Ihmeelliset kaatorajoitukset

[Sopranos]

Mikähän meitä suomalaisia vaivaa kun pitää metsästysharrastuksesta
tehdä niin vaikeaa että se ei ole enään hauskaa.
Pelkät valtiovallan antamat määräykset eivät riitä.

Monessa hirviporukassa on edelleen "viisaita teoreetikkojohtajia" jotka
määräävät kummallisia rajoituksia.

- meidän porukassa ammutaan vain vasoja ja sonneja ( ei lehmiä voi
ampua kun sitten kanta menee liian huonoksi, ei herrat tiedä )

- ensimmäisenä viikonloppuna saa ampua vain yksinäisiä naaraita
( ne kun ovat mahoja), näin vasat ajetaan naapurin puolelle jossa joutu-
orteen.

- alkujahdissa kasoisvasoista saa ampua vain toisen
( silloin arvokas lehmä pitää henkensä pitempään)
ja jälleen naapurit saavat vasan ja luultavasti myös lehmän.

- kun vasa on ammuttu ei emää saa ampua
( säästyy tuottava naaras),
lehmä juoksee samaa vauhtia naapurin puolelle ja joutuu orteen.

- nyt kun yksi ison lupa on jäljellä ei tappisonnia saa ampua
( kun tulee niin vähän lihaa ),
todellista kannanhoitoa olisi ampua se tappisonni

Joillakin alueilla pidetään vielä sonnien piikkirajoituksia vaikka niillä ei
ole todettu olleen mitään vaikutusta sonnien sarvien kasvuun.
Suurisarviset sonnit ammutaan pohjois-Suomessa koska siellä kannan
kiertonopeus on huomattavasti hitaampaa kuin etelässä.

Kukaan ei ole myöskään todistanut että etelän 4-6 piikkiset sonnit olisivat
yhtään huonompia periyttäjiä kuin suurisarviset pohjois-suomen sonnit.
Etelä-Suomessa metsälohkot ovat niin pieniä että hirvikannan kierto muo-
dostuu väkisinkin nopeammaksi kuin pohjoisessa eikä sonnit ehdi kas-
vattaa suuria lapiosarvia.

Miksi meidän pitää yrittää tehdä jahdista vaikeaa ?
Pysyttäisiin valtion antamissa ohjeissa ja jahdissa olisi paljon miellyttäviä
viikonloppuja.
_________________
Välineet, luvat ja eväät vähän maksavat mutta
liha on ilmaista ....

[Pystikki]

Meijän seurassa melkein samanlainen käytäntö tosin meillä ammutaan kyllä nuoria hiehoja. Ei noita "sääntöjä" ole tuulesta temmattu vaan usemman kymmenen vuoden aikana ne on hyväksi havaittu. Nuo sinun selitykset noille rajoituksille hieman ontuu Jospa sitten vanhempana sinäkin tajuaisit..

[Juunas]

Olen kyllä Sopranoksen kanssa aika samoilla linjoilla siinä, että valitettavan monesta porukasta löytyy näitä "viisaita" metsästyksenjohtajia, joiden päätöksiä ei monestikaan perustella millään kannanhoidollisilla seikoilla vaan puhtaasti johtajan pätemisen tarpeella.

Esimerkiksi meidän porukassa on jo useampana vuotena jahdattu moneen otteeseen vain urosta ja vasaa, naaraat kun muka jättävät vasansa lähes poikkeuksetta puskaan piiloon ja juoksevat itse hollille. Tänä syksynä tilanne oli sitten jo se, että urosten löytyminen alueiltamme alkoi olla todella tiukassa ja suuri sarvisia uroksia, joita naaraat kuitenkin edelleen tarvitsevat lisääntymispuuhiin, ei alueillamme ollut kuin yksi ja sekin päätyi orteen.

Koiramiehenä tämän hirvikannan vääristymisen pääsin toteamaan syksyn aikana todella hyvin. Jahdin aikana olisin päässyt ampumaan toistakymmentä hirveä, mutta vain yhden niistä sain kaataa, koskaan kun ei tuntunut haukkuun sattuvan metsäsyksenjohtajan mieleistä hirveä. Eräänäkin viikonloppuna olisin saanut ampua 3 varmasti yksinäistä naarashirveä, mutta ei kun jahdataan uroksia, joita ei koko viikonloppuna alueillamme havaittu. Yksi noista naaraista seisoi 35m päässä edessäni seisontahaukussa (löytöpaikalla) kun soitin metsästyksenjohtajalle ja anelin lupaa varmasti vasattoman naaraan ampumiseen, ei hellinnyt lupaa.

Ja kyllä, katkeruus paistaa varmasti tekstistäni, mutta mielestäni en valita aivan aiheetta. Mietityttää vain ensi kevään vasatuotto, kun ei tänä syksynä ollut uroksia astumassa naaraita ainakaan täällä päin. Meidän porukassa on 5 koiramiestä, joiden tietämys alueen hirvikannasta ja sen rakenteesta on varmasti aivan toista luokkaa kuin mitä tämän kaupungista jahteihin saapuvan metsästyksenjohtajamme, mutta silti mielipiteitämme ei juuri kuunnella sen suhteen mitä ammutaan ja mitä ei.

Saa nähdä kuinka jatketaan ensi syksynä...

[Sopranos]

[Loikka]

En välttämättä yhdy ihan täysin Sopranoksen mielipiteeseen että seurojen oma-aloitteiset rajoitukset olisivat turhia.

Meillä käytäntönä ettei ammuta vasaa ja lehmää "samaan nippuun", ei edes samana viikonloppuna. Tämä olisi kyllä lapsellisen helppoa... Pyritään säästämään myös tarpeen vaatiessa myöhemmin nuo tuottavat elukat

Mielestäni silloin kun halutaan alueella olevan hirviä myös tulevaisuudessa ja alueet eivät kuulu mihinkään ns. poikkivaellusalueeseen on suurin merkitys sillä miten alueella metsästetään. Mikäli tälläiseltä alueelta surutta ammutaan kaikki naaraat pois ei niitä sinne helposti tule tulevaisuudessakaan.

Kotiseudullani näin kävi hyvinkin lähellä seuramme maita... Vieressä on metsät hyvinkin tyhjää. Meillä kanta on hyvä ja olemme säästäneet tuottavia hirviä joka vuosi. Emme kuitenkaan elätä ylisuurta hirvikarjaa vaan otamme tarvittaessa myös naaraita pois. Tänäkin vuonna meni uros/naaras suhde aika tasan puoliksi.

Mikäli metsästysalue on hyvin pieni tai vaellusalueella ei hirveästi omilla toimilla ole PAIKALLISEEN kantaan merkitystä. Hirvet jotka alueelta kaadetaan ovat kuitenkin tulleet jostain muualta ja matkalla jonnekkin muualle jossa voidaan taas toimia ihan omien "sääntöjen" mukaan.

Tässä hirvihommassa on tapoja hyvin monia... Kaikille alueille ei päde samat "lainalaisuudet".

Mikäli seuran säännöt pännii niin rohkeasti vaan esittämään omia näkemyksiä. Eikös teillä toimi demokratia seurassa???

Niin ja eihän siellä jahdissa ole pakko myöskään käydä, Suomi on vapaa maa...

[Pystikki]

[Juunas]

[Luossa]

Onneks ei ole tuollaisia mitää rajoituksia ku hirvi lehmiä ja sonneja juoksee metsissä, vaan fifty-fifty ammutaa isot pois. Toki jos on kaikki sonnit ammuttu ja pari lehmää on kaatamatta, niin silloin on lehmä jahti ja sonnia ei silloin ammuta.
_________________
Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla huonona esimerkkinä....

[Powerhead]

Omassa porukassa ei ole valkattu oikeastaan ikinä vaan ammuttu ne hirvet mitkä on hollille sattunu. Säännöiksi on riittäny nämä kotosuomen omat lait eikä ole epäselvyyksiä ja turhia kyselemisiä ilmenny. Aika hyvin on monena vuonna menny aikuset 50-50 lehmiä ja sonneja. Ja aina on hirvet saatu. Seuran pari valkkaajahuippuhirvestäjäriistanlaskijakoirankouluttaja-porukkaa jahtaa vielä nytkin hirviään vaikka saman verran oli lupia alkaessa kuin meillä. Eikä ole eka kerta kun näin käy. Mutta omapahan on asiansa jos tykkäävät juoksuttaa elukoita ympäri pitäjää ja keksiä sitä mukaa uusia hienoja sääntöpykäliä kun tulee uusia tilanteita. Alkaa varmaan olemaan joillakin jo aika paksu sääntönivaska luettavana ennekuin osaa "oikean" hirven ampua "oikein".
_________________

[jussi72]

[Juego]

Ootteko koskaan miettineet kuinka naapurimaassa, ruotsissa oiken pystytään elämään tuplasti isomman hirvikannan kanssa??
Mistähän tämä suomalaisten jatkuva ongelmien kaivaminen oiken johtuu?
Onko jollain faktatietoa esim siitä kuinka naapurimaassa menetellään taimikkotuhojen suhteen, vai onko niitä siellä?
_________________

[Lahtinen]

Itselläni on hieman seuraavansuuntaisia kokemuksia (lähinnä ajoketjumetsästyksessä):

Kun kanta on kasvussa tai lupien määrään nähden ”hyvinvoipa”, niin kohtuullisen järkevää on noudattaa hyvin yksinkertaista periaatetta:

”Ammutaan niitä hirviä, mitä eteen tulee. Noita kun on metsissä silloin yleensä suhteellisesti eniten.”


Kun kannan raju pudottaminen taas tulee kyseeseen, niin naaraiden harkitulla verottamisella saadaan jo seurankin tasolla kantaa pysymään huomattavasti pidempään sellaisena, että seuraavanakin vuonna vasat saadaan kumoon. Jos naapuriseurueissa käytetään ”suruttomia metodeja”, niin eron helposti todella huomaa.


Tietynlaisessa vasatuottoisten ja paikallisten ”asumalehmien” säästämisessä on mielestäni kyllä järkeä. Koska lehmiä on kuitenkin myös ammuttava, niin varsinkin alkuluvasta kannattaa omasta mielestäni yksinäiset lehmät kaataa. Ja tottakai nuo kaadot on järkevää kohdistaa seuran "reuna-alueille", joilla hirvet ovat "yhteisiä naapuriseurojen kanssa".


Yksi mielestäni pohdittava asia on seuraavakin:

Jos seurueenne asettaa kovat kaatorajoitukset ja naapuriseurueet metsästävät järkiperäisin rajoittein --> Naapuriseurueiden jahdit päättyvät monesti hyvissä ajoin. Tuhansien hehtaarien alueita muuttuu ”hirville turvallisiksi”. Näiden alueiden keskellä oleva muutaman tuhannen hehtaariin jatkuvassa jahtipaineessa oleva kappale saattaa tyhjentyä ilman, että hirviä olisi juurikaan kaadettu.


Samoin ”pientä närää” herättää sekin, jos päällikkö keksii ”omasta päästään” kryptisiä kaatorajoitteita. Läpipäästetyt hirvet kaadetaan naapurin puolella ja mikä pahinta, kun kausi alkaa lähestyä loppuaan, päällikkö räknäilee kaatomäärää ja lupamäärää ja huomaa melkoisen epäsuhdan. Viimeisinä viikkoina ammutaan sitten alueen hyvätuottoiset asumalehmät jne. vaikka alkuluvasta olisi voitu kaataa vasattomia tuottamattomia naaraita.

[Juunas]

Powerheadin porukassa toimitaan minun mielestäni juuri oikein, turha kaadettavien hirvien sukupuolen määrääminen on mielestäni tarpeellista vain äärimmäisissä tapauksissa, kun hirvikannan rakenne on todella **tuillaan ja silloinkin tuo kannan säännöstely tulisi tehdä oikein, eikä "musta tuntuu"-periaatteella. Itse aijon ensi syksynä ehdottaa kyseisistä määräyksistä luopumista, sillä niin kuin Lahtinen totesi, niin eiköhän niitä elukoita joudu eniten hollille joita metsässä enemmän juoksentelee.

Porukassamme kävi tänä vuonna niin, että kun urosjahtia oli jatkettu viikkotolkulla ilman toivottua tulosta ja homma alkoi maistua jo puulta, niin metsästyksenjohtaja pyörsi päätöksensä ja alettiin taas jahdata myös naaraita. Kävi juuri niin kuin Lahtisen viimeisessä esimerkissä, pari tuottavaa naarashirveä päätyi orteen vasojen kaatamisen jälkeen, vaikka aijempina viikkoina olisi voitu kaataa useita mahoja tai ylivuotisia naaraita.
_________________
Ei se ota jos ei annakkaan

[Kiul]

Meillä noudatetaan yleisperiaatetta, että naaraiden ja urosten suhde on jotakuinkin fifty-fifty. Ei mitenkään orjallisen tarkasti ja vieläpä niin, että asiaa tarkastellaan jonkun verran yhteisluvan tasolla kun alueet ovat kuitenkin sellaisia, että suurin osa hirvistä on 'yhteisiä'. Joinakin vuosina on sitten loppuluvasta ollut ohjetta, että ammutaan vain tietynlaisia hirviä, jotta saadaan suhteet 'tasapainoon'. Useimpina vuosina on vielä aikuisen lupa tai lupia vaihdettu vasoiksi. Meillä on sellainen yleisperiaate, että yksi ampuja ampuu yhden hirven kerrallaan ja päästää muut naapurille tai läpi ja tämä periaate usein 'säästää' vasallisia lehmiä ainakin vähäksi aikaa. Periaate tosin ei ole alkuaan sidoksissa kannan säätelyyn, vaan niihin tapauksiin, kun yksi kaveri on ampunut useampaa elukkaa ja ei oikeen meinaa sitä yhtäkään löytyä

[Lahtinen]

Tässä vaiheessa hirvikautta on myös hyvä muistaa, että jälkiviisas on helppo olla.

Tyypillisestihän päällikkö joutuu katsomaan ja pläänäämään kautta vähintään yhden syksyn perspektiivillä ja jos kyseessä on pidempiaikainen päällikköpesti, niin hirvien metsästysstrategiaa voidaan tehdä monenkin vuoden jänteellä. Päälliköllä pitäisi tottakai olla hyvä näkemys päivän tilanteeseen, eikä nykypäivänä voi kukaan täysipäinen päällikkö lukkiutua vuosikausiksi moodiin "naarasta ei ammuta."

Ainakin itse olen sisäistänyt, että yhdenkin syksyn aikana tilanteet saattavat muuttua. Voi olla, että tänään ei saa vasikkaa ampua, mutta seuraavana viikonloppuna porukalla järkeillään, että vaikka vasanluvat on loppu, niin koska alueella on hyvin vasoja ja muutetaan yksi isonlupa vasikoiksi ja tämän lopullisen päätöksen tekee päällikkö. Tai että sieltä ei eilen lehmää ammuttu, mutta tässä vedossa ollaan aivan naapurin rajan pinnassa ja naapuri myös jahdissa. Tästä se yksinäinen lehmä voidaan kaataa, jos paikka tulee.


Uskoisin, että erittäin suuri osa ”kaatorajoitusnupinasta” tulee myös siitä, ettei nähdä omaa napaa pidemmälle. On syystä tai toisesta jouduttu jättämään kaatorajoituksen takia omassa passissa ampumatta ja tilanteen muuttuessa vastaavanlaisen hirven saakin (joku muu) ampua. Käsittääkseni osalta puuttuu halu ymmärtää milläperustein noita rajoituksia normitilanteissa tehdään, varsinkin jos se on johtanut omaan "ampumatta jättämiseen".

Yleensä omalle kohdalle osuva päällikköhuki kummasti avartaa näkemystä näissä tilanteissa.