Varashaukka

[Rekkapena]

Tänä aamuna sattu sit sellanen tapaus, että kanahaukka varasti
mun teerenkuvan! Olin aukonlaidassa tyhjennyshommissa ja
kuulin kun teleskooppivapa rojahti nurin, mulla on kuvat niiden
päässä, käänsin pään ja katoin että mikä niistä kaatu, niin eikö
!&%¤#"! kanahaukka paina siivet rauhallisesti läpsyen mun kuva
kynsissään! Ja katoo tietysti sit näköpiiristä.
Asiasta etin sit positiivisen puolen ja se on se että kuvat olen
tehny ite, ja ne on tehty vanhasta hikisestä superloonipatjasta!
On siinä ollu haukan "ateriassa" ainakin mausteet kohillaan!
Mut täytyy kyllä sanoo et toista kuvaa ne ei multa kyllä varasta!

[Jaska]

Multakin hävis viime vuonna parit tyröksi kuvat kun jätin päiväks roikkuu puuhun kun en jaksanut ottaa pois, liekkö joku ampunu vai mitä
_________________
Täähän on selevä homma....

[jarih]

Vanha kansa on kertonut, että teroitetut pyöränpinnat pitää varkaat hyvin loitolla teerenkuvista

[browning]

niihän ne kuulemma pitää.itekki oon meinannu että kyyhkysten kuviin laittas vaan ei oo jaksanu vielä
_________________
ei se kaakana oo.ossuu siihen ku ottaapi tarpeheksi ennakkoo

[Sinnemän]

Viikko sitten kanahaukka teki vastaavan tempun omalle kyyhkynkuvalleni, tosin tiputti sen lopulta takaisin peltoon, joten menetyksiä ei tullut. Oikeastaan varsin hauska näky seurata linnun saalistusta alusta loppuun aivan vierestä.

[762-39]

Samettiteeri oli kuutisen metriä pitkän rangan nokassa, ja laitoin sen niin että yksi poikkioksan pätkä jäi "linnun" sisään, ja sitten vetoketju kiinni...

Ensin lensi kaksi teertä ohi vauhtia "kyseelämästäjakuolemasta" ja perässä tuli kanahaukka, joka teki kuvan huomatessaan täydestä kiidosta jyrkähkön mutkan ja tuli kuvaan kiinni niin että oikein "moksahti".

No, hyvän otteen se kuvasta sai
(toisin kuin ruskosuohaukka joka kävi puolikymmentä kertaa kopsauttelemassa muovisia sorsankuvia tässä pari vuotta sitten)
ja ranka meni nurin että humahti; haukka mukana naama edellä kalliolle.

Siinä se sitten oikoi (sekunnin verran) itseään ennen kuin poistui "eihän tässä mitään"- tyyliin.

Ollapa tuollaisessa tilanteessa digi(video)kamera mukana , ja valmiina...

[Vieras]

kuvasi siis pelasti yhden oikean teeren ...

[sinnemän]

Niin, vai pelastiko haukka molemmat, kun ei päästänyt niitä laskeutumaan kuville...

[Turisti]

Vähän samankaltaisia kokemuksia mullakin

Muutama vuosi sitten istuin lokakuisena pakkasaamuna teeripassissa suomättäällä 15 metrin päässä styroksisesta bulvaanista. Siinä ympärille tähystellessäni kuulin oudon räsähdyksen kuvan suunnalta ja päätä käännettyäni äänen suuntaan, ensimmäisenä kiinnitin huomiota väijypaikan suojarisukon väleistä näkyvään lentävään, isohkoon hahmoon. Nousin seisomaan ja totesin nuoren kanahaukan ilmeisesti yrittäneen iskeä tekoteereen.

Pian haukka tekikin uuden yrityksen todennäköisesti samankaltaisella nuoruuden innolla kuin ensimäiselläkin kerralla mutta yhtä huonolla menestyksellä. Kynnet eivät saaneet otetta liukkaasta styroksista ja tekoteeri toljotti sitkeästi paikallaan. Minua haukka ei huomannut vaikka melkein vierestä lensi.

Tämän jälkeen haukan into hieman laantui, iskuista puuttui tekemisen meininki, olivat enempikin tapailuja ja yrityksien jälkeen haukka kierteli ympäriinsä ihmetellen kaikkea kokemaansa. Mutta lähes kymmenkunta kertaa kynnet kävivät kaaveessa.

Lopulta peto ilmeisesti katsoi parhaaksi istua "vetämään henkeä" noin 50 metrin päässä passipaikastani olevaan pieneen mäntyyn. Muutaman sekunnin kuluttua aloille asettumisestaan, haukka huomasi ettei olekkaan suolla yksin ja lähti rivakoin siiveniskuin pois näyttämöltä. Tuli kylläkin uudelleen tehden muutamia lähestymisiä mutta kynnet "pysyivät piilossa".

Mukavahan herran touhuja oli katsella mutta selväksi siinä pian kävi ettei sinä aamuna ollut teeriä suolle odotettavissa.

[280880]

Onhan noita näköjään sattunu muillekkin.

Jokunen vuosi takaperin jätin puun nokkaan seitsemän ite tehtyä uretaani kuvaa. Käväsin siinä sitten reilun tunnin mittasen kävelylenkin. Kyllä suu loksahti auki kun tulin takasin ja vain yksi kuva oli puussa.

Siinä sitten nopeasti syyllistä miettimään. Onneksi syyllinenkin löytyi, kun taimistosta nousi iso kanahaukka siivilleen. Hyvä ettei kukaan muu tullu sitä ennen kyselemään, et kuis on jahti sujunu ois meinaa joutunu pieneen kuulusteluun.

Kuvat löyty sitten 100m säteellä metsiköstä paitsi yksi. On siinä ollu haukalla sitkeetä yritystä, kun ei vielä kerasta oppinu että uretaani ei ole syötävää!

On noitten kuvien kimppuun käyty vielä muulloinkin mm. telkän kuvan kimppuun joka sai melko tällejä nokasta...

Viikonloppuna näin maakotkan ihan läheltä. Alkuun luulin hämärissä hanheksi kun liihotteli kohti. Sitten huomasin jaloissa roikkuvan harmaalokin ja arvelin ettei tuo ainakaan hanhi ole... Oli se kyllä hieno otus ja kyllä sen ois muutenkin helposti ennen haulikko hollia tunnistanu. Saa nähdä kui ois kuville käyny, jos ei saalis roikkunu jo jaloissa.

Kyllä se vaan on näin kun tarpeeks luonnossa liikkuu niin sitä näkee ja sattuu kaikenlaista, mikä onkin tämän hienon harrastuksen suola!!
_________________
Kova kovaa vasten!!!