Fundamentaalinen luotivertailu: 9.3mm versus 308

[Paavo]

Ysikolmosesta ei ole tietoa. Mutta ainakin 375 kaliperissä trophy bonded bear claw toimii luotettavasti ja johdonmukaisesti. Uskoisin toiminnan olevan 9.3 saman suuntainen. Luotia ei voi kuin suositella.

[Lahtinen]

Itseäni askarruttaa näissä mainettaniittäneissä suurristaluodeissa (kuten Swift A-frame, Trophy bonded bear claw), että vaikkapa 9.3mm väljyydessä nuo on saatettu viritellä toimimaan rajunkokoisessa riistassa.

Tuossa saatetaan olla taas sen saman ongelman edessä, että miten se kuula toimiikaan siinä suomalaisessa vasikassa… Tämä on siis arvailua, mutta uskoisin ongelman olevan todellinen järeämmillä kuulilla ja kohtuullisilla nopeuksilla.

Onko jollain muuten vertailupohjaa, kumpikohan Woodleighin luodeista olisi kotomaan jahteihin sopivampi: Tuo round nose vaiko protected point? Uskoisin round nosen olevan nopeampi avautumaan, vai onko sittenkään niin, jos PP:ssä on esiuritukset?

Nyt muuten kun katselen noita CDP kuulan purkukuvia, niin noista selvästi huomaan, että tuon etulyijyn vaippaansitominen puuttuu.


Osaako joku valaista seuraavaa asiaa:
Olen muistaakseni kuullut lyijyn vaippaansitomisesta, että se voidaan tehdä juottamalla tai kemiallisesti. Juottaminen on nyt selvää kauraa, mutta onko tuollaista kemiallista prosessia oikeasti olemassa?

[Tumppi]

Minkä takia täällä puhutaan trophy bondedeista. Mun käsittääkseni niitä ei oo ainakaan tähän päivään mennessä saanut 9,3:een. Mikäli tilanne on muuttunut ja luotia saa 9,3:een, niin kertokaa ihmeessä mistä? Meen heti hakemaan!!!

[Lahtinen]

Hyvä pointti Tumpilta.

Onko joku perehtynyt asiaan, mitä premium-luokan hirviluoteja ysikolmoseen on maasta (tai kohtuullisella vaivalla jostain) ylipäätään saatavissa?

[Vieras]

Barnes X (2 erilaista), Nosler Partition, Swift A-Frame (2), Woodleigh (5) ainakin tehdään ja löytyy ainakin midway suomelta.

Norma Oryx raskasta kai saa ihan kohtuullisesti, joko Naturalista saa irtoluotina yleisesti?

Rhinoa on täällä joku tainnut kaupitella. Eurooppalaistan luotien saatavuudesta en tiedä, esim. tuo Blaser ja se ranskalainen kupariluoti, mikäs sen nimi nyt olikaan...

[Tumppi]

Joko sitä 9,3 LD naturalista löytyy muuten kaupan hyllyltä? Tarkoitan siis ihan tehdasladattua patruunaa. Irtoluotina tuskin on vielä saatavana. Siinä on luoti, jota on pakko testata jossain vaiheessa.

[Lahtinen]

Itse muuten odotan ”mielenkiinnolla” uutta 9.3mm LD Naturalista.

Uskoisin, että niille asiaan perehtyneille, jotka haluavat ampua kuparikuulaa ja osaavat käyttää sitä LD-tarkoituksiin, niin siinä on oiva peli.

Koska suomalainen ei kuitenkaan käyttöohjeita lue, niin itse veikkaa kentällä seuraavaa:

Lapua lataa nuo noin 14g 9.3mm long distance-tarkoituksiin mahdollisimman kovaan lähtönopeuteen tavoitteena suora lentorata. Noita sitten joku hommaa hirvijahtiin ja tossauttelee jostain 20m hollilta hirvenkylkeen. Ennen pitkää alkanee melkoinen mankuminen, kun ysikolmosella menee ihan sikana lihaa pilalle .

LD voi olla silti hyvä kokeilukenttä kehitellä perusnaturalistakin herkemmin aukeavaan suuntaan, jäämäpainon kanssa kun tuskin on ongelmia.

[Vasuri]

LD-Natu on vasta proto, joten paukkuja ei pitäisi vielä olla.

Toivottavasti Lapua vielä parantaa luotia BC:n osalta, pitkänmatkan luodiksi ei mielestäni voi kutsua kuulaa, jonka BC jää alle .4:n.

En usko Lahtisen uhkakuvaan suuresta lihanhukasta - ammuin viikonloppuna taas peurapukin Barnesin pinnoitetulla X:llä, osumanopeus noin 1000 m/s. Lihanhukka olematon, kylkiluu molemmin puolin poikki, vertymää seuraavaan kylkiluuhun asti joten putsatun reiän halkaisija ehkä 5cm ja lihanhukka joitain grammoja - ei se vauhti paljoa haittaa kun luoti pysyy kasassa!

[Lahtinen]

Tämä nyt ei ihan suoraan kuulu otsikon alle, mutta onko kukaan muu pohdiskellut seuraavaa asiaa:

Aika usein suulilla on ruhoja joissa osuma on lähellä ratakeskustaa. Ulostuloreikä on kuitenkin aika lailla takaosassa ja joskus jopa mahat puhki. Useimmiten ampuja väittää elikon olleen kyljittän, mutta jahtivajan peränurkassa virnuillaan että on ammuttu etuviistosta tms.

Osa on kertonut jopa jonkinmoisia JFK-luoti teki mutkia tarinoita .

Onkohan seuraava tilanne mahdollinen:

Hirven kylki koostuu kohtuullisen tiheästä ”kalterirakenteesta” eli kylkiluista. Jos ajatellaan esimerkiksi takalapalaukausta suoraan sivusta ja osuma on oheisenlainen:



Poikkileikkaus osumahetkestä. Oletetaan, että hirven pää on vasemmalla.

Jos luoti käykin sopivasti kylkiluun reunaan, niin onko oheisenlainen kurvi mahdollinen? Väliaineenahan ei olekaan enää ilma vaan hirven sisuskalut. Jos ajatellaan että luoti ei epästabiloidukkaan täysin vaan keula ”haukkaa” sivusuunnassa ja kuula puskee uuteen suuntaan ---> Ulostuloreikä saattaa olla mielenkiintoisessa paikassa, aivan samoin kuin haavakanava.

Tiedä sitten onko tuo mahdollista ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Rihlannousulla yms. hieman vaikeammin hanskattavilla asioilla voi olla melkoinen vaikutus.

Ja onko peräti joku luotityyppi tai kärkirakenne joka on immuuni tälle. Vai ovatko kaikki?

Olkanivelosauma nyt on kohtuu harvinainen, mutta toispuoleinen kylkiluuosuma ei välttämättä olekaan?

Taitaa silti olla ”kosmetiikkaa” moinen pohdiskelu.

[Sjc]

No ei välttämättä ole pelkkää "kosmetiikkaa".
Kun siis ajattelee, että kaikkihan nyt melkeinpä on kokenut pienoiskiväärillä ampuessaan sen legendaarisen vonkaisun sieltä horisontista kun luoti ottaa kimmokkeen, mutta kun kasvatetaan kaliiperia ja tehoa, ja kun osumakohta onkin sopivasti pyöreä luu niin mitenkäs voisikaan käydä.
Nyt kun ajattelen asiaa, niin teräväkärkiset saattavat olla "pahiksia" tässä suhteessa, etenkin jos aukeaminen ei ole vielä pitkällä, ja luoti osuu sopivassa asennossa luun reunaan voi se antaa melkoisesti suuntaa, ja mahdollisesti rikkoa sen kohdan aukeamisen.
Toisaalta lihas hidastaa paljon ilmaa rajummin luodin etenemistä, mutta voisiko kudos kuitenkin työntää sitä "poispäin" lahtisen kuvasta päätellen pois ammutusta linjasta, ja luoti olisi sitten takana. Jos luoti on ottanut uutta muotoa, mitenkä se ottaa suuntaa uidessaan lihassa..?

Tämähän oli sitten vaan ihan kahvikupin ääressä mietittyä, että voi olla yhtä tyhjän kanssa..

[Erästäjä]

Lahtinen on oikeassa. Noin siinä käy. Pankaapa vesisaaviin 5 cm paksu pyöreä puunrunko pystyyn ja ampukaa saavin läpi niin, että luoti raapasee puun runkoa. Luuletteko että se tulee suoraan toiselta puolelta läpi?

Tässäpä lahtinen sinulle seuraava testirupeama, kun nyt jo laillisilla jahtiin osataan mennä.

Muutama vuosi sitten oli jossain erä-aiheisessa lehdessä testi (joskin aika puutteellinen). Siinä pantiin risuja kasa metri taulun eteen ja ammuttiin erilaisilla luodeilla ja kaliibereilla kasan läpi. Sitten mitattiin sivupoikkeamia. Sen puutteellisen testin mukaan luodin kärjen muodolla oli enempi vaikutusta poikkeamaan kuin luodin painolla tai kaliiberilla. Tylpempi luoti poikkesi vähemmän.

Otanta oli pieni ja mikään ei tietenkään taannut, että eri laukauksien osumilla olisi ollut samanlainen osumakohta risuun. Oli sentään useampia toistoja samoillakin luodeilla, joten kaipa se tuloskin keskiarvostui jonkin verran.

[huru ukko]

Lisää risuja, kun keskustelu aina vähän väliä palaa noihin luodin poukkoiluihin milloin mistäkin syystä. Mielenkiintoinen risutesti oli Ase&Erä lehdessä 1/2002. Testasivat 9,3x62 ampumamatka matka 75 m ja risuaita 50m:n päässä ampujasta, taulu siis 25 m risuaidasta. Ampuivat sulalla kelillä sekä talvella jäisten risujen läpi. Aina teräkärkisin luoti oli heikoin ja tylpin meni usein taulun keskelle. Asiassa täytyy olla jonkinmoinen fysiikan lain alaisuus. Suippokärkiluodin osuessa risuun tai kylkiluun reunaan lähtee se sivulle pienemmällä momentilla kuin tylpästikatkaistu. Testissä oli Barnes kupariluoti 16,2g, Norma Oryx 15g ja tuotannosta lakannut Lapua ForeX 17,5g. Heikoin oli Barnes 20 ammutusta 16 osumaa ympäri hirvitaulua ja 4 katosi jäljettömiin. Norma osuivat tauluun, muutama lähelle kymmppiäkin. jos luoti oli vain hipaissut risua oli se mennyt tauluun poikittain. ForeXit osuivat kaikki tauluun kymppiin tai sen lähiympäristöön eikä poikittaisosumia ollut. Jäisissä risuissa hajonta vain korostui Barnesilla, vaikka matkana oli ollut 50m ja aita 15 m taulusta. Itse tilaan ensikaudeksi 9,3 Woodleightejä niin tylppänä kuin löytyy, koska ForeX:ää ei enää ole saatavilla. 308:iin minulla vielä niitä on vuosiksi.

[miksa]

Teäväkärkisillä on suurin todennäköisyys, että luoti osuu viistolla kärjellään johonkin esteeseen. Kosketus aiheuttaa kohtisuoraan kosketuspintaan vaikuttavan voiman, joka muuttaa luodin suuntaa.
Tylppäkärkisellä voima vaikuttaa todennäköisemmin ainakin pienemmällä kulmalla verrattuna luodin aksiaalisuuntaan, joten sivusuuntainen voima jää pienemmäksi.

Sitten tuosta Lahtisen kuvaamasta ongelmasta, kulmamuutokset taitavat olla kuitenkin yleensä olla aika pieniä ( olettaisin alle 10 astetta ), eivätkä lyhyellä matkalla siten suuria vaikuta. Jos luoti menettää stabiliteettinsa, siitä on taas seurauksena hyvin tunnetut, varsinkin pienriistan räjähtämiset. Pyöriessään luoti ei varmasti toimi aivan toivotulla tavalla, ja energia vapautuu turhan nopeasti.

Oman kokemukseni mukaan useimmiten syy on siinä, että eläin on vinossa kulmassa. Usein on yllättävän vaikeaa arvioida, kun elukan kroppaa ei näe kolmi-ulotteisena ammuttaessa.

[Vieras]

yks tapaus tulee männä syksyltä mieleen luoti sellainen vanha selleripelottimen onko se nyt spce tai jotain,laukaus osui just kuvatulla tavalla kylkiluun reunaan aavistuksen etukulmasta josta muutti suuntaa todella voimakkaasti lähes 45astetta ja luoti sirpaloitu jäljestä päätellen aika tavalla jaksoi kuitenkin vielä mennä läpi,mutta jälki oli kauheaa.

[Sjc]

Njoo.. ja tuli muuten tuossa mieleen tuo Erästäjän saaviesimerkkikin, sillä koska ensimmäinen osumakohta on viistopintainen saavinreuna, ei varmasti senkään jälkeen luodin lento jatku täysin suorana..