Metsästysseurajäsenyyttä netin kautta etsiville tiedoksi

[Vilperi]

Pyydän etukäteen anteeksi kaikilta tämän foorumin kirjoittajilta!!! Olen tällä hetkellä vieraana Pohjoiskarjalassa nettituttavuuden perusteella ja näillä seuduin näyttäisi olevan mahdollista päästä metsästyseurojen jäseneksi jopa ilman maanomistusoikeutta!! Minun kannaltani ainoa vika on se, että etäisyyttä kotoani on yli 400 km. Täältä löytyy ihmisiä joka lähtöön (positiivisessa mielessä) ja meillä tuon koiranpojan kanssa ei ole ainakaan tullut aika pitkäksi!! Toi mun anteeksipyyntöni johtuu siitä tosiasiasta, että tämä Elisan verkko pätkii välillä totaalisesti; kun tuota kännykkää käytän tällä hetkellä yhteydenottoon tietsikalla. Mä kyllä luen teidän kirjoittamat viestit ajatuksella läpi kunhan pääsen tuonne parempien yhteyksien ääreen!!! EI KAIKKIALLA SUOMESSA OLLA NIIN AHDASMIELISIÄ KUIN ETELÄSUOMESSA!!!!!!
_________________

[Jalmar]

Siellä on Vilperi yks sellainen, jolla se jäsenkuvio taitaa juontaa juurensa perustamistavasta, mutta onko useampi?

Yleensäkin pk:ssa metsästys tietty etelää tavallisempi harrastus. Ihmiset ottaa sen(kin?) suhteen lunkimmin.

[Vilperi]

En ole pyrkimässä jäseneksi tuonne Itä-Suomeen, mutta toin julki sen, että siellä näyttäisi asialliselle kaverille jopa sen jäseneksi pääsy olevan mahdollista. Nyt pitää vaan esittää lämpimät kiitokset P-Karjalaiselle vieraanvaraisuudelle ja mahdollisuuksia olla mukana eri jahtimuodoissa, vaikka saalis ei päätä huimannutkaan! Riistaa tuli kuitenkin syötyä joka päivä ja etelän mies sai kiitoksia ruuanlaittotaidoistaan!
_________________

[Loikka]

[Jalmar]

Jep. Loikka on ihan oikeassa, muutamat seurat on jo heränneet jäsenhankintaan. Mutta asenteellinen suhtautumiseni johtuu siitä että vielä on liian hidasta touhua. Keski-iät huitelee 75 ja hirvet mettästä mönkijällä? Edessä loistava tulevaisuus? Ja itseaiheutettu..

[Kyykky]

Tässä keskustelussa on annettu hyviä neuvoja siitä, miten tulee menetellä metsästysseuraa itselleen etsiessä. Oikotietä onneen ei ole, jossei ole valmis ostamaan maata tai satu tanssittamaan juuri oikeaa tyttöä oikeaan aikaan kylän tanssilavalla.

Yleisesti ottaen keskustelussa on katseltu tätä jäseneksiottamis -politiikkaa seuran ulkopuolisen kannalta. Tuonpa tässä nyt oman näkökantani metsästysseuraan (tai itse asiassa kahteen) kuuluvana ja noita jäsenhakemuksia käsittelevänä henkilönä. Haluan vain tuoda ilmi, ettei hylkäyspäätös läheskään aina johdu seuran jäsenten vanhoillisuudesta, itsekkyydestä tai muuten vain v-mäisyydestä.

Seurassa, jossa aktiivisemmin toimin, en muista kovinkaan montaa vuotta, ettei uusia jäseniä olisi otettu. Pidämme kuitenkin kokolailla selviä kriteereitä millä perusteella jäseneksi hyväksytään. Jäseneksi pääsevät tietenkin maanomistajat ja lähes 100% varmuudella seuran alueella asuvat, kun ovat ensin olleet muutaman vuoden seuran toiminnassa mukana. Vieraspaikkakuntalaisia hyväksytään jäseniksi harvemmin. Tämä ei ole läheskään mahdotonta, mutta huomattavasti hankalampaa ja vaatii useamman vuoden moitteettoman mukanaolon seuran toiminnassa. Kellä nousee karvat tässä vaiheessa pystyyn, niin lukekaa viestini viieinen kappale, niin verenpaine ei kohoa aivan tappiinsa.

Päällimäinen syy siihen, miksi on syytä olla tarkkana ketä seuraan hyväksytään on, että henkilön erottaminen seuran jäsenyydestä on todella vaikeaa. Tarvitaan todella vakavia rikkeitä, ennen kuin tätä voidaan edes harkita. Yksi väärä henkilö pystyy aiheuttamaan seuran sisällä ja seuran ulkopuolisiin yhteistyöryhmiin enemmän hallaa kuin kymmenen hyvää valintaa ehtivät edistämään seuran toimintaa.

Mitä eroa sitten on sillä, onko hakija paikkakuntalainen vaiko ei? Tässä tullaan siihen, että paikkakuntalaiset ovat aina ainakin osalle seuran jäsenistä tuttuja ja heidän soveltuvuutensa seuran jäseniksi on yleensä hyvin tiedossa. He kun ovat ns. "tarkkailun alla" koko ajan, eivätkä vain muutamana päivänä vuodessa yhteisjahdeissa tai talkoissa, kuten ulkopaikkakuntalainen. Kaverista jonka näkee muutaman kerran vuodessa ei millään voi mennä sanomaan millainen henkilö hän ajan myötä on.

Suhteet maanomistajiin on syytä pitää kunnossa ja heidän ääntänsä on myös syytä kuunnella. Metsästysharrastus menee vaikeaksi, jos maata ei ole kuin kynsien alla. Tämä ei tietenkään tarkota, että jokaiseen maanomistajan vaatimukseen olisi suostuttava. Omassa seurassani päästiin joitakin vuosia takaperin eroon viimeisestä hirvenlihaan perustuvasta vuokrasopimuksesta ja tämä kaikki saatiin aikaan hyvillä suhteilla maanomistajiin. Nyt nuokin maat ovat vuorattu meille jopa kaiken riistan metsästykseen eikä vain hirvieläimille, kuten aiemmin.

Entäpä ne seuramme ulkopaikkakuntalaiset, jotka eivät ole jäseniä? Meillä ei ole varsinaista koejäsenyysjärjestelmää, mutta myönnämme ns. kausikortteja. Näitä voi anoa vaikkei jäseneksi haluaisikaan. Kausikortti on muistaakseni saman hintainen, kuin jäsenmaksukin ja en muista, että yhtään kausikorttianomusta olisi vielä koskaan hylätty. Kortti on voimassa yhden metsästyskauden kerrallaan ja se on anottava joka vuosi uudelleen. Kausikorttilaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin varsinaisilla jäsenilläkin. Ainoat poikkeukset ovat, etteivät he saa tuoda vieraita ja he eivät voi äänestää seuran kokouksissa. Esim. hirvimetsällekin siis pääsee ja lihaa saa yhtä paljon kuin jäsenetkin.

[Peura-esari]

[Abso]

[/quote]

Mitä tämä "seuran toiminnassa" käytännössä tarkoittaa?

Tiedän muutaman seuran, missä edellytetään tätä, vähintään kolme vuotta saat pyöriä jokaikisissä talkoissa, !&%¤# ja laskennoissa.

[/quote]

Meidän seurassa se tarkoittaa jäsenmaksun maksamista ajallaan, yhdet puolenpäiväntalkoot vuodessa tai tupla jäsenmaksu. Kahden vuoden koeajalla, jos kerran käy vuosi- tai syyskokouksessa näyttäytymässä, niin hyvä juttu. Jos ei ole näkynyt talkoissa ja kokouksissa, niin vuosi koeaikaa lisää. Jos tuossa ajassa noista velvotteista ei suoriudu niin voi voi. Ei kun uutta jäsenanomusta vetämään.

Moni ulkopaikkakunnalle muuttanut muuten maksaa mielummin tuplajäsenmaksun kuin ajelee monia satoja kilometrejä puutalkoisiin. Toimiva järjestelmä mielestäni.

[Peura-esari]

Mitenkäs se seuran jäsenmaksu maksetaan, jos vielä ei ole edes seurassa jäsen? niinkuin tuossa oli puhe.

Ehkä muualla erilailla. Niissä tapauksissa joissa tiedän, talkoot ovat olleen sellaisia, että nämä "hangaroundit" pistetään vaikkapa kunnostaan hirvitornit kesän aikana. Varsinaiset vaan kattelee vierestä ja tekee muuta tärkeää.

Ehkä nämä seurat ovat poikkeuksia, toivottavasti. Monessa seurassa tuntuu olevan yhdet tornien kunnostustalkoot ja muutamat klapitalkoot vuodessa. Näissä em. seuroissa kaikenlaisia rahankeräystalkoita on todella paljon vuodessa. Hakijoita on pistetty liikenteenohjaukseen kaupunkiin, kun seuralla on ollut hirvijahti menossa.
_________________
Nenäpunkki- mikä ihana tekosyy...

[Kyykky]

[Pohjola]

Tuo, Kyykyn malli kuulosti toimivalta, tosin näitä toiminta vuosia hieman ihmettelin. Mutta nämä erottamis ongelmat on varmaan kaikkein suurin syy jäsenyyden saamiseksi. Kertakaikkiaan pitäisi yhdistys lakiin saada muutos. Käsittämätöntä kuinka joku itteensä täynnä oleva voi saada asiat pois raiteiltaan. Mielestäni esim.2/3 kun on erottamisen kannalla, sillon lähti oli miten oli. Jo aukeais paikkoja.
Mutta tuo Kyykyn porukan malli vuosikortista kuulosti hyvältä.
ps. eikä ne erotettavat ole (kuulosta) olevan ns. vieraita , usein jopa entisiä hallituksen jäseniä, jotka sitten "vallan" vähetessä alkavat näyttämään todellista minäänsä!
(mahtaa olla lystiä kun kotosallakin kyky "hallita" hiipuu, vai sekö se seuroissakin näkyy )

[Metsastyskerho1]

Hauska huomata että vanha aiheeni herättää yhä mielenkiintoa ja etenkin juuri Kyykyn ja hänenkaltaistensa vastauksille annan ison arvon, valottavatpahan ne asiaa myös siitäkin näkökulmasta mistä jäsenyyden hakijan on tätä usein hankala nähdä. Loppuenlopuksi jäsenyyden kannalta on vain tuloksekkaampaa yrittää sovittaa itsensä tähän olemassa olevaan tilanteeseen ja yrittää pelata olemassa olevilla ”säännöillä” kuin muuttaa näitä sääntöjä. Kyykkä kertoi miksi vieraspaikkakuntalaisen (=tuntemattoman) on hankalampi päästä jäseneksi mutta kertoi yhtälailla että kyllä sekin on mahdollista, tuossa on vain hieman pidempi tie. Itsekin olen aikanaan kulkenut tuon pidemmän tien.

Toki järki ja kohtuus tuossa koeaikajärjestelmässäkin kannattaa olla, siinä ei ole tolkkua jos jokainen hakija joutuu läpikäymään vaikkapa kolmivuotisen koeajan jona aikana ei saa metsästää mutta jolloin pitäisi tehdä runsaasti talkootyötä seuran hyväksi. Koeajan ideahan on tutustua hakijaan eikä teettää kaikkea käytännöntyötä hänellä.

Omasta mielestäni Abson esittelemä malli mahdollisuudesta maksaa tuplajäsenmaksu talkoo-osallistumattomuuden korvikkeena ei ole millään tavoin kohtuuton, päinvastoin moni ”kaukojäsen” maksanee mielellään tuon tuplajäsenmaksun. Itseasiassa tuokin malli toimii vain niin kauan kuin noita talkoiden väliinjättäjiä on suhteellisen vähän, olipa tuo lisämaksu miten suuri hyvänsä: toisinkuin talkootyö, mikään raha kun ei itsessään hoida riistapeltoa, nosta hirvitorneja pystyyn tai siivoa ampumarataa.