Kanalinnustuskausi 2016

[haylone]

Jep.

[Hitleri]

[haylone]

Jep.

[AnttiSn]

Se on valitettavasti itseltäni näillä näkymin kausi ohi. Vaan ehtihän tuota vähän pinnasta raapaista. Lintukanta tuntuu olevan keskimäärin hitusen normaalia alempana, mutta toimivilla koirilla ei ole kovin suuria ongelmia päästä paistin tynkään. Tilanteeseen auttaa myös se, että tietää mistä lintuja pitäisi kulloinkin etsiä. Tein tänä vuonna tutustumismatkan Naruska-Tuntsaan, viiden päivän reissu. Etelässä oli vähän ja harvassa lintuja, joskin riekkoja jokunen sattui seisontaan. Oli siinä joku mettotilannekin, mutta ne veivät koiria ja ukkoja aika 100-0. Sitten siirryin pohjoisemmaksi Tuntsan puoleen ja alkoi lintujen olinpaikat selviämään, kun kävelin reippaita päivämatkoja ja eritoten eri maastoissa ensimmäisen päivän. Saalistakin siinä kertyi, riekkoa olisi kyllä omasta mielestäni tuolla alueella voinut ihan metsästää. Eihän niitä karseita määriä ollut, mutta kuitenkin tasaisin välimatkoin hyviä 6-9 linnun poikueita. Vaikka parin viikon kausi sitten, jos ei pidempää. Metot miltei kaikki seisonnoissa oli yksittäisiä. Poikametot oli ilmeisesti jo lähteneet omille teilleen. Jokunen koppelo parvi löytyi, mutta epäilin kaikkia vanhoiksi. Ihan varmuutta ei ollut. Kaikki tilanteet tyypillisiä kanakoiratilanteita, joissa koira löytää verekset jäljet ja sitten alkaa jäljitys ja kilpajuoksu. Lopulta koira joko päätyy seisomaan sopivalta etäisyydeltä (tapahtuu omilla koirilla harvemmin), lintu karkoittuu (etenkin vanhat osaa tämän) tai sitten jossain kohdin koira seisoo ja ylösajosta lintu nousee liian kaukaa (omilla koirilla etenkin toisella tyypillinen loppu). Joskus kuitenkin käy laksi ja lintu karkottuu jäljittäessä, mutta kuitenkin ampumaetäisyydeltä. Muutaman kerran päätyikin metot lentoradalle suoraan kohti ja siihen sai sitten tulittaa optimietäisyydellä noin pariin kymppiin. Itsellä on kalusto IC+MOD, 32g ja 2.75mm haulilla. Sillä kippaa hyvin noihin tilanteisiin, kun jättää kaukaa hyppäävät raavaat ampumatta. Kaikki metot, joita kohdi ammuin tippuivat viimeistään paikkolaukauksella.

Tuolta siirryin yhdeksi päiväksi Rajalaan ja parkkeerasin auton vähän omaan tyyliin kuulumattomasti melko satunnaisesti valitun metsätien päähän. Laitoin teltan pystyyn ja aloin tulistelemaan iltaruokaa. Siinä kävi hetimiten selväksi, että erälehmät laidunsi samassa maassa, oli niitä siinä muutaman sadan metrin sisään varmaankin satakunta. Koirat nyt ei niistä juuri välittänyt, mitä vanhempi jonkun kerran murahti kun lähelle tulivat. Yö nukuttiin mukavasti ja aamulla metsään. Yllätys oli melko suuri. Kaikkialla hakattua metsää, vaikka kartasta katsoen piti olla hyväkin alue. Sen lisäksi poroja ihan hillittömiä määriä joka puolella. Mulla kaksi seisojaa joista vanhempi ei ole ikinä koskaan ollut kiinnostunut poroista. Sekin jo kait tuolla päätyi luulemaan, että ollaan poromettällä. Pari kertaa seisoi, ja sit ku mainitsin ettei niitä ja komensin uuteen suuntaan niin sieltä lähti uusi tokka edestä. Lopulta se meni niin sekaisin, että vetäisi hatusta poroajon! Siitä sätin sen vertasen, että jätti taas erälehmät rauhaan. Nuorempi on aiemmin jäljittänyt jälkeä pitkin ja kun elukan nähnyt niin kääntynyt takaisin. Samaa teki tuollakin. Ainut ettei linnustuksesta tullut mitään kun 500m välein oli se porotokan jälki maassa. Noh, tein sitten erittäin lyhyen lenkin kun ei maastot eikä porotilanne kovin kaksinen ollut. Kuitenkin siinä oli teeripoikuus, joka aukolta karkkosi tosi kaukaa. Sitten oli yks seisonta, josta en koiraa löytänyt. Etsin joku 15min ja lopulta kyllästyin ja yritin saisinko koiran irti. Vihelsin ja sitten rymisi, en tiiä mitä siellä tapahtui, mutta koira tuli noin 100m päästä takaisin. Ja sitten vanhempi koira otti oikein kunnon rötiskömetolle seisonnan, josta 150m juoksun ja jäljittelyn perään nousi metto viimeisen aukolle jätetyn kuusen persuuksista. Livetilanteessa totesin, että kaukana. Jalkamitalla ja gepsillä mittasin matkaa kuuseen 35m eli eka kuti olisi lähtenyt 40m kohdilta. Kyllähän se vähintään rajoilla olisi ollut. Takaapäin 2.75mm hauleilla niin ihan hyvä kun jäi ampumatta. Oli komea metso, ehkä top10 suurimmissa metsoissa mitä nähnyt.

Sitten alkoi riittääkin metson jahtuu. Siirryin riekkomaille aluksi Kalmankaltioon. Sieltä löytyi riekkoja ihan kohtalaisesti. Ei huippuvuosi, mutta sanoisin keskimääräinen vuosi. Harmittavasti löysin yhdestä linnusta loisia tuolla. Loisiva lintu oli poikkeuksellisen pieni eivätkä varmasti nuo talvesta selviä. Noita joutaisi kyllä ampuakin. Oli siellä hyvä kokoisia nuoria lintujakin oikein kunnolla. Isoja poikueita aina reiluun kymmeneen lintuun asti. Kestivät oikein mukavasti koiran seisontaa ja pääsin optimiholleille. Jostain syystä kuitenkin loppui osumasta. Parhaana päivänä tosiaan kuten toiseen säikeeseen kirjoitin 14 kutia ja yksi riekko alas! Sama kalusto kuin aiemmin ja on kyllä erittäin hyvin tippunut linnut tuohon asti. Joku siinä vain oli ja sitten kun ei alkuun osunut, niin ei enää itsekään uskonut osuvansa. Seuraavana päivänä joiduin muutaman kerran paikkaamaan, mutta kaikki ammutut linnut tuli ihan reppuun asti. Tuossakin kohden kävi kyllä mielenkiintoinen juttu. Seisonnasta lähti perus 8 riekkoa. Ammuin ensin lähintä, joka merkkasi osuman erittäin selvästi. Sitten nappasin viereisen, johon päättelin pummanneeni. Koira läksi noutamaan pudotettua, joka hyppäsi lentoon ja lensi jonkun 200m ja tippui alas, koira paineli kyselemättä perään ja teki noudon. Ihan se oli kuolleen näköinen käteen tuotaessa. Haulit rinnasta läpi. Sitten lähdettiin samaan suuntaan kuin linnut, kun kerran yksi ampumani jatkoi matkaa. Vajaan puolen kilsan päästä koira otti seisonnan, purki sen, jäljitti, oma-aloitteinen avanssi ja ilmasta riekko suuhun. Lintu oli just ja just elossa ja takuuvarmasti se, jota ammuin. Koiratta 100% varmuudella olisi sinne jäänyt. Vielä seuraavasta tilanteesta puhdas osuma, jossa oikein höyhenet pöllähti. Vieläkään en tajua, miksi ei osunut ja tippunut tuona yhtänä päivänä. Onneksi ei ollut heiluri nauramassa mukana!

Lyhyen pätkän jälkeen jatkoin riekkojahtia pienellä porukalla Näkkälän alueella. Sielläkin lintutilanne oli kohtalainen, ei hyvä ei huono. Kävelemällä riekkoja näkyi jokaiselle päivälle useita kymmeniä, ei kuitenkaan yli 40 minään päivänä. Parhaimmillaan noilla alueilla voi nähdä satoja lintuja päivässä, joten kanta oli korkeintaan kohtuullinen. Kaikkina päivinä oli mahdollisuudet riekkokiintiö ampua täyteen, mutta ei onnistunut meidän koirilla eikä ampumataidolla. Itse pääsin kyllä hyvin lähelle täyttä pottia kiintiön suhteen. Omituisuus oli tuolla, että poikueet ja vanhat linnut olivat aivan eri maastoissa. Poikueet poikkeuksetta aina sinisen vieressä kartasta katsoen, oli sitten suo tai joki tunturista alas tai mikä tahansa muu kosteikko. Vanhat linnut sitten tunturin laellakin marjassa (puolukkaa parhaiten avotunturissa) ja ihan kuivilla paikoillakin, missä marjaa runsaasti. Vähän yritettiin painottaa kävelyä poikuusalueilla ja ehkä siinä osittain onnistuttiin. Helppo on ymmärtää, että joku kävelee tuolla liki tyhjiä alueita, jos ei koira ole valmis kahlaamaan märkiä paikkoja läpi tai jos ei itsellä ole halua kenkiään kastella. Parhaissa paikoissa kävelin seisonnoille siten, että vettä oli liki polviin asti. Melko usein epäilin sorsatilanteeksi, mutta niin vain riekkoja sieltä pölähteli kuivemmilta mättäiltä.

Kaikkineen kausi oli ihan onnistunut poislukien tuota yhtä onnetonta hutikuti päivää. Kävin aluksi sorsalla neljä päivää, Ruotsissa viisi päivää riekostamassa ja sitten 8-25.9. jokaisena päivänä jahdissa. Harmituksen puolella pitää laskea myös, kun jossain kohdin nuorempi koira alkoi paksantaa sellaisia valkoisia pieniä pyöreitä juttuja, jotka tarkemman tarkastelun jälkeen osoittautuivat liikkuviksi madoiksi. Muutama päivä havainnon jälkeen lopetti pelaamasta kuin seinään. Pelkkiä törmäyksiä vastatuuleenkin, johon normaalisti 100% varmoja seisontoja. Sain osittain homman pelaamaan, kun syötin Canexit naamariin, mutta loppureissusta alkoi ilmestyä valkeita täpliä taas sontaan. Vanhempikin alkoi ihan lopussa noita tuottamaan, mutta en huomannut erityistä vaikutusta lintutyöskentelyyn. Viimeisen jahtipäivän jälkeen vanhempi koira ontui selvästi etujalkaansa, en tiedä mikä siinä oli, mutta metsään siitä ei olisi enää ollut. Päivän huililla tosin meni ohi. Lintuja sain omasta mielestäni enemmän kuin riittävästi, yhteensä omille koirille saaliiksi tälle vuotta ~15 sorsaa, ~30 riekkoa ja 4 metsoa. Suurin osa itse ampumia, mutta oli siinä vähän apujakin. Teeret jäi saamatta, vain yksi seisonta teerille, joihin lyhyestä matkasta riippumatta vaikea holli (puita edessä) ja yksi laukaus puhtaaksi pummiksi. Puolustukseksi on sanottava, että liikuin kyllä liki 100% metson ja riekon kuvat silmissä. Harmillisesti jää riekkojen kevätjahti näillä näkymin ainakin Suomen puolella väliin. Pitää tässä hivenen selvitellä onnistuisiko jahti mahdollisesti länsinaapurin puolella vai pitääkö yksinkertaisesti alkaa keskittymään 20.8.2017, joka kuulostaa pelottavan kaukaiselta juuri nyt. La suuntaan kuitenkin lautalle ja takaisin töiden pariin etelä-Saksaan...

[lonkero]

[AnttiSn]

Katselin kovalevyltä, että joku 5h pitäisi olla videota koirien työskentelystä. Kaikenlaisia pätkiä sinne on kertynyt. Löytyy tyhjiä seisontoja, jäljityksiä, törmäyksiä, peräänmenoja, noutoja, pudotuksia ja kaikkea siltä väliltä. Harmi, että oma vanha rousku ei mahdollista editointia saati pätkien katselua. Jossain vaiheessa pitää päivittää kalusto ja koostaa jonkin sortin pätkää katseltavaksi muillekin. Muutamia komeita tiputuksia kyllä saanut taltioitua, joita tullut useampaan otteeseen katseltua. Yksi raavas metsokin tarttui mukaan, pari koppeloa ja hirmu läjä riekkoja. Sorsilla en oo jostain syystä jaksanut nauhoitella. Kun vähän puolihuolimattomasti kuvailee pyynnin ohessa niin suurin osa tilanteista on livenä ihan makeita, mutta videolla niistä ei kyllä näy yhtikäs mitään. Jossain määrin on herännyt pientä kunnioitusta hyvän videomateriaalin tuottajia kohtaan!

[Vieras_a]

Mukavaa luettavaa AnttiSn tarina.

Itellä on sateinen jahtuu päivä takana ja mukava teeri dublee tilanne. Ensin kiväärillä 130m latvalta teeri ja sitä hakiessa kelopuun vierestä toinen pomppasi lentoon, joka haulikolla nätisti alas.

[tauhka]

Oli kyllä hieno raportti antilta. Tänään 10km kävelyä ja yksi metso ja neljän teeren poikuus. Kummatki hoitu normaaliin tapaan, koira haistaa jäljen ja lähtee jäljittämään ja ajaa lentoon

Pitää vissiin lähteä ensi viikolla tuonne Tuntsalle pyörähtämään jos löytyisi nuita riekkoja millä treenata.

[Alpertti]

Mitenkä tuuli vaikuttaa teerten käytökseen. Nyt tuulee n.5-6ms. Sanomattaki selvää että se ei lentoa paranna mutta tuleeko myöhemmin suolle tuulella?

[Koukkupolovi]

Matalalla pysyttelevät eivätkä juuri aukeillekaan tule.
Tiheissä tureikoissa lymyävät.
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[Vieras_a]

Rasvatyyni ja vaikka hieman aamusumuinen keli , pakkasta -2,26 ... -2,29 C on huippu keli oman kokemuksieni mukaan

[AnttiSn]

[JSP]

[Mettäkala]

Tänään tarkoitus lähteä seisojan kanssa katsomaan auttaako kovempi tuuli lintuja pysymään rauhallisempina. Aiemmilla lähistön reissuilla ollut ongelmana olematon tuuli -> linnut supervarovaisia ja kestäneet kyllä koiran seisonnan mutta ei lähestyvää haulikkomiestä. Illaksi luvattu sadetta ja 6 m/s tuulta. Ei jokainen risaus enää toivottavasti pelota lintuja matkoihinsa.

Pääosin onnistuttu paremmin kun tuulta ollut sen 3-6 metriä sekunnissa. Joskus tietty poikkeuksia ja lähes tyynellä koira löytää ja linnut kestää maassa. Paikoista en niin ole pitänyt kirjaa, jotenkin jäänyt fiilis, ettei se tuuli välttämättä sanele millaisista paikoista kannattaa hakea. Koira on niin lahjomaton löytäjä, että kun muutaman tunnin kulkee, tulee kyllä selväksi missä linnut luuraa. Toisinaan kun saa yksin kävellä melkein päälle ennenkä lähtevät pakoon. Jos linnun varoetäisyys on vaikka 10 metriä, voi huonolla tuurilla kävellä ihan rauhassa vaikka kuinka paljon eikä tiedä linnuista mitään vaikka on melkein päälle astunut.

Eilen onnettomalla tuulella kierrettiin pieni lenkki ja vasta autolle palatessa löytyi ainoa seisonta kurpalle. Molemmat koirat haussa ja nuorempi löysi ja vanhempi peesasi. Otin pari askelta koiran nenän suuntaan n. 20 metrin päässä linnusta (karmea pusikko) niin silloin räpisteli lentoon. Ei puhettakaan että olisi päässyt haulikkoa nostamaan.

[Putukiffeli]