Laukaisupelko

[Aloittelija]

Ei, en pelkää itse laukausta vaan sitä mitä sen jälkeen tapahtuu, eli kaatuuko hirvi niille sijoilleen vai juokseeko loukaantuneena pois.

Taidot ovat ihan kohdallaan (ei tuota suuria vaikeuksia suorittaa merkki) mutta jossain vain se pelko kytee kun tietää että kun äijät lähtee jäljittämään haavoittunutta hirveä niin siinä ei ollakaan välttämättä niin kaveria.

Tänään olisi ollut käytännössä paikka: Sanottiin että hirvi on tulossa että juoksepa äkkiä sitä vastaan. Noh, kun sitten oli perillä niin eikös siitä tule emä ja perässä vasa, en vain pystynyt ampumaan. Tosin edessä oli ryteikkköä hieman ja lasitkin oli siitä juoksemisesta huurussa. Jännittääkin aina niin pirusti kun hirvi tulee läheltä että eihän siitä ampumisesta mitään tule. Eikä ole aivan varma että mihinkä sitä nyt ampuisi.

Pitäisikö vaan ottaa pidempi rohkaisuryyppy?

[Zetori]

Pari ajatusta:
- Käy silloin-tällöin mielessäsi läpi ampumatilannetta: mitä pitää huomioida, mitä tehdä, mihin ampua. Saat varmuutta.
- Käy palon ampumaradalla, mielellään myös liikkuvia. Saat itsevarmuutta ampumiseen.
- Jos mahdollista esim. houkutellen tai koiramiehen mukana, koeta nähdä hirviä, tarkastella niitä.
- Jos ei mikään auta, tunnusta itsellesi, että ehkä eläydyt liikaa tms. Voihan sitä metsästystä harrastaa ajomiehenäkin!

Kyllä se varmuus tulee, kun saa pari onnistumista alle. Tosin saattaa se sitten mennäkin, jos tulee epäonnistumisia...

[Lada]

[Hharri]

Ammu vasta varmassa paikassa.(nämä ovat omakohtaisia kokemuksia) Kun ammut hirveä niin useinmiten (ei aina) hirvi merkkaa osuman. Jos osuma on hyvä hirvi menee "sekaiseksi" horjuu, kaatuu voi nousta pystyyn vaikka osuma on hyvä. Jos tuntuu että ei osunut kunolla niin uutta kutia perään, kun ei ala tekeen jauhelihaa hirvestä. Jos hirvi tulee rauhassa aukkoon tai tielle se melken pysähtyy jossain vaiheessa kuuntelemaan ja mikäs sen parempi kuin seisova hirvi sihdissä.

Jos alkaa tuntumaan aivan mahdottomalle ampuminen niin mene jonkun vanhemman hirvimiehen kanssa samaan passiin.
Itse aloitin hirvenmenmetsästyksen olemalla isän kanssa pasissa.

Muista ikuisesti ensimmäisen hirven kaadon, tuli tieto että hirvet menevät x suuntaan ketään ei passissa x suunalla, koska suurinosa oli jo lähtenyt kotio(niin mekin) koska päivän piti olla päättynyt. Lähdetiin minä ja isoveli kotoo äkkiä takasin passiin, jäin yksin aukkoon kun isoveli meni toiseen paikkaan passiin, kerkisin olla aukossa noin vartin kun alkoi tapahtua. Emä ja kaks vasaa tuli poikittain passia kohden pysähtyivät sopivaan holliin, pam. Vasa jäi haarajaloin paikoilleen ja kaatusi paikoilleen. Kyllä siinä sai jalkoja jännittää jäykäksi ettei kauheasti tutissu. Itelläkin kävi mielessä että pitäiskö jättää ampumatta mutta kun aukko oli iso ja hirvet paikallaan tulin siihen tulokseen että ammuttava on. Siitä lähtien on ollut paljon helpompi ampua hirviä vaikka ei aina ole homma mennyt ihan putkeen.

[Vieras]

Yksi keino päässä alkuun on, että keskustelee metsästyksen johtajan kanssa asiasta ja pyytää päässä sellaiseen passiin, jossa ampumamatka ei voi olla pitkä. Käytännössä tuollaiseen 50 metriin ei tarvii paljoa ennakoita pitää, karvoille on poikkeuksetta tähdättävä. Tällaisista paikoista on kaataminenkin paljon varmempaa kuin olla jossain iso pellon tai aukon reunassa. Ja pääasia, se antaa kokemattomalle paremmin itseluottamusta. Isolla aukolla joutuu jokainen ukko, olipa kokenut tai ei, miettimään tilanteen tullessa, onko se kaukana ja onko vauhti miten kova.
Kun pääsee näin kaadon makuun, niin itsevarmuuskin kasvaa sen myötä.
Kyllä se on jokaisella se ensimmäinen kaatolaukaus mietityttänyt etukäteen. Ja toisekseen, jos ei ammu, ei hirvi kaadu. Kunhan itse tekee omasta mielestä kaikkensa se onnistumiseen, se täytyy riittää.
Haavakoita sattuu silloin tällöin väkisin. Tottahan sekin, että ei ole mukavaa yötä myöten haavakon perässä olla, mutta harvalla on kanttia ääneen noitua, koska seuraavana päivänä se voi olla omalla kohdalla,se haavakko. Itseänikin pidän hyvänä ampujana, mutta toissa syksynä se vahinko vaan sattui itsellekin

[mjy]

Viheltäminen on kyllä kova sana ennen kuin tarjoat puolivaippaista hirven kylkeen. Jos hirvi ei aivan silmittömässä pakolaukassa ole, niin se kyllä yleensä pysähtyy kun vihellät. Seisovaan hirveen on sitten helpompi tällätä lavan taakse;)

Jos ei normaali vihellys onnistu, niin eikun erotuomarin pilli kaulaan passipaikalle hirvinäytön varalta.

[Aloittelija]

Emme käytä hirvestyksessä ajomiehiä että sellaiseksi on hieman vaikea päästä.

Pyysinkin tämän kauden alussa että aina olisi joku sellaisen kivenheiton päässä niin saa sitten auttaa jälkipyykissä kun hirvi on (toivottavasti) kaatunut.

Voisi kyllä katsella itselle noita hieman lyhyemmän matkan paikkoja. Kaipa se siitä kun sen ensimmäisen saa, mutta se ensimmäinen tässä eniten painaakin kun jos se menee pieleen niin voipi jäädä vaivaamaan aina, tai sitten ei. Mutta parasta koitetaan!

[Ikuinen Aloittelija]

Ihan hyviä noi aikasemmat vinkit.
Mutta eiks se yleensä mene niin miten ajattellee. Yleensä päin (honkia)!
Jos takaraivossa kolkuttaa kokoajan ei se osu ollenkaa. Tai osuu mut ei oikeaan kohtaan ja hirvi painelee metsään. Ei muuta kuin yritää ajatella ihan muita asioita. Niin saa niitä turhia pelkoja ja jännityksiä pois.

Aloittelija kirjotti:
Taidot ovat ihan kohdallaan (ei tuota suuria vaikeuksia suorittaa merkki) mutta jossain vain se pelko kytee kun tietää että kun äijät lähtee jäljittämään haavoittunutta hirveä niin siinä ei ollakaan välttämättä niin kaveria.
en vain pystynyt ampumaan. Tosin edessä oli ryteikkköä hieman ja lasitkin oli siitä juoksemisesta huurussa.

En itse ole ollut hirviporukoissa.
Mutta eiköhän ne hirvimiehet arvosta enemmän (pysyy kaverina). Että tunnustaa rehdisti et ei ollu hyvä ammunta näkyvyys (varma osuma paikka). Ettei rupee ampimähkään ammuskeleen!
Tuohon voi hirvimiehet vastata itse. Joilla on kokemusta.

[ampunut]

Ammuin itse eilen sonnin n.150 metrin päähän. laukaus meni ravolta läpi, mutta elukka ei juossu kuin 50 metriä. ei muuta ku lopetuslaukaus kaulaan ja suolistamaan. poikkeuksetta hirvi juoksee vielä jonkin matkaa laukauksen jälkeen ja itselläni yksikään hirvi ei ole puonnut paikoilleen. ei muuta ku ammut vain ku kohalle sattuu.

[Paavo]

Ihme kavereita sinulla aloittelija jos kaveruus loppuu raanalaakiin. Se kun sattuu jokaisen kokeneen metsästäjän kohdalle. Jos joku väittää ettei ole sellaista sattunut johtuu se vain kokemuksen puutteesta. Eivät kaikki muista huonoja laakejaan. Kun metsästätte koirilla ja pelaavilla sellaisilla ei huono laukaus ole maailmanloppu, koira kun ottaa raanakon heti uudestaan haukkuun.

Mutta mennään ongelmaasi. Tauti jota podet sanotaan riistahorkaksi. kokemus auttaa siihen, muttei kaikilla. Kun horkka iskee pane silmät kiinni ja vedä syvään henkeä muutaman kerran kunnes vapina helpottaa. Sitten vain silmät auki, nopea nosto ja laukaus hirveen.

Kaikilla adrenaliini taso nousee jo kun hirvestä tulee ensihavainto.
Jos mikään ei auta, niin pitää vain hyväksyä ettei itsestä ole hirven ampujaksi. Se ei ole mikään häpeä. Meilläkin on porukassa muutama jotka eivät pysty hirveä ampumaan. He ottavat sellaiset passit joista hirvi ei yleensä kulje. Vielä yskimällä, kuljeskelemalla ja risuja katkomalla varmistavat että hirvi menee naapurin passiin.

[Erästäjä]

Itse ammuin ensimmäisen hirveni tänä syksynä. Tämä oli oikeastaan kolmas paikka, josta olisin voinut ampua. Kaksi edellistä vain ei olleet 'pommin varmoja', joten jätin ampumatta. Muista, että ampumatta jättäminenkin lasketaan onnistuneeksi riistalaukaukseksi.

Ja vaikka tuo ensimmäinen kaatoni onnistui, oli osumat (2 kpl) liian edessä (tai ainakin edempänä kuin mihin yritin), tappavia tosin molemmat. Piti ihan kiikari tarkistaa, että onko vielä kohillaan. No olihan se, tosi tilanne on vaan eri kuin radalla. Jostain syystä otin hieman ennakkoa, vaikka vasa oli lähellä ja liikkuin aika hiljaa. Olis pitänyt ampua ihan kohti.

Suosittelen, että ensimmäisen ammut tosi varmaan paikkaan. Unohda risukossa juoksevat elukat ainakin näin aluksi.

[Skeettari]

Älä ajattele liikoja, nyt teet asiasta isomman ongelman kuin mitä se todellisuudessa on! Jos rupeat tilanteen tullessa epäröimään ja ajattelet että ei tästä mitään tuu, niin ei siitä varmasti kyllä tulekkaan. Kun hirvi on lähellä rauhoitat itsesi ja sanot itsellesi että ammun sitä nyt tuohon kylkeen, katsot ensin vain ympärille että on turvallista laukaista, jonka jälkeen katsot hirveä tarkasti, nostat aseen, tähtäät nopeasti ja laukaiset. Laukauksen jälkeen hirvi luultavasti saa lisää vauhtia mikä on yleensä hyvä merkki! Jos olet epävarma laukauksesta, ammut uudelleen samalla periaatteella. Tärkeintä on ettät luotat itseesi ja tiedät osuvasi hirveen, tällöin pieni jännitys ei ole kuin hyvästä!

[latvalaturi]

Varmuutta ampumiseen saa pienriistan metsästyksestä kiväärillä.
Kun hiivit ja ryömit muutaman sata metriä kukertavaa teertä kohti, tiedät millaista on ampua kovalla sydämmen sykkeellä.
Mitä sillä on väliä mitä muut ajattelevat, jos olet yrittänyt parhaasi, olet onnistunut. Parannettavaa aina jää, kaikille tulee virheitä. Tottakai alottelijalle sattuu ja tapahtuu.
Eihän sitä ensimmäistä kaatoa ole tarpeen ensimmäisenä vuonna ampua.
Sitten vasta kun vuosia on takana viisi tai kuusi alkaa olla enemmän paineita.
Muistan hyvin kun ensimmäisen vasan ammuttuani jouduin odottamaan vuosia ennenkuin hollille osui lehmä. No sittenhän oli sonni vielä ampumatta, kaikki aikanaan.
Laukaus juoksun jälkeen huonosta asennosta lasit huurussa on muuten helvetin vaikea. Viime syksynäkin olis ollu parempi jättää ampumatta.

[ar]

Itekki oon rillipäinen ja on se ampuminen hankalaa ku lasit on huurussa, käytännössä mahdotonta.

[Aloittelija]

Sunnuntaina meni jo paremmin. Katsoin passissa että mistä se hirvi voisi tulla ja mietin päässä miten ampuisin ja jos vaikka saisi jostain tukea. Hillitsin myös jännitystä, mutta eihän sitä kokonaan saa pois eikä kyllä kannatakkaan, itse asiassa se pieni pistely mahassa on juuri sitä mistä pidän tässä hommassa. Tienvarret on kyllä itselle vielä jostain syystä semmoisia paikkoja etten oikein välittäisi siellä olla, se alue jolla hirveä kerkeää tähdätä tuntuu vain liian pieneltä, varsinkin jossa sillä on hiemankin enemmän vauhtia, mutta kyllä kai sekin siitä sitten suttaantuu.

PS: Mihinkäs kohtaan sitä kannattaisi tähdätä? Hieman lavan taakse kenties (siis olettaen että matkaa ja vauhtia ei ole paljon)?