Paras tiputus

[eräeetu]

[matzon]

[kyyhky--]

paras oli joskus kolme vuotta sitte ku oltiin isän kanssa sorsa alotuksessa ja mulla oli yks piippunen baikkal.pari tavea tuli, isä ampu kaks kertaa ja sitte ampuin minä ja toinen tuli rättinä alas.oli muuten eka kertaa ku ampuin elävää maalia

[_SilentHunter_]

Joo itelläki on tullu joitain tiputuksia tässä ekana metsästys vuotena. Parhaiten jäi mieleen eka pyy. yhel laakil vanhalla valmetin leijonalla 16 kal.
_________________
No Niin No!!!

[Pezo]

Noh, tämä nyt ei vastaa ihan otsikkoa, mutta itselle kerran kävi näin.

Kuljimme muutaman kilometrin isännän ja yhden tutun kanssa näkemättä lintuakaan. Siirryimme vähäksi aikaa kävelemään tietä pitkin ja sitte siirtymään erääseen kuusikkoon tien toiselle puolelle. Panokset tietenkin otin pois välissä.

Siirtyessämme metsään pyssy valmiuteen ja eikun menoksi. Pienen kävelyn jälkeen edestä pomppaa jänis akueaa edessä, suora ampumalinja.

Varmistin pois, kaksi liipausta, klik ja kilk. "Mitä !&%¤#"!?" siinä pääse muutaman kirosanat ja muistan että panokset taitavat olla taskussa...

Noh, näinkin käy joskus.

[Fullstock]

Joo.. paras tiputus oli silloin kun hemoglobiini oli 75 ja laittoivat verta muutaman nyssäkän! Heh heh...

No, se tulee mieleen kun Sako Forester 243,lla ammuin variksen 1,5x kiikaria käyttäen 320 metristä. Ekalla laakilla.

Katsokaapa varista siltä matkalta tuollaisella suurennoksella, on muuten aika pieni paketti!
_________________
-----------------------------
Voiko tää olla tottakaan!
-----------------------------

[Pezo]

Noh, jos nyt parhaimman pudotuksen tänne laittaa niin.

Melko loppusyksystä, lumet maassa, kävellessä aamulla hakkuuauken reunaa. Huomaan toisella puolella puissa teeriä, matkaa on kuitenki yli puolikilometriä.

Ankara lähestyminen kipakassa pakkasessa, käet paleltuneena ja kivääri ja reppu selässä. Lopulta onnistun ryömimään n. 100 metriin.

Kaatuminen mättään taakse ja pitkä hengitystauko, reilun minuutin henkeä vedellen alan kaivamaan kivääriä vierestä. Asetun ampumisasentoon tähtäys ja pum, lumet pölähtävät kiikarin eteen joten en näe tippuuko lintu vai ei.

Lähden katsomaan ja siellähänse komea uros teeri köpötteli maassa. Ei mikään erikoinen saalis, mutta ehkä kaikista raastavinen lähtestyminen ja onnistunu laukaus nostivat mielen todella korkealle.

[EsaP]

Mieleenpainuvin kokemus on ehdottomasti eräs varisjahti aivan erätaipaleeni alkupuolella.

Olin ammuskellut variksia huuhkajalta muutamia kappaleita ja kovin vaikeaa tuntui olevan osuminen. Piti ampua liitävään varikseen, että yksipiippuisella baikkalilla sai saalista. Isäni työkaveri oli innokas erämies ja kansallisen tason skeetampuja. Ruinasin moneen otteeseen, että pääsisin hänen mukaan varisjahtiin. No kerran sitten kävi käsky, että aamuneljältä olisi oltava kaatopaikan kupeessa.

Huuhkaja saatiin kepin nokkaan ja aamu alkoi valkenemaan. Itsellä ei ollut pyssyä mukana ja tyydyin seurailemaan tämän kaverin jahtia. Ensimmäinen varis tuli kovalla syöksyllä kuvalle ja haulikko puhui kerran. Varis tuli myttynä hangelle. Uskomaton laukaus, mietin. Sama peli jatkui aina kun varis tuli hollille. Heti vaan lyijyä matkaan eikä mitään liitoja jääty odottamaan.

Laukaus ja varis..laukaus ja varis... Jos tuli kaksi varista, niin kaksi varista tuli myös alas. Yksi varis tuli suoraan kohti ja ensimmäinen laukaus osui mutta varis ei tullut koppina alas. Nopea kääntö ja toisella paukulla varis hengettömäksi.

Noita variksia saatiin yli 30 tuolla reissulla ja tuo yksi panos oli ainoa paikkolaukaus. Silloin ymmärsin, miksi kiekkoja pitää käydä särkemässä radalla.

[Hitleri]

[Derzu]

Onhan noita pitkän matkan varrella tullut jotain. Lintuhommissa päällimmäisenä on mielessä metso, jossa minusta koiran työ oli omalaatuinen ehkä jalkavasti rodunomainenkin. Tapahtui melkein kymmenen vuotta sitten aikaan, jolloin itälaikamuori kulki kovaa. Metsoa haettiin, keli oli tuulinen. Ojalinjaa juppasin koira edellä. Musta kuono nousi ja koira painoi sata metriä tuuleen ja haukkumaan. Lootin vaimona olin hetken, maasto oli harvahkoa vanhaa metsää siinä. Ensimmäinen saappaansiirto sai aikaan karkon. Metso oli ja varmasti näki koko ajan. Veti 300-400 metriä etumaastoon ja välittömästi uusinta. Ei kestänyt, pari karkkoa lisää, meni linjan yli ja parin pätkän jälkeen tuli takaisin. Maasto edessä oli tiuhempaa ja ehdin ajatella, jotta linjaahan se joutuu lentämään ja hetikohta tuli silmille. Puristaessani huomasin mustan koiran juoksevan melkein alla. Ei tullut pyrstötrofeeta siitä, ehtivä kerkesi pölläyttämään melkein ilmasta.

[runtua]

tupla lentoonlähteviin taveihin veneestä, matkaa 10-20m, molempia osui vain päähän. tarkoituksella.

tai sitten ensimmäinen riistälaukaus sorsajahdin aloituksessa, jouhisorsa rättinä alas täydestä vauhdista wanhalla rinnakkaispiippuisella.

vai ehkä metsähanhi 3,25 vismutilla rättinä alas, matka n.30-40m.
keskellä peltoa lensi, meni ohi ehkä 60m etäisyydeltä, sorsanmatkinta käyntiin jolloin kiersi takaisin ja lensi yli, josta tyylipuhdas pudotus yhdellä laukauksella... olin kyykyssä (en kyykyllä) keskellä sänkeä kirkkaassa päivänvalossa, näkösuojaa ei ollut 200m säteellä.

mukavia muistoja kaikki, paremmuusjärjestyksen haku kaikista pudotuksista lienee turhaa.
mutta on niitä surkeitakin laukauksia tullut, ylipitkältä matkalta niistä suurin osa.
_________________
eihän tosta paikasta voi ohi ampua! onko sulla taas viskipullo repussa!

[Sande=Erämies]

Kait se paras tiputus tähän mennessä on eka riistalintu
_________________
Tontissa!

[JaPee-]

Komein pudotus on todennäköisesti eka metsoni menneenä syksynä.

Mehto lähti tulemaan kohti josta ekalla ohi ja toinen oli jo sit nappiosuma. Mehto lähti putoamaa kuin rukkanen ja suoraan jonkin sortin maatalouskoneeseen jossa oli jotain piikkejä; lopputuloksena oli suolistettu mehto, mutta täkkä oli vielä ehjä.

P.S Olin lähdössä kiertelemään pellon lähettyvillä olevia metsiä. En kerennyt kuin mopon selästä nousta ja aseen ladata ja kävellä noin 5m.
_________________
Beretta A301 12/70
Cz 527 American .223

[hanhestaja]

Itellä on parhaiten jääny mieleen kun pari vuotta sitten olin yhellä mettälammella passissa niin kohta siihen tuli semmonen 10-15 sinikko parvi,siitä rupesin mossella napsimaan parven laitalintuja joita putosi 4 viidellä paukulla se yks paukku ohi kuitenki
Erikoisin tapaus lienee se kun sain yhen kerran 2 haapanaa samalla paukulla..

[Hepe]

Joo elettiin sitä aikaa ku vielä mehtoki putos piekkarilla,olin tulossa kotimökkille metältä pienokivär selässä oikeen venäläinen paksupiippune kertalaukieva,ja siinä aattelin että mihin tyhjennän pyssyn,niin ähää huomasin ku jumalattoman suuri harakka istu hirveän korkean kuusen latvasssa 230m päässä ja seuras että mihin ne metonsuolet heitän, noh minä siitä kainalosta niinku lännenmies ruikkasin sillä pienarilla tietenki harakkoa ja rupesin kääntymää poispäin ku lopsahti ja harakka heittelehti häränpyllyä ilimassa ja putos nii että lumi pölähti noin sadan metrin päähän minusta ja nirri pois,voi herranpieksut se oli elämäni paras pudotus.Ja sitte me ryypättiin ja syötiin metonrintaa sen kunniaks.