Hirvi/karhukoe drillingillä

[mky]

Kerrompa kokemuksiani jos jotain kiinnostaa.

Piti käväistä muutama kerta ampumaradalla reenaamassa ennenkuin uskalsi yrittää koetta tosissaan. Yksi harjoittelureissu koepaikallakin tuli kylmiltään tehtyä (10,10,9,7 ja 10,10,9,7 )

Juotetuilla piipuilla varustetun yhdistelmäaseen ongelmahan on osumapisteen vaeltaminen piipun lämpötilan muuttuessa jopa parikymmentä senttiä.
Entäpä jos eka sarja ei menekään läpi, vaan tarttee ampua toinen sarja. Miten osumapiste siirtyy lämpimässä aseessa?

Omassa Merkelissä neljäs laukaus on 7 klo 12 sataselta kylmällä aseella ammuttaessa minuutin kuluessa, jos ensimmäinen on keskellä.

Noin 100 laukauksen testien kertomaa:
- Rasvalaukaus menee yleensä muutaman sentin alas .
- Piippujen vääntyminen on melko säännönmukaista (testattu ampumalla neljään tauluun 1kuti/taulu minuutin aikana)
- osumapisteen palautuminen neljän laukauksen/min jälkeen vaatii ainakin 5-10 minuuttia jäähdyttelyä ase taitettuna.
- Harvakseltaan ammuttaessa (1ls/5-10 min) kasa n. 2,5cm/100m.

Summa summarum:
- Putsaa piiput öljystä
-Osumapisteen muutos on kompensoitava tähtäyspistettä muuttamalla muuten viimenen on reilusti ulkona hirviringistä. Uudenmallisessa taulussa tähtäyspisteen muuttaminen on varmaankin hankalampi arvioida.
- Minuutissa ampuu ilman kiirettä neljä tähdättyä laukausta kertalaukeavalla aseella.
- Jos eka sarja menee hylsyksi, pyydä jäähdyttelytauko, sillä toisen sarjan lämpödynamiikassa on liian paljon muuttujia. (eikö ollu hienosti sanottu )
- Käytä snellaria, niin laukaisuvirheet jää pois (varo kuitenkin "hups oho" pummia).

Itsellä osumat oli näiden testauksien jälkeen 10,10,9,9 aika 1min 15 sek.

[miksa]

Samat ohjeet pätee muuten juotettupiippuiseen rihlakkoon. Kokeilin itse piruuttani ampua "pikatulta" ampumakatoksen pystytolppaan nojaten. En käyttänyt snellaria suorituksen nopeuttamiseksi, ja voin myös olla samaa mieltä siitä, että tulinopeus ei tule esteeksi edes kertalaukeavalla hirvikokeen suorituksessa.

Kylmiltään ammuttu testi osoitti, että koe ei tuolla olisi läpi mennyt. Kaksi viimeistä laukausta oli pystyyn laitetusta A4-arkista jo yli ( tähtäys keskellä ). Kylmästä piipusta aseella pystyy 15-25 millin kasoihin satasesta, joka edellyttää vähintään 5 min taukoja laukausten välissä. Kaksi nopeasti peräkkäin kylmästä piipusta ammuttua laukausta on noin tuuman korkeushajonnalla, mutta kolmas menee jo reilusti yli.

Rasvalaukaus-efektin, joka etenkin metsästyksessä voi tulla ongelmaksi ( ensimmäisen laukauksen olta tarkka ) Itse olen metsästyskauden ollessa kesken työntänyt puhdistaessa vain isoimmat moskat pois piipusta ja laittanut tipan ohutta öljyä. Tällöin osumapiste ei juurikaan muutu.

Hirvikoe tuli ammuttua pulttilukolla, mutta kyllä sen tuolla rihlallakin ampuisi, kun vain osaa ennakoida iskemien nousemisen.

[Havulintu]

Onhan tuo koe tullut ammuttua, myös vanhan mallinen, mutta en todellakaan yritä maksimi tulosta, ns.tappolaukaus riittää minulle.

Omassa Krieghoffissa piippujen kuumeneminen aiheuttaa muutaman sentin nousun, mikä ei riistatilanteissa ole aiheuttanut kummempia ongelmia... hyvän kasan ammunnassa kylläkin
_________________
"Korpikankailla möyrii karhu, iso musta elävä, kyrmyniska..."

[hubu]

Valmet 412S 2x308 toimii vastaavasti. Neljäs laukaus (yläpiippu) 7 klo 12 joten laskemalla tähtäyspistettä viimeiseen laukaukseen sain kokeen läpi. Piippuja en enää rasvaa kokemuksesta viisastuneena metsästyskaudella, enkä paljon kauden ulkopuolellakaan.

[Derzu]

Hyvä tietää näköjään. Harjoituksissa ammuin kerran Baikalin Taigalla avotähtäimillä 10,10,9,7. Enpä ole aiemmin montaa kertaa peräkkäin kokeillutkaan ja voipi tuo seiska johtua kuumenemisesta, pitääpä oikein kokeilla tarkemmin. Kiirettä ei ollut, taisi mennä melkein minuutissa.
Taigahan on haulikkorihla,luotireikä 7.62x53r ja minulla piiput juotettu yhteen. Aikoinaan vehkeeseen tutustuessa huomasin osumien nousevan ja menevän klo 13 suuntaan luotipiipun kuumetessa. Tuota neljää paukkua peräkkäin ei tullut kokeiltua silloin. Haulipaukun jälkeen luotiosuma on enempi hakusessa.

[Spede10]

Itsellä Baikal Taiga, eikä minkäänlaista siirtymää, vaikka ampuu pitkiäkin sarjoja peräkkäin. Ase vuoden vanha 7,62x53R.

[perisofeus]

...

[miksa]

[mky]

Siinäpä tyypillinen kymmenen laukauksen sarja ammuttu kolmessa jaksossa rauhalliseen tahtiin (musta-valkoinen-paikkaamaton) vanhanaikaisella tinatulla Merkelillä.

Ammuttu sataan metriin kyynärtuelta (jaksojen välillä nopea paikkaus)

Eka laaki keskellä, siitä osumat sitten nousee pikkuhiljaa ja asettuu tuolle viimeisten laukausten tasalle.

Kyllä näilläkin osuu, kun tiedostaa tuon siirtymän.

[perisofeus]

...

[miksa]

En väitä, etteikö erilliset piiput olisi teoriassa pätevämpi ratkaisu, mutta mietinkin sitä, onko sillä todella mitään merkitystä käytännön jahdissa...
Voihan olla että teilläpäin latvalinnustuksessa sitten ammutaan putket kuumina.

Ajojahdeissa, mihin yhdistelmäaseet on oikeastaan alunperin kehitettykin ( ainakin keski-eurooppalaiset ) ja mihin omakin yhdistelmän käyttö keskittyy, ei asialla ole käytännössä merkitystä.

Ensimmäinen laukaus on tarkka ( alle kulmaminuutin käyntiä harvakseltaan ammuttaessa ) ja esim. peuran kokoiseen eläimeen ammuttaessa muutaman sentin osumapisteen muutos useampia laukauksia nopeasti ammuttaessa ei haittaa yhtään mitään.
Käytännössä kaksi ensimmäistä laukausta osuu samaan kohtaan, sitten noin 3 senttiä ylös ja vielä saman verran jos ampuu edelleen "pikatulta"

Pakkasessa ei ole tullut kokeiltua, mutta olettaisin lämpötilan vaikuttavan hieman paineiden ja lähtönopeuden laskun kautta kuten kaikissa luotiaseissa.

[perisofeus]

...

[miksa]

Juu, tuossa lämmön mukaan vaeltelussa suurin ongelma on se, jos sen suuruutta ei tunne/osaa ennakoida. Ikävä kyllä aseissa pienikin epäilys osumapisteen pysyvyyteen aiheuttaa kiusallisen epävarmuuden tunteen, mistä johtuen psykologinen vaikutus on sitä suurempi. Ilmiöön auttaa vain ampumaratakäynnit ja aseen "opettelu".

Toinen samantyyppinen ongelma on yhdistelmien pikajalat, joihin pitää voida luottaa. Seuraavassa yhdistelmäaseessani, joka on saksalaisvalmisteinen kolmipiippu - sitten joskus isona - tulee olemaan EAW:n tai vastaavat kääntöjalat. Blaserin satulajalkakin lienee luotettava, mutta en henkilökohtaisesti pidä ysiysin ulkonäköä kaikkein linjakkaimpana, ja olisin siitä syystä valmis sietämään juotetun piippuliitoksen.

[perisofeus]

...

[Havulintu]

Nyt ei ymmärrä Havulinnun poika näiden kukkopoikien ajatuksen juoksua...

Tuon vapaasti kelluttelevan luotipiipun edut drillingeissä ymmärrän kyllä, jos ollaan avoimessa maastossa (hakkuuaukko, avosuo, tunturi, aavikko, savanni tai preeria), jossa on tilaa paikkolaukaukseen, tai saalista on tarjolla enemmän kuin yksi.

Itse metsästän pääasiassa lintuja & hirvieläimiä Pohjois ja Keski-Suomessa hieman rajoitetumman näkyväisyyden maastossa ja en ole milloinkaan tuntenut mitään vetovoimaa "tuplalaukauksiin" louotipiipulla. Laaki ja vainaa 200m riittää minulle. Siihen pystyy drillinki ilman kelluvaa piippua ihan hyvin, ja vieläpä samalla tarkkuudella ja luotettavuudella kuin mikä tahansa tarkkuuskivääri. Toinen laukaus vaatii sitten hieman tuntemusta pyssyn lämpöelementeistä, koska kohde on usein varsin pieni ja hirvielukkajahdissa vieläpä liikkuva.

Kiikarin kiinnitysmekanismeista sen verran, että omat hakasjalat ovat aina kohdallaan. Ei ole ollut mitään ongelmia. Hakakiinnitystä saa hyvin tehtynä ja huonosti tehtynä - eli kuten joku laulunikkari joskus sanoi - on kaksi tapaa keittää kahvia - oikea ja väärä. Tämä viisaus pätee moneen asiaan metsästyksessä.
_________________
"Korpikankailla möyrii karhu, iso musta elävä, kyrmyniska..."