Kaatolupa omalle maalle?

[Nahkuri]

Kuten Kuokka totesi, on sulla Kilppari täydet ja tasavertaiset oikeudet metsästysseuran jäsenenä seuran metsästysporukoihin. Ilmoittaudu niihin tulevassa vuosikokouksessa, jos et pääse pistä pöytäkirjaan eriävä mielipiteesi ja uhkaa kanteella käräjäoikeudessa. Uhkauksen tueksi voisit etsiä käsiisi SML:n lehdestä lakimiehen vastauksia näihin jäsenoikeuskysymyksiin. Eiköhän asia oijistu.

Jos ei niin ota yhteyttä asianajaja Hannu Lukkarilaan Rovaniemelle hannu.lukkarila@pp.inet.fi tai Jarmo Kiuruun jarmo.kiuru@ulapland.fi jkiuru@urova.fi He ymmärtävät metsästysasioita ja voivat sinua opastaa. Opastuksen hintaa en tiedä, mutta ei lienen kovin kallista, kysele.

Kuten Kuokkakin totesi, vielä näkyy olevan seuroja, joita ei lain mukainen toiminta kiinnsota, eikä myöskään jäsenhankinta, vaikka seurat ukkoutuvat vinhaa vauhtia.

Sallikaa lasten tulla seurojen tykö! sanoo vanha viisaus, sillä senkaltainen on metsästäjäin taivas.

Toinen asia, johon MKJ:kin neuvoo, on se, että kahteen seuraan tai hirviporukkaan ei voisi kuulua. Sekin neuvo loukkaa jäsenten tasavertaisuutta ja perustuslain suomaa oikeutta liittyä yhdistyksiin vapaasti, kenenkään estämättä. Ei edes Metsästäjäin Keskusjärjestö voi sitä estää!

[sarma]

On kovin valitettavaa että tämänkaltaista syrjimistä esiintyy ja ettei joissakin seuroissa ole oivallettu että kaikilla jäsenillä tulisi olla tasavertainen pääsy hirviporukkaan. Tätä taustaa vasten ymmärrän kyllä että tekisi mieli ottaa asianajaja avuksi.

Mutta kolikolla on se toinenkin puoli: Metsästys on kuitenkin lähinnä mukavaa yhdessäoloa ja täysin vapaaehtoista. Jos tuon mukava yhdessäolo pilaantuu niin kyllä tästä jahdista jotain puuttuu, siitä ei pääse mihinkään. Samoin kannattaa miettiä tuon hirviporukan jäsenen näkökulmasta minkälainen kuva tulee sellaisesta hakijasta jonka ensimmäinen yhteydenotto tulee asianajajalta tai josta jää enemmistölle tämänkaltainen kuva. Siksi suosittelisin kokeilemaan vielä ennen asianajajiin turvautumista astetta pehmeämpiä keinoja ja yritän antaa tähän liittyvän vinkin.

Vaikka ulkopuolisesta jäsenyydenhakijasta tuo porukka saattaa näyttää yhtenäiseltä se ei todennäköisesti ole sitä: Uusien jäsenien ottamista vastustaa aktiivisesti ehkä vain yksi tai kaksi jäsentä muiden ollessa vain passiivisia ja osan ehkä jopa eri mieltä näiden uusien jäsenten vastustajien kanssa. Juuri tähän viimeksimainittiin porukkaan kannattaa yrittää vedota tuomalla esille sitä että ei voi olla reilua jos jäseniä kohdellaan eriarvoisesti eikä tuo eriarvoinen kohtelu perustu eri jäsenkategorioihin. Toki sekin on totta että eriarvoinen kohtelu on lain edessäkin yleensä aika kyseenalaista mutta suosittelisin yrittämään ensin tätä "kohtuus ja reiluus" argumenttia. Samalla voi muistuttaa että lisäjäsenet ovat luonnollisesti myös lisäosallistujia talkoisiinkin.

Hyvällä tuurilla saat puhuttua näin muutamia hirviporukkalaisia ajatuksiesi taakse ja nämä puolestaan alkavat muokata mielialaa noiden passiivien parissa. Ja kun riittävän moni on siirtynyt tälle kannalle niin sitten noiden yhden tai kahden vastarannankiisken vastustuksella ei välttämättä ole enää juurikaan mitään merkitystä.

Näin minä aloittaisin jos olisin hakemassa johonkin seurueeseen johon olisi hankala päästä. Ei ole nopea keino mutta uskoisin pitkässä juoksussa paremmaksi ja hedelmällisemmäksi kuin asianajajilla uhkailun.

[Nahkuri]

Kaverihan on jo seuran jäsen, mutta ei pääse käyttämään jäsenoikeuksiaan. Häntä ei totisesti kohdella tasa-arvoisesti seurassa, jossa on hirviporukka. Kyllä seuran jäsenillä täytyy olla oikeus osallistua kaikkeen seuran toimintaan, myös hirvenpyyntiin.
Syynähän tämänlaatuiseen syrjintään on ahneus, sillä tulija verottaa hirvitiinun lihoja. Tällainen syrjintä vie pohjan seuratoiminnan jatkuvuudelta, kun nuoret eivät pääse suljettuun hirviporukkaan.
Tuollaista syrjivää seuran päätöstä tai varsinkaan hirviporukan päätöstä ei tarvitse edes noudattaa, sillä syrjivää päätöstä ei saa tehdä. Hirviporukka on osa seuran toimintaa, ei erillinen yhdistyslaista riippumaton porukka.

[sarma]

Kaikki sympatiani ovat tämän syrjintää kokeneen metsästäjän puolella ja tiedän Nahkuri ihan hyvin että mihin kaverilla on oikeus lain mukaan, ei siinä mitään. Nyt vaan sattuu olemaan niin että yleensä metsästyksestä haetaan viihtymistä ja seuruemetsästyksen osalta myös mukavaa yhdessäoloa. Ja kumpaakaan näistä on hyvin hankala hankkia lakituvan kautta. Tuomari voi todeta että syrjintää on tapahtunut ja määrätä maksamaan vahingonkorvaukset. Tätä kautta asianomainen ehkä pääsisikin hirvieläinjahtiin. Mutta tuomari ei voi määrätä toivottamaan asianomaista jäsentä tasavertaisena ja muiden kunnioittamana jäsenenä mukaan hirviporukkaan. Nuo oikeudenkäyntikulutkaan tuskin ovat omiaan nostamaan asianomaisen arvostusta seurassa. Ja sivumennen sanoen, jo tuollainen yksikin lyhyehkö istunto oikeudessa maksaa asianajokuluina helposti valmisteluineen sellaiset 3000-4000 €/osapuoli. Vaikka asianomainen olisikin oikeassa niin millaiset tunnelmat hän jättäisi manaamalla seuran oikeuteen ja aiheuttamalla tuollaiset kulut seuralle? Olisiko tämän jälkeen mukava mennä jahtiin samojen kavereiden kanssa? Tai maksaa huippuunsa nostettu liittymismaksu hirviporukkaan kun seura on päättänyt paikata yllättävän menon korotetuilla liittymismaksuilla?

Nyt on tietysti houkuttelevaa sanoa että mitäs olivat väärässä mutta se "oikeassa olo" ei ratkaise tässä yhteiskunnassa likimainkaan kaikkea. Hyvin monessa asiassa mennään sen mukaan mikä on enemmistön käsitys, olipa tämä enemmistö sitten "oikeassa" tai ei. Kannattaako tuossa hakea väkisin konfliktia tuon enemmistön kanssa vaikka "tietäisikin" olevansa "oikeassa"? Ajatteleppa itse hirviporukkalaisen näkökulmasta: Kumman kaverin ottaisit mieluummin mukaan ja toivottaisit tervetulleeksi, sen joka haki porukkaan, selitti kärsivällisesti miksi hänen mukaanottamisensa olisi ihan fiksu veto, odotti ehkä ylimääräisen vuoden kun porukka kypsytteli ajatusta ja pääsi tämän jälkeen mukaan? Vai kaverista joko provosoi ja provosoituu, vaatii koko ajan "oikeuksiaan" milloin missäkin asiassa, vetää lakimiestä mukaan milloin mihinkin, uhkaa oikeudella ja viekin sinne? Ainakin itseäni epäilyttäisi jälkimmäisen kaverin mukaanottaminen ihan oikeasti.

Oma viestini on se että yleensä samaan päämäärään pääsemiseksi on useampia menettelyvaihtoehtoja eikä aina ole järkevintä mennä sen kaikkein radikaaleimman menettelyn mukaan. Tää koskee myös avioliittoa, työpaikalla pärjäämistä ja monta muutakin asiaa.

JKK kuten myös metsästäjäliiton juristit tuovat usein kirjoituksissaan esiin tapauksia joissa seuran on todettu toimineen väärin mutta ainakin itse uskon että nämä tuodaan esille opastavassa mielessä. Kannattaa muistaa että he eivät ole hakemassa jäseneksi tuohon seuraan jota kirjoittelu koskee vaan pikemminkin "samalla puolella pöytää" kuin metsästysseura. Tällöin he voivat käyttää aivan toisenlaisia tekstejä ja äänenpainoja koska tätä ei koeta painostukseksi tai uhkailuksi vaan konsultoinniksi. Jäsenkandidaatin, olipa tuo jäsenyys sitten seuran- tai hirviporukan jäsenyys ei välttämättä ole edullista lähteä käyttämään hakutilanteessa samankaltaista peloittelua.

[nettijussi]

Lyhennetty lainaus

[heguli]

kyllä näitä isäntiä valitettavasti on täällä etelässä ainakin , meilläkin joskus joku vaati älyttömiä ja kun ei saanu uhkas ottaa maat pois.
nyt se on omien maittensa kanssa meidän ja naapurin välissä ja kumpikaan ei ukolle kelpaa. siinä sit ukko ihmettelee mitä nyt vois tehdä kun oikein seuroja enään lisääkään ole kuka vois maata hyödykseen käyttää.