ampumatilanteet hirvijahdisssa.

[kk mosku]

[optimikko]

Viime syksyn aloitus päivänä kävelin paikallisen pellon laitaan passiin kellon ollessa neljän ja viiden välillä aamulla. Metsä oli hiljainen, mutta tiesin että siellä pimeydessä olisi elämää. Kävelin varovasti otsa lampun valossa pitkin hankalaa reittiä. Reitti oli miinoitettu oksilla ja ääntävillä aineksilla. Onnistuin ne väistellen nousemaan kyttäyskoppiin ja asetuin kuuntelemaan hiljaisuutta.

Hetken istuttuani päästin kutsuäänen. Sitä seurasi hetken hiljaisuus ja pian jostain kaukaa kuului matalaääninen vastaus. Pulssi nousi hetkeksi, mutta maltoin mieleni enkä alkanut heti vastaamaan keskustelukumppanilleni. Odotin pitkältä tuntuvan tovin. Arvioin ajaksi n. 5-10 minuuttia.

Päästin uuden kutsuhuudon. Hiljaista, hetken jo säikähdin, että minulle vastasi aiemmin vain kaiku. Sitten hieman lähempää kuulin metsän vastaavan minulle matalalla önähdyksellä.

Kului noin puolituntia kunnes ääni oli niin lähellä, että aloin kuulla myös hirven liikkumisen ääntä pellon takaa. Pulssi nousi taas hetkeksi ja adrenaliinia alkoi virrata suonissa. Oli silti vielä melkein pilkkopimeää...

Hiljaista, niin hiljaista, että kuulin selvästi vain korviani vaivaavan tinnityksen. Tuota ulinaa hetken kuunneltuani säpsähdin tunteeseen, että pellolla on varmasti jotain. Nostin katseeni, mutta silmilläni en nähnyt pimeyteen yhtikäs mitään. Nostin hitaasti kivääriä, varoen päästämästä ääntä.

Kun sain silmäni linssin eteen hämmästyin. Pellolla oli hirvi, jolla jalkoja pitkästi toista kymmentä. Kun hammasraattaat päässäni lopettivat lyömästä tyhjää tajusin pellolla olevan useampia hirviä. Odotteltuani hetken alkoi pellolta kuulua ääntä. Tuo ääni oli sarvien kalkatusta. Pellolla oli siis ainakin kaksi urosta. Sitten kuului vasan ääntä... Arvoitus oli ratkennut. Edessäni oli siis kaksi urosta, emä ja vasa.

Vaikka kuinka yritin tähtäimen avulla erotella eläimiä toisistaan, ei se onnistunut. Oli vielä niin pimeä, että näin peltoa vasten vain valkoisia tappeja, jalkoja siellä täällä. Etäisyyttä eläimiin oli silti noin 150 metriä.

Mietin mitä tehdä. Tinnityksen säestämän aivoni päättivät kutsua hirviä lähemmäksi, jos vaikka silloin erottaisin porukasta toisen uroksen.

Päästin pimeyteen önähdyksen. Sitä seurasi murto-osasekunnin hiljaisuus. Hiljaisuutta seurasi metsän rytinä joka loittoni minusta...

Mitä tästä opimme: emme oikeastaan juuri mitään.
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[huntikas]

jännittävää. metsällä ei saa ölistä

[nippon1]