Ampuma-aseen omaisuuden suoija

[pekusti]

[Aris60]

Hän luovuttaa aseen B:lle muistoesineeksi. Ihan selvä omistusoikeuden siirto.

Tekevät sopimuksen, että ei saa myydä ilman A:n suostumusta. Ihan selvää.

Hallussapitolupa ja omistusoikeus on B:llä. Ihan selvää. Jos B aseen myy voi A hakea hyvitystä B:ltä sopimusrikkomuksesta. Mutta ei aseen luovutus ole kiistanalainen luovutuksen saaneen C:n kannalta, jos hänellä lupa lunastukseen on.

[pekusti]

Riippuen siitä, että tiesikö C tai edes olisiko hänen pitänyt tietää aseen tosiasiallisesta omistussuhteesta. Jos ei tiennyt, saa hänen oikeustoimensa ns. vilpittömänmielensuojaa, mutta jos tiesi saattaa C syyllistyä kätkemisrikokseen.

Millä perusteella A voisi hake sopimusrikkomuksesta korvausta B:ltä, jos kerran omistusoikeus on B:llä?

[Aris60]

Ei C:tä voi syyttää, hän toimii lain muotomääräysten suhteen oikein, hallussapitolupa määrittelee kuka saa aseen myydä. Tällöin ei kätkemisrikosta ole voinut tapahtua.

A ja B voivat riidellä keskinäisen sopimuksensa rikkomisesta, onko sopimusehto ollut sitten kohtuullinen onkin hankalampi juttu. Aseen kohtaloon sillä ei ole vaikutusta. Ehkä A:lle on voinut muodostua ainakin teoreetinen oikeus saada vahingonkorvausta.

[pekusti]

Kätkemisrikoksen tunnusmerkistö vaatii tässä tapauksessa ryhtymistä sellaiseen irtaimeen omaisuuteen, joka on saatu kavaltamalla. Ja tämä taas vaatii tietoisuutta siittä, että irtain omaisuus on kavallettu. Ongelmallista on sensijaan se, että kavaltamisen tunnusmerkistö vaatii tässä tapauksessa hallussapitämän omaisuuden anastamista, mikä ei tässä tapauksessa ole ihan täysin selvää. Jos kavallusta ei ole tapahtunut, ei voi tapahtua myöskään kätkemisrikosta, mutta sitä ei sen enempää kannata pohtia.

Ahaa, eli olet nyt sitä mieltä, että A:n ja B:n välillä voikin olla yksityisoikeudellinen sopimus? Mistä sitten A ja B riitelevät jos ei aseen omistuksesta? Ei sellainen sopimusehto voi olla kohtuuton, jossa B:lle ei koidu varsinaisesti mitään haittaa, kun tarkoitus ei ole asetta B:n omistukseen antaa. Sellainen ehto olisi kohtuuton, että aseen omistusoikeus siirtyisi B:lle, mutta sopimuksella velvoitettaisiin B myymään ase samalla hinnalla takaisin A:lle, kun A saa uuden luvan, eikä B:llä olisi oikeutta myydä asetta muille.

[Fields]

Ampuma-aseen omistaminen ja hallussapito ovat kaksi eri asiaa. Esim. rinnakkaislupa on lupa jonkun muun omistamaan aseeseen.

Esineoikeudellinen olettama on, että esine kuuluu sille, jonka hallussa se on, ellei muuta voida näyttää toteen. Ase useimmiten on luvanhaltijan hallussa ja omaisuutta, mutta lupa ei silti osoita kiistatonta omistusoikeutta.

Aseen voi myös pantata ja panttilainaamo voi ajan kuluessa aseen myös myydä jos asetta ei lunasteta. Silloinkin on kyse nimenomaan sopimuksesta, jonka nojalla omistusoikeus siirtyy tietyin edellytyksin.

Aselupaan (tai muuhun dokumenttiin, kuten sopimukseen) voidaan myös merkitä aseen omistajaksi joku muu ihan samalla tavoin kuin vaikkapa auton rekisteriotteeseen.

[Aris60]

[Fields]

[Aris60]

En ymmärrä oikein kiihkoasi rinnakkaisluvasta. Se ei mahdollista aseen luovutusta. Luovutuksen voi tehdä ainoastaan hallussapitoluvan haltija. Rinnakkaisluvan haltija voi tehdä vain tilapäisen luovutuksen säilytykseen, kuljetukseen tai vaikkapa korjaukseen.

Asetta ei voi pantata tai muuten luovuttaa kuin hallussapitoluvan haltija yksityisissä luovutuksissa. Panttaus tai laina asetta vastaan, ei ole pysyvä luovutus. Vasta huutokauppa on. Sillonkin omistusoikeus siirtyy vain kauppahinnan ja hankintaluvan toimituksen jälkeen. Helsingin pantti kyllä kertoo selvästi ehdoissaan kaupan tapahtuvan myyjän ja ostajan välillä ja Helsingin pantti toimii välittäjänä. Miksi moinen jos heillä olisi muuhun oikeus? Panttilainaamo voi kyllä aseen lunastaa normaalin asekaupan menettelyn kautta, jos heillä on ase-elinkeinolupa tai yhteistyökumppani jolla se on. Jos ase ei kaupaksi mene, niin eipä heilläkään taida muuta vaihtoehtoa olla kuin Riihimäen huutokauppa.

Kun en aseita ole käytännössä pantannut niin varmasti en tiedä, mutta oletan aseen panttauksen ehtona olevan lupa+ase.

Omistaja ei asetta voi myydä suoraan ilman hallussapitolupaa, siihen on oikeutettu vain hallussapitoluvan haltija ja poliisi. Jos aseeseen ei ole lupaa ei asetta voi luovuttaa edelleen kuin viranomaisen kautta. Jos omistusoikeus on kiistaton.

Ja nykyäänkin edelleen hankintalupa myönnetään aseen hankintaa varten. Sellaista perustetta, että ase hankitaan jonkin toisen omistukseen ei vieläkään ole. Ja toisen omistuksessa olevaan aseeseen ei poliisin ilmoituksen mukaan saa kuin rinnakkaisluvan. Silloinkin omistajalta vaaditaan hallussapitolupa.

Tämä prosessi käytiin läpi poliisin lupahallinnon kanssa kun erään henkilön luvat peruttiin. Aseiden omistaminen ei tämän jälkeen ollut enää mahdollista kuin deaktivoituna edes toisen hallinnassa. Vaihtoehdot löytyvät aselaista.

[Fields]

[Aris60]

Rinnakkaisluvasta kirjoitat vain mitä edellä on kirjoitettu. Eikä kirjoituksesi ole ristiriidassa kirjoittamani kanssa.

Ei tämä väittely tuo ratkaisua, vasta oikeuskäytäntö. Ja tulet vielä näkemään määräaikaisten lupien peruutusten alkaessa hallussapitoluvan ja omistusoikeuden välisen kytkennän vaikutuksen aseharrastajan osalta.

[Fields]

Hyvä että viimein huomasit, mitä rinnakkaisluvista kirjoitan.

Oikeuskäytännöllä on tekemistä asiassa vasta sitten jos joku sinne valittaa/joutuu. Hallussapitoluvat ovat siihen asti hallinnollisia asioita.

Olen tosin 99,99 % varma siitä, että aseen omistusoikeus säilyy oikeudessakin, vaikkei aseen omistajalla ole hallussapitoon lupaa, kunhan lakeja, siis lähinnä aselakia ja mm. rikoslain 41 § ei rikota. Pelkkä aseen omistaminen ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä, kunhan ase on sellaisen tahon hallussa, jolla on oikeus aseen hallussapitoon. Muussa tapauksessa aseliikkeetkään eivät voisi myydä aseita asiakkaan lukuun.

Lupakäytännössä olen nähnyt jo monet kerrat nimenomaan juuri tuon, että määräaikaisten lupien peruutusten yhteydessä hallussapitoluvan ja omistusoikeuden välisen kytkennän seurauksena aseen omistusoikeuden nojalla kauppahinta on siirtynyt suoraan aseen omistajalle, jolla ei silti enää ole ollut voimassa olevaa hallussapitolupaa.

Siis omistusoikeus säilyi, vaikka hallussapitolupaa ei (enää) ollut. MOT

[Aris60]

[Fields]

[Fields]