Koiraton kanalinnustaja. Ajatustenvaihtoa

[Gänkkäränkkä]

[heiluri]

Suunnilleen sama,joskus menee koko valoisa mutta tällä ikää enää harvemmin,kyllä ne linnut löytää vähemmälläkin jos maissa on jotain löydettävää.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[sami.k]

Sen verran noista koirista että saalis on myös pitkälti kiinni maaston tuntemuksesta ja näin ollen koiraton on vierailla mailla äkkiä ns kusessa.silloin onkin pikinokka korvaamaton apu,mutta paljon pelastaa tässäkin laji tuntemus ,mistä löytyy tähän aikaan syksystä tai päivästä etc..lenkkien pituuteen vaikuttaa tietysti maasto,eteläisen suomen ryteiköt eivät liiemmin kannusta pitkiin lenkkeihin ja melko turis ne onkin mutta pohjoisen mukavat maastot kävelee jo mielusti pelkästä kävelemisen ilosta,tosin linnut yleensä löytyvät juuri muualta kun niistä upeista mänty holveista,rämeen laitaan monesti nöyrryttävä.

[Kipinä ll]

[timhoe]

Hyvin samanlaisia mietteitä kyllä kuin aiemmilla. Metsästän itsekin kanalintuja valtaosin yksin, vesilintujakin aika paljon iteksiään ja ilman koiraa menee joka jahti. Aiemmin olen päässyt pystärin kanssa metsälle, ja se oli todella antoisaa ja mielenkiintoista, varsin toimivaa puuhaa. Kannan maastossa aina .308winiä selässä ja kädessä menee sitten puoliautomaattihaulikko. Tässä viime vuosina, kun lintuja on ollut todella kehnosti, niin saldona on ollut teerestä kahteen per vuosi. Tänä vuonna ei taida tulla ensimmäistäkään, samoin kuin ei pyitäkään ole nyt tullut pillitettyä. Olen kohtuullisen monta vuotta rampannut metällä, enkä ole ainuttakaan metsoa vielä saanut. Ei vaan ole ollut paikkoja, ja jos paikka olisi niin tuuri puuttuu.

Jos asiaa miettii sen koirattoman jalkamiehen / heikosti riistaa saavan vinkkelistä, niin tämä foorumi / fb:n puoli on ihan vihoviimeinen, kun tokihan jokainen etenkin ne onnistumisensa jakaa. Sama toki kalapuolellakin. Väitän, että metsissä kiertää pirunmoinen määrä aika koviakin metsämiehiä tyhjien reppujen kanssa, ja näistä ei kuulu mitään. Helposti tulee juttuja lukiessa olo, että eihän se ole kuin mennä metsään, kuunnella metson naputusta, pompata ja ampua, ja sitten joutaakin aukon laitaan kiväärillä rätkimään teeret. Siitä kun selviää, niin sitten sinne taimikkoon rämpimään ja pomppulintuja pudottelemaan, sekä tokihan jaloista hyppää viikottain iso musta metso. Totuus on kuitenkin sillä suurella osalla varmasti varsin toinen.

Ainakin yksi asia mistä koiraton kärsii aika paljon, on tämä nykyinen metsien kunto suht monella nurkalla. Ei sinne moton hakkaamaan pirunpeltoon mene kukaan jalkapelissä, hiljaa et pysty kulkemaan askeltakaan, ja linnut karkkoaa poikkeuksetta liian kaukaa. Vastaavasti ne paljon täälläkin puhutut harventamattomat taimikot ovat usein niin läpitunkemattomia, että jos nostat haulikon olalle ja tähtäät vaakalinjassa, et pysty pyörähtämään 360 astetta, ilman että haulikon piippu osuu puihin. Ts. kun isot ja hyvät metsät on vedetty aukoksi, niin sen jälkeen ne ovat rytöytyneet ihan täysin.

Se mistä lähden kanalintuja usein kiertämään on tällä nurkalla usein aika soista maastoa. Isompien soiden reunametsät ovat olleet pääsääntöisesti aika hyvää maastoa, koska niissä voi helposti tarjoutua mahdollisuus myös latvalintuihin. Jytäkämmässä kuusikossa / männikössä on samoin todella miellyttävä kiertää ja niiltä marjakankailta teeriä voisi löytääkin. Omankin seuran mailla tällaiset maat voivat olla vaan jonkun sata metriä halkaisijaltaan, joten eipä siihen mitään kummoista lenkkiä mahdu. Loppu on sitten suurelta osalta sitä läpitunkematonta ryteikköä ja louhikkoa. Kanalinnustajalle se kyttäysjahti on kyllä sellainen, mitä kannattaa harrastaa edes jonkun verran. Mikään hiton pakkohan niitä lintuja ei ole pudottaa, mutta aukoilla ja soilla vahtimalla voi saada edes jonkunlaista kuvaa siitä, että millä tavalla riistaa on liikenteessä.

Mitä mietteitä tästä kaikesta on tullut, niin lähinnä se, että metsästäminen ei saa olla ainoa juttu tässä lajissa. Itellä on menoillaan kaikkien aikojen huonoin jahtisyksy, kun syötävää ruokariistaa ei ole tullut yhden ainutta kappaletta. Kun sen on todennut, että nyt ei onnistu mikään, niin sen ylimääräisen tarmon on sitten laittanut riistanhoitoon, esim. riistapellon, ruokintojen, loukuttamisten yms. muodossa. Tyhjää jaksaa jokainen pyytää aikansa, mutta pohja se on joka ukon säkissä. Se kun tulee vastaan, niin sitten vaan muuta aiheeseen liittyvää tekemistä tilalle, niin pysyy edes jonkunlainen kipinä tuleville vuosille.

Jos sellaisa ihan ideaalia kanalinnustajan setuppia miettisin, niin se on ehdottomasti haulikko _ja_ kivääri, tai sitten jonkunlainen yhdistelmäase. Siihen järkevää optiikkaa päälle, pari panosta taskuun ja pyypilli kaulaan. Kiertää ja kulkee sitten monipuolisesti erilaisia maastoja, ja pyrkii etsimään niitä maastotyyppejä, missä lintuja edes mahdollisesti olisi. Onnistuu sitten jos on onnistuakseen. Mikäli homma ei mene jengoilleen, niin tekee tulet, keittää kahvit ja lähtee kotiin. Vaikka laji turhauttaa joskus (usein) enemmän kuin verenpaine kestää, niin onneksi tämä on vielä vapaaehtoista. Kai se vielä joskus lykästää meitä jokaista ihan kunnolla.

[sami.k]

Kaverein emäntä sanoikin osuvasti että kannattasko hommata semmonen harrastus ettei aina v..tuta kun tulee kotiin😀

[timhoe]

Tuossa on kyllä vinha perä. Onneksi sitä tähän jahtipuoleenkin mahtuu niin paljon monenmoista hommaa, että kyllä sieltä se itelle mieluinen juttu aina jostain löytyy. Vaikka ei sitten se kanalintujen karkottaminen yksinään joku vuosi niin nappaisikaan, niin onneksi luvassa on tuleviakin vuosia, jolloin lajiin voi taas palata hyvällä intensiteetillä.

[poikamehto]

asenne kysymys. ei sen niin vakavaa pijä olla! aikasempina vuosina saatto itelläki alakaa "puristamaan" asetta kun viikon-pari kuluki ettei saanu mittään vaan tänä syksynä ei oo haitannu. heti alakuun näki että tämä syksy on pelekkää lenkkeilyä pyssy kourassa niin mitäpä tuosta ressiä ottamaan.

[RiUDE]

Ei se näinä vuosina paljoa parane koirankaan kanssa.
Yhden ainoaa seisontaa en ole saanut aikaiseksi tänä syksynä, eikä kyllä edes ampumatilannettakaan.i
Pitää pyytöö sitä mitä on, laskin juuri että kun nyt on menossa kolmas katovuosi, kanalintu/supi suhde saaliissa on yli 1/100
_________________
Savo suureksi.

[JSP]

Lokakuun loppupuolella melko hankala päästä teertä ampumaan haulikolla ainakaan metsässä. Ovat jo isommissa parvissa ja monesti jossain suon laidoilla. Itse kannan yleensä vaan yhtä asetta. Ei kyllä harmita vaikka jäisi joku paikka käyttämättä. Nyt näyttää vähän siltä että meilläkin päin alkaa teerikannat oleen niin surkealla mallilla ettei niitä juuri hyödytä enää tappaa. Viikonlopun kävelin pelkän kiväärin kans ja yhden pienen teeren ammuin ja silläkin jotain suolimatoja.

Kyllä haulikolla pääsee lintuja ampuun aivan hyvin yksinkin kun kävelee sellaisia paikkoja missä linnut ei sinua huomaa ennen kuin ovat liian lähellä. Jossain varvikossa melko turha kahlata kun linnut kulee 100m päähån. Jos lintuja ei ole niin antaa niiden silloin olla. Jotenkin pöljää kävellä kymmeniä kilometrejä eikä näy kuin muutama lintu.

[AnttiSn]

[haylone]

Jep.

[RiUDE]

[haylone]

Jep.

[JSP]

Kävinpä varsin katsoon yhden lähisuon kun oli hyvä pakkasaamu. Pari viikkoa sitten kun heitin pienen lenkin niin teeriä näkyi noin parikymmentä, vähintään. Nyt suolle tuli yksi ainut kovaääninen vanha teeri. Muutama lensi ohi. Melko kummallista. Kait ne oli jollain muulla suolla kun lähialueella on pari muutakin soidinpaikkaa. Yleensä kyllä teeriä on riittänyt jokaiselle mutta aika pas.kaa aluetta tuo on aina ollut. Saa nähdä vieläkö lintukannat tästä nousee. Hieman kyllä epäilyttää.. On kyllä ollut jatkuvaa alamäkeä jo monta vuotta. Pian täällä ei ole kuin metsoja ja joku riekko ammuttavaksi.

Meni väärään ketjuun näköjään..