Koira-GPS: Koirattoman ajo/passi-miehen näkemyksiä

[hp]

Minä näen ongelmaksi sen että itse haluan aktiivisesti olla liikkumassa mutta minullakaan ei ole koiraa.

Seurassa on yksi toimiva koira ja sen omistaja menee koiransa kanssa aamulla metsään. Koira ottaa haukun ja siitä ehkä tiedotetaan muille tai sitten ei ja sitten tämä ampuu hirven. Samaan aikaan muut metsästäjät pyörittelevät peukaloitaan tien varressa. Ei ole puhettakaan että muut saisivat lähteä tämän koiran haukulle.

Sitten on pari huonosti toimivaa koiraa. Näitä olen saanut lainata ja lähdetty metsään kulkemaan mutta mutta koira ei jaksakaan kulkea pätkän vertaa vaan seuraa kävellen ja läähättäen perässä. Koirilla ei kunto kasva maasturissa istuessa...

Luojan kiitos meillä on vielä ajometsästys käytössä, jolloin koirattomatkin pääsevät metsään kulkemaan. Ja nyt kun on tullut lumi maahan pääsee kokeilemaan hirven jäljestystä mikä on minusta se ainoa OIKEA metsästysmuoto, muut metsästys-tavat on verrattavissa tielle auton valoihin ampumiseen....

[Lahtinen]

Koira-GPS ja ”tyhjät lohkot”

Meilläpäin valtaosa metsästettävistä lohkoista on ”tyhjiä hirvistä”. Tämä on arkipäivää ja jahtia nopeuttaa oleellisesti, mitä sujuvammin nuo pystytään läpi käymään.

Aikoinaan hyvin yleinen toimintamalli oli, että koiramies operoi lohkossa muiden passittaessa ympärillä. Tyhjän lohkon haravoimiseen menee ”jonkun verran” aikaa ja yleensä VHF:n kautta kuultiin koiramiehen liikkeistä. Yleensä koiran liikkeistä ei ollut minkäänmoista tietoa, kunnes joku passimiehistä ilmoitti nähneensä koiran passilinjalla.

Koska yleensä lohko on valittu ”potentiaalisimmaksi”, elää jonkinlainen usko että alueessa hirvi(ä) olisi. Tästä syystä sama alue vedettiin monesti heti perään miesajolla. Näin yhden lohkon haravoimiseen kului ehkä noin kolminkertainen aika, mitä perinteisellä ajometsästyksellä. Ja periaatteessa voi kai sanoa, että tyhjällä alueella operointi on hukkaan heitettyä aikaa.


Koira-GPS:n aikana koiramiehen operoidessa lohkolla saamme VHF:n kautta tietoa niin koiramiehen, kuin koirankin liikkeistä. Monesti koira ”heittää huomattavasti suurempaa lenkkiä” mitä alun perin on kuviteltu. Kun koiramies tulee pois lohkosta, VHF:n kautta on välittynyt koiramiehen kertomana tietoa koiran ja miehen liikkeistä. Monesti lohko voidaan noiden perusteella todeta kattavasti tutkituksi ja miesajo on turhaa. Joissan tilanteissa voidaan koiran todeta sahanneen jo naapurilohkonkin läpi ja voidaan siirtyä seuraaville alueille.

[karju]

Pitkän linjan hirvimiehen muisteluksia hirvenmetsästyksestä.
Hirvenmetsästys harrastukseni alkoi 1960,luvat oli paljolti seurueilla
seuroja oli vähemmän. Minullakin oli ensimmäinen hirviporukka
kolmen miehen seurue, luvat muistaakseni 1+1 siihen aikaan
pyyntitapa oli paljolti "naakimalla". Se pyyntitapa on minusta kaikkein
vaativin, siinä pitää tuntea hirven elintavat/ maasto/kulkureitit
erinomaisen hyvin muuten "naakimalla" pyynnistä ei tule mitään.
Taitaapi olla tämänkin Foorumin pyytäjille aika tuntematon muoto.
kyllä siihen aikaan isommat porukat harrasti tietenkin ajopyyntiä
koirapyynti oli aika harvinaista.Äätelemällä kutsumalla pyynti oli myös
harvinaista.Koirapyynti lisääntyi voimakkaasti 80 luvun lopulla.
Gepsit ja tutkat olivat tuntemattomia,silloin koira piti yhteyden mieheen,
tänä päivänä mies pitää yhteyden koiraan.Silloin koira pyrki
seisonta haukkuun, tänä päivänä koira ajaa hirveä,tähän kehitykseen
on moninaisia syitä. Muutenkin pyyntikulttuuri on muuttunut paljon,
siihen aikaan pyynti oli todella pyyntiä.Tänä päivänä pyynti on
mennyt paljolti "suorituspainotteiseksi",ja osittain kilpailuksi,
koirapyytäjiä on paljon,he kilpailevat kaatomääristä, ja muut seuraavat
sivusta,tietenkään näitäkään asioita ei pidä yleistää.Ajopyyntiä
moititaan paljon ,minusta se on kuitenkin yksi niitä hienoimpia muotoja.
Siinä pääsevät kaikki osallistumaan metsästykseen,kuuluminen
johonkin porukkaan on ihmiselle tärkeää,useinmiten yhteishenki
on erinomaista,ja huumori lentää,monesti aivan kaipaa ajopyynnin
nuotiohetkiä.Hirvikoiria minulla ei ole ollut,muita koiria kylläkin.
Minulla on ollut ilo saada hyviä metsästyskavereita, joilla on ollut
erinomaisia Hirvikoiria. Tässäpä sitä joitakin muisteluksia,juttua olisi
paljonkin,ei taida paperi riittää koneessa.

[Lahtinen]

Mies-koira kontakti yli metsien ja mäkien


Itse olen nauttinut koiramiesten GPS-systeemien hyödyntämistaidoista useammankin kerran.

Vaikka jahdissamme mennään yleensä liki lupa-aika loppuun tai ihan tappiin asti ja lupiakin on kaksinumeroinen määrä, niin hyvää ja pitkään kestävää seisontahaukkua pääsee passiketju kuuntelemaan ehkä 2-3 kertaa vuodessa…

Suurimpana ongelmana on se, että jostain syystä hirvet eivät tunnu jäävän hevin haukkuun, ainakaan löytöpaikalle. Samoin haukun kuuluvuus saattaa olla monesti ongelma, jos seisontahaukku johonkin pysähtyy.

Olen tervehtinyt suurella ilolla koiramiehen kykyä” lukea koiraansa” GPS laitteen avulla. Todella usein koiramies pystyy informoimaan koko seuruetta GPS:n perusteella, että nyt koira luultavaasti löysi hirven ja suuntana on se ja se ja vauhtia tuon verran. Tässä vaiheessa koira ei välttämättä ole haukahtaa pukahtanut, koska hirvet ovat liikkeellä. Tässä vaiheessa aikaa on monesti kulunut jonkun verran ja tuo tieto saa koko passiketjun valmiustason ja fiiliksen nousemaan heti aivan eri tasolle.

Parhaassa tapauksessa hyvä GPS-koiramies pystyy informoimaan seuruetta samalla tavoin, kuin ”lumikelillä VHF-mies jäljillä” tilanteessa. Ja vielä sillä erotuksella, että koiran edessä tilanne etenee huomattavasti nopeammin, jos hirvi ei suostu haukkuun jäämään. Tällöin kaikki seurueen VHF:lliset jäsenet ovat ”tilanteen polttopisteessä”. Osittain tästä syystä seurueemme jokaisella jäsenellä taitaa tuo VHF olla.

[Tumppi]

Ihan pakko kommentoida, että vaikka alueet olisivat laajojakin, niin kyllä toi, että passiketju pääsee kuuntelemaan koiran seisontahaukkua 2-3 kertaa syksyn aikana, kuulostaa aikas oudolta. Meillä tää kyllä tapahtuu lähestulkoon joka päivä, kun jahdissa ollaan. Hieno haukku sitten tietysti päättyy aina koiramiehen laukaukseen. No vitsi vitsi!

[bambi]

Noista tyhjistä lohkoista. Aina ei hirvikoira saa vainua elukoista, koska hirvet jäävät tuulen alapuolelle koiraan nähden. Näissä tapauksissa tuo ajometsästys olisi tehokkaampaa.

[Over&Under]

[kuhna]

Meidän alueella osa maanomistajista on kieltänyt koiran käytön metsästyksessä. Osa ei vuokraa maitaan mihinkään metsästykseen. Onko teillä tälläisiä tapauksia. Valvotaanko koiraa menemästä kielletylle alueelle. Tiedotetaanko ajomiehille vuoraamattomista alueista.
_________________
Ammuin ohi !

[bambi]

Tarkoitin juuri tuota, että jos koira on mennyt passiketjun läpi ja edelleen hirven perässä. Silloin ei kukaan muu liikauta eväänsä auttaakseen kiinniotossa. Olen kuullut tapauksia, että koiramies on yömyöhään ollut ottamassa koiraansa kiinni. Yksin. Pitääkö vain ajatella, että hänen koiransahan se on?

Toki meilläkin passimiehet ottavat koiran kiinni sen tullessa passiketjuun, jos saavat.

Kuhnalle, eikös tuossa tapauksessa ole se puolen tunnin sääntö? Tunnustan tietämättömyyteni, en ole asiasta aivan varma.

[ent.ap]

Entä kun se KOIRA, haukkuupi sen "kaatolasukauksen"jälkeenkin?

Voihan sanoa"ei osunu", mutta onpa se kuitenkin tuo koira siellä..."läheppä sie kun ossaat ja sinun koirakin".

Tämmöstäkin välillä saapi kuunnella(koiramies).

Eipäsilti, kaatojaki saahan myös tästäkin tilanteesata, jos HYVÄ koira käytettävänä.
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.

[metsäamatööri]

[kuhna]

Lainaus: Kuhnalle, eikös tuossa tapauksessa ole se puolen tunnin sääntö?

Ai ajomiehelle ?
_________________
Ammuin ohi !

[Lahtinen]

Tapaus 1

Ohessa ensimmäisiä kokemuksiani koira-GPS:stä muutaman vuoden takaa

-----------
Tapahtumien kulku:
Passitus on kestänyt 4 tuntia. Koirat haukkuvat toisiaan tai tappelevat. Osa passimiehistä alkaa vajota ”koomaan”, kun passitus venyy ja venyy ilman kontaktia hirviin. Tutkailen karttaa ja pähkäilen omaa paikkaani suhteessa koiramiehen sijaintiin. Katson olevana eräänlaisessa takapassissa, joskaan en tiedä edessä olevan passimiehen menneenkin sittenkin muualle ja jättäneen ”kulkureitin auki”. Väsäilen suruttomasti tulet passiin ja paistelen makkaraa ja nautin upeasta kelistä.

Koiramies sanoo puhelimeensa näkevänsä ”koiragepsistä” koiran vauhdin kasvaneen ja suunnan olevan se ja se. Oikaisen makkaranähkyttämän kehoni valmiusasentoon ja kuluu muutama sekunti: Näen sonnin tulevan kannasta pitkin nuotioni savuvanassa. Kun sonni tulee ulos savuvanasta,se haistaa meikäläisen ja lisää vauhtia. Ammun ja seuraan tilannetta. Vauhti alkaa lähes välittömästi hidastua ja sonni jää seisomaan noin 50m päähän. Oletan nuoren koiran olevan perässä ja ammun armonlaukauksen kaulalle sonnin vielä huojuessa pystyssä.
------------

Tässä tapauksessa mitä ilmeisemmin hirvi olisi päässyt passistani läpi, ellen olisi saanut koiramiehen GPS:n perusteella antamaa ennakkovaroitusta. Varsinkin, kun sonnilla oli erittäin pienet sarvet ja lupa ampua vain vasaa tai urosta. Koiramiehen varoitus toi "tunnistamisaikaa" ja sai aikaan selkeän valmiustason nousun makkaramiehestä passimieheksi.

[bambi]

Monesti käy niinkin, että koira vaihtaa hirven/hirvet. Näköhavaintojen perusteella on sanottu että koira on uroksen perässä. Koiramies ilmoittaa gps:n perusteella koiran lähestymisestä, jolloin passit tietävät olla valmiina. Voi olla ettei passimies kerkeä katsoa onko uros/naaras ja ampuu olettaen eläimen olevan sama kuin aiemmin.

Näitäkin vahinkoja sattuu tilanteiden ollessa nopeita.

[Elan]