennyt komennot sekaisin, tai tullut muuta poikkeamaa harjoiteltuun ns tositilanteessa? Omaa kokemusta on kyllä siitä, että ukko sohlaa tilanteen eikä anna koiralle kovin hyvää mahdollisuutta onnistua... En myöskään täysin voi Valton kuvauksen perusteella välttyä ajatukselta, että josko koira yrittää hihnalenkillä möyhentää vastaantulijoita, niin jännittääkö kohtaamiset myös isäntää, mikä sitten vaikuttaa koiran käytökseen? Voin olla aivan hukassa ajatuksen kanssa, mutta pohjimmiltaan kyse on harvoin siitä, että koira tekee tai ei tee sitä tai tätä, vaan lopputulos on yhdistelmä koiran ja ohjaajan välistä vuorovaikutusta. Lipsun linjasta jatkuvasti, mutta koitan aina palata siihen ajatukseen, että meidän koirakolla asiat menee näin, ja on helpompi kehittyä muuttamalla / kehittämällä omaa toimintaa, koska siihen on 100% kontrolli, ainakin joskus kun kierrokset pysyy itellä hallinnassa.

Koti- ja riistavireen lisäksi on erilaisia välitiloja, joissa tottelevaisuutta voi treenata ja testata. Toinen koira on hyvä ärsyke, usein jo se aiheuttaa korvien menetystä. Seisojat tuppaa olemaan kiinnostuneita myös pihalinnuista, oravista, jyrsijöistä yms, joiden kanssa viretila nousee muttei ihan tappiin. Ne on ihanteellisia väliportaita treenaamiseen siinä matalan ja riistavireen välissä.

Treeneissä korostaisin kahta asiaa ylitse muiden. Hallitut tilanteet = selkeä tieto siitä, että tilanne on tulkittu samalla tavalla sekä koiran, että ohjaajan puolella. Ajoitus on sitten se toinen, eli oikea palaute oikeaan aikaan. Nämä kaksi asiaa ovat kovasti riippuvaisia toisistaan, ajoitus on lähtökohtaisesti hyvin haastava, kun tilanne ei ole hallittu. Apuvälineitä voi käyttää kun tilanteita luodaan, liina on helppo, langallisen yhteyden välityksellä on helppo tulkita koiran tekemistä. Räminätölkki on toinen toimiva, mutta sen kanssa kannattaa oikeasti ymmärtää mitä ollaan tekemässä, se on voimallisempi väline mitä uskoisi. Itse olen käyttänyt tölkkiä oikeastaan vain porojen suhteen, en ole kertakaikkiaan uskaltanut ottaa sitä riistatilanteeseen, koska tilanteet on usein nopeita ja epäselviä, reaktiot ja varsinkin ajoitus voi niin helposti mennä pieleen.

Itselle metsästys, myös koiran kanssa, on harrastus, ja on tarkoitus olla kivaa molemmilla. Saalistakin toki kiva saada, mutta paineeton suoritus onnistuu yleensä paremmin molemmilta. Itse tunnistan molempien koirieni suhteen hyvin erilaiset asiat ja olosuhteet, joissa homma on ruvennut toimimaan kun luovutin. En usko ihan sattumaan tässä, ehkä positiivisen kautta voisi sanoa, että rentoutumalla hiukan annoin koiralle paremman mahdollisuuden onnistua. Edelläolevan voisi ehkä kiteyttää realistisiin odotuksiin; kaikista koirista ei tule käyttövalioita. Hyvin harvoin ohjaajan ensimmäisestä koirasta tulee käyttövalio. Miksi siis perustaa odotuksia koesääntöihin tai niiden mukaiseen toimintaan koiralta? Eikö homman tarkoitus lopuiltaan ole saada saalista koiraa hyödyntämällä tyyliseikkoihin katsomatta? Jos on edellytyksiä ja kapasiteettia, niin siitä vaan, mutta paremmin homma sujuu kun metsästää koiran kanssa sen ominaisuudet huomioiden saaliin määrää maksimoiden. Koira on yleensä semmoinen 10 vuoden projekti, siinä haaskaantuu valtavasti aikaa ja resurssia jos koittaa vuosikymmnenen työntää koiraa narusta johonkin ulkopuolelta kopioituun muottiin, kun käytännössä asioita voi tehdä onnistuneesti niin monella eri tavalla. Jää parempi fiilis molemmille, ja rennommassa mielentilassa positiivisia muistiraitoja sitä seuraavaa projektia varten.


Musta tuntuu että juurikin muiden koirien kohtaamis / ohitustilanteissa jotain tämmöstä täytyy meilläkin olla.

Semmoista kanssa vähän miettinyt että nyt alkusyksystä ne pari koetta mihin olen erehtynyt ilmiottautuminaan ja muuten jahdataan mahdollisimman rennolla fiiliksellä syksy. Käy muuten vähän turhan raskaaksi ensikertalaiselle tämä homma.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
KHaivula
Kanta-asiakas


Liittynyt: 30 Kes 2013
Viestejä: 1408

LähetäLähetetty: 31.07.2019 14:41    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

kalmo kirjoitti:
...Miksi siis perustaa odotuksia koesääntöihin tai niiden mukaiseen toimintaan koiralta? Eikö homman tarkoitus lopuiltaan ole saada saalista koiraa hyödyntämällä tyyliseikkoihin katsomatta? Jos on edellytyksiä ja kapasiteettia, niin siitä vaan, mutta paremmin homma sujuu kun metsästää koiran kanssa sen ominaisuudet huomioiden saaliin määrää maksimoiden. Koira on yleensä semmoinen 10 vuoden projekti, siinä haaskaantuu valtavasti aikaa ja resurssia jos koittaa vuosikymmnenen työntää koiraa narusta johonkin ulkopuolelta kopioituun muottiin, kun käytännössä asioita voi tehdä onnistuneesti niin monella eri tavalla. Jää parempi fiilis molemmille, ja rennommassa mielentilassa positiivisia muistiraitoja sitä seuraavaa projektia varten.


Tästä vielä ...

Juttelin erään kymmeniä vuosia noutajia ja spanieleita harrastaneen naisimmeisen kanssa.

Hetkein meidän touhuja kuunnelleena hän oli sitä mieltä että ongelma tuntuisi enemmän olevan se että koira ei tiedä mitä siltä missäkin tilanteessa odotetaan. Kovasti jännitää uusi / aikaisemmin epäselväksi jäänyt tilanne, ehkä se on vähän pelottavakin ja sen takia touhu on sellaista säheltämistä. Koira yrittää miellyttää minua tekemällä jotain (ei sitä mitä odotan) tai sitten innostuu sekoilemaan ja hyppimään muuten vaan.

En siis osaa tarpeeksi hyvin kertoa koiralle mitä siltä odotetaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Valto.
Kanta-asiakas


Liittynyt: 20 Kes 2014
Viestejä: 1663

LähetäLähetetty: 31.07.2019 16:11    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ei se remmissä reuhaaminen ainakaan meillä siitä johdu että isäntä nostaisi kierroksia niissä tilanteissa. Täällä on muutenkin sellainen isäntä, että niitä tilanteita on todella harvassa missä isäntä kävisi kierroksilla. Joskus voi olla huono päivä ja hermo tiukalla, mutta sillon ei treenata ollenkaan. Normaalisti koiran kanssa touhuaminen tai edes riistatilanne ei aiheuta minkään sorttista sykkeen nousua ja nuo ohitustilanteetkin menee hyvinkin rauhallisesti isännän osalta. Emäntä tuolla voi olla jännittynyt kohtaamis tilanteissa, kun joutuu ottamaan homman haltuun huomattavasti tomerammin, ettei koira vie mennessään.

Meillä tuo on ollut jo luovutusikäisestä tuollainen. Kaveri otti samalla viikolla itselleen koiran ja heti ensimmäisestä kohtaamisesta alle 10 viikkoisena rääpäleenä tuo ampui aivan suoraan päälle ja höykkyytti seuraavat 2h sitä kaverin koiraa estelyistä huolimatta. Eli aina kun kerkesi väliin, niin heti seuraavan mahdollisen paikan ilmaannuttua uudestaan niskaan. Remmissä, häkissä, sisällä, aidatulla pihalla jne. tuo käy välittömästi muiden koirien kimppuun. Eli käytännössä aina kun ei olla vapaana metsässä. Itse kyllä tulkitsen tuon niin, että ei se ole sellaista vihaista eikä tuo ole menossa tosissaan tappelemaan, vaan se pitää tuota tappelua leikkinä. Sama meno jatkuu tuon kaverin koiran kanssa nyt 3 vuotiaana. Näyttää rajulta ja kuulostaa pahalta, mutta vielä ei 3 vuoden aikana ole yhtään reikää kummaltakaan löytynyt. Tuo on vaan sikäli hankala, ettei tuollaista uskalla päästää kovin helposti muiden koirien luo, kun meno saattaa lipsahtaa turhan herkästi totiseksi. Saman tyylisistä rajuista leikeistä se tykkää minun kanssakin ja on tuo muutaman kerran päässyt karkaamaan pihasta naapuriin tai naapurin koirat karanneet meidän pihaan ja ankaran kuuloinen tappelu sieltä alkaa, mutta reikiä ei ole syntynyt niissäkään tapauksissa. Eli leikiksi ja innokkuudeksi leikkiin minä sen tulkitsen, mutta nuo leikit on vähän turhan rajuja.

Mutta kun koiran löysää metsään tai vie vaikka sinne näyttelyyn, niin koira on töissä ja silloin ei leikitä. Näin olen tuota tulkinnut. Sama kaverin koira on esimerkiksi muutaman kerran tullut vastaan metsässä, niin se kyllä haluaisi leikkiä, mutta tämä meidän koira ei välitä tippaakaan. Samoin metsässä on tullut vastaan jokunen hirvikoira, ajokoira ja seisoja, mutta ei tuo edes vilkaise niitä. Korkeintaan komentaa jos toinen juoksee perässä eikä jätä työrauhaa ja jatkaa sitten omia hommiaan.

En tiedä kieliikö tuo leikkikin sitten jotenkin tuota koiran viretilaa. Tuo on aina ollut tuollainen on/off tyyppinen kaikessa tekemisessä. Eli nostaako se leikissäkin viretilan heti niin rajusti yli, että homma menee heti turhan rajuksi. Aikaisempien koirien kohdalla homma on yleensä alkanut rauhallisesti ja jossain vaiheessa on ehkä pitänyt toppuutella kun alkaa meno mennä turhan kovaksi. Eli siinä leikissäkin viretila on noussut hiljalleen ja välillä joutuu hiukan toppuuttamaan. Tuolla sekin tuntuu menevän aivan överiksi välittömästi.

Sen kyllä allekirjoitan, että todella moni koira peilaa sitä ohjaajan viretilaa vahvasti. Mutta tämän koiran jälkeen sanoisin, että osaa se koira nostaa oman viretilansa tappiin vaikka ohjaaja olisi kuinka rauhallinen. Mutta huomaa sen monesti esimerkiksi uusissa tilanteissa. Jos esimerkiksi koira löysätään vapaaksi, niin moni alkaa jännittää ku koira ei ole enää hihnassa hallittavissa ja tuo jännitys sitten heijastuu koiran tottelemattomuutena. Tuosta morsiammesta huomaa hyvin tuon efektin, että jännittää kaikkia uusia tilanteita eikä luota koiraan. Se kyllä kostautuu heti vaikka minkä sorttisena häröilynä. Itse taas kokeilen aika rohkeasti ja katson rauhassa miten käy. Hyvä esimerkki on jos koira pääsee karkuun. Tyypillinen reaktio on valtava paniikki ja juostaan hulluna huutaen koiran perässä. Koirahan vauhkoontuu täysin eikä sitä ihminen saa juoksemalla kiinni. Itsellä taas on käynyt sama homma useita kertoja ja epäilen että yleensä koira ei ole edes missään vaiheessa tajunnut olevansa irti keskellä kaupunkia. Jos oma käytös ja toiminta ei muutu, niin ei se koiran käytöskään siitä muutu. Samoin riistatilanteissa moni tuntuu käyvän aika vahvasti kierroksilla ja silloin on selvä että koiralle tilanne muuttuu epäselväksi. Onneksi itsellä ensimmäisen seisojan koulutus tuli vasta tähän vaiheeseen, kun se pahin riistainto on jo laantunut ja voi ottaa homman löysin rantein.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Jbear
Kanta-asiakas


Liittynyt: 06 Maa 2004
Viestejä: 4460

LähetäLähetetty: 31.07.2019 17:34    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Onko mielessä miten se ensimmäinen ohituskerta meni. Se ei paljo tarvi olla hihna kireällä väärässä kohassa nii koira muistaa sen. Vaikkka muutamien ensimm'isten kertojen aikana meniskin ihan rennosti ja huomaamattomasti niin se yks kerta ku kiristetään hihnaa väärään aikaan saattaa jäähä koiran mieleen ku siinä kerra oli jotain erikoista. Jos niitä hyvä ohituksia ei jätätä koiran mieleen niin silloin siellä on vaan niitä huonoja. Ja siitä huonosta kerrasta saattaa isäntäki olla valppaana seuraavaan kertaan jolloin koira saattaa sitte aistia sen ja jännittää iteki. Metässä ollaan jo siinä vaiheessa ku koira tai isäntä oottaa sitä hetkeä jolloin hihna kiristyy.
_________________
The worst Part of Cencorship is *** !
Ei kaikkien arvitse olla idiootteja. Riittää ku enemmistö o -> demokrtia
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Valto.
Kanta-asiakas


Liittynyt: 20 Kes 2014
Viestejä: 1663

LähetäLähetetty: 31.07.2019 19:37    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Se hihna on ollut tuon kanssa kireällä aina. Sellainen superpallo että siinä meni tovi jos toinenkin ennen kun sai edes hetkeksi rauhoittumaan hihnassa. Ja niitä ohituksia tuli aika paljon kun kaupungin keskustassa asuttiin koiran ollessa pieni. Ei silloin ollut ongelmaa, kun eipä tuollainen penikka saa vahinkoa aikaiseksi. Mutta sitä mukaa kun on isommaksi kasvanut, niin ongelmien määrä on lisääntynyt. Ison koiran rajut leikit saattaa saada rumaa jälkeä ja ikinä ei tiedä miten vastapuoli reagoi jos toinen koira käy kimppuun vaikka olisikin leikkimielellä.

On näitä koiria tullut opetettua jo aika liuta, mutta tämä on luonteeltaan aivan toista maata. Väittäisin jopa että korvien väli ei ole aivan kunnossa. Tarkkana saa olla aina. Muut koirat ja pienet lapset lähinnä ongelmana. Lapsetkin menee niin kauan, kunhan eivät kiljahtele eivätkä tee äkkinäisiä liikkeitä. Mutta pienikään nopea heilahdus ja koira on saman tien täysi rähinä päällä. Häntä kyllä heiluu, mutta saattaa napa hampailla kiinni tai tuupata nurin. Ei se pure, mutta sehän säikäyttää lasta jos iso koira nappaa hampailla ja hulmutessa saattaa tuupata lapsen nurin. Ja käyttäytyy samalla tavalla myös minulle kun yrittää haastaa leikkiin. Tietysti sillä erotuksella, että minä en säpsähdä jos tuo nappaa hampailla kiinni enkä kaadu tönäisystä. Eikä auta vaikka kolmeen vuoteen ei ole kertaakaan alettu leikkiin tuon käytöksen seurauksena. Muutaman kerran on neuvoteltu keppikirjaimilla ja sen seurauksena tuo kyllä lopettaa jos ärähdän että nyt riittää, mutta edelleen sama käytös jatkuu jos virtaa on kertynyt liikaa ja koira haluaisi touhua. Tuossakin se vire nousee nollasta ylikierroksille silmän räpäyksessä. En ole ennen nähnyt koiraa jolla tuo vire nousisi noin äkkiä ylikierroksille. Tuntuu ettei sellaista puolikorkeaa ole ollenkaan tämän koiran valikoimissa. Toki nyt iän myötä on alettu päästä alhaisemmille kierroksille tietyissä tilanteissa, mutta edelleen uudet ärsykkeet nostaa kierrokset yli.

Tuolla on myös erikoinen tapa, että pihalla juoksunarussa joillekkin koirille pitää rähistä aivan silmittömästi ja toisia koiria ei taas edes vilkaise. Eikä mitään merkitystä onko nuori, vanha, uros vai narttu. Sekaisin kaikille joko täysin välinpitämätön tai aivan täysi raivo.

Ja sekin on jännä, että kun mennään vaikka näyttelyyn ja koira on hihnassa, niin eipä tuo noteeraa muita koiria mitenkään. Ihan yksittäisiä kertoja kun saattaa älähtää jollekkin ohikulkijalle ilman mitään varoitusta, mutta normaalisti makaa rauhassa täysin välinpitämättömänä ja kävelee remmissä todella nätisti. Mutta ilmeisesti se tajuaa että nyt tuonne ollaan menossa tekemään hommia ja fokus on ohjaajassa. Lenkillä vain vaelletaan päämärättömästi, säntäillään jokaisen hajun perään ja rähistään muille koirille. Sen näkee jo yleensä lähtiessä että nyt on rähinä päällä, kun häntä on pystyssä ja koiran asento ja eleet on jatkuvasti sellaisia mahtailevia. Koira on myös koko ajan äärimmäisen valppaana kaikille hajuille ja risauksille. Aivan eri näköinen, kuin esimerkiksi silloin jos löysään koiran irti metsään tai neiti lähtee näyttelyhommiin.

Ei tuon sielunmaisemaan meinaa päästä kiinni ja tosiaan oma tulkinta on, että ihan kaikki rattaat ei pyöri suttaamatta. Jotenkin yli dominoiva ja hermojen hallinta täysin olematonta. Pennusta asti ollut samoja merkkejä, eli en usko että olisi koulutuksella suurta merkitystä. Ja tuon paremmin tuntevat kokeneemmatkin kasvattajat on todenneet että vaikea tapaus on kyseessä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
iivariiso
Kanta-asiakas


Liittynyt: 15 Elo 2007
Viestejä: 5291
Paikkakunta: Oulu

LähetäLähetetty: 31.07.2019 20:15    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

En kyllä muista meillä ensimmäisiä ohituksia mutta 3 kuukautta oli ikää kun naapurin piski tuli aidan ali kimppuun ensimmäisen kerran. Oltiin kävelyllä ja tilanne yllätti meikäläisenkin hieman. Oma koira ei ole vihainen muille koirille mutta valmistautuu hyökkäykseen.joka kerta kun vastaan tulee toinen koira. Ei kuitenkaan kohdatessa ole vihainen mutta kierrokset kerkiää nousta ja yleensä vastaan tuleva reagoi tilanteeseen ja yrittää väistää eikä rento kohtaaminen ole enään mahdollista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
KHaivula
Kanta-asiakas


Liittynyt: 30 Kes 2013
Viestejä: 1408

LähetäLähetetty: 13.08.2019 13:14    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Koirapuistossa tuli eilen tämä keskustelu mieleen. 2 koiraa on toistensa kimpussa leikin (eräänlaisen Smile ) merkeissä ja oma koira katsoo jostain syystä vaan vierestä ja touhailee välillä muuta. Oma koira totteli mallikkaasti, mutta nämä toiset touhaajat eivät niinkään. Toinen omistajista päivitteli mulle kun koira tottelee noin hyvin mutta hänen ei korvaansa loksauta. Sanoin että ei tämä ole yhtään tottelevaisempi, nyt ei vaan satu sekoilu / leikki kiinnostamaan.

Tottelevaisuuden voi käsittää monella tavalla. Itse ajattelen vähän niin kuin korkeushyppynä, eli riman korkeudellakin on merkitystä. Eli tottelevaisuus on aina suhteessa johonkin. Ei niin kuin esim. metäsästystaito, joka on mielestäni absoluuttiinen kyky.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Koirat yleensä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Siirry sivulle Edellinen  1, 2
Sivu 2 Yht. 2

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, jorma@pitro.com
Päivittänyt Lurttinen www.phpbbsuomi.com