Peuralupien jakoperiaate: Ideoita kaivataan

[Lahtinen]

[Nimrod]

Väittäisin, että vaikka luvat jaettaisiin ns. pienille jakoporukoille, niin aktiivit pyytäisivät silti suurimman osan. Toisaalta aktiiveja tulee myös lisää. Ja perässävedettävät vähenevät. Homma menee monesti niin, että myös passiivisten porukoiden peurat pyydetään, mutta järjestys on yleensä se, että aktiiviset pyytävät omansa pois ennen muita ja pahimmat laiskottelijat saattavat jopa jäädä ilman - siis jos niitä sattuu johonkin porukkaan useampi... Joku vuosi kun jäävät ilman, niin se on hyvä herätyskello sen suhteen, että elukoiden saamisen eteen pitää nähdä vähän muutakin kuin ilmoittautumisen vaivaa.

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[Ark]

Peuraa en oo tainnu nähdäkkään ku tarhassa korkeintaan mutta kerron hirviseurueen lihanjaosta:

Ennen jahtia seurue jaetaan jakoporukoihin(3-5 miestä) sen mukaan miten saadut kaatoluvat saa sujuvimmin jaettua tasan. esim 2 aikuista ja yks vasa per porukka(muutama lupa saattaa jäädä ns jakoperäksi jotka myydään tjsp.). Jakoporukat voi olla tietty erikokoisiakin, miestä kohti tulee yhtäpaljon lupia.

Kun joku hirven kaataa, se raahataan lahtivajalle sillä porukalla joka sattuu olemaan ja siinä vaiheessa kun takiton elukka roikkuu katosta, arvotaan mille jakoporukalle se menee(Arvotaan ensin kaikille 1 aikuinen ja sitten vasta toinen kierros).

Jakoporukka hoitaa sitten keskenään ruhon jatkohoidon haluamallaan tavalla. Tällä keinolla elukan pilkkominen ei rasita muita kuin lihansaajia.

Grammalleen tällä systeemillä ei jaeta mutta tasoittunee pitkässä juoksussa...

Jakoperää voi käyttää myös siten että kun kaikki porukat on saanu määrätyt elukkansa niin loppuja pyytää ne ketä vielä kiinnostaa ja kulloistakin elukkaa pyytämässä olleet päättää sitten mitä sillä tekevät.

Jakoporukan tilalle voi kuvitella pyyntiporukan tjsp.

[nettijussi]

[marvin the martian]

[JokuUkko]

Tuo muuten toimis ihan hyvin tuo lupien jako mut siinä häviää yksi peuraporukan hienous - se porukassa tekeminen. On se totta että siellä on niitä mukana roikkujia, mut meillä on kuitenkin se pieni aktiivinen ryhmä joka tekee porukassa Ja se yhteistoiminta siitä tekee mukavaa. Itteä oikeen harmittaa, kun ei tämänhetkisen elämäntilanteen johdosta aina pääse kaikkeen osallistumaan.

Tässä voi oikeellisuutta katsoa monelta kannalta. Monen mielestä on epäreilua jos pari peuraa ampunut aktiivi ja ei-kertaakaan kytiksellä käynyt roikkuja saavat yhtä paljon lihaa. Mut mun mielestä olis vielä epäreilumpaa, et jos sen aktiivin, joka on koko syksyn ruokkinu peuroja ja seuraillu niiden liikkeitä, jahti loppuis syyskuun viimeiseen lauantaihin, ku vasa kaatuu ekalta kytikseltä... Meillä ne aktiivit ei juuri koskaan valita. Välillä jopa vaikuttaa et ne pitäis siitä hommasta... Kokonaisuudessaan...

[Nimrod]

Niin, käytännössä meillä mennään automaattisesti lupamäärien suhteen joko 2, 3 tai 4 miehen ryhmiin ja aivan itseohjautuvasti. Yleensä tällöin ns. heikommalla motivaatiolla varustetut metsästäjät haluavat jakoryhmäänsä jonkin saamamiehen, jotta lihaosuus tulee hoidettua varmemmin. Samaten tällöin tämä aktiivisempi saa metsästää sen oman porukkansa elukoita käytännössä aika rauhassa.

Hommat pitää sopia etukäteen ja sovitussa täytyy pysyä - tämähän on muutenkin ehdottoman tärkeää. Samaten täytyy pitää huoli siitä, että kaikille sopii se, että pieni riski sisältyy lihaosuuden suuruuden muodossa.

Tänä vuonna yksi ryhmistämme sovelsi hieman tätä systeemiä ja heillä nämä neljän ryhmät pyysivät ensin yhden täyden kierroksen (puolet luvista), jotta sellaista ei pääsisi käymään, että osa porukasta saisi sen puoli aikuista per mies ja osa jäisi kokonaan ilman. Pyysivät siis neljänneksen aluksi ja sitten toisen neljänneksen hieman itsenäisemmin. Minun porukassa oli niin, että omat pyyntiryhmät kopsivat omansa pois ja vain yksi jakoryhmä sai apua toiselta pyyntiryhmältä (tämä sama ryhmä on toiminut näin jo monena vuonna, sillä he ovat vielä epävarmoja saannin suhteen).

Kuten Lahtinen sanoi, korostuu tässä meidän systeemissä metsästyksellisyys. Ennen kun systeemi oli se, että jakoryhmät arvottiin suunnilleen kannon nokassa, oli jatkuvaa nurinaa epätasa-arvoisuudesta. Nyt tilanne on se, että oman vastuun merkitys saannin suhteen ymmärretään aivan samoin kuin se, että jos homma ei toimi, pitää siihen panostaa. Toisaalta homman voi myös tunnustaa ja antaa liekaa niille, jotka haluavat vapaaehtoisesti talkoilla toisille. Kaiken kaikkiaan porukka on tyytyväistä ja todellakin, kaikilla on yritystä.

---

Jos puhutaan siitä muutoksesta mikä tämän systeemin mukaan on tapahtunut, niin nykyään kaadot painottuvat huomattavasti eri tavalla kuin ennen. Toisin sanoen tämä systeemi on lisännyt seuran keskimääräistä osaamista huomattavasti ja joka vuosi yhä useampi osallistuu metsästykseen hirven ampuvana jäsenenä. Samaten eri pyyntimuotojen suhteen on tapahtunut kehitystä.

Ennen tilanne oli käytännössä se, että luvista pieni murto-osa käytettiin siten, että ne ampui joku muu kuin toimivan koiran omistaja. Ennen tämä koiramies talkoili käytännössä kaikki hirvet omalle ryhmälle. Helposti sen kymmenen vuodessa. Nykyään "toimivia" koiria on vain muutama per ryhmä ja parhaillekin ammutaan yleensä vain muutama hirvi vuodessa. Tämä siis mies+koira metodilla. Ainakin yksi ryhmä pyytää hirviä ns. koira-ajolla, jossa samaa koiraa käyttäen useampi ampuu hirviä. Joka tapauksessa entiseen verrattuna nykytilanne on riskittömämpi kun kaikki ei ole yhden kortin varassa. Toisin sanoen hirvet saadaan metsästä pois vaikka joku huippukoira ei pelaisikaan.

Tulevaisuus on meidänkin ryhmässä jo hieman turvallisempi kun vanha luottokoira alkoi sairastella, mutta minun ja kaverin nuorille koirille saatiin jo seisontahaukkuihin molemmille hirvet. Täten voidaan olettaa, että ensi vuonnakin koirille ammutaan osa, pellolle osa ja kutsumalla osa hirvistä.

Tämä on mukavaa jahtia, eikä seura ole yhden koiramiehen hyväntekeväisyyden armoilla saannin suhteen. Samaten kun itse käsittelee oman elukkansa, niin tietää olevansa vastuussa koko prosessista kaadosta lautaselle. Toisin sanoen taitotaso porukalla on parantunut koko prosessin osalta.

[Nimrod]

Itse asiassa tuosta lihajaon tasapuolisuudesta ei enää nykyään ole ollut minkäänlaista nurinaa kun kaikki käytännössä saavat tasaosuuden - luonnollisesti eroja on siinä, että tuleeko osuus isosta vai pienestä hirvestä, mutta vuodet tasaavat tämän eron.

Kukaan ilman jäänyt ei ole kehdannut tämän järjestelmän voimassaolon aikana tehdä minkään valtakunnan numeroa siitä, että olisi jäänyt vähemmälle, sillä kaikki tietävät homman olevan viime kädessä itsestä kiinni. Jos jäät ilman, niin todennäköisesti syy löytyy omasta pyyntiryhmästä. Joko niin, että ei viitsi/osaa tai sitten ryhmä on sellainen, jota muut eivät oikein mielellään auttele...

Meillä on tarkemmin ajateltuna aika oikeistolainen lihanjakotapa...

[tnsdl]

Meillä oli lähtötilanne jokseenkin sama kun lahtisen porukassa noin 5 vuotta sitten. Pikku hiljaa kun joka vuosi on hieman säädetty sääntöjä niin hommasta on tullut suht toimiva meidän tarpeeseen.

- Lupia noin 8+8, osallistujia noin 20
- Jokaisella jahtiin osallistujalla lihaosuus, aikusen puolikas/vasa
- Ennen jahtia arvotaan lista jossa järjestyksessä peurat jaetaan.
- Ampuja saa saaliista joko puolikkaan tai sitten vasan
- Jos ampuja on jo saanut oman osuutensa, lihat menee seuraavalle listalla
- Jos ei jostain syystä ota tarjottua peuraa tippuu listan hännille
- Jahtiin osallistumisesta pidetään tilastoo, siten että kytis vastaa puolta jahtipäivää, ajojahti päivästä tulee kokonainen
- Jos joku on osallistunut vähemmän kuin 50% osallistujien jahtipäivien keskiarvosta jahtiin, joutuu hän maksamaan saamastaan peurasta, ennalta sovitun kilohinnan perusteella
- Jos peuroja ammutaan enemmän kuin mitä on lihaosuuksia myydään peurat seuran piikkiin. Jos kaikki ei saa osuuttaan ovat he seuraavana vuonna listan alkupäässä.

Tässä on ainakin sellaisia hyviä puolia noihin joihinkin muihin esitettyihin malleihin: aktiivit jatkavat kyttäämistä senkin jälkeen kun oma peura on saatu, kaikilla on kuitenkin mahdollista saada peuransa arpalistan perusteella, vain lihan takia mukana olevat joutuvat maksamaan lihoista. Tuota prosentti osuutta ruuvaamalla saadaan löysennettyä. kiristettyä osallistumis velvoitetta.

Huonoja puolia lähinnä se että kun luvat ei tahdo riittää lihaosuuksille ja niitä joutuu siirtelemään seuraavalle vuodelle. Jotkut koittavat olla vain sen "vaaditun" määrän, toisaalta tuskin olisivat muuten senkän vertaa. Jotkut ilmoittautuvat jahtiin vain sen takia että pääsevät lihanjaolle, toisaalta ovat siitä sitten valmiita maksamaankin.

[joop]

Omassa porukassa seuraavasti: Oma peuraporukka, ilmoittaudutaan samalla tavalla kuin hirviporukkaankin (voi kuulua molempiin, tai ilmoittautuu pelkäksi ampujaksi). Oma vouti ja peuraporukassa olevat hirvivoudit on varavouteja. Isot jaetaan porukan kesken. Vasan saa ampuja pitää/päättää mitä tekee. Hirvestyksen aikana hirvivouti hoitaa kyttäyspaikat, hirvestyksen loputtua peuravouti. Peuravouti kerää maksut ja muut peuraporukalta ja tilittää hirvivoudille, joka hoitaa sitten asiat eteenpäin.

Noin suurinpiirtein.

[Lahtinen]

[Nimrod]

Meillä kaatomaksut peritään etukäteen.

[Lahtinen]

Palautatteko mahdolliset "kaatamatta jääneet" kaatomaksut?