Koiraton kanalinnustaja. Ajatustenvaihtoa

[Gänkkäränkkä]

Ajattelin paiskata tällaisella keskusteluaiheella.

Itse olen nyt seitsemän syksyä käynyt metsällä. Olen nähnyt heti alkuun kannallisesti huippuvuosia ja viime vuodet ollaan ihmetelty siivekkäitten vähyyttä. Tällaiset katovuodet on yksinäiselle haulikkomiehelle katastrofeja. Olen käynytkin tänä syksynä itseni kanssa melkoista jakobin painia. Mieli halajaa metsään. Sinne onneksi avovaimo päästää hyvin lähtemään. Metsässä kävellään tyhjää tai kuten niin usein yksinäinen haulikkomies saa todeta, linnut lähtevät aivan liian kaukaa tai tiheistä risukoista jonne ei ole edes näköyhteyttä. Tilanteita on vähän ja ampumahollia ei meinaa saada aikaiseksi. Tulet metsästä pois, mielen pitäisi olla kevyt ja henkisesti latautunut. Silti mieleen jää kova kaipuu metsään ja loputon jossittelu, kuinka minun olisi pitänyt siinä tilanteessa liikkua hiljempaa ja osata huomioida se akuonlaitaräseikkö paremmin. Tilanteita on kuitenkin niin vähän että järki sanoo ettei sinne kannata mennä itseään enää kiusaamaan.

Olen tässä seitsemän vuoden aikana ampunut parisenkymmentä pyytä pillille ja yhden metson. Metsoja olisi paremmalla ampumataidolla tai hereilläololla repussa muutama lisää. kaikki metsotilanteet on kuitenkin saatu aikaiseksi kahden-kolmen metsästäjän ketjun voimin
Teertä en ole ampunut vielä ainuttakaan. Syynä varmastikin aamukytisten vähyys ja pyy/metsomaastojen kiertäminen enimmäkseen. Ensinmäisinä vuosina olisin saanut muutamia teeriä reppuun jos ampumataitoa olisi ollut edes välttävästi. Pummeja pamautin sellaisista tilanteista joista näin huonoina lintuvuosina voi vain haaveilla.

Mutta omat historiani sikseen.
Olen miettinyt aina kun täältäkin tarinoita lueskelee tai kyliltä kuulee, Millaisia tilanteita itsekseen kuljeskelevalle haulikkomiehelle siunaantuu? Kiväärit voidaan jättää keskusteluista pois koska haluaisin kokemuksia juuri sellaisesta metsästyksestä mitä itse harjoitan.
Oma intohimoni metsästämisessä on kehittää itseään ja omia kykyjä niin että pääsee mahdollisimman lähelle saalista tai voi houkutella saaliin luokseen johon pyyn pillittely ja teerten suhauttelu perustuu. Itse en esimerkiksi lämpeä teeren aamukytistelyyn kiväärin kanssa koska siitä puuttuu se maastoutumisen ja hiljaisuuden tarve.
Monena syksynä olen saanut täältäkin lukea kuinka sellaiset metsästäjät jotka eivät löydä lintuja, eivät osaa niitä oikeista paikoista etsiä. Teeret löytyvät kuulema harventamattomista taimikoista.
Joskus saatan sellaiseen maastoon tarkoituksella sitten mennä, mutta eihän siinä risujen paukkeessa linnut päästä lähellekään. Kaverin kanssa noita voisi toisenlaisilla taktiikoilla peratakin, mutta itsellenikin 80% kanalintujahdeista tapahtuu yksin kulkien.

Onko täällä paljonkin muita jahtimiehiä jotka itsekseen pelkän hauliruiskun kanssa kuljeskelevat? Kuulisin mielelläni kokemuksianne vuosienkin takaa. Mitenkä lintuja löytyy ja kuinka paljon saalista tulee? Haulikon & kiväärin kanssa ilman koiraa kulkijatkin voivat kertoa esimerkiksi saalissuhteestaan. Eli kuinka monta prosenttia linnuista saatte ammutuksi haulikolla ja kuinka monta kiväärillä?

Tarkoitukseni ei ole vuodattaa krokotiilinkyyneliä eikä todellakaan lytätä muita jahtimiehiä. Ottaisin itsekin koiran jos se olisi mahdollista ja kivääri pitänee lähivuosina hankkia jos hirvihommat alkaa kiinnostaa enemmän. Sittenhän sitä varmaan alkaa kuljettaakin enemmän lintumetsälläkin.
Ilman pyypilliä kanalinnustusinnostukseni olisi varmaan jo aikaa sitten mennyt sillä tilanteita yksin kulkiessa saan niin helvetin vähän aikaiseksi. Joskus sitä mietiskelee että teenkö jotain väärin. Kuljenko liian nopeasti, hitaasti, suoraan vai liian jyrkkiä mutkia tehden. Täytyisikö pitää sadan metrin välein taukoja ja kuunnella tarkemmin etumaastoa vai mitä?

Tähän tarkoitukseen arvelin tämän keskustelun perustavani ja toivon asiallista keskusteluja ja monenlaisia kokemuksia/vinkkejä muilta jahtimiehiltä.

[jyrgenismo]

Moro. Itellä on kuudes metästysvuosi menos ja kans pääasias kuljen yksin tai korkeintaan yhden kaverin kans.
Kivääriä tulee kannettua mukana n.95 % reissuista mitä teen. Vesikelillä saa jäädä kotio.
Kerran olin keski-suomes metällä ja iltapäivästä aattelin että mitä hittoa mäki
Tätä kivääriä rehaan mukana mut sitte kun hiippailin metäs niin sieltähän löyty metto männystä. Senku sai alas niin en oo pahemmin enää kivääriä pois jättäny. Yhden asian oon oppinu ja se on se että ikinä ei voi kulkea liian hiljaa tai piilos.
Kyllä sitä koirattomana joutuu käveleen välillä niin perskuleesti et saa ees jotain tapahtumia mut kyllä sitä riistaa on tullu.
Teeriä tuli parina ekana vuotena aamupassiteltua mut sit ku sitä huomas et täs ei oo mitää hohtoa niin senki lopetin. Ainut on ku kuura aamuina lähtee suota tetsaamaan ja koittaa päästä ampumahollille niin se on kyllä makeeta hommaa.tuos oli pari kolme vuotta sitte mettoja e-p:n nurkilla tosi paljon niin silloin pääsi vähä oppimaan tuota mettoon sielun elämää. Paljon on viä tosin opittavaa. Kalliopaikat joissa isoja puita,aukkojen reunapuut ja sit iltapäivästä voi löytää puusta istumasta. Niistä mä oon niitä ampunu.
Teeret tuntuu löytyvän hakkuu aukoilta ja kaikkein pahimmista risukoista.
Pyyt mä oon ampuna aina jonku puron vierestä.
Koiraa tuli joskus vähä mietittyä mutta ei se ny enää oikein oo ollu ajatuksiskaa.
Eikä sitä oikein kaipakkaa. Mukavaa hommaa itekseen tuola talsia. Parhaassa seurassa.
Ja nuo laukaukset on pyrkiny pitämään järkevissä matkoissa niin ei tarvi sen haavakon peräs juosta. Kerran meni teeri hukkaan mut kyllä se reilun tunnin ettimisen jälkeen löyty.
Kyllä sitä huomaa aina ekoina syksyn aamuina kun lähtee mettään et on meno liian kovaa mut kyllä se aina siitä tasoittuu. Kun linnut karkaa kaukaa niin aina pikku paussi ja miettiä mitä tekis toisin. Ja kaikenlaisia maastoja tulee kokeiltua. Välillä kun oikein surkeis risukois menee niin miettii et nopiaa pois mut on niistäki niitä tilanteita tullu.
Ja sit ku mä kuljen niin mä kuljen sellaasis pätkis. Aina välillä muistaa pysähtyä,kuunnella ja kivääri seljästä ja kattella ristikon läpi näkyykö mitää.
Mukavaa hommaa. Millähän täs vuoden taas jaksais oottaa

[tuhola]

Huh. Luulin jo että kyseessä uusi aloitus että koirattomilta pitäisi kieltää linnustus.. No onneksi ei ja aloitus olikin hyvä. Pitää oikein vähä miettiä mitä omat kokemukset on ja miten sanoiksi pukea. Itse olen vallan meleki jahdannut lintuja ilman koiraa. Ja mielestäni kohtuudella on linnunlihassa pysytty. Ketjussa kulkemista olen vihannut aina. Eli yksin tai korkeintaan yhden kaverin kanssa samoillen on linnustusta tullut harrastettua. On siinä koiriakin ollut välillä mutta suurimmaksi osaksi nuon.

[apir]

Viitisen syksyä olen aktiivisemmin kulkenut lintumetsällä ja aina yksin ilman koiraa.
Alkuun kuljin vain kiväärin kanssa ja joka reissulla oli muutamia ampumaholleja, mutta tietenkin haulikolle. Kiväärillä ei päässyt kunnolla edes tähtäilemään.
Ostin viimein haulikon ja muutamana syksynä on tilanteita/saalistakin tullut jonkin verran.
Tänä syksynä olen käynyt joka viikonloppu ja saldona yksi ainoa kuulohavainto lentoonlähdöstä. Laji jäi tunnistamatta. Hiljaista on siis ollut koirattoman kulkea.
Kyllähän se lintujen ja tilanteiden vähyys syö miestä ja metsään lähtömotivaatiokin on ajoittain kadoksissa, kun melkein tietää mitä on metsässä odotettavissa. Lyhyt metsästysaika ei siis tänä vuonna harmita yhtään.
Tästä huolimatta koiran hankinta ei ole ollut koskaan vakavissa suunnitelmissa. Metsästysaika vuodessa on aina niin lyhyt, että ”koiran pitovaikeudet” vievät voiton.
Täytyy vain toivoa, että lintujen määrä kääntyy nousuun, jolloin koiratonkin voi tuurilla osua linnun kanssa samalle reitille.

[heiluri]

Minä olen aina kulkenut mieluimmin yksin kuin porukassa ja koiraakaan ei ole tullut hankituksi pitovaikeuksien takia,tutulla porukallakin voi toki piipahtaa jahdissa kerran pari syksyyn mutta oma menemisen vapaus ilman aikatauluja ja kiirettä on mieluisinta.
Minulle nevakytis ja aukkopassit ovat aina olleet mieluisampia kuin pomppulintujahti vaikka kuljenkin mielelläni.
Neva ja aukkopasseissa pitää kuitenkin pitää pää kylmänä ja malttaa ampua vain muutama lintu paikastaan,muuten jonkin tietyn spotin verotus käy äkkiä kestämättömäksi sillä ainakan täällä päin et ole ainoa metsästäjä joka kustakin paikasta verottaa.
Nykyään matalien tai jopa lähes olemattomien kantojen aikana tulee lähdettyä siinä missä muulloinkin,mukavaahan tuo silti on mutta soisi toki lintukantojen taas nousevan metsästettävälle tasolle,minusta metsä ja nevat ilman teeriä ovat kuolleita ja nyt ne ovat sitä,mutta kohti aikaa parempaa.
Kuljeskelu on mukavaa ja tulistelu ja yleinen källäily maastossa sitä parasta laatuaikaa,vielä jokus täytyy taas retkeillä pohjoisen helppokulkuisille riistamaille vaihteluksi näille ryteiköille.
Ennen kivääri oli se ase jota tuli ulkoilutettua mutta nykyään sen on korvannut usseimmiten yksipiippuinen haulikko.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[sundiz]

Olisko tämä ollut nyt myös seitsemäs syksy omalla kohdalla. Teeriä olen ampunut yhteensä 7kpl (3kpl kiväärillä, 4kpl haulikolla). Kiväärillä ammutut sattui kaikki samalle syksylle. Keskiarvona 1 teeri vuodessa, mutta käytännössä saalista tulee joka toinen vuosi. Haulikolla ammutuista puolet ammuttu pomppuun ja puolet paikallaan passittaessa. Itse pidän hyvänä reissuna jos lintuja ylipäätänsä näkee ja erittäin hyvänä jos pääsee ampumaholleille. Sitten jos onnistuu vielä pudotuksen tekemään niin se on sitten jahtiryypyn paikka

Tänä syksynä pääsin ensimmäistä kertaa pystykorvan mukaan jahtiin. Saalista ei tullut mutta hieno kokemus se kyllä oli.

[Pohjola]

koiran korvike on hyvät jalat.
reipasta käpyttelyä nii tilanteita tulee, jos yleensä lintuja on,,,tai vähänkään harkittee missä tallustaa.
haulikko tai rihlakko aseena.
rihlakon kanssa voi esim. teerien löydyttyä hidastaa ja noukkia latvalintuja.

[liki]

Tuota olen tässä nyt pohtinut itsekin, onko haulikko ilman koiraa samoilevalle paras vaihtoehto vai pitäisikö kantaa kivääriäkin mukana tai rihlakkoa. Toistaiseksi vaikuttaa siltä ettei rihlapiipulle laukaisupaikkoja käytännössä tule.

[heiluri]

Minulla on ollut puolenkymmentä rihlaa ja jokaisesta olen luopunut,jotenkin kömpelö vehje jossa on kaksi huonoa asetta,seuraava hankinta kantojen paranemista odotellessa lienee jokin näppärä,kevyt taittuva kivääri joka kulkee mukana lähes huomaamatta.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Kipinä ll]

[Pohjola]

olen pyytäny monella päälekkäisellä, pumpulla, puolarilla sekä yksipiippusella, rillukalla, mutta rihlakko on ja pysyy.
luoti tilanteita tulee ihan nokko jotta sitä rihlaa on syytä kantaa.
joka vuosi useita kuitenki, lisämausteea hirvet, eli niinkauan ku karhulupia on kannan hirvi/ karhu laillista rihlakkoa, kun karhuluvat täyttyy voin ottaa pienempää ellei hirvi kiinnosta.
tosin tuo suuremman riistan luoti vois olla kyllä yksistäänki käyttöpelinä.

puolari maksimoi saaliin ja sille kevyt kiväri lisänä selässä, mutta se aika on nyt ainakin ohitte, piisaa ku kerran täräyttää hyppyyn.

[sami.k]

Ihan ensimmäinen ja tärkein sääntö koirattomalle on että tunne saaliisi.kun tunnet saalin mahdollisimman hyvin niin loppuu se turha ramppaaminen.toinen on kivääri,se on aivan välttämätön,jos sen jätät pois niin 80%tilanteista pois.itse olen pyytänyt suurimman osan linnuista ilman koiraa,toki olen omistanut 2 pystäriäkin mutta molemmat melko huonoja koiria tai huonosti koulutettuja.väittäisin että koiraton monesti saa huomattavasti paremmin saalista.pois lukien huippu kpirat ja otolliset olosuhteet.kyttäämällä tulee tulosta niin metso kun teerikin.itse aloitan joka jahti aamun metso kytiksellä,soitimelta,haavoilta,lentoreiteiltä,syömäpaikoilta etc sama koskee teertä.sitten kierrän 1-3km lenkin aukkojen laitoja ja rämeiden reunuksia.yleensä jahtaan vain aamun eka tunnit ja vasta lokakuun paremmalla puolella kokopäivän.valtaosa saaliista tulee aamun 2 eka tunnin aikana.myös ilta ennen hämärän tuloa on hyvä aika.saalista on tullut ja tyhjänpyyntiä harvemmin. Mutta opettele tuntemaan linnut mahdollisimman hyvin niin haulikollakin pärjää ihan mukavasti

[Pohjola]

Kipinä, taisit oppia siihen että koiruli löysi linnut ja ite tallasit paremmin kulettavia maita.
Tai sitte teillä ei vaan ole lintuja

[heiluri]

Riippuu paljon seuduista,kiväärille ei ole ollut tarvetta moneen vuoteen,viimeisin latvalintutilanne lienee kuuden vuoden takaa,edes nevoilla ei ole ollut sen vertaa liikettä että latvaan olisi saanut yrittää,kivääri oli ennen usein ainoa ase reissulla mutta nykyään käsikynkässä kulkee yksipiippuinen haulikko,sillekkään ei tule käyttöä nykyään likikään joka syksy.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Pohjola]

aamu ja ilta sekä loppusyksy varmaan otollista kiväärille, päivä haulikolle.
rihlakolla käy kaikki