Vinkkejä & neuvoja aloittelevalle hirvenmetsästäjälle

[latvalaturi]

Hommaa kunnon kartta metsästysalueesta ja opettele tuntemaan alue ja passit kunnolla muutaman ensimmäisen jahtikauden aikana.
Ilman kunnon karttaa on aivan pallo hukassa monta vuotta.

Vaikka kuinka on sitä aikaisempaa metsästyskokemusta, pitää kiinittää huomiota äänettömänä olemiseen. Passiin meno hiljaa, aseen lataus äänettömästi, radiopuhelimeen korvakuuloke, ei reppujakkaraa passiin.
Pelkkä reppujakkarasta irroitettu istuin riittää, se ei saa natista!
Istuin tarvitaan, kukaan ei jaksa seistä tuntikausia täysin paikallaan.

Aloittelijana joudut kuitenkin taka- ja sivupasseihin. Ainoa mahdollisuus saada sinne hirviä on olla hiljaa.
Totuttele kuitenkin siihen ajatukseen että ensimmäinen kaato tulee mahdollisesti vasta vuosien päästä.

[rassi]

Kun oot passissa niin kannattaa katella sinne seläkin taakse. Ei oo nimittäin ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun hirvet tulee omia aikojaan passiin selän takaa kun hiljaa istuskelee.

[ELLU69]

[Vortex]

[Satunnainen matkailija]

Ei kannata unohtaa hyviä suhteita myös seurueen koiriin jos teillä on koirapyynti. Käy puhuttelemassa joka jahtipäivän alussa seurueen koirat niin että ne oppivat tunnistamaan sinut omaan porukkaansa ja yhteistyö helpottuu kaadolla ym. Jotkut nuoret koirat kylläkin saattavat käyttäytyä hieman liian omistavasti kaadolla jos ohjaaja ei ole ehtinyt paikalle, silloin ei auta muuta kuin odottaa, kokemusta siitäkin on.

[kuhna]

Puhuttele koirat ja hauku voudit. Paikkasi on siinä miehistön ja koirien välillä

[MikaS]

Koirien kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, ja jahtipäälliköitä ei sitten haukuta.

Lyötiin kättä/tassua yksi kesä kun sovittiin koiran kanssa että hirvi eteeni, niin koiranruoka kassi on varma. Ko. koiran sen syksyn ensimmäisestä ajosta emä ja vasa eteeni, ja meikäläisellä tuli asiaa koiranruokakauppaan. Sovitut asiat on aina pidettävä

[Lahtinen]

Mielenkiintoinen aihe ja edellä on hyviä neuvoja. Omat omat edellisten hienoista peesaamista, mutta jotain mietittävääkin voi tulla.

Itselleni tulee mieleen noin viitisentoista osa-aluetta, mitä aloittelijan kannattaa muidenkin asioiden ohella pohtia.

Kaikki neuvothan eivät ole yleispäteviä joka paikassa ja hirvijahdissa seuruemetsästys korostuu ehkä voimakkaimmin suomalaisista jahtimuodoista.Tuolloin seurue antaa reunaviivat toiminnoille ja niissä kannattaa pysytellä, eikä alkaa sooloilemaan.

1. Kirjallisuus

Kuten jo aikaisemmin mainittiin, tutustu johonkin hirvijahdin opukseen tai pariin. Jahtia ei kirjoista lukemalla opi, mutta saat jonkinlaisen perustan, johon lähtee rakentamaan hirvimiesuraa.

Noista opuksista hahmottuu jonkinlainen kokonaisuus jahdin kirjosta ja tuohon omia kokemuksia on helpompi kytkeä ja rakentaa sitä oikeaa kokemusta. Jos jahtiin lähtee "aivan pystymetsästä" saattaa sen kokonaiskuvan hahmottamiseen mennä pidempi aika.

[Lahtinen]

2 Omaan seurueeseen tutustuminen

Kannattaa pitää mielessä, että hirviporukat ovat perinteisesti miesvaltaisia ”äijäporukoita”. Ja lähes poikkeuksetta tämäntyyppisissä porukoissa herja lentää ja aloittelijalle leikkimielisesti kuittaillaan. Tyypillisesti nuo ovat normaalia suomalaista huumoria, joilla mittaillaan uuden kaverin ekoloogista lokeroa . Noista jos vetää herneet nenään, niin homma yleensä vain yltyy ja valittamalla tuskin oman hirvimiesuran laatu paranee. Terapeuttisena kokemuksena voi tosin yrittää rutinaa täällä ja myötätuntopisteiden kalastelua…

Jos teillä on ennen kauden alkua ”hirvikokous”, siihen kannattaa ehdottomasti osallistua. Samoin mahdollisiin seurueen a-ratakäyntiin tms.

Jos porukassa on tuttuja entuudestaan, kysele etukäteen vähän lupamääriä, kuinka iso seurue on, mihin asti jahti on yleensä kestänyt, mitä jahtimuotoja käytetään, pääseekö aloittelija suoraan pyssymieheksi, onko hirviporukalla sääntöjä/ohjeita paperiformaatissa, liittyykö aloittavaan kaveriin jotain erikoiszydeemoita, kuten ”aseetonta palvelusta”, kynnysrahaa tms. Noihin kun on mukavampi tutustua jo ennen jahtia, eikä vasta saada proopuskoita ensimmäisenä jahtiaamuna kouraan.

Monet seurueet edellyttävät viimeistään kokouksessa tehtyä ilmoittautumista porukkaan, muista selvittää tämä ja ilmoittautua ajoissa. Esimerkiksi saman seuran sisällä voi olla useita seurueita, joihin luvat jaetaan jo kokouksessa seurueen nuppiluvun mukaan. Jos marssit kivääri selässä syyskuun viimeisenä lauantaina porukan kokoontumispaikalle ja ilmoittaudut tuolla jahtiin, kaikki eivät välttämättä kilju riemusta

[Lahtinen]

3. Paperit kuntoon

pistä paperit hyvissä ajoin kuntoon. Vaikka laki hieman muuttui lähiaikoina, kannattaa silti jahdissa pitää mukana:

- Kuitti maksetusta riistanhoitomaksusta
- Voimassa oleva hirvikoekortti
- Aseenkantolupa

Pahitteeksi ei ole sekään, jos VHF-puhelimen lupamaksulappu on mukana…

Tietysti voit yrittää olla homemade-lakimies ja perätä jahtipäällikön oikeutta tarkistaa vaikkapa metsästyskorttiasi ensimmäisenä aamuna. Yleensä jahdissa kuitenkin käytetään käytännön järkeä ja menetelmät ovat vuosien saatossa hioutuneet. Noita ei yleensä kannata lähteä heti takki auki kritisoimaan, vaikka tietäisikin olevansa ”oikeassa.”

[Hirvikoiramies]

[sarma]

[Visakoivu]

Tärkeimmät neuvot näyttää jo tulleen mutta tuota kartan hankkimista pidän erittäin tärkeänä juttuna. Kun sinulle määrätään passipaikka niin pyydä aina johtajaa näyttämään sinulle paikka kartalta. Samalla pyydät näyttämään että missä muut passit ovat ja mistä koiramies lähtee ja mihin hänen on tarkoitus kävellä. Passissa kuuntelet tarkasti puhelimen korvakuulokkeesta koiramiehen väliaikatietoja ja sijaintia. Tarkastat aina paikan kartastasi ja painat mieleen paikannimiä joita kuulet puhelinkeskustelun aikana. Paikannimet eivät välttämättä löydy kartasta mutta sijoittelet ne mielessäsi kartalle. Tieto siitä että missä esim. "peräaukko" sijaitsee, voi olla kullanarvoinen kun jahtipäällikkö käskee lähimmän miehen sinne ampumaan esim. haavakkohirveä. Siis kartta mukana aina!

Omassa porukassani uudet miehet ovat aina parhaissa passipaikoissa ensimmäiseen kaatoonsa asti. Sen jälkeen heitä kohdellaan tasaveroisesti passien jaossa. Ensimmäinen kaato antaa rutkasti lisää motivaatiota ja itseluottamusta uudelle jahtimiehelle. Sellaiset porukat joissa uusi mies on vain ajomies tai takapassissa saisivat hävetä ja muuttaa heti toimintamallejaan.

[Lahtinen]

4. Varusteet

Tuoreen miehen kannattaa pitää varusteet iskussa. Siihen ei tarvita mitään repullista rahaa, että saa kelvolliset varusteet. Valtaosa aikaisemman metsästysharrastuksen kilkkeistä käy.

Ase kannattaa pitää käynnissä. Sen päällä aloittelijalla tuskin on mitään 1000e putkea ja 300e jalkoja. Normaaleilla tähtäinzydeemoilla pärjää, kunhan kohdistaa sitä asetta myös syksyn mittaan ja seurailee pysyykö käynti. Jos kohdistuskerroilla on kymmenien senttien heittoja osumapisteen paikassa syksyn mittaan, on asiaa tähtäinkauppaan.

Joissain seurueissa harrastetaan ajoketjumetsästystä ja toivotaan, että ajomiehillä on torvet jne. Näihin oman porukan piirteisiin kannattaa tutustua jo hyvissä ajoin.

Seuraava seikka tuntuu monesti aloittelevilta hirvimiehiltä ja kokeneemmiltakin unohtuvan: Puukon pitää olla kunnossa joka jahtipäivä! Tylsällä vehkeellä nuhraaminen ja voiman käyttö ja veitsen lipsahtelu tästä syystä tekee vieressä jeesaavan tai nylkevän kaverin olon melkoisen tukalaksi.

VHF puhelimesta ja kännykästä on kauhian vähän hyötyä, jos akku zippaa jo ekan tunnin aikana.

Kannattaa mielessä pitää hirvijahdin luonteen poikkeaminen monessa seurassa pienriistajahdista: Reppua ei välttämättä tarvitse isommin kannella --> Sinne voi ladata myös nice to have-kilkkeitä. Esimerkiksi sadelahkeet ja ajoon heitettävä kevyt takki on mukavia olemassa. Esimerkiksi itse käytän aamun märässä metsässä sadelahkeita kalvopuvusta huolimatta --> Housut säilyy kohtuu kuivina ja seuraavassa passissa lahkeet voi riisua. Muussa tapauksessa märkä asu imee kuivuessaan lämpöä kropalta ja voi tulla holotna, vaikka ihoa vasten oleva kerros on kuiva.

Monesti hirvijahdissa mennään reippaastikin ja sitten saatetaan passittaa tuntitolkulla. Repussa on hyvä olla rensselit tuota silmälläpitäen, eväitä myöden.

Kokemus opettaa nämä seikat ja esimerkiksi ensimmäisinä jahtipäivinä voi olla yli +20C ja jos toimii ajomiehenä koko päivän, niin se puolen litran energiajuomapullo ei ihan piisaa nestehukkaa korvaamaan.

Ja joskus sadevehkeet on ihan hintansa väärtit...

Ns. urheilukerrastot on hyviä, käytti kalvopukuja tai ei. Eli itse käytän aina jahdissa urheilukerrastoja ja yläosassa saattaa vielä seuraavakin kerros olla "hikeä siirtävää".

[Lahtinen]

5. Kartat

Tuolla ylempänä on tullut mainittua kartat jo useampaankin otteeseen. Ehdottoman tärkeitä kapistuksia aloittelijalle(kin). Seuraavat asiat kannattaa tosin pitää mielessä.

Älä marssi takki auki päällikön eteen ja vaadi näyttämään vaikkapa vitospassin paikkaa kartalta. Kaikki hirviporukasta eivät välttämättä ole pelanneet karttojen kanssa lainkaan, vaan tuntevat maastot muuten kuin omat taskunsa. Sen sijaan porukassa on aina noita, jotka hallitsevat karttahommat. Kysy sen sijaan, että voisiko joku näyttää sinulle kartalta, missä passisi sijaitsee, missä muut passimiehet ovat ja mistäpäin ajo-, koiramies tms. lähtee. Karttojenkäyttökulttuuri selviää jahdissa kyllä varsin nopeasti.

Muista, etteivät kartat juurikaan hyödytä piironginlaatikossa tai repun selkämystä vasten. Ota kopioita (värikopiot ovat vielä enemmän cool) kartoistasi. A3 kokoon menee loppuviimeksi äkkiä likimain koko päivän jahtialue ja muovitettunakin tuo menee helposti hirviliivin taskuun ja kestää useita syksyjä. Aamulla tunget repusta taskuun sen A3-koon kartan, mille alueelle olette menossa. Näin sinulla on kartta aina käsillä ja esimerkiksi passissa on helppo tarkistaa maastokuvioita, mistä hirvet ehkä tulisivat, VHF:stä kuulet missä ajoketju tai koiramies menee ja pystyt paikallistamaan sen kartalla suhteessa passiisi. Samoin pystyt järkeilemään kartan perusteella helpommin, missä naapurikaverisi ovat passissa. Passituksen alussa on monesti aikaa karttaa tutkailla.

Samoin ajossa on hyvä monesti hieman suunnistaa. Ja se kompassikin kannattaa jahdissa mukana pitää. Jo senkin takia, että saat siellä passipaikassa sen kartan suunnattua luonnolliseen asentoon.

Omasta mielestäni rivijahtimiehelle karttoihin ja kompassiin sijoittaminen antaa rahalle huomattavasti paremmin vastinetta, kuin esimerkiksi GPS.