peurajahti 2010 kuvina ja tarinoina

[Kilppari]

"Teidän seurassa sit varmaan jokaisesta haavakosta heti rankkua pukkaa?"
Ei jumankauta,tosta voisi ikäänkuin olettaa,että se rankku seuralta on pahempi kuin alaleuattoman peuran kärsimys.
Ajatelkaa nyt mikä tuska.
Jos osuma huono ja losauttaa esim alaleuan veks,niin eihän semmosta haavakkoa löydä millään.
Semmonen sitten kuolee viimeistään nälkään,että tolta pohjalta kannattaa alkaa miettimään niitä päälaakeja.
Mielestäni päähän ampuminen on harkitsematonta ja siinämielessä turhaa,koska keuhkolaakissa ei lihoja mene yhtään hukkaan,kun kyljissä sitä vähemmän on.

[Jyrkkä D]

Jos pitää valita niin ammun mieluummin paikallaan olevaa peuraa päähän/kaulaan kuin pakolaukkaavaa peuraa keuhkoille. Jos ovat siis samalla etäisyydellä. Ja kummassakin tapauksessa matka saisi mieluiten olla reilusti alle 100 m.

[JokuUkko]

Olen kyllä samaa mieltä tuosta pakolaukkajutusta. Helpoiten haavakko tulee ajojahdissa. Varsinkin tuliherkällä miehellä. Ite olen oppinu vasta viime vuosina antamaan peuran mennä, jos se ei suostu hiljentämään tai pysähtymään! Ja kun ite enempi kytistelystä tykkään niin ei se niin haittaa, vaikka ajojahdissa välillä päästää läpi, jää sit enempi lupia kytisteltäväksi

Ehkä tuosta päälaukausasiasta on turha tapella. Jokainen tyylillään. Itse tunnen oman ampumataitoni ja tiedän et joskus radalla tueltakin 100m päästä livahtaa kuula sen 5cm ohi täplästä ja siksi olen todennut että en ammu päähän. Hämärän kanssa tulee enemmän otettua riskiä ja ammuttua välillä hiukka liian pimeässäkin. Mut kun meoptan pystypalkin katsoo etujalan taa ja laukaisee niin tietää et ei se peura yli 100m päähän jaksa. Tosin joskus joutuu pitkäänkin etsimään mut ei oo kiire kun saalis on kuollu!

Meidän seurassa ei oo muistaakseni kytisjahdissa haavakkoa tullu viimeiseen 5 vuoteen. Sitä ennen niitä oli useampi vuodessa mut se johtu enemmän henkilöistä. Samat tyypit niitä aina tuppas tekemään. Olikohan syynä sit horkka, huono näkö, huonot varusteet vai mikä, sitä en tiedä. Ja nämä olivat kaikki niitä "lapa-ampujia". Tietysti vahinko voi sattua kenelle vaan mut jos haavakkoa järjestelmällisesti tulee niin pitäis miettiä et missä se vika on. Koska jossain silloin on vika...

[BlueMarlin]

Kävin eilen auttelemassa kaveria, jonka ampuma peura oli häipynyt näköpiiristä laukauksen jälkeen. Ampumapaikalla asian selvittely oli seuraava: peuraa oli ammuttu 30-06:lla kylkeen, ampujan kertoman mukaan lavan taakse. Matka oli 30 metriä. Laukauksen jälkeen peura oli lähtenyt juoksuun ja kadonnut metsään. Osumapaikalla ei ollut verta pisaraakaan, ainakaan ihmissilmällä näkyvässä muodossa. Karvoja oli isohko tuppo. Pakojälki näkyi selvästi ja ensimmäiseen 40 metriin ei ollut verta. Peura oli loikannut valtaojan yli ja viisi metriä ojan toiselta puolelta löytyi ensimmäiset nuppineulanpään kokoiset veripisarat. Seurasin jäljen sivusta vielä muutaman metrin ja näitä todella pieniä pisaroita löytyi vielä muutamia. Peura oli vielä pöllyyttänyt lunta niiden päälle ja ne näkyivät erittäin heikosta. Väittäisin, että hieman huononäköisempi ei olisi nähnyt niitä ollenkaan.

Autossa odotti molemmat koirani mutta verta oli niin vähän, että tehtävä lankesi tietenkin kokeneelle ja pentu sai jäädä autoon. Tai sitten ei. Jostain päähäni tuli ajatus, että voisihan pennulla koettaa ainakin vähän matkaa ja jos ei löydy niin vaihdetaan koiraa. Verijälkeä on vedetty ja pari kaatoa on käyty pennun kanssa katsomassa. Eli valjaat sittenkin pennulle, haulikko kouraan ja koiran kanssa karvakasalle. Pentu lähti välittömästi vetämään oikeaan suuntaan ja ojan ylikin mentiin oikeasta kohdasta. Pellon reunapusikkoa lähestyessämme näin peuran makaavan etuvasemmalla ojassa mutta koira meni siitä ohi noin kolmen metrin päästä, teki u-lenkin ja tuli kaadolle. Tämä oli pennun ensimmäinen todellinen jäljestystilanne ja se sai aika rivakat kehumiset. Olen sitä mieltä, että nämä ns. oikeat tilanteet eivät ole harjoittelupaikkoja mutta maastotuntemuksen perusteella uskalsin tässä kuvatulla tavalla toimia.
Jos pentu ei olisi jäljellä pysynyt niin lopettamispaikka oli kirkkaana mielessä.


Ihmettelin kaverille sitä, että koira teki tuon u-lenkin, eikä vetänyt kaadolle ilmavainulla? Kaverini totesi koiran seuranneen jälkeä, sillä peura oli kulkenut kuvassa oikealla näkyvien haaparankojen välistä(toisen kyljessä verta)ja kaartanut sitten takaisin vasemmalle ja kuollut ojanpohjalle. Eli jälkitarkkaa työskentelyä koiralta.

Luoti oli osunut lavan reunaan n. 5cm keskilinjan alapuolelle ja ulostulo oli toisella puolella keskellä mahaa.

Mutta osallistutaan sitten tuohon päähän/niskaan ampumiskeskusteluun. Tällä kaudella lumen aikana olen ollut jäljittämässä kolmea peuraa ja kaikkia oli ns. ammuttu lavan taakse. Kahdella pakomatka n. 100 metriä ja yhdellä n. 200 metriä. Yhteistä näillä oli se, että veren ulostulo oli minimaallista. Olisiko näitä löytynyt tai edes haettu sulanmaan aikana, sillä heinikosta löydösten tekeminen olisi ollut kohtalaisen haasteellista(lumellakin oli)? Ilman koiraa olisi ainakin aikaa kulunut, kun neliö neliöltä maastoa haravoitaisiin lampun valossa. Yhtään niskaan/päähän yritettyä ei ole tänä syksynä tullut jäljetettäväksi mutta se voi johtua siitä ettei niihin paikkoihin kehdata pyytää jälkikoiraa.

Tunnustan ampuvani joskus niskaan/pään tyveen. Matkan täytyy olla tuolloin alle neljäkymmentä metriä ja kourassa pitää olla kivääri joka käy sataseen 20mm kasaa. Yhtään niskaan ampumaani en ole muistaakseni joutunut koskaan kauempaa haeskelemaan, lavan taakse ammuttuja kylläkin. Halusin tuoda tämän näkökannan esiin, että ei ne lavantaakse ammututkaan aina ihan ongelmattomia ole. Haavakko on haavakko oli sitä ammuttu mihin tahansa ja se pitää yrittää saada talteen hikeä säästämättä. Itse olen kuullut seuraavanlaisia kommentteja: "ei se ollut kuin tappisarvi", "kyllä noita peuroja riittää" ja "pitäähän korpeillekin jotain jäädä". Nykyään kehoitan ystävällisesti näin lausujaa työntämään kiväärinsä sinne"varjopuolelle"ja painumaan v...uun.

Onnistuneita riistalaukauksia ja Hyvät Joulut!

[NEFRE]

Mitenkäs sitten näissä heti lamauttavissa laukauksissa käy tuossa veri asiassa. Pistäminen on tietenkin tehtävä heti mut auttaako sekään täysin veren pois saamiseksi lihaksistosta.
Pakkohan se nyt on myöntää, että olen kerran itsekkin ampunut peuranvasaa rankaan siihenhän se putosi ruokakasaan evääkään väräyttämättä, pistämäänkin menin heti mut yllätys oli ikävä kun aloin leikkaamaan, pieniä veri pilkkujä oli ympäri ruhoa ja pannulla oli paistaessa mielestäni ylimääräistä punaista.

[marvin the martian]

Kylkeen ampumisessa on se ongelma, että osuman ollessa liian takana veren tulo on pientä tai liki olematonta. Itsekkin eilen illalla taas nappasin reilu 5 senttiä liian taakse. Tuli sentään sen verran merkkiä, että löytyi helposti.

Hyvässä keuhko-osumassa(olen sellaisenkin joskus saanut aikaan) verta taas on pitkin matkaa, kuin olisi ämpärillä viskottu. Helppo seurata sulallakin kelillä. Kaikkein tärkein on rauhassa odottaa ampumisen jälkeen, siis jos elikko häipyy näkyvistä, se reilu vartti ennenkun lähtee perään. Jos osuma on kuitenkin huono, niin peura vetää kiukulla useamman sata metriä, jos sitä lähtee kaahimaan. Mutta kun se saa mennä rauhassa makuulle, ei se enää siitä hetken päästä nouse.
_________________
Kaukana jossain on Kapakanmäki, siellä rähjää keletappiväki.

[JokuUkko]

Jos ei oo kopissa sisällä, voi helposti kuulla peuran kaatumis/kuolemisäänet tyynessä illassa yli 200m päästä! Helpottaa huomattavasti löytämistä...

[petri.kotilainen]

en suosittele päähän ampumista jos hyvin osuu tippuu heti .mutta hipasusta vauhtia riittää ja todetaan että ohi meni.
keuhkolaukauksella menee yleensä 100 metriä +-50m ei pitäisi olla mahdoton löytää ,osuma alue on iso toisin kun pää(oma vaikeutensa on tietenkin kun on paljon elukoita ja tallattu maasto minnepäin elukka lähtee)
kyttääjän täytyy seurata elukkaa minnepäin lähtee ja ammutaan aukealle lähtösuunta selvillä helpottaa löytymistä ja löytyy varmasti.viimeistään koiralla.

[kalmo]

Aika vaikea on nettifoorumilla tehdä mitään johtopäätöksiä ja sääntöjä kuinka peuroja kuuluu ampua. Tilanteet kuitenkin vaihtelee etäisyyden, valoisuuden, maaston yms suhteen paljon, puhumattakaan ampujasta, kalustosta ja harjoittelusta. Kytispaikka vaikuttaa todella paljon, lemppari passipaikassani on sähköpylväiden päällä oleva korkea torni joka on kalliolla, ruokinta noin 60m päässä notkossa aukealla paikalla. Kunnolla yläviistosta aukeaa koko joukko uusia mahdollisia oman tulkinnan mukaan järkeviä laukauksia eri asennossa olevaan elukkaan ja laukauksen jälkeen näkee mitä tapahtuu. Kovasti eri peli kuin 30m etäisyys maan tasalta ampuessa tiheikössä.

Itse pyrin yleensä ampumaan keuhkolaukaukauksia, mutta tarpeen mukaan tulee sovellettua. Päähän en ole koskaan ampunut, ’niskaan’ kylläkin. Lainausmerkeissä siksi että luulen monen tarkoittavan niskalla laajasti ottaen koko pään ja hartioiden välistä aluetta. Riittävän ylhäältä kun pääsee ampumaan niin osuma-alue on iso. Esim viime vuonna oli pukki pitkittäin perse päin eikä huvittanut odotella, joten kun käänsi päänsä sivulle, ammuin kaularankaan. Takaa yläviistosta ampuessa tuossa tilanteessa on osumatarkkuuteni verran pelivaraa joka suuntaan.

Noissa päälaukauksissa arveluttaa eniten yksi pikku juttu. Lumikeleillä sillä paikalleen jäämisellä ei juuri ole väliä ja harvoin on koirallekkaan tarvetta. Jos ei pidä lihahävikille väliä eikä hillon siivoamiselle, miksi urheilla hienon saaliseläimen kustannuksella? Ja taas sitten sulan maan aikaan kun yleensä on etua jos elukka jää paikoilleen, operoidaan aika usein huonommassa valaistuksessa, jolloin olosuhteet haastavalle laukauksella on lähtöjään huonot.

Mutta kukin tyylillään, loppupeleissä meitä metsästäjiä on kuitenkin kahdenlaisia, niitä jotka on ampuneet huonon laukauksen, ja niitä jotka ei ole vielä sitä ampuneet. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään.

Kalmo

[BlueMarlin]

[quote="Apple"]

Viimeinen vasa.

Vaikka sitten palaisin helvetin tulessa niin jatkan tuota vasakeskustelua. Tuossa ylempänä on peura jota on pidetty vasana. Ja tässä alempana on peura joka on varmuudella vasa. Mielestäni noissa on jonkinlainen ero, vaikka kuvakulma hieman vääristäisikin. Jos tuollaisia ylemmän kuvan "vasoja" ammutaan paljonkin niin se ehkä selittää tälläkin foorumilla kerrottuja vasojen ruhopainoja. Tai sitten minulle osuu aina ne kitukasvuiset vasat.

[Kilppari]

Juuri tulin kopista. saalistakin tuli vasa tuli vvidenpintaan pellolle.
Matkaa ei ollu ku n 50 m .
Ristikko lavantaakse yläkulmaan ja pam.
Meni kuula senverran ylös,et rankaan osui.
Eka laaki joka on rankaan osunut,pakomatka 1m.
Nyljettyäni totesin ,että lihaa max 10 kg aikas rääpäleitä noi vasikat on.

[kalmo]

[TKH]

Juu kun vissiin minun viestistäni tuo ampumiskeskustelu lähti niin kommentoidaan nyt vielä..

Ymmärrän kyllä että jossain päin ammutaan päähän/rankaan ja mikäs siinä jos luottaa itseensä ja aseeseensa.

Itse ammun suosiolla keuhkoille vaikka matkaa ei olisi kuin 20m. Tämä siksi että tiedän radallakin hyvissä olosuhteissa kesällä osuman välillä lipsahtavan jopa 10cm "väärään" kohtaan. Puhumattakaan sitten pimeässä,kylmässä,väsyneenä ja jännittyneenä ja linssit huurussa suoritetusta laukauksesta. Haluan siihen sen tietyn varmuusvaran koska en tiedä mitään niin hirveää kuin haavoitetun eläimen jäljestäminen. Kaiken lisäksi ainakin itselläni osuma pakkaa olemaan luvattoman alhaalla korkealta ammuttuna.

Niin ja en muista ikinä nähneeni/kuulleeni että täälläpäin joku olisi ampunut peuraa päähän kytiksellä. Armoja ja haavakon leispaamisia kyllä tiedän. Saisi siitä ikuisen paheksunnan eikä viitsi ehdoin tahdoin ärsyttää vanhoja konkareita kun se eläin tosiaankin kuolee varmasti ja varmemmin kunnon keuhkolaakista.

[timppat]

Olen nähnyt melko paljon ammuttuja peuroja,niskaan,päähän, tai lavoille aivan sama,haavakoita tulee joskus.Tuskin löytyy ihmistä,joka onnistuu aina. Jos ei mitään tee,ei mitään satu! Turhaa kinaamista,kukin kykyjensä mukaan. Täytyy vain jokaisesta löytyä miestä tunnustamaan virhe,jos tapahtuu sellainen. Yleensä niska/pää haavakon tekijä on seppä,joka ampuu talvella peuraa ja ihmettelee,että miksi ei ase käy,kun juuri kesällä terävillä yhden kuulan kokeilin ja meni paikkaansa.

[sakter]

ihan niinku pikkukakaroiden kinastelu kunpi tikkari on parempi, vihree vai punainen kaikissa tilanteissa ei voi ampua päähän/niskaan ja taas joissain ei oo muuta vaihtoehtoo kun ampua päähän/niskaan!!! jokainen tekee päätöksensä ITSE miten ja mihin ampuu!!! vai ampuuko ollenkaan mitä siitä kinasteleen kun kumpikin vaihtoehto on ihan jees