Nenäpunkin vaikutus hajuaistiin. Ei tieteellistä näyttöä !

[odottaja]

Hieman provosoivahko otsikko, kun löysin eläinlääkäriltä seuraavan kirjoituksen:
"Usein kysytään nenäpunkin vaikutuksia koiran hajuaistiin. Mitään tieteellistä näyttöä en ole löytänyt aiheesta"

Tosin en tunne nenäpunkin biologiaa laisinkaan, mutta vakavamman mietiskelyn paikka ainakin minulle,

Toisaalta, jos pohdin evoluutivisessä mielessä nenäpunkin vaikutusta hajuaistiin ja ns. isäntä-lois suhdetta niin olisiko meillä nyt koiria laisinkaan keskuudessamme ?
Miksi punkki ei loisisi "menestyksekkäästi" myös susissa, josta koiramme polveutuvat ?

Taitaakin kyse olla lopulta lääkefirmojen ja lääkäreiden hyvästä "hajuaistista" omiin bisneksiin ?

http://www.elainlaakari.fi/artikkelit/2009/03/03/nenpunkki-on-monen-koiran-vaiva/

[Lahtaaja]

Ihme kyllä moni vanha, "aina" toimiva koira löytää oikean nuotin lääkekuurin jälkeen.

Pahimmillaan nenäpunkki saa koiran korskuttamaan ja niiskuttamaan todella voimakkaasti, eikä hajuaisti näytä toimivan juuri mitenkään. Ihme että nämäkin vaivat lääkekuurilla poistuu.

[Lahtaaja]

Jos mitään tieteellistä näyttöä ei asiasta löydy, tarkoittaako että asia on huuhaata, vaiko sitä että asiaa ei ole tutkittu, tai tutkimus on toteutettu huonosti?

[Monkey B]

Kyllä se on jotain aivan kamalaa kuunneltavaa kun koirat ryystää ja niistää yöt läpeensä. Meillä ainakin lääkitään saman tien kun mitään oireita ilmenee.

[vanha pappa]

Peesaan kyllä tuossa "odottajaa"
Kysyin taas viimeksi elukkatohtorilta kurillani tuota "nokkatihulaista" ja vastaus oli kyllä hiukan
No jaa ,juu sitä nyt oikein tiedä. Onhan sitä kaikenlaista,se nyt niin tiettyä ole.
Kumma juttu,että sitä kuulemma toisilla esiintyy alvariinsa ja toisilla ei 50 vuoteen. , vaikka koera vaihtuu välillä. Taitaa olla näitä nykyajan luulotautiskotkotuksia. Onhan koerillakin päiviä,jolloin ei mikään kulje ja taas huomenna menee aivan kuin ennenkin.
Tutkittua tietoa asiaan on melkoisen vaikia löytää ja toteen näytettyä vaikutusta koeran työskentelyyn tämän tihulaisen vuoksi vielä vaikiampaa.Koerille , kuten immeisillekin määrätään näitä kaikkeen helpottavia antipeijooneja aivan liian helposti ja uskon sen johtuvan; siitä yli,mistä aita on matalin,kerholaisten laiskuudesta paneutua todellisiin syihin,eikä vain oireen poistoon.Mukavahan se on laskuttaa ja kun vielä ensimmäiseksi kysytään,että onkohan koeralla niitä vakuutuksia.
_________________
Vanha pappa

[9.3x622]

No, en tiedä miten asianlaita sitten todellisuudessa sitten on. Edellinen dreeveri niiskutti ja ryysti niin vahvasti, että pahaa teki. Lääkäri sitten antoi lääkekuurin nenäpunkkiin ja se kyllä tepsi. Loppui ryystäminen muutamassa päivässä.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[tuhola]

En tiedä asiasta mutta itsellä on yksi kokemus aiheesta:
Vanha suomenajokoirani lakkasi yhtäkkiä ajamasta. Koira oli 6v ikäinen ja sille oli ammuttu n.200 jänistä siihen mennessä. Koira oli ns. varma eli sille kyllä sai jäniksen ihan joka päivä jos halusi. Yhtäkkiä ajot loppui, tai saattoi koira ajaa lumella jotain vanhoja jälkiä näköaistinsa avulla.

Mitään oiereita koiralla ei ollut. Menin eläinlääkärille koiran kanssa. Pari-kolme kuukautta oltiin takuttu ilman minkäänlaista ajoa. No anaalirauhasissa ei ollut vikaa. Tohtori alkoi vääntämään juttua ruokavaliosta ja vaikka mistä. Lopuksi hän epäili että mahtaako koirassa ollakkaan mitään vikaa. No käskin hänen laittamaan koiralle lopetuspiikin. Mitä tuollaisella tekee, joten joutaa lopettaa totesin. Siinä vaiheessa tohtori hieman hämmentyi ja alkoi vielä ehdottamaan että kokeiltaisiin nenäpunkki lääkitystä. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Sanoin että laita lääkkeet, jotta ilman muuta kokeillaan. Lääkäri sanoi että jos koira alkaa aivastelemaan parin päivän sisällä ja jos aivastelu on ns. taukoamtonta niin silloin punkit alkavat kuolemaan nenäontelossa ja tästä voidaan olla varmoja jotta kyseessä on nenäpunkki. No niin myös kävi, koira alkoi aivastelemaan n. vrk lääkityksen aloittamisen jälkeen pärski taukoamatta. Soitin eläinlääkärille ja hän sanoi että varma tapaus, nenäpunkki. Menimme muutaman päivän päästä jänismetsälle ja saimme kolme jänistä hyviin ajoihin. Sen jälkeen koiralle ammuttiin vielä reilusti yli 100 jänistä sen loppuelämän aikana.

Onhan nuota ennenkin ollut vastaavia. Isälläni meni 60-70 luvulla parikin todella hyvää koiraa täysin toimimattomaksi. Silloin ei eläinlääkärit osanneet antaa minkäänlaista diagnoosia, joten kyseiset koirat lopetettiin 5-6v iässä.

[pekkis]

Ittelläkin oli pari vuotta sitten että hienosti toimiva pystykorva lopetti yhtäkkiä lintujen haukkumisen, eikä enää löytänyt lintuja. Nenäpunkkilääkityksen jälkeen alkoi taas toimimaan hienosti. Eli joku yhteys tuolla lääkituksellä ja koiran toiminnalla on.

[dxman]

Vanhemmalla ajurilla oli samallainen vaiva muutama vuosi sitten. Ei se koskaan mikään hyvä ajuri ole ollut, mutta erittäin hyvä nostamaan pupun ylös. Alkoi vaan hiipumaan se ylösnostokin ja ajot lyheni entisestään. Kaveri lainasi sitten koiraa ja sanoi nähneensä jäniksen ylittävän tien , vaan koiralle ei enää kelvannutkaan vastapenkan jälki vaikka jänis meni vain kymmenen minuuttia aikaisemmin siitä. Kausi loppuikin sitten siihen ja nenäpunkki hoitamatta kun olin jo uuden pennun varannut ja vanhalla monttutuomio kun maat sulaa.

Seuraavana syksynä koira kuitenkin hengissä kun ex_ä uhkaili vaikka millä jos koiran lopetan ja pojatkin lupasivat lenkittää turhaketta (never seen that) eli syksyllä sama meno. Tosi heikkoa esitystä ja sitten aloin muistelemaan sitä nenäpunkkihuomiota. Lekurilta piikit mukaan ja Ivomecciä niskaan. Koira häkeltyi toimivasta nenästään niin paljon, että antoi ääntä ensimmäiselle yöjäljellekin jonka päästä ajo sitten kunnolla lähti muutamassa minuutissa. Koira edelleen hengissä ja pelaa itselle riittävästi eli nopeat löydöt. Mitään niiskutus oiretta koiralla ei ollut, vaan kärsi heikenneestä hajuaistista. Niin, se pentukin piti piikittää samalla kun kerran samassa tarhassa majailevat.

Ilmeisesti juuri tuo ettei nenäpunkki välttämättä haittaa mitenkään seurakoiria pitää lajin hengissä.

[tuhola]

Sen allekirjoitan täysin että nenäpunkkia käytetään mahtavana tekosyynä sille että koira ei pelaa. Anaalirauhastulehdus tai nenäpunkki on syynä kun koira ei toimi kuten isäntä haluaa. Usein kyse on vieläpä nuoresta koirasta joka ei ole koskaan pelannutkaan.

Yleensähän koira on vaan kertakaikkiaan huono, joko luontaisesti avuton jahtikoira tai sitten harjoituksen puutteen takia. Meikäläisen hälytyskellot soi kun vanha varma koira heittää yhtäkkiä täysin toimimattomaksi. Tai huomaan jotain muita oireita. Yleensä tarkastutan koirat ennen kautta ja samalla niille annetaan loispiikki, joka tappaa myös nenäpunkin. Näin saan ainakin nämä yleisimmät toimimattomuuden syyt suljettua pois. Tuo anaalirauhasongelma on ollut vain yhdellä koirallani ja se on myös pirullinen ja todella haittaava kun pahaksi pääsee. Minun koiralta se ei vienyt hajuaistia mutta vauhdista se pudotti yhden 10km/h pois. Surkea kattella jämyä metsässä joka lyllertää takajalaat leviällä 2km/h nopeudella. No tuokin ongelma on hoidettavissa, etenkin nyt on helppoa kun tietää että se on koiralle uusiutuva ongelma.

[Lahtaaja]

[dojota]

En ota sen kummemmin kantaa. Mutta omille koirille on annettu Strong Hold heti, kun oireita ilmestyy ja aina röhinät ovat loppuneet. Joten annan jatkossakin.

Mutta kerran meille tuli aikuinen koira ja sehän alkoi korista ja ryystää. Haettiin kuuri. Ei mitään vaikutusta ja oireet vaan paheni eli "kohatuksia" alkoi tulla useammin. Ell sanoi jo, ettei voi enempää antaa lääkettä ja alettiin tutkia koiraa tarkemmin. Nukutuksessa katsottiin nielut ja kaikki, josko siellä vika. Otettiin verikokeita. Sitten allergiatestit. Ensin se "nopea testi" ja sitten se reilun satasen testi, jota Helsingissä tutkittiin muutama päivä. Ja sieltä löytyi syy: koira oli allerginen meidän jyrsijöillemme Meillä oli gerbiilejä ja chinchilla. Oireet koiralla oli aivan samat kuin nenäpunkissa. Enpähän olisi arvannut, mikä lopullinen diagnoosi on.

[Berkele]

Tuo, että ei ole tieteellistä näyttöä, ei vielä tarkoita etteikö nenäpunkki aiheuttaisi hajuaistiongelmia.

Omalla seisojalla ainakin pelaaminen palasi omalle tasolle milbemax kuurilla. Ennen mettälinnunmetästystä koira pelas ku unelma reenatessa. Sitten viikko ennen kauden alkua kokeessa meni kaikki päin persettä. Pistin kaiken koiran (ja ohjaajan) huonojen päivien piikkiin. Sitten mettälinnun alotuksessa ei koira tuntunu löytävän oikein lintuja ja seisontakynnys oli mitä sattuu. Ja alkohan se ryystäminenkin sitten. Milbemax kuuri toimi alle vuorokaudessa. Loppu ryystäminen ja alko linnut löytymään.

[ioni]

Hyvin paljon Berkeleen kuvaileman kaltaisesti kävi yhdelle hirvikoirallekin jokunen viikko sitten. Ihmeellisen epävarmasti pyöriskeli hakulenkeillä eikä oikein saanut hirviä ylös. Jäljet eivät oikein pysyneet hanskassa jne. Kovasti ihmetteli ohjaaja tuota touhua. Antoi sitten jonkun kuurin ja hoblaa. Rupesi hirvet löytymään.

[Eräpeikko]

Milbemax-tapletin jälkeen, toisena ja kolmantena päivänä, ajot kulkee loistavasti. Sitten taas hakee ja hakee ja haukahtelee, mutta ei lähde ajo käyntiin. Pärskii ja ryystää. Nyt kokeillaan Strongholdia.
_________________
Mogens Trolle