Kanalintuhavainnot 2022

[Jalluri]

[Jalluri]

Ja saahan niitä varmaan jonkun aina jos jaksaa remuta koiran perässä pitkin rääseikköjä, mutta eipä sitä jos alle puolenkymmentä seisontaa saa päivässä niin kehtaa edes haulikkoa kantaa mukana enää.

Tai sitten olen vaan sen jollekkin sadalle seisonnalle mennyt jo tänä syksynä, niin on enin polte lähtenyt jo siihen hommaan.

[Patruuna]

[zelro]

Tälle kaudelle vielä neljä metsästyspäivää jäljellä, sopivasti alkoi tulla lunta täällä Kainuussakin niin ehkäpä alkaa teeretkin viettää aikaa enemmän puissa. Kova tavoite saada veljelle se elämänsä ensimmäinen teeri.

[Jalluri]

Huomenna se on kainuuseen kanssa suunnattava lintuja kattelemaan.

[Valto.]

Meillä on niin rääseikköä maat, ettei koirastakaan näy kun korvat kun menee tuolla suopursun ja muun aluskasvillisuuden seassa. Eipä siellä juuri teeret maassa tepastele. Tiellä käyvät kiviä syömässä, mutta eipä niitä oikeen siitä voi jahdata.

Se on linnusta kiinni antaako kävellä puun alle vai ei. Toisinaan päästävät, toisinaan ei. Lehtipuun aikaan saattavat kävelyttää ohikin ja pomppaavat selän takaa lentoon. Koiran rooliksi ei oikeastaan jää mikään muu kuin se, että se mallailee seisontaa, kun lintu haisee jostain suunnasta. Ainakaan tuo nuori ei vielä löydä lintuja puusta. Edellinen yritti haukkuakin puuhun, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään ainakaan näin entisen pystykorvamiehen mielestä.

[Jalluri]

Kyllä omat koirat ovat seisoneet monestikkin puuhun lintuja ja siitä kun ovat hypäneet lentoon olen niitä ampunut. Kerrankin seisoi mettoa suoraan puun alta ja kun tulin seisonnalle niin ihmettelin kun luppanorvalla oli nokka ylös päin puun alla. Metto sieltä hyppäsi ja sen ammuin. .

[Valto.]

Minulla on tämä nykyinen vasta ensimmäistä syksyä opettelemassa. Alkusyksystä ei tajunnut lintujen päälle vielä mitään, joten pitää olla tyytyväinen kun maassa olevia jo seisoo ja puussa istuviakin merkkaa jotenkin. Eiköhän se tästä ajan kanssa myös seiso jos sattuu puussa olemaan. Ei vaan kehtaa vielä ampua, kun yksi on vasta pudotettu kunnon piikistä ja tilanteita oikeen kunnon kiinteistä seisonnista muutenkin vielä melko vähän. Nyt olen paukutellut vain ilmaan, kun näyttää katoavan korvat ja opit paukusta. Jos jättää ampumatta, niin pysyy hyvin koira näpissä siivityksen jälkeenkin. Saa luokse ja koira on aivan rauhallinen. Mutta sitten kun pamahtaa, niin tulee valtava vimma etsiä mihin se tippui ja unohtuu ne pillitykset ja komennot siihen paikkaan. Saa sen toki luokse, mutta ei tule suoraan kerta vihellyksellä ja sellainen hepakka päällä ettei edes herkku kelpaa kun pitäisi päästä takaisin etsimään lintua. Eli poksutellaan nyt ilmaan ja opetellaan ettei se pamaus aiheuta toimenpiteitä.

[Jalluri]

[Valto.]

Joo ei minua se sinällään haittaa vaikka paukusta lähtisi aikanaan. Pitää vaan alkuun vähän jarrutella, ettei mene siihen pisteeseen missä jää puolet tilanteista ampumatta, kun koira hyppii välissä.

[Repunkantaja]

[Jalluri]

[Valto.]

Ymmärrän idean, ettei nyt ole enää huippu kelit harrastaa seisojametsästystä, etenkään jos mieltää seisojametsästykseksi koesäännöillä metsästämisen. Mutta jos lähtee sen kiväärin kanssa kiertelemään nevojen laitoja, niin eikö se ole sama pitää sielläkin koirat mukana? Noutaa ne linnut ja samalla ajaa linnut latvoihin jos sattuvat maassa olemaan. Minä ainakin tykkään kierrellä aukkojen ja nevojen laitoja koiran kanssa. Karkaavat koiraa, mutta eivät lähellekkään yhtä rajusti mitä karkaisivat miestä. Monesti lentävät aukon yli ja jäävät vastapuolen laitaan latvaan istumaan. Sieltä on nätti napata kiväärilä. Toki jokainen tyylillään. Minä olen metsästyshommia harrastanut noin 20 vuotta ja aina koiran kanssa. Eikä oikeen kiinnosta edes lähteä metsään ellei siellä ole joku turri juoksemassa kaverina.

[Patruuna]

Näin koirattomana aivan mukava pyytää välillä koirien kanssa, mutta onhan latvalinnustus kuitenkin lähes parasta Eikös sitä koiran kanssa kulkiessa kuitenkin vähän joudu koiran ehdoilla menemään? Ainakin joku pystäri kun päättää ottaa haukun juuri päinvastaisesta suunnasta minne tarkoitus kävellä, niin kyllä se vähän hidastaa matkantekoa. Miten seisojien kanssa kun lähtee latvalintuja katteleen ja koira löytää riekot jostain niin tököttääkö se niitä loppupäivän siinä vai älyääkö se juosta ukon kiinni kun ei ala näkymään?

[Valto.]

Kahden pystärin ja kahden seisojan kokemuksella sanon että kaikki tulee ukon perässä jos ukko päättää ettei mennä sinne mihin koira menee. Minä ainakin kävelen täsmälleen kuten itseä huvittaa ja aina on koirat seuranneet mukana. Eli koirat menee isännän ehdoilla eikä toisin päin. Toki sitä on sen verran perso jos nyt ei saaliille, niin ainakin tilanteille, että kyllähän sitä tulee mentyä katsomaan yleensä, jos koiralla on joku tilanne päällä. Mutta aina niitä tulee tilanteita, joissa ukko päättää ettei nyt jahdata sitä mitä koira haluaa. Pystykorvalla oli esim. oravahaukkuja ja aina se sieltä tuli ukon etsimään mikäli ei ukko tullutkaan tai lähti pois. On ollut tilanteita paikoissa mihin ei kohtuudella pääse, eli vaikka väärällä puolella jokea tai oikeen vetistä suota. Viimeksi eilen oli koiralla seisonta reilun 100m päässä, mutta oli palaveri alkamassa ja kiire sinne, joten vihelsin koiran pois ja lähdettiin kotiin. Mutta tuleehan sitä 95% tilanteista yritettyä mikäli koira jotain löytää. Sepä se suola ainakin itselle on tuolla jahdissa. Ei niin väliksi vaikka ei reppu joka tilanteesta täyty ja joskus voi ottaa tällaisia syksyjä nuoren koiran kanssa, että paukuttelee vaikka ilmaan koulutus mielessä. Se saalis on loppuunsa melko toissijainen homma, mutta mielekkyys tulee niistä hyvistä tilanteista, joissa joskus onnistuu ja joskus ei.

Latvalinnustuskin menee ja varsinkin vähän pidemmältä matkalta mukava saada saalista, kun tuntuu että harjoittelu on kannattanut. Ne perus 100m kopsautetut teeret nyt ei juurikaan lämmitä, varsinkaan suht tietopaikoilta missä tietää parven istuvan päivittäin. Itse tykkään ampua haulikolla pomppuun. Siinä on jotenkin enemmän actionia ja sellaista tekemisen meininkiä. Mutta parhaat fiilikset saa niistä tilanteista kun menee seisonnalle tai haukulle. Kauden ulkopuolella niille on ihan kiva mennä vaikka kameran kanssa tai ihan muuten vaan, mutta se ratkaiseva extra tulee siitä, kun menee aseen kanssa ja koittaa päästä sellaiselle paikalle mistä saa pudotettua. Jossain pellolla se ei juuri aiheuta sydämmen tykytyksiä, kun tietää että pääsee riittävän lähelle ja ilmatila on tyhjä kilometrejä joka suuntaan, joten pudotus on kiinni omasta halusta ja ampumataidosta. Mutta metsässä hyväkin seisonta voi jäädä pelkäksi tilanteeksi, jos lintu pomppaakin sopivasti jonkun petäjän tai risukon takaa ja kelistä sekä maastosta riippuen voi olla jo oma taiteenlajinsa päästä ylipäätään ampumaetäisyydelle. Siinä tulee se yhteistyö koiran kanssa, koiran ja tilanteen lukeminen, maaston ja kohderiistan tuntemus miten ja mihin oletettavasti lintu pakenee ja mistä se lähtee, jotta tuolla tureikoissa saa kunnollisia ampumalinjoja aikaiseksi. Siinä on heti eri fiilis, kun monen palasen pitää loksahtaa kohdalleen että reppu täyttyy ja ruuti haisee.