Reima Pensalan mietteitä aseluvista.

[Pohjola]

ihan viisas ratkasu, etenki jos iso pk, ei tarvi turhaa vääntöä, tai ainakaan nii paljoa...

[late2]

Vaikka osa on vanhaa romua niin on niissä jotain rahastettavaa. Useankin pyssyn niskalla on accupoint, on noi vissiin pitänyt hintansa. Mitään huippuputkia ei ole, yksi NF, jotain saissia. Toinen kavereista on keräilijä ja putkifriikki, tietää jo mun sotaraakit ja ymmärtää putkista. Toinen on practicalampuja, tietää mm. mitä maksaa 100 ak:n lipasta. Pyssyt on käyttöpelejä, onnea jos niistä saa rahaa. Ja jos ei satu jäämään poran alle niin pistän listaan että uzin lippaat Jarkille.

[Wikke]

[Ollari]

On niitä tässäkin maassa mennyt myös rahan arvoista kampetta ilman edestä huijareille, kun on seniilit vanhukset eläissään alkaneeet omaisuuttaan loppusijoittamaan ihan omin päin.

Ja kyllähän nykyäänkin poliisilla on mahdollisuus peruuttaa lupa, jos perusteena ollut harrastus tai työ on pysyvästi loppunut. Jos tulevaa perikuntaa hirvittää asearsenaalista koituva vaiva, niin siitä vain ottamaan asia puheeksi vaikka poliisin kanssa, että ei se enää sitä taksia aja millä sai 50 -luvulla pistoolilleen luvan eikä kyllä metsästäkään sillä 53Rllään.

[guide]

[Ollari]

[M3]

[Ollari]

[late2]

Ja miten Pensalan asiantuntevat kommentit vaikuttivat noihin M3:n tapauksiin.

[Nimrod]

Aika tavaran kauppaa, on sanonta, joka pitää paikkansa erityisesti vaikeasti myytävän tavaran kohdalla. Eli jos perikunta myy, on kyseessä yleensä "heti nyt" myyntitilanne, jossa ostajalla on valta. Jos taas myynti on kiireetöntä, niin potentiaalinen ostaja löytyy paremmin ja tavarasta saa paremman hinnan.

Valitettava tosiasia nykyään on se, että Suomessa aseista maksetaan vain ja ainoastaan niiden käyttöarvon mukaan. Ei yhtään enempää.

[Lahtinen]

[Sigamees]

[Nimrod]

[phh]

Yksi kokeilemisen arvoinen tapa perikunnalle voisi olla jonkin aseliikkeen myyntitili. Hinnat pitää tietty olla silloinkin kohdallaan ja myyjän provikka verottaa tuottoa, mutta voi silti mennä paremmin kaupaksi kuin yksityishenkilöiden myymänä.

Edellistä pesää realisoidessa yllättäen parhaiten kelpasi vanha venäläinen rinnakkaispiippuinen haulikko. Seppä sanoi suoraan, että tarvetta on ehjälle puutukille ja iskurille, loput lentää romulavalle ja miljoonalaatikkoon. Vähän ammuttua puolaria ei halunnut ostaa edes osiksi.

[Nimrod]

No tuo myyntitili olisi ihan muuten ok, mutta käytännössä siinä tulee ongelmaksi se, että ne aseet pitäisi saada oikeastaan mahdollisimman nopeasti pois perikunnalta ja ne pitäisi saada myös nopeasti rahoiksi. Eli käytännössä myyntitili on liian hidas tapa saada rahat pois kuljeksimasta.

Mitä tulee nykyään käytettyjen aseiden kauppaan, niin ero nykytilanteella ja esim. vain kymmenen vuoden takaisella on jo huimasti. Eli jos esimerkiksi otetaan vaikkapa haulikot, niin nykyään 12/70 + kiinteät supistajat on jo kuollutta painoa. Kymmenisen vuotta vastaavaa edusti 16/70... Eli rima kurantille nousee koko ajan. Tähän vaikuttaa aselupien hinnoittelu ja lupien pidentyneet käsittelyajat. Ei kukaan enää nykyään halua ostaa asetta "seku vain", vaan sen täytyy täyttää jokin todellinen tarve.

Perikunnissa tämä nykytilanne näyttäytyy siten, että rima nousee alati korkeammalle. Kuten tuossa phh sanoikin, niin jokin ase kelpasi varaosien takia, toinen ei ollenkaan. Eli tuossakin tilanteessa oli olemassa selvä tarve ja vaikka toinen olisi voinut olla potentiaalisesti arvokas, saattaa kyse olla silti aseesta, jolla ei ole myyntiarvoa.