Peuralupien jakoperiaate: Ideoita kaivataan

[Nimrod]

Yleensä seuraavana vuonna hyvitetään lupamaksuissa.

[Lahtinen]

[Lipton]

Meillä on peuraporukka irroitettu hirviporukasta. Molemmille on omat liittymismaksut ja peurajahtiin on varavouti joka antaa ohjeet. Kaikki ovat osallistuneet vapaaehtoisesti ruokkimiseen.

[Nimrod]

Metsästyksenjohtaja tarkkailee lupamäärien täyttymistä ja miehet tekevät kaatoilmoitukset metsästyksenjohtajalle tai oman "neljänneksen" johtajalle, joka ilmoittaa kaadot metsästyksenjohtajalle. Tällä hetkellä käytössä jälkimmäinen, jotta kontrollointi on helpompaa (yksi porukka on käytännössä keskimäärin 16 miestä, jotka on jaettu neljään lihanjakoporukkaan, koko seurassa on neljä tällaista porukkaa).

Helposti on mennyt hommat tähän asti.

Käytännössä sitten porukkajahdeissa on enemmänkin väkeä kuin vain lihanjakoryhmä. Tällä systeemillä vain on niin, että liha tulee isompina erinä ja sen voi hyödyntää paljon paremmin kuin sämppäämällä sen liian suuren porukan kanssa. Kaikki ovat olleet enemmän kuin tyytyväisiä - eikä vähiten palvaajat, joiden ei tarvitse isompien lihojen kanssa ihmetellä, että mistä päästä elukkaa mikin pala on kotoisin...

Yksi asia mistä porukka on myös pitänyt, on se, että käytännössä esimerkiksi nuoren koiran ohjaajalla on mahdollisuus pelata itsensä ulos porukasta ja pyytää pennulle hirveä. Näin esimerkiksi itse tein tänä vuonna. Toisin sanoen oma jakonelikkoni sai kaksi aikuista hirveä, joista toisen pikkuserkut kopsasivat pellolta heti alkuviikolla. Päätimme kaverin kanssa jättää tästä oman osamme ottamatta, jotta meillä olisi mahdollista pyytää hirveä pentukoirille. Tästä meni sitten kuukausi ja sain koiralle sen sonnin. Jos emme olisi menetelleet näin, olisi toisella puolen porukkaa tullut todennäköisesti hätä ja hirvi olisi pitänyt kopsia nurin nopeammin - ettei vain jää ilman lihaa...

Sanoisin näin, että meidän systeemi mahdollistaa aika monenlaiset jakotavan. Jos joku porukka haluaa jakaa hirvet 16 osaan, niin se onnistuu, mutta myös pienemmät ryhmät onnistuvat. Toistaiseksi vain on todettu niin, että jako neljään on sieltä sopivimmasta päästä aikuisten hirvien kanssa. Systeemin vapaus on siinä, että jahdista voi järjestää yksilöllisemmän ja metsästä voi pyytää sitä "omaa" elukkaa. Mikään alussa arvottu järjestys ei siten tuo lihoja pakkaseen jos itsellä on pyyntihaluja.

Seuran 64 miehen jakaminen neljään ryhmään on myös mahdollistamassa sitä, että jokainen saa pyytää siinä lohkossa, johon tuntee parhaiten kuuluvansa. Osa näistä lohkoista on yhteisöllisempiä ja osa taas individualistisempia. Meidän ryhmässä yritetään vaalia molempia mahdollisuuksia.

[nettijussi]

[hek-a]

- halukkaat ilmoittautuvat peurajahtiin etukäteen
- koko lupamäärän maksut jaetaan tasan kaikkien kesken ja jos lupia jää käyttämättä, menee ylimääräiset seuran hyväksi
- luvat jaetaan noin tasan kaikille. Jakojäännös jää "seuran luviksi"
- yhteisjahdissa ampuja on oikeutettu ampumaansa saaliiseen mikäli kiintiössä on varaa. Jos oma kiintiö on käytetty, arvotaan saalis muiden osallistujien kesken (luonnollisesti niiden joilla kiintiö antaa myöden) tai otetaan "seuran luvista". Seuran luvista tehdään kauden päätyttyä jalosteita, jotka jaetaan halukkaiden kesken tasan.
- kytikseltä ammuttu saalis kuuluu ampujalle. Jos kytikselle mielii ja omat kiintiöt on käytetty, on ennen jahtiin lähtöä sovittava kenen kiintiöön saa ampua

Näin homma menee meillä. Tosin lupia suhtessa porukkaan on hieman enemmän kuin Lahtisella. Pitkään on kaatoprosentti ylittänyt 90% ja ilman mitään kikkailua naaras- ja vasaosuudet ovat olleet suositusten mukaisia. Joskus on asiaa varmistettu jättämällä lupia pankkiin. Pankista on vapaasti saanut lunastaa lisälupia, kun oma kiintiö on ammuttu. Lisäluvat on myönnetty vain vasan lupina.

Ainoa isompi, vasta viime vuosina ilmennyt, ongelma ovat nämä miehet, jotka ilmoittautuvat jahtiin ilman minkäänlaista tarkoitustakaan siihen käytännössä osallistua ja käyvät sitten porukan sisällä kauppaa kiintiöillään. Eihän tämä nyt varsin iso asia ole eikä siinä lakia rikota, mutta ei se porukkahenkeä ainakaan paranna.

[marvin the martian]

[Nimrod]

Juu, normikäytäntö on myös meillä se, että kynnelle kykenevät osallistuvat "työosaan" jahtia vaikka jahti olisikin muuten aika yksilöllistä. On tietenkin järkevää vähän ilmoitella hakijoille ennakkoon kun menee metsälle, että saattaa tulla mönkijän/autokyydin tarvetta iltapäivästä...

[havu]

Aiemmassa porukassa:
Peuraporukka erikseen vaikka olivatkin enimmäkseen samoja naamoja. Luvat maksettiin etukäteen. Muodostettiin peuran metsästys -parit. Yksi pari sai kytistää aikuisen tai kaksi vasaa ja lihat tietty tasan. Lupien käyttöä taidettiin jouduttaa asettamalla takaraja johon mennessä piti saada taikka sitten niitä alettiin kaatamaan yhteisjahdilla myöhemmällä kunhan hirvetkin oli saatu. Silloin joutui ottamaan arvalla jos ei vielä ollut ite osannut tai pariltaan puolikasta saanut. Eli aktiivi piti olla että sai ampua ite omansa. Ja mahdollisti toki myös siipeilyn, mutta he myös usein jäivät ilman mikä ei ollut ollenkaan väärin.

Nytten:
Yleensä koko hirviporukka "ilmoittautuu" "peuraporukkaan". Ja maksetaan "etukäteen". Peuran osalta tahtoo mennä siten että sen osuuden kukin maksaa jos peuran sai. Kaikki on kuitenkin ottamassa 1-2 aikuista per äijä. Alkuun vain kytistetään ja ammutaan kierrosta täyteen. Ampua voi itelle, kaverille tai molemmille. Kun kierros alkaa olla täynnä, voi kysyä toista. Välissä pörräävät vielä turistit. Kun luvat ovat täynnä, vihelletään peli poikki. Yleensä aktiivit saavat jotain ja passiivit ehkä. Kukaan ei valita. On enemmn ittestä kiinni. No joskus on jotain nupinaa ollut jos turisteja on ollut liian tiuhaan.

Yhteisjahtia järjestetään jos järjestetään. Silloin kun, niin saaliin ottaa joko ampuja tai joku mukana ollut ei-saanut. Jos kaikki ovat jo saaneet, sitten sitä arvotaan tai annetaan ei-mukana-olleille.

Ymmärrän sen täysin, että vanhempi väki ottaa hymyssä suin vastaan toisen ampuman. Mitenkähän sitä ite joskus... Mutta eipä se ole itteä ollenkaan harmittanut isoakin antaa vanhemmalle. Joskus saanut vaivan palkaksi brandyä taikka joulukuusen. Mutta vielä toistaiseksi on prinsiippi ollut peuran osalta että vain ite ammuttu on tuotu kotiin asti. Eikä siinä ole pätkän vertaa elvistelyä mukana. Pientä omakeskeistä uhoa vain itelle: jos et äijän mätyskä ite saa, niin oo ilman sit.

[Lahtinen]

Hyviä kommentteja ja näkökulmia.

Tiedä sitten, miten olisi homma sujunut, jos olisimme lähteneet tähän syksyyn vaikkapa seuraavanlaisella sapluunalla:

”Suurjako”

Perustetaan 4 tasakokoista jakoryhmää

Jakoryhmälle allokoidaan 3 isonlupaa ja 3 vasanlupaa, seuralle jää 3 isonlupaa ”pankkiin” (Oletuksena nykyinen lupatilanne)

Jakoryhmää ei valita maantieteellisesti kytispaikan mukaan, vaan ryhmäjako ”vapaaehtoispohjalta” 8 jahtaajan köörejä. Joka ryhmällä on oma vetäjä/kontaktihenkilö.

Luvat laskutetaan ryhmiltä ennen jahtia --> Eli osallistujilta jonkinlainen sitoutuminen hommaan.

Ryhmien sisäinen lihanjako on ryhmän oma asia ja vastuu. Voi muodostua seuran sisälle useampia käytäntöjä ja jossain vaiheessa ehkä seuloontuisi se ”toimivin”.

Kytikseltä kaadetut peurat menevät automaattisesti ”ryhmän sisäiseen jakoon” jos ryhmäkohtainen lupakiintiö on vielä vajaa.

Yhteisjahdissa kaadetut peurat (tai jonkin lohkon kiintiön yli ammutut) menevät jollekin jakoryhmälle, kyseisen ryhmän luvista ja ryhmien kesken sovitun jakojärjestyksen mukaan, jos ryhmällä on vielä kiintiötä (arvottu järjestys, ampujan ryhmään, vähiten kaataneeseen ryhmään tms). Eli ruholla on aina osoite, kaatuipa se missä jahdissa tahansa.

Jahdin loppuvaiheessa yhteisjahti menee yleensä pienen piirin hommaksi. Tuo piiri ampuu ensin seuran pankkilupia ja jakaa lihat keskenään niin kuin parhaaksi katsoo.

Kun pankkiluvat on käytetty, aktiivisten piiri saa jatkaa yhteisjahtia ja saavat lihat, luvat otetaan ”eniten käyttämättömiä lupia omaavan lohkon luvista”.

Käsittääkseni tällä mallilla kaikille tulee kohtuullisen hyvät metsästysmahdollisuudet. Ruhoilla on aina selvä osoite, eikä niitä tarvi hakata kymmeniin jako-osiin. Aktiiviset saavat varmemmin osuutensa ja päällekin, passiiviset luultavimmin savat kevyemmän makkarapussin. 100% lupien käyttöaste mahdollinen. Päällikön ei periaatteessa tarvi pitää kuin kirjaa kaadoista…

Etukateen olisi varmaan hyvä sopi muutama ”virstanpylväs”, jossa mahdollisia moodeja laukaistaisiin päälle. Erityisesti siinä vaiheessa, kun yhteisjahtiporukka alkaa jakamaan lihoja keskenään. Toisaalta, tuohonkin seuran pankki tuo fleksiä ja menee jonkin aikaa, ennen kuin liharyhmien lupia alkaa ”aktiiveille”.


Eli happotestiä suunnitelmalle, yleensä täällä löytyy nopeimmin viat, puutteet ja konkelot

[Nimrod]

Tuo kuulostaa aika lailla siltä kuten meillä homma menee. Sanoisin, että toimii. Tuo jakotapojen muokkautuminen tahtoo mennä yleensä siten, että nuo ryhmät jakavat yleensä lihat kukin omalla tavallaan. Tämä on juuri tuollaisten sopivan kokoisten ryhmien vahvuus - voi olla sellaisessa porukassa, jossa tulee parhaiten toimeen. Lisäksi pienemmän porukan kanssa pääsee helpommin sopuun asioista kuin "seuratason" tinkauksissa.

[Paatti]

Lahtisen systeemi kuulostaa ihan hyvältä. Niin kauan kun lupia on enemmän, kun jakajia, niin on ongelmia "tasajaon" suhteen.
Meiän porukalle tulee jakoon noin 1kg peuranlihaa / jahtaaja, jos kaikki luvat käytetään. On muuten helppo jakaa.

[mehtä]

Mites Lahtinen meinasi nuo ryhmät jakaa/perustaa. Jakoutuuko ukot ryhmiin oman päänsä mukaan vai miten?

[Lahtinen]

[Taiga]

Tässä seuramme peuranpyyntisysteemi:
Seuran metsästysalue on jaettu neljään osaan, joissa jokaisessa on oma peuraporukkansa jahtipäällikköineen. Metsästäjiä on n. 11/porukka.
Uudet metsästäjät sijoitetaan ensisijaisesti porukkaan, jonka metsästysalueella asuu. Tosin asiaan vaikuttaa myös henkilön oma toive, jonkun porukan pienuus, jne. Aina on kaveri kuitenkin paikkansa löytänyt.

Hirvi-/peurakokouksessa jaetaan peuraluvat porukoille miespääluvun mukaan. Viime vuosina on seura anonut lupia 1 per pää, sekä muutaman "peurapankkiluvan". Luvat on maksettu jahtikauden päätteeksi, toteutuneen kaatomäärän perusteella.

Jokainen peuraporukka hoitaa alueellaan jahdin ja lihajaon, kuten parhaaksi näkee.
Omassa peuraporukassani peuroja saa kaataa itselleen, että muille. Lihat laitetaan pakastimeen ja jossain vaiheessa kautta suoritetaan lihanjako. Jako suoritetaan tasan jokaiselle, oli pyytänyt tai ei.
Yhteisellä päätöksellä tehdään osasta lihaa palvia, makkaraa, yms. Mikäli joku ei halua vaikkapa makkaraa, saa hän sen osuuden lihana. Ihan simppeliä hommaa, eikä lihajakoa suoriteta minkään tarkkuusvaa'an kanssa, kuten jossain kuuluu tehtävän.