Seropista ehkä uusi metsästysrotu??

tuhola · Lähetetty: 26.02.2007 00:43 Viestin aihe:

Mun koiralle tahdotaan nauraa vieläkin vaikka näyttöä olisi jo sadoista riistaelukoista. Ei se mua sinänsä haittaa. Mutta tulee niitä kehujakin, joskus, onnellinen hirvenkaataja joka harvemmin pääsee ampumaan kaikessa tohinassaan kehuu koiraani huomaamatta että sehän onkin "vain" seropi.

Mutta tuo kiittämätön seropi onkin vain minun kaveri, hyvä ystävä metsällä joka tuntuu jo joskus jopa lukevan minun ajatuksiani. Ja minä sen. Velmuileehan tuo joskus ja lähtee pillun perään tai tappaa pari kanaa läheisestä talosta.. Ei se muiden kehumisesta välitä. Nostaa huulta ja murahtaa. Purrut ei silti koskaan ole ketään. Ei se ole täydellinen koira minkään elukan perään, mutta kymmenet hirvikaadot, kymmenet linnun pudotukset, kymmenet pienpedot ja kaikki mahdolliset (kymmenet) haavakot on silti mielestäni hyvin 80e seropilta. Yksikään puhdas koira ei meidän talossa ole moiseen pystynyt. Ja se toimintavarmuus ja suunnaton into ovat perusedellytykset "toverisuhteen" rinnalla nautittaviin eräelämyksiin.

Hienointa tuossa koirassa on se että se ei välitä muista ihmisistä tai koirista (lukuun ottamatta varteenotettavia suvunjatkoehdokkaita) vaan on yksin minun kaveri. Niin se vain menee että kun yksin isäntä on koiralle kaikki kaikessa tulee koirasta myös isännälle erityisen tärkeä. En tiedä onko tuo ominaisuus pystykorvalta perittyä mutta Vilperin puheista voisin ymmärtää että hänen ja koiransa välillä on jotain samaa "toverillisuutta" kuin minulla ja koirallani.

Mutta toki silti on pidettävä mielessä että se on "vain" koira.

kytösavu · Lähetetty: 27.02.2007 18:07 Viestin aihe:

Tätähän voisi jopa tulkita mainitsemiesi tummennettujen adjektiivien mukaan täydelliseksi suomenpystykorvan ja norjan harmaan jalostustyön onnistumisen balladiksi. Hyviä käyttökoiriahan ne on.
Edelliselle sivulle takertuakseni, mielestäni 3,5 vuotta on aika pitkä aika odotella toimimaan syttymistä.
_________________

Tärppi · Lähetetty: 27.02.2007 23:52 Viestin aihe:

Joo, 3,5 vuotta on pitkä aika.
Kun nämä punaiset pelaavat (tuurilla ja oikealla kasvatuksella) jo reilun vuoden ikäisenäkin Wink

Jopa alle.
_________________
Tärpin ja Roopen sympioosi

Vilperi · Lähetetty: 28.02.2007 17:40 Viestin aihe:

En tiedä, mutta mulla on kummatkin kaverit olleet vähän hitaansorttisia, vai onko ollu kyseessä tämä maattoman metsästäjän ongelma? Pentuaikoina ei päässy ja sitten kun pääsi, niin tulee kukkaro vastaan. Toinen syy on varmasti tuosta monipuolisuuden kouluttamisesta. (se on kaveri koko vuoden, eikä vain metsästyskauden ajan)
_________________

JuhoSavola · Lähetetty: 02.03.2007 20:57 Viestin aihe:

Vilperi · Lähetetty: 02.03.2007 21:16 Viestin aihe:

Toivotamme mitä parhaimpia yhteiselon hetkiä!! Kaltoin kohdeltu koira osaa varmasti arvostaa hellyyttä ja huolenpitoa!

_________________

Kettu · Lähetetty: 05.03.2007 10:13 Viestin aihe:

Vilperi · Lähetetty: 05.03.2007 11:56 Viestin aihe:

Uskoisin kaverin lukeneen näitä palstoja ja hoitavan homman ilman suurempia neuvoja. Tässä vaiheessa tärkeintä on muodostaa keskinäinen luottamus ja sen jälkeen aloittaa koulutus samalla tavalla, kuin 10vko:en pennun kanssa.
_________________

JuhoSavola · Lähetetty: 11.03.2007 17:35 Viestin aihe:

Tarkoitus olis edetä hitaasti. Koiran mukaan mennään. Oon jo saanu tottumaan "tyhjällä" aseella ampumiseen. Aluks pelkäsi kun näki aseen ja nyt voi tosiaan ampua ja ladata tyhjää asetta. Sitten ajattelin siirtyä ilmakivääriin ja siitä pikkuhiljaa kohti haulikkoa. Hiljaa hyvää tulee on tässäkin asiassa hyvä ohje. Ja kokoajan mennään koiran mukaan. Onnistumisista kehutaan kovasti. Eikä kerralla liikaa. Katotaan mitä tuleman pitää.

Vilperi · Lähetetty: 11.03.2007 17:46 Viestin aihe:

Hyvin näyttää suhde alkaneen!! Annahan tietoa jatkossakin! Asiallista tietoa ei ole koskaan liikaa ja jollekin ensimmäistä koiraa kouluttavalle kokemuksesi ovat varmaan tervetulleita.( Ja myös meille "vanhoille" uteliaille! Laughing

)
_________________

tetri · Kanta-asiakas Liittynyt: 16 Huh 2005 Viestejä: 7344

Tärkeätä olisi tietää syy paukkuarkuuteen ja edetä asiassa sitä silmällä pitäen - muutoin ennuste on huono ja esim. hermostollisissa ongelmissa terapiakeinot vähissä (epileptisissä tapauksissa voi unohtaa koko jutun Sad

).
Lähtökohtaisesti voi sanoa, että paukkuarasta aikuisesta koirasta on erittäin työlästä, jollei peräti mahdotonta, tehdä hyvää ja luotettavaa metsästyskoiraa, vaikka otus näennäisesti saataisiinkin sietämään (valvotuissa olosuhteissa) paukkuja.

Kettu · Lähetetty: 12.03.2007 14:24 Viestin aihe:

JuhoSavola · Lähetetty: 10.04.2007 21:42 Viestin aihe:

tetri · Kanta-asiakas Liittynyt: 16 Huh 2005 Viestejä: 7344

Vilperi · Lähetetty: 10.04.2007 22:24 Viestin aihe:

Tulee äkkiseltään mieleen pari vaihtoehtoa tuossa tapauksessa:
Joku ampunut tahallaan koiraa kohti, eikä osunu?
Koira ollut piipun edessä liian lähellä kun joku ampunut?
Silloin voi olla suuria vaikeuksia saada koira uudestaan kestämään asetta. Mielestäni tärkeintä on saada uuteen perheeseen ja isäntään täysi luottamus ja kokeilla vaikka ilman asetta, että onko riistaviettiä vielä jäljellä. Jos ne on tallella, niin yleensä pystärinsukuiset oikein riemastuvat, kun isäntä pukee mettävaatteet ylle ja ottaa aseen esiin. Mutta kun koiran taustoista ei ole kovin paljon tietoa, niin on vaikea antaa ohjeita. Tarkkaile kaveria ja jos se vähänkään epäröi jossain koulutusvaiheessa, niin pikkasen takapakkia ja kokeile saada jonkun leikivarjolla tuoda asia esille uudestaan. Rauhallisuutta!!
_________________