Ruokinnalta ampuminen - metsästystäkö?

[juse]

[simppeli]

Hyvähän se että aikaisin muuttavat, kannat kasvaa, ellei sitten siellä minneliemuutavat ammuta kaikkia (mitä ruokinnoilta jää jäljelle )

Kyllä varmaan ilmaston/ympärisön muutoksen, viljelyn/viljalajikkeiden (aikaistuminen) yms. muutta eläinten käyttäytymistä.

Joskus oli niin märkiä syksyjä ja myöhäisiä ohralajikkeita että lokakuussakin sai ampua lakoontuneesta ja puimattomasta ohrapellosta, -5asteen pakkasessa sorsia pois tiehensä.
Voihan olla että nykyajan puimurit ovat niin tehokkaita ettei jyviä peltoon pääse.

Pitääköhän se vanha sanonta sorsien kohdalla paikkansa että kyllä vilu ja nälkä porsaan kotiin ajaa...

[haylone]

Jep.

[Twist]

[Ippetti]

[heiluri]

[haylone]

Jep.

[NoVoeHelevetti]

Juse on kyllä asiamiex. Sen mielipiteeseen on helppo yhtyä. Kyyhky- ja ränkkäjahti on ylivoimaisesti parasta silloin kun löytyy lintujen luontaiset ruokailupaikat. Jyväkasalle lahtaus jää silloin unholaan. Tosin kyyhkyjä tulee vieläkin ruokinnalle tapettua (ei metsästettyä) ihan vaan siksi, koska olen pirun perso niiden lihalle. Ihqn sama onko niitä pakkasessa 20 vai 200, niin yhtään ei ole enää tammikuussa...

[JSP]

[heiluri]

Noinhan se näyttää menevän,ruokinnat aikaistavat parveutumista ja muuttoa.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Hitleri]

[Hitleri]

Jyvämiehettii tarvihtoo oman oodinsa...
http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=44007&start=540

_________________
Vaan varmoilta paikoilta ohi!

[Känkkäränkkä]

Osaako joku sanoa hieman historiaa tälle jyvämetsästykselle? Missä vaiheessa tästä on tullut näin yleistä puuhaa, että lähes jokainen metsästyskeskustelu (etenkin nuoremman metsästäjäpolven kanssa) risteytyy jossain vaiheessa ruokintaan.

Ja mitkä voisivat olla mahdollisia syitä tälle ruokintainnolle?

Oma sorsa-alueeni siellä rakkaissa sielunmaisemissa on miinoitettu niin täyteen mökkejä, että olisi helppo kajota omaan ruokintaan jotta saalis olisi taattu. Yhtenä vuonna sen tehneenä (en osannut hoitaa sitä loppukesästä) voin todeta, että ei ole mun juttu. Niitä varsinaisia passipaikkoja ei siis mökkien paljouden takia ole kovinkaan monta, mutta tarjoaapa se ainakin haastetta.

Kuten varmaan monella muullakin, itselleni on se isoin tyydytys kun pääsee keskusteluyhteyteen riistan kanssa. Oli se sitten vesilintu, kyyhky tai kanalintu, hirvi, mikä tahansa. Pillillä leikkiminen on yhtä mukavaa kuin itse riistaruoan teko ja syönti. Siinä oppii paljon ja saa adrenaliiniin virtaamaan suonissa ja kaikki aistit avoimiksi. Juuri ne hetket tekevät tästä harrastuksesta rakkaan.

Kun nykyisin on trendikästä että kaikki on helppoa ja nopeaa niin voisiko olla, että se on siirtynyt myös metsästykseen?

Kyyhkyjen ruokinta on varmasti perusteltua jollain osin täällä pohjois-savon korkeuksilla sillä, että puinnit menevät usein myöhäselle joten pelloilla kuvastaminen osuisi aikaan jolloin pulut ovat jo osin matkalla etelään. Ja onhan sitä nyt silloin puintiaikaan jo jänis ja kanalintukin käynnissä, vesilinnuista puhumattakaan, eli käytetään se pari viikkoa elokuusta mahdollisimman tehokkaasti. Vesilintujen ruokinnalla ollaan tehty varmasti paljon hyviä kannankasvuja alueille jossa muutoin vähän lintuja on.

Eletään varmasti aikaa jolloin jokaiselle on mahdollisuus siihen omaan metsästykseensä, mistä eniten pitää ja minkä katsoo parhaaksi. Turha alkaa siis moralisoimaan ketään.
Itseä hieman viime vuosina kaihertanut se, että niitä hyviä tarinoita ei vain tahdo enää kuulla. Niitä, kuinka pitkällä ja sinnikkäällä houkuttelulla tai etsinnällä ollaan saatu ehkä se illan ainoa paikka josta on sitten tullut se onnistumisen riemua nostattava pudotus tai harmittava pummi. Ei niissä ruokapaikka kyttäys-tarinoissa oikein tahdo olla sitä jännitystä. Ja joissakin tapauksissa olen ehkä huomannut, että kovin moni ei oikein tahdokaan kertoa tekemisistään ruokintojen äärellä. Ovatko he ehkä jollain tapaa epävarmoja toimintansa eettisyyden suhteen? On myös niitä tapauksia jotka muistavat mainita, että aloituksessa ammuttiin sata lintua.

Näkisin, että suuri osa omaa metsästystä on jännityksen hakemista ja sitä jännitystä pystyy myös saamaan muiden kertomilla jutuilla. Se on mielestäni iso osa eräelämää.

Jusella erittäin hyviä pointteja aiemmissa kirjoituksissa joihin on helppo yhtyä.
_________________
Elä ammu, se on kaakana!

[LeFaa]

Ei oo mitään ruokinnalta ampumista vastaan, KUNHAN se pysyy kohtuudessa. Tiedän yhden porukan joka ampuu kyyhkyjä riistapellolta, pieniosa menee ruokapöytään loput menee monttuun! Itse en ammu muita kun pienpetoja haaskalta.

[iiroS]

Jeps, sai taas juse muutaman sawolaisvitsin anteeksi...

Joskus nuoruudessa tullut ruokittua enemmänkin ja kyllä siinä on ollut mukana ahneutta, lihanhimoa, kilpailua ja helppouden tavoittelua. Tätähän se oli, eli aina varmoille paikoille ampumaan niin perkeleesti syliin tulevia ankkoja ja tietysti vielä enemmän kuin naapurissa. Paikat oli vielä lampia suurten vesistöjen välissä ja tavaraa oli. Mutta siitä meni maku nopeasti pois, 100 linnun päivät kahdelleen alkoi tuntua etoville, hyvänä iltana tuli 20-30 sorsaa mieheen ja totesin moisen olevan kaukana metsästyksestä.

Toki ruokintaa on nytkin, mutta paikoissa joissa ei juurikaan metsästetä, viimekin syksynä kannoin noin tuhat kiloa viljaa paikkoihin joissa ei kertaakaan käyty. Eräästä paikasta muutama pojun kanssa ammuttiin ja siellä olen nyt kolme vuotta seurannut jyvien tehoa, alkuun elokuun alussa paikalla kävi vain muutama lintu, kahden viikon päästä lintuja oli 20, siitä viikko ja oli yli 50, lokakuun alussa lintua oli 250 ja jopa reippaasti ylikin. Muuttolaiset jäi tankkaamaan rauhalliseen paikkaan ja hyvin siellä jyvälautasella viihtyivät, oli nimittäin lammessa elämää...

Luonnollinen paikka ja rauhalliset passit on ne elementit jotka nyt enempi kiinnostaa
_________________
Annan toisten mä talletella suuret setelit...