Puuntuottajat kapinoittee!

[komahuttaja]

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.213697

[Sigamees]

https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/hirvi-havitettava-sukupuuttoon-puuntuotantoalueelta/sivu/5/
_________________
Running target!

[vekev]

Komahuttaja vetelee vanhoja stooreja esiin, kukaa oo pitkii aikohin moisista jauhanu.

[setteriforever]

Joo. Juttu on vanha mutta aihe kyllä kytee.Jo ihan 1800-luvulta saakka. Näin metsäsomistajana ja metsästäjänä on aiheesta kyllä kuullut juttuja ihan kotitarpeiksi.

Meillä on metsissä pienempi hirvikanta kuin Ruotsissa/1000 ha ja niitä vahinkoja tulee Ruotsissa reippaanlaisesti (Sivumennen sanottuna 2017 kun tuo juttu on kirjoitettu Suomen hirvivahingot olivat kaikkien aikojen pienimmät....) Vuosittain suomessa hirvivahingot ovat noin 0.06% ja Ruotsissa 12- 16%. Joten hiukan on eroa...

Itse olen seurannut keskustelua hiukan syrjästä, koska omat vahingot ovat varsin olemattomat. Minulla on mäntymetsiä, joissa on vuosikymmenten ajan noudatettu jatkuvan kasvatuksen metodia nurinoista huolimatta. Sen sijaan naapurin maat on päätehakattu ja sittemin istutettu uudestaan. Nyt ne tarjoavat erinomaiset talvilaidunmaat hirvelle sillä mitään suojaamista taimikoille ei ole tehty. Talvilauma parkkeeraa mieluummin sinne kuin minun mailleni, koska ruokakaappi on ihan vieressä. Ei tarvitse kovin paljon siirtyä mihinkään.

Ja vaikka olen näitä hommia hoitanut tuolla metodilla, minusta päätehakkuut paikallaan kun esim. vanhoja kuusikoita pannaan lihoiksi. Noissa minun mäntymetsissä voi toimia toisinkin.

[NEHunting]

No niinpä tietenni! On se kyllä hyvä ku yks mies on tehny jo 1800-luvulta oikein ja sen yhen miehen mettästysseuroissa tehdään aina asiat oikein

[setteriforever]

Luetun ymmärtäminen on vaikea asia. Hirvituohoista on valitettu jo 1800-luvulla. "Ensimmäinen hirven metsätalousvahinkoja Suomessa käsittelevä kirjoitus julkaistiin jo vuonna 1888".Vaikka niitä hirviä ei sitten loppupuolella kovin paljon enää ollutkaan. Itse asiassa 1918 suomen hirvikanta oli muutama kymmenen hirveä. Katovuodet, sota jne. pitivät salakaadot tapissa. Samaan aikaan myös ne metsäpeurat pistetiin lihoiksi.

Silloin joskus harrastettiin, suuressa osassa maata harsintahakkuita.(Hevonen isäntä ja pokasaha) Sodan jälkeen ja koko metsätalouden koneellistuessa siirryttiin tasaikäismetsikkötalouteen. Se loi hirville hyvin kelpaavat ja runsaat taimikoiden ravintovarat ja se näkyi mm hirvikannan kasvuna. Siinä sotien jälkeen myös jahti järjestäytyi ja hyvin kontrolloidun sekä säännellyn metsästyksen myötä kanta sai myös buustia.Salametsästy tuli moitittavaksi. Mutta silti vasta 1980 luvulla se talvikanta nousi Suomessa yli 100.000 elukan (Ruotsissa se on ollut iät ja ajat paljon suurempi) ja 85-88 olikin sitten niitä "harvennusjahtien vuosia".

Jos on lunta on taimikkovahinkoja. Lumen sadettua maahan hirvelle parhaiten kelpaava ape käy hankalaksi löytää ja taimet alkavat kelvata. Ja kun on lunta hirvi ei paljon liiku. Silloin 1-3 metriset koivu ja mänty kelpaavat. Ja olen kuullut että joissakin paikoissa jopa kuusi, jos muuta ei ole. Jos siis sopiva taimikko on 1-3 m pituudessa ja taimia on paljon, on sieltä aika helppo löytää hirviä. Noissa harsintahakkuumetsissä hirven on työläämpi löytää apetta ja siksi ne pyrkivät näille hakkuuaukioiden apajille. Juuri viikonloppuna katselin 12 hirven laumaa joka oli asettunut 15 ha aukolle tässä ihan vieressä. Jälki oli aika rumaa jo nyt.

[Sigamees]

Tuire Nygenin tutkimuksessa on tuosta ihan mielenkiintoista historiaa:
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/9446/urn_isbn_978-952-219-314-8.pdf?sequence=-1&isAllowed=y
s.18-19


1800-luvun alussa hirvenmetsästyksestä tuli rajoittamatonta, kun Ruotsin vallan aikaiset metsästyssäädökset menettivät Suomessa merkityksensä eikä Venäjän valtio säätänyt Suomelle erillisiä metsästyssäädöksiä. Yhdessä suurpetojen saalistuksen kanssa tämä johti 1850-luvulla hirven harvinaistumiseen lähelle sukupuuttoa

Metsästysasetuksella, joka säädettiin viimeisenä suurena nälkävuotena 1868, hirvelle luettiin täydellinen rauhoitus koko maassa. Se lienee ollut kannan elpymiselle eduksi (Kivirikko 1940), mutta luvallinen metsästys käynnistyi uudelleen vasta 30 rauhoitusvuoden jälkeen. Vuoden 1898 asetuksella metsästäjille suotiin mahdollisuus uroshirven kaatamiseen syyskuun kahdeksan ensimmäisen päivän aikana. Ensimmäiset luvat myönnettiin voimakkaimman kannan alueelle Viipurin lääniin (Kujala 1931). Vuonna 1906 lupia myönnettiin jo joka puolelle Suomea. Vuosittain kaadettiin 200–800 uroshirveä. Luvatta kaadettujen määrä on todennäköisesti ollut moninkertainen, sillä salametsästys rehotti (Anon 1982, Kairikko 2006). Suotuisa kehitys päättyi viimeistään rauhattomiin vuosiin 1914–1918. Keskustelu hirvistä oli jo tuolloin kiihkeää ja polarisoitunutta (Anon 1982). Suomen Metsästysyhdistys esitti maan kaikille kuvernööreille ryhtymistä toimenpiteisiin hirven suojelemiseksi häikäilemättömältä salametsästykseltä. Samaan aikaan maanviljelijät valittivat hirvivahingoista; vaadittiin jopa hirvikannan hävittämistä kokonaan.
_________________
Running target!

[vekev]

https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/vaestonkehitys.html

Et onhan se ollut hieman vähemmän valittajiakin tuolloin.

[komahuttaja]

[Jbear]

[komahuttaja]

[Jbear]

[Larsen]

[Tapiok]

[fr0z]