Mokat ja rapsut!

[immeinen]

Tuossa joku mainitsikin, että kyllä ne fysiikan lait pätevät metsässäkin. Itse ammuin lokakuussa vasan juoksuun. Matkaa 30 metriä ja kova spurtti pysähdyksistä. Koko tilanne oli todella yllättävä ja nopea ja päädyin rataennakkoon pienen hetken ajattelun jälkeen. No rataennakko on vasalla luonnollisesti lyhyempi kuin isolla. Lavoista meni läpi ja melkein heti tippui.
Kymmenen senttiä olisi saanut olla taaempana, mutta hyvä näinkin, menihän siinä tosin jonkun verran lihaa hukkaan.

Itse olen sitä mieltä, että parempi ottaa liikaa ennakkoa kuin liian vähän. Jos ottaa liikaa ennakkoa, niin menee vain ohi. Jos liian vähän ottaa, ollaan helposti vatsan puolella ja haavakkoa etsimässä. Ja kaiken lisäksi edessä on kirjaimellisesti sanottuna kaikinpuolin !&%¤# homma...

[Hunter.Man]

Ite oon nyt ekaa syksyä suoritetun ampumakokeen kera hirvijahdissa, tosin aikaisemmin on tullut sivusta seurattua, että siinä mielessä tuttua hommaa. Olen päättänyt, ja niin on porukkakin neuvonut, että jos on vähänkin epävarma niin elä ammu. Eli siis jos hirvi on vähänkään kauempana niin en kyllä liikkeeseen ammu, jääpi vain harmittamaan kun kokemattomana roiskaisee rapamahalle tai muuhun ei niin tappavaan paikkaan.
_________________
Erankavijat.netin Babo
Riista.fi:n PasiN

[Tapiok]

Jos hirvessä pitää hyväksyttävänä osuma-alueena koko kropan alaa, niin ennakoita ei silloin tarvita. Monella hirvimiehellä valitettavasti homma on näin. Näitä hommia on joutunut useamman kerran parsimaan ja yötä myöten hakemaan. Ampumataito ja tilanteen aiheuttama jännitys ei mahdollista laukauksen sijoittamista esim. A3 kokoiselle alueelle alle 100 m matkoille liikkuvaan hirveen.

Osa porukasta taas haluaa sijoittaa reiän suurinpiirtein oikeaan kohtaan ja silloin joudutaan pähkäilemään millaisella ennakolla joudutaan ampumaan. Ei oikean ennakon ottaminen ole ollenkaan vaikeaa, sen oppii parhaiten ampumalla radalla metsäpyssyllä ja jahtipaukkua vastaavalla latauksella eri matkoilta. Pienen harjoituksen jälkeen alkaa selvitä paljonko ennakkoa otetaan. Jos hirvi sitten oikeassa tilanteessa juoksee vaikka nopeammin kuin pahvihirvi, muutetan ennakkoa radalla saatujen oppien mukaan suuremmaksi.

Aikoinaan kokeiltiin radalla mm. 150 metristä juoksevien ammuntaa jahtipaukuilla. Oli ihan opettava kokemus, mutta positiivisessa mielessä. Ei ollenkaan mikään mahdoton juttu. Muttei ihan ahtaimpaan rakoseen kannata siihen matkaan enää yrittää. Tuplalaukausten ampuminen tuolta matkalta oli ihan kivaa treeniä. Suosittelen kokeilemaan, riittääkö ennakko jos pistää ristikon kropalle eikä turvan alle.

Ihmettelen vaan miten tuo ennakon otto voi olla niin vaikeaa hirveen kun sama porukka ampuu haulikolla lentäviä ja maata pitkin juoksevia otuksia joihin pitää käytännössä aina ottaa ennakko, joskus jopa suurempi kuin normi hirvenampumismatkoilla.

Hunter.Manilla on oikea asenne jahdissa. Jatkat vaan samaan tahtiin, niin hyvä tulee. Treenaa radalla riittävästi ja monipuolisesti, niin saat selvän kuvan siitä minkälaisiin tilanteisiin pystyt varman kaatolaukauksen ampumaan. Silloin on helppo metsällä tehdä ampumis- taikka ampumatta jättämispäätös. Kun tuntee omat rajansa ei tule yritettyä liikaa ja säästyy monelta mielipahalta. Se hyvä tuuri loppuu ennemmin taikka muöhemmin.

[immeinen]

Itsekin aiemmin syksyllä jossain threadissa totesin, että ampumaton laukaus on yksi parhaimpia laukauksia metsästäessä; se osoittaa ihmisen ajattelun kypsyyttä. Jos joku jättää ampumatta arvioituaan tilanteen, mahdollisesti erittäin nopeankin sellaisen, niin ei voi muuta kuin nostaa hattua.

Itse alkuperäiseen aiheeseen... Meidän porukassa ei ole minkään sortin rangaistuksia. Paras rangaistus lienee se mitä huonon laukauksen ampuja oman pääkoppansa sisällä tuumailee. Itse ammuin vuosi sitten puhtaasti ohi, ja siinä olikin mietittävää pitäksi aikaa... teinkö totaalisen arviointivirheen vaikkakin hirvi sitten laukaisuhetkellä, kun laukaisua ei voi enää perua, teki mitä teki ? jne. jne. jne.

Enkä edes vinoilua kuullut, ja itse tulilla totesin, asioita tuumaattuani, "että parempi niin, että meni ohi". Jälkikäteen ajateltuna ei olisi edes pitänyt ampua. Kaikille osuu joskus se huono laukaus kohdalle, se on saletti. Toivottavasti tuo viimevuotinen oli minun kohdalla viimeinen *koputtaa puu...eikun päätä*

[nippon1]

Soilla ja isommilla sähkölinjoilla pääsee/pystyy toisinaan ampumaan kauemmaskin. Itsellä ei tuo ennakon otto ole vahvinlaji. Tuon vuoksi ammun vain kohtuu hiljaa liikkuvia kauemmas, sillon ei ennakolla ole juuri väliä. Lähemmäs voi puolestaan vetää vaikka täyteen vauhtiin, eikä ennakon otto ole vaikeaa. En oikeastaan suosittele opettelemaan mitään "nyrkkikaava" ennakkoa, partaan, rintaan, turpaan yms. Nuo ei oikeastaan auta tosipaikassa juurikaan. Ainoastaan radalla harjoittelemalla oivaltaa oikean ennakon. Lukuisia kertoja olisi paljon parempi, että ampuja sohlaisi kokonaan ohi kuin että pahimmoilleen taakse.
_________________
Rauhasa hissun kissun

[OliiN]

Harvassakin taitaa olla ne tilanteet joissa pitää hirveä ampua partaennakolla. On meinaan mun mielestä aika kova vauhti päällänsä siinä vaiheessa(etenkin jos hirvi viilettää metsässä tuollaista vauhtia alle 100m päässä..). Ja sellaseen ei kyllä kannata roiskasta. Liian epävarmaa.
Itse muutaman hirven ampuneena en ole joutunut ennakkoa kauheasti ottamaan,usein nimittäin on hirvi jossain vaiheessa pysähtynyt--> nopea laukaus seisovaan tai siihen "hirvihölkkään",joka nyt ei kauhea vauhti ole.

Viimesyksyltä muistan tilanteen jossa hirvi meni niin lujaa kun vain tais päästä,loikkas suht kapean mettäautotien yli niin että ei olis ampumista harkittukaan,vaikka etukäteen tiesin mitä tulee ja suunnilleen miltä kohtaa.
Kerran vain kävi elukan sorkat tien hiekalla.