Uuden ampumakokeen ongelmat

[Ollari]

Ja loppuviimein miksi se hirveen osuminen on niin paljon tärkeämpää kuin jänikseen osuminen. Onko hirven kärsimättömyys jotenkin arvokkaampaa kuin jäniksen.

Kuten toki monesti tässäkin ketjussa sanottu, joku koe hirville tarvii olla, turvallisuuden näkökulmasta, että siellä aseen käsittelyssä on jonkinlainen rutiini, että siinä vaiheessa luovutaan hirven pyynnistä kun ei enää aseen käsittely onnistu. Siinähän sitä samalla aseen kohdistus on hyvä tarkistuttaa kun kerran testaamaan aletaan.

Toki harjoitteluun pitää kannustaa jne jne. Näen vaan hieman ristiriitaisena miksi se on vain hirvelle niin tärkeää.

[Lahtinen]

[Sigamees]

[Sigamees]

[Ollari]

[Ollari]

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[Sigamees]

Unohdetaan se liikkuva, ja ruvetaan harjoittelemaan.
Otetaan luodikkoratojen kapasiteetti käyttöön missä onnistuu, seisoskeluaika korvautuu kehittävällä ampumisella.

En ole toiminnallisten lajien mies, mutta ostin poikaa varten sellaisen 23cm pyöreän pleitin. Siihen voi ampua kiväärilläkin 100/75m päästä, ja joka laakista tulee palaute.

Ammunnallisesti ei kannata miettiä kuinka paljon on ammuttava, vaan mitä. Mikä kehittää ja opettaa.
_________________
Running target!

[EIVA]

TKH:n kanssa olen samoilla linjoilla, ei kokeen vaikeuttamisella ja pakollisilla harjoituksilla haavakkojen määrään eikä ainakaan jahdin turvallisuuteen ole merkitystä. Ei liene olemassa faktatietoa mutta oman seurani-alueelta ja tietämieni naapuriseurojen (yhteislupa-alue) reilut 10 vuotta jonka nykyinen koe on ollut käytössä haavakkojen määrä ja läheltäpiti tilanteet ovat vähentyneet huomattavasti. Hirvestäjät ovat oppineet tiedostamaan oman ampumataitonsa ja kaikissa tietämissäni seuroissa metsästyksenjohtajan ohjeissa korostetaan että ei lähdetä yrittämään jos ei olla 100% varma kunnollisen osuman mahdollisuudesta, nykyään ei enää irvailla tai jopa sanktioda kuten ennenvanhaan jos jättää nähdyn hirven ampumatta, kaikki hyväksyy mukisematta kun passihenkilö toteaa että oma ampumataito huomioiden hänellä ei ollut mahdollisuutta saada mielestään kunnollista osumaa ja jätti ampumatta ja jahti jatkuu. Toisekseen ainakin omassa kotiseurassani näille hirvijahdin heikoimmille metsästäjille ei tule haavakoita juuri koskaan, vaan haavakot ja ohilaukaukset tulee keskivertoa kokeneemmille jopa hyville rata-ampujille jotka yrittävät turhan vaikeisiin paikkoihin, yleensä he tosin ampuvat paljon enemmän hirviä kuin heikommat ampujat mutta haavakko ja ohiammunta % saattaa olla monikertainen heikompiin verrattuna.

[Ollari]

[late2]

Kuivaharjoittelu on tosi tärkeää, itse teen aika paljon. Työhuoneen takanurkasta tulee olohuoneen kuistinoven karmiin lähes 15 metriä, mulla on tuossa pienennetty SRA-taulun printti ja teipinpala joka on leikattu sen kokoiseksi mitä A-alue näyttää 100 metrin päästä. Vois siinä olla jokin mullin kuvakin, noista ei vaan satunnainen vieras ymmärrä mitä tarkoitusta varten ne on. Ei oikeastaan kannata mennä radalle sohlaan jos ei ole tuossa pito kunnossa. Ja tulee asekäsittelyrutiinia, yleensä tähtäilen noihin lajinmukaisella kalustolla mutta välillä pultillakin, se on sikäli mukavampi että voi treenata normaalia lataamistakin.

[late2]

Saunanlauteilla kävin loikoilemassa, tuli tämäkin asia mieleen. Jännästi lähes kaikkia tuntuu huolestuttavan muiden ampumataito. Mua ei, lähinnä huolestuttaa oma, onneksi siihen voi vaikuttaa, ainakin enempi mitä muiden. Joskus tainnut kirjoittaa että kun nykyisen porukan luuranko pantiin kasaan, me tultiin ensimmäisen iltana myöhään majoitukseen, "pää tyy" aika pian esittelyiden jälkeen, ei juotu edes viinaa, aika ankea majoitus, ennen nukahtamista kuulin kun nykyinen vouti kysyi porukan kasaajalta "onko nää kaikki niitä sun pyssyhulluja kavereita ?". Ei ollut silloin, nyt alkaa olemaan.

[Elan]

[Ollari]

Yleisesti ottaen lampun valossa on erinomaisen hyvä ampua, ei ole yleensä ruuhkaa radalla eikä värettäkään haitoilla kasoja ampuessa.