Oma tukki-projekti

[Gerberos]

Lähetäänkö kimppakyydillä jenkkeihin? Voisin sponssata tuussport 420:n ja vm79 15hv jammun! Vähän purkkilihaa, kompassi, 2t-penssiiniä ja riskijä soutaija tarviis mukaan. Ei se nyt nokkaa päälle paha ole jos neljäkin lähtee.

[astalo]

Multa kanssa purkkilihhoo,airot,kylmäsavulohta ,kuivattua poroa,laatikko glennfidish wiskiä jonka käytän itse

[ioni]

Laitetaanpas foorumin parhaaseen aiheeseen vähän tuoretta tavaraa. Kuvissa vuoden 2011 saldoa tähän saakka. Kuvat on otettu puhelimen kameralla, joten mistään studiolaadusta ei valitettavasti ole kyse.

Appiukon jyrsin tykkää tukkihommista.


Vähän vauhtia siihen piippukourun syntymiseen.


Dremelin Kaiverrusterä 7,8 mm on sopivan hellä vapaaseen työskentelyyn ja mahtuu vaikka minne.


Ja niin pariskunta kohtaa toisensa ensimmäistä kertaa.


Alaraudankin sain survottua koloonsa.


Varovasti sen viilan kanssa ettei tule koloa vastapuolelle!


Raudat ovat Howa M1500 .375 Ruger 24" piipulla. Ihan viimeistä valmiusastetta en ehtinyt kuvata kun tuli kiire pois pajalta. Raudat istuvat paikallaan. Ainoastaan varmistimen nuppi ja pultinvapauttimen vaakasuora painike kantavat tukin yläpintaan. Sen kohdan korko tehdään vasta ulkopuolen yhteydessä.

Hommaan alkaa tämän kolmannen kohdalla muodostua oma järjestyksensä. Rutiinista on ehkä liian aikaista puhua. Petiruuvinreiät, sovitusten alku pylväsporalla, aihio irti lankusta, sovitukset puolen millin päähän mitastaan jyrsimellä ja Dremelillä loput. Piipun alle menee 80 g Xerox-paperi. Kouru avartuu vielä kunhan saan aseen pedattua ja tukin jäykkyys selviää.

Aika konstikasta materiaalia on tuo CWP-laminaatti. Tikkuaa pirusti eikä jyrsimellä voi mennä loppuun asti joka paikassa kun heti lohkeaa. Väittäisin ensikertalaiselle aika haastavaksi. Aseen kohtalaisen rekyylin vuoksi joudun varmaan laittamaan rautaa petaukseen pariinkin kohtaan. Sen verran heikolta tuntuu tuo materiaali. Saapa nähdä kestääkö tämä tekele 375 Rugerin hipaisun...

[huti-kuti]

^hyvinhän se vuosi on lähtenyt käyntiin, kun noinkin pitkällä homma on. kerkeää varmaankin syksyn karkeloihin mukaan?
nättihän siitä tulee.
_________________

[Gerberos]

Itellä käytössä presis samanlainen jyrsin. Minusta erittäin hyvä. Varovainen aina joutuu olemaan kun joutuu terän karaa jättämään aika pitkälle että pääsee riittävän syvälle. Antaa silloin aika rajusti rakenne jälkeen kun on terä pitkän varren päässä ja saattaa haukkailla. Mutta tämä on sama ongelma kaikilla tuon kokoluokan jyrsimillä. Tuota jyrsintä on miellyttävä käyttää dremelin tavoin kaikkeen työstämiseen niin sisä- kuin ulkopuolisissa muodoissa kun ottaa pöydän irti. Nyt viimeistään ionikin voit vähän ihmetellä miksi sitä laminaattia aina kehutaan niin ihmeellisen lujaksi tukki puuksi. Hötöstähän se todellisuudessa on. Tiukka syinen euroopan pähkinä on varmasti lujempaa. Hyöty on vain elämis herkkyydessä, ja joissain tapauksissa ulkonäössä. CWP:ssä jyrsittäessä lohkeaa aina perästä katsoen oikealta lidalta takaa ja vasemmalta laidalta edestä, koska terä pyörii muötäpäivään. Suomeksi lipasaukkoa jyrsittäessä lohkeaa helpoiten liipasin koneiston tienoilta oikeasta laidasta pala. Tältä voi välttyä kun jyrsii kuilun eka ja sitten vasta liipasin koneistolle tilan, tai jättää siihen ainakin varoja lohkeamiselle.

Kerroit tekeväsi jyrsimellä puolen millin päähän. Se on erittäin suositeltava tapa ja niin tulee ykköstä. Itse olen jo sen verran laiskistunut että ajan jyrsimellä sovitteet loppuun asti. Ja kun en enää jaksa hifistellä niitä niinkuin ennen niin vastimen seudunkin jätän suosiolla ihan väljäksi ja petaan massalla sen. Ennen tuli ne tehtyä pilkuleen enkä käyttänyt massoja, mut sitä laiskistuu. Joku tovi taaksepäin oli jyrsimen vaste kateissa niin jouduin vapaalta kädeltä tekee ja siitä lähin en oo kehannu sitä siihen kiinni ruuvatakkaan. Syvyys rajottimeen säädetään maksimit siihen "revolveriin" ja näppi tuntumalla (peukalot niiden kahvojen päällä ja pydästä kiinni puristaen) syvennetään pikkuhiljaa rajottimeen asti. Kaksin käsin pöydästä kiinni ja rystyset lankun kahtapuolen toimii sivuvastimena. Kokoajan on vaan keskityttävä siihen miten terän pyöriminen "imee" ja miten se saattaa irrottaa sälöjä, etenkin laminaatin kyseessä ollessa. Sitä voi kokeilla johonkin lankkuun, ei se niin tavattoman vaikeeta ole. Mutta ei välttämättä ykkös tukkia kannata pilalle pistää sillä onhan tavassa "pieniä epävarmuus tekijöitä" enemmän .

[ioni]

Joo, olen minäkin hiomaholkin kanssa tuota AEG:tä dremelinä käyttänyt. Tähän tukkiin ajattelin hommata virsikirjalaikan. Käy treenistä kun yhden käden otteella vetelee pari tuntia tukkia muotoon... Taas sain tänään muutaman tunnin verstaalla viettää. Vaimokaan ei vielä kovin pahasti hammasta kirskuttele... Oli vieläpä siivonnut koko huushollin kun oli lapset ja ukko poissa jaloista. No, nyt tulee viikko kotisepintää. Lauantaina sitten ehkä taas verstaalle.

En saattanut malttaa, vaan mallasin vähän tämänhetkistä tilannetta. Kuvan paketti painaa noin 5,2 kg, josta tukin osuus 2,5 kg. Satoja grammojahan siitä vielä lähtee pois. Limbsaverin 1" rekyyliperälevy tietysti tulee vielä lisäksi.


Mitenkähän kestänee tuo laminaatti jos 6 mm pidätinruuvin laittaa vaan suoraan 5 mm reikään tuohon laminaatin kylkeen peräharjan säätöön? Koepala ainakin aukesi melko pienellä voimalla. Testi tapahtui tosin ihan pinnassa kun ruuvasin ensin yhden ruuvin syvemmälle reikään ja siihen perään toisen.

[igorrock]

Customoi holkit M6 lyöntimuttereista, ei tule jatkossa ongelmia.

[ioni]

Edellisessä tukissa käytin rampamuhveja. Ovat vaan niin irvokkaat silmälle. Tuosta lyöntimutteristahan voisi tietysti leikata tuon lieren hampaineen irti ja istuttaa epoksilla loppuosan tukkiin. Kiitos neuvosta. Tutkin asiaa.

[igorrock]

Rampamuhvistakin saa järjellisen kun ajaa ulkokierteen pois joko hiomalla tai metallisorvissa, karhentaa ja istuttaa paikalleen epoksilla tai kemiallisella metallilla, on valmiiksi väriltään harmaa.

[ioni]

Ruskistin ne rampamuhvit Kleverin pikaruskisteella. Käsittely toimi ihan ok.

[heikka]

Omassa cwp tukissa on 10mm pidätinruuvit poskipakansäädössä. 9mm reijän porasin, hyvin on toiminut ja pitää. Joskus kokeilin rampamuhveja, mutta helpommalla pääsee kun laittaa vaan pidätinruuvit. Laurosen tekemässä perässäni on myös 10mm pidätinruuvit. Eikä niiden toiminnassa ole ollut mitään ongelmia. Siksipä tein omaan perään myös samalla systeemillä.

Ajattelin lisätä poskipakkaani vielä kieretangon/pultin akseleiden väliin siten että poskipakan korkeus säilyy aina vakiona vaikka sen irroitaakin välillä. Itse joudun kajoamaan säätöön aina kun puhdistan asetta. Poskipakka on sen verran korkealla ettei puhdistus suju muuten oikein kunnolla.

[ioni]

Sama juttu minulla. 35-37 mm on minulle ihanteellinen tähtäysakselin ja peränharjan väli. Pitkä aktio ei salli moista niin että pultin saa pois. Mistä saa noita 10 mm pidätinruuveja? Etralla oli 6 mm suurin. Tai oli ainakin pari vuotta sitten.

[heikka]

Kai niitä saa pultteihin erikoistuneista kaupoista, mutta en jaksanut haeskella vaan googlella löysin.

http://www.ruuvilinja.fi/ruuvinet/index.php?do=tuotelistaus&tuoteryhma=Kuusiokoloruuvit+ja+pid%E4tinruuvit&alaryhma=913&tyyppi=MU

Valikoimaa ainakin löytyy. Sivustoa kun selailee löytyy myös teräväkärkisenä. Mulla on käytännössä toiminut hyvin tuo tasapäinen, akselit on alumiinia. En sitten tiedä jos akselit on jotain kovempaa tavaraa olisiko syytä ottaa teräväkärkinen? Tuli vaan otettua hieman liian lyhyet. Parasta kaiketi olisi että ruuvi jää kiristettäessä aika lähelle tukin pintaa. Tällöin se suojaa reijän reunuksia ja on siistin näköinen. Jos ottaa aluksi muutamaa eri pituutta ja lyhentää tarvittaessa.

[Kipinä]

Tilasin tuolta ruuvi.netistä viime vuonna rosteri pidätin ruuveja ja muutakin härpäkettä. Kannattaa kyllä kysästä varasto tilanne s-postilla ennen kun tekee tilauksen ja tilauksen saapuminen kyllä kesti kohtuullisen pitkään, muistaakseni useita viikkoja. S-postiin vastasivat nopeasti.

[ioni]

IKH:sta löytyi noita suurempiakin pidätinruuveja. Tosin vain kirkkaana. Kasimillisiä olisi ollut mustanakin. Sinkittyjä lienevät nämä. No, ei muuta kuin Kleverin pikaruskistetta kehiin.