Jousiammunnan tarkkuus eri tyylisillä jousilla!

[heiluri]

Niin täydellistä ihmistä ei olekkaan ettei jotain jää myös tuurin varaan, tai ainakaan minä en suhtaudu metsästykseen niin suorituskeskeisesti etteikö olisi varaa jättää jotain osaa myös tuurille

[jannen87]

Täysin samaa mieltä. Harvinaisen hyvin sanottu. Kyllä. Näin se menee.

[al]

Joopa joo,

Autossahan se vika on, jos se on kokoajan ojassa. Mutta minkäs teet, tuuristahan se vaan on kiinni.

Kukin tavallaan oman totuutensa kanssa - eroja tuntuu kuitenkin olevan.













.

[heiluri]

Minä en ole tämän yli neljänkymmenen elin vuoteni aikana nähnyt yhtään täydellistä ihmistä, nyt onneksi näyttää siltä että näitä ihmeellisyyksiä on siunaantunut suomalaisten jousimetsästäjien keskuuteen ihan useampiakin.

Ei muuta kuin Sarasvuon tyyliin pitämään täydellisyyden seminaareja.

[jannen87]

Juttu piilee siinä että vaikka ammut tauluun miten hyvin tahansa, ei tee kenestäkään "tarpeeksi varmaa" ampujaa mettässä. Ne olosuhteet, ampumapaikat, henkinen jännitys sun kaikki muut vaikuttavat asiat ei ikinä ole SAMANLAISIA. En nyt tarkota että kukaan taulunpuhkoja niin on täällä väittäny mutta tympäsee tuo ajattelu tyyli että ei sais mennä mettille jos ei ole omaa varmaa matkaa mille osuu aina...Tuuria on oltava.Nuoli ei leviä metrin levyseksi suihkuksi.

[al]

[heiluri]

Siis mikä ihimeen ahistus.
Onni, tuuri, säkä on aina yksi osatekijä niin jahdissa kuin elämässä muutenkin jopa minun laiseni hyvä ampuja, siis ruutiaseilla, ampuu joskus ohi syystä tai toisesta ja se on vain hyväksyttävä.
Muutamat jousimetästäjät näyttävät olevan hieman herkkänä tämänkin aiheen suhteen joten pannaanpa jäitä hattuun.
En ymmärtääkseni ole puhunut tuurinlaukausten yrittämisestä mitään vaan siitä että loppupeleissä vaikuttaa myös hyvä tai huono onni, siltä ei pedanttisinkaan pilkunviilaaja voi loppumattomiin välttyä.

Itte tykkään metästää fiilistellen ilman turhan tiukkapipoista suunnittelua ja suuria odotuksia.

Sarasvuo oli kielikuva, niinettä löysää vähän

[al]

Ainakin osalla ihmisistä (lienevätkö sitten pilkunviilajia) on halua oppia virheistään. Eivätksi siis kaada omia epäonnistumisiaan automaattisesti johonkin armolliseen huonon tuurin romukoppaan. Yrittävät ja usein löytävätkin ihan oikean syyn pienen tutkiskelun jälkeen. Ja syy löytyy kyllä useimmiten ihan omasta itsestä. Mutta lienevät siis jonkinlaisia niuhottajia kun vaativat itseltään jotain osaamista?

Jos tästä kommentista (tai edellisistäkin) joku saa päähänsä että minä esittäisin olevani täydellinen ihminen tai sellainen ettei olisi koskaan sattunut epäonnistumisia, niin lukutaito hei. Tämä ei ollut kielikuva.

Jousimetsästäjien pitäisi mielestäni nykyisin ollakin aika herkkiä noille epäonnistumisille ja olla riittävän itsekriittisiä. Näihin vuosii asti on puheltu isoon ääneen kaikenlaisia lasten intiaanikirjajuttuja siitä kuinka nuoli joko osuu ja tappaa samantien tai sitten vain tekee helposti paranevan pintahaavan jne höpöhöpöä. Noilla tarinoilla (joihin toivottavasti ei enää kovin moni ihan oikeasti usko) on varmaankin osansa siihen, että aika-ajoin vähätellään esim. kunnollisen perusampumaharjoittelun merkitystä tai väitetään ettei siitä olisi apua ihan oikeassa metsästyksessä (joskus melkeinpä että siitä olisi jopa jonkinlaista haittaa).

Ei se metsätys muutu miksikään mystiikaksi vaikka aseena olisi jousi. Toivottavasti ei myöskään ihan arpomiseksi.

Ihan perusjuttuja. Ja melkein tikkukirjaimilla. Mutta voihan tässäkin varmaan vaihtaa aiheen sujuvasti budolajeihin, koneihmisiin tai sarasvuohon tai mihin vaan ...

[heiluri]

Siis eikö saakaan epäonnistua... siis ikinä kun on jousella metällä.
En käsittääkseni ole puhunut arpomisesta vaan siitä ettei intensiivisinkään harjoittelu poista epäonnistumisen mahdollisuutta ja tosiaankin vaistovehkeillä ampuminen on enemmän fiilislaji kuin tähtäinjousi kaikkine ampumista helpottavine apulaitteineen.(olen muuten nähnyt etäisyysmittareita ihan kisa käytössäkin... peljänneetköhän sitä epäonnistumista).
Aloitin jousiammunnan taljajousella kaikkine lisävarusteineen (ei sentään etäisyysmittaria) helppoa... liian helppoa.
Toisaalta,tässähän piti puhua tarkkuudesta vaistojousilla eikä huvittaa lukijoita kahden taipumattoman egon väännöllä jotenka...

[al]

[heiluri]

Noh, pakko kai tähänkin on vastata.
Miten ihimeessä joku voi närkästyä fiilistelystä metästyksessä tai siitä että myöntää tuurin tai onnen läsnäolon metsästyksessäkin.
Onko jousimetsästys niin vakava asia ettei siihen mahdu kuin yksi ja ainoa virallinen totuus.
Ja mitä vääntelyyn tulee, niin lueppas huolella nuo alkupään kirjoitukset sieltä näkyy kuka vääntää.

Ps. pisimmät väännöt olleet menossa jo yli 20 vuotta.

[nippon1]

Olen minä pummin ampunut kiväärilläkin. Omavikahan se on mutta silti meen seuraavanakin päivänä metsään, toivottavasti viisaampana.
_________________
Rauhasa hissun kissun

[heiluri]

Niin, ja se tulee silloin tällöin vaikka kuinka harjoittelisi

[Kiul]

[heiluri]

Joo ihan sammaa mieltä.
Tuossa yritinkin painottaa että perusteellisimmankin valmistautumisen jälkeen ei pidä musertua epäonnistuessaan, sillä se on meidän kaikkien edessä aina joskus.
Ampumavarmuus tulee vain ampumalla, ittellä edellinen syksy menikin ruutiaseen varassa sillä vammautunut olkapää esti riittävän jousiharjoittelun... mutta parempaa kohti ollaan menossa.
Fiilikset täytyy tunnistaa ja jättää joskus kokonaan jahtaamatta kun ei oikeen siltä tunnu.
Toisaalta, vaistojousten viehätys lienee juuri niissä fiiliksissä.