vitutuksen aiheita hirvijahdissa

[saqqa]

Eihän tuossa mikään vituta. Ei tosin ole mahdollisuutta osallistuakkaan hirvijahtii. Saapahan nekin vähät päivät käyttää pystykorvanpentua metsässä, mitkä työnteolta jää.

Isukki sen sijaan kolmatta vuotta hirviporukassa ja sen hermoon on eniten käynyt "luokkaerot". Eka syksynä oli päässy hirven ampumaan. Oli vielä koko syksyn isoin ollu. Oli melkein sijoilleen kuollut. Osuma oli ollut lavassa ja siitä oli tullut mainintaa lihan hukkaamisesta. Muutamat sit ampuu aina ku hirvi vilahtaa. Niille ei sit mainita mitään vaikka suolille osuu ja hirvi saahaa nurin vasta tuntien jälkeen. Jälkeenpäin on mulle pari paikkaa näyttäny mihin on hirviä koittaneet ja pitää kyl ihmetellä mihi rakoon on ollu tarkotus osua.

Ei varmaa vaikea arvata millä perusteella on eri osapuolet seuraan päässyt...

[kuhna]

Täysin normaalia toimintaa.

[harha_askel]

[Artsan]

dxman!!

Kyllä täälläkin on jo jokunen tunti passissa istuttu reilun 15 hirvestysvuoden aikana. Ja siis passissa, en ole koiramies. En puolusta koiramiehiä koiramiehenä, vaan passimiehenä.

En väittänyt että hirven ampuminen ei kiinnosta tai ei suju, vaan kuten kirjoitit sen mahdollisuus lisää jännitystä ja mielenkiintoa metsästykseen. Mutta jos se on päätarkoitus, niin kannattaisi melkein mennä teurastamolle töihin iskemään pulttia lehmän kalloon.

Kuvitellaan, että koira on haukkunut hirviä passiketjun edessä liikkuen pitkin passilinjaa, siten että useat passimiehet ovat päässeet näkemään hirvet ja lopulta viereinen passimies pääsee kaatamaan hirven tai kaksi. Jos tälläisen jälkeen harmittaa ja tuntuu, että päivä on pilalla oman huonon tuurin vuoksi, niin kannattaisi kokeilla jotain yhden miehen jahtia, ei porukkajahtia.

Jos joutuu kritisoimaan itseä siksi, että on ampunut itse liikaa antamatta muiden kaataa, niin pitää olla pirun hyvät hirvimaat, että on jatkossa vara jättää kaatotilaisuus käyttämättä. Kyllä meillä ainakin jokainen tilaisuus käytetään välittömästi hyväksi, pohtimatta kenen vuoro olisi kaataa. Ja kun kaato saadaan, silloin koko porukka on onnistunut, ei pelkästään kaataja.

No, sen verran kaadoilla on väliä, että meilläkin passipaikat arvotaan eli halutaan että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet päästä parhaille passipaikoille, mutta sitä en piru vie ymmärrä, että KOIRAMIESTÄ SYYTETÄÄN LIIAN SUURISTA KAATOMÄÄRISTÄ!

[Lahtinen]

Meillä on sama menetelmä, mitä monessa muussa seurassa:

Passipaikat arvotaan



Tämä on johtanut siihen, että pitkässä juoksussa kaatomäärät ovat suhteellisen tasaisesti jakautuneita, riippuen korttituurista ja passissa olotaidoista.

Seuramme oli pitkän aikaa oikeastaan aivan puhdas ajoketjumetsästysseura ja väkeä piisasi porukassa.


Nykyisellään seuramme on viimeisten vuosien aikana siirtynyt koirametsästykseen ja sen osuus kasvaa koko ajan. Tästä huolimatta valtaosa hirvistä on ammuttu passiketjussa.


Tiedä sitten onko mitään perää, mutta koirametsästyksestyksen kasvun osuus ja porukan ”jahtiinosallistumisaktiivisuuden” tason lasku on tuntunut menevän meillä käsi kädessä. Esimerkiksi tänä vuonna yksikään jahtimies ei enää ilmoittautunut mukaan ”täydellä osuudella”. Ensimmäinen kerta omalla yli 20v kestäneellä hirvimiesuralla. Samoin todella suuri osa porukasta on mukana nollaosuudella.

En tiedä, onko noilla syy-seurausyhteyttä, mutta näin on käynyt.

Tätä oman seuran kehityskaarta vasten kun peilaan monessa seurassa vallitsevaa tilannetta, että koiramies ampuu esimerkiksi 50% tai yli seuran luvista, niin ymmärrän hyvin, että moni alkaa katselemaan muita jahtimuotoja.

Rivimies ei ole jahdissa enää täysillä mukana vaan siellä käydään ”puolivaloilla”. Tämä johtaa pienemmissä seurueissa siihen, että jahdissa saattaa olla esimerkiksi sunnuntaipäivinä todella vähän väkeä.

Uskoisin suurimman syyn tähän olevan sen, että rivimiehellä passitukset ovat monesti pitkiä ja todennäköisyys riistatilanteeseen on häviävän pieni.

Kaikki kunnia huippukoirallisille koiramiehille kovilla kaatoprosenteilla, mutta uskoisin että aika moni on passimies kyllästyy ennen pitkää vain vetomiehenä ja saaliinkäsittely- ja syöntiprosessissa mukana oloon.

Itselläni on jotenkin sellainen olo, että ainakin osassa alueita tuo virtaussuunta, jossa ajankäytöllisesti pienriistahommista ajankäyttövirtaa suunnataan sorkkaeläinjahtiin, on kääntymässä.

Miten muualla?

[BePSiman1]

Tuossa kyllä Lahtinen puhuu asiaa - samat merkit olen minäkin havainnut.
_________________
sanoopi "vanha" Bps - mnetissä jo vuodesta -99...

[Artsan]

Kyllähän Lahtinen asiaa kirjoittaa, mutta mutta... meilläpäin (kuten muuallakin) hirvimiehien keski-iän kasvaessa ja sen lähennellessä "hälytysrajaa", suuri osa passimiehistä on ampunut jo aivan riittävästi hirviä, eikä pelkkä hirven ampumisen mahdollisuus saa heitä metsälle, vaikka merkitystä silläkin on varmasti. Eli varsinkin vanhemmat miehet mielihyvin antaa sellaisten kaataa hirviä, jotka esim. sitoutuvat koirien kasvattamiseen tai koirattomien miesten, jotka jaksavat kävellä hiukan pidemmälle niille parhaille passipaikoille.

Ja tämä kun on henki koko porukassa, niin erimielisyyksiä ei ole ollut vaikka joskus koiramiehet ovat ampuneet yli puolet hirvistämme.

[Lahtinen]

Itse olen omalla kohdalla järkeillyt asiaa seuraavasti:

Tervehenkisessä porukassa metsästysvietti ajaa miehet hirvimetsälle. Toki mukaan mahtuu seuruemetsästyksen mukanaan tuomaa sosiaalista saantoa, samoin kuin pakastimen täyttymistäkin yms. Kuitenkin kaikkien kesken suht tasaisesti jakautuvat jahtielämykset ovat se keskeisin houkutin.

Jos jahtielämykset keskittyvät esimerkiksi lähes täysin koiramiehelle, johtaa se pitkässä juoksussa ongelmiin.

- Koiramiesten määrä saattaa seurueen kokoon nähden kasvaa niin suureksi, ettei ”käyttötunteja” saada enää kaikille koirille järkevää määrää.

- Tai sitten jahtiporukkaan jää koiramiehet ja ne, joille jahdin sisältö koostuu muusta kuin jahtielämyksistä.


Loppuviimeksi havaitaan oltavan tilanteessa, jossa porukassa on muutama kovakuntoinen koiramies ja loput ”puujalkaisia huru-ukkoja”. Se jahtimiesten ”keski-ikäinen” kasti käy jahdissa niin vähän kuin mahdollista tai ei lainkaan, koska varsinaiset metsästyksen monipuoliset jahtielämykset on haettava jostain muualta.


Omasta mielestäni koiramies on nykypäivänä monessa seurassa avainpelaaja noiden jahtielämykksien luomisessa tai niiden estämisessä.

Nykypäivänä monessa seurassa hirviporukka koostuu ”ei-paikkakuntalaisista” tai ”ei-maanviljelijöistä”, joille viikonloppu on monesti ainoaa vapaa-aikaa. Vaikka hullulta kuulostaakin, niin monelle heistä ajometästyksen tiimoilla tuleva metsässä jahtimielessä samoilu, jälkien tarkkailu ja hyötyliikunta näyttelee tärkeää osaa.

Moni istuu töissä toimistotuolissa tuntikausia ja jos sama homma jatkuu viikonloppuna hirvitornissa, niin moni saattaa hakeutua muiden jahtimuotojen pariin.

Itse olen joskus pohtinut, että onko koirajahti jokaisessa tapauksessa aina seuraus seurueen ”jalattomuudesta” vai onko se johtanut osittain siihen, että mukana pyörii kovakuntoiset koiramiehet ja jalattomat huru-ukot, kenttäkelpoisten ei-koiramiesten hakeuduttua muihin jahtimuotoihin?

[Over&Under]

Ihan yksinkertainen tyhmä kysymys: -Miksei koiramiesten mukaan voi lähteä kävelemään joku muu, joka saisi sitten hiipata haukulle ja ampua hirven? Onko se jokin koiramiehen yksinoikeus..?
_________________
jepjep...

[karju]

Niinpä: Meillä yritettiin joku vuosi takaperin lopettaa ajopyynti, mutta
siitä nousi niin kova haloo että ajopyynti jatkuu,ja hyvä näin.
Määrätyillä keleillä ajopyynnillä tulee parempaa jälkeä.

[Over&Under]

Mutta kun jälki ei aina olekaan ainakaan koiramiehille se itseisarvo..
_________________
jepjep...

[dxman]

[karju]

[9.3x622]

[kuhna]

Hyvä Lahtinen. Äänestä Lahtinen eduskuntaan.