Koiraton kanalinnustaja. Ajatustenvaihtoa

[haylone]

Jep.

[antsa6]

Pääasiallisesti yksin tai aiemmin myös koiran kanssa (ei ollut lintukoira sanan varsinaisessa merkityksessä) kuljeksitaan nyt kuudetta syksyä. Joku lintu on reppuun saatu joka syksy. Joka syksy olen kulkenut uusia paikkoja mutta muutamia suosikkeja on jo muodostunut ja kotipuolessa käyn myös seuran mailla metsästämässä joka vuosi muutamia kertoja. Tyhjiä reissuja on ollut monta, mutta on toisaalta semmosiakin että reppu on painanut enemmän takas tullessa ja hienoja reissujahan nuo on kaikki olleet - ei se saaliin määrä ole ainoa tai välttämättä tärkein määrittävä tekijä. Eniten varsinkin tällä hetkellä harmittaa ne linnut, jotka tietää jättäneensä raanana mettään, kun en ole löytänyt niitä ilman koiraa.

Haulikkohommissa tilanteet tuntuu tulevan parhaiten kelin ja maaston mukaan sopivasti mutkitellen. Vastatuuleen yleensä paremmille paikoille tuntuu pääsevän, kuten moni muukin on todennut. Vauhti muodostuu aina sen mukaan, kuinka ottavalta paikat näyttää. Olen joskus kävellyt yli 20km päivässä, ja kyllä siinä tyhjempiä pätkiä hypättiin aika vauhtia. Onhan se luonnollistakin, että vauhti sitten hidastuu, kun aistit terävöityy, että mistä se (seuraava) lintu lähtee. Ottavista paikoista puhuttaessa kannattaa muistaa, että kokemus ja paikallistuntemus ovat eri asioita. Kokemuksen myötä silmä tunnistaa hyviä vaaran tai suon laitoja, mutta varsinkaan tällaisina syksyinä ei ottavankaan näköisistä paikoista lintuja saata löytää, jos ei sitten ole sitä paikallistuntemusta ja kulje tuttuja saloja eli toisin sanoen tiedä, että tuolla kankaalla on lintuja ollut tai esimerkiksi poikue edellisenä kesänä.

Itse kannan mukana sekä kivääriä että haulikkoa. Jälkimmäisellä olen suurimmaksi osaksi saaliini ampunut, mutta mieluiten mehustelen kiväärillä ammuttuja. Pakkaskeli, teeriparvi latvassa kukertaen, naakiminen ja ampumapaikalle ryömiminen... siinä on vain sitä jotakin, joka minulle antaa paljon enemmän kuin se pomppulinnustuksen sekunnin adrenaliiniryöppy. Nyt vielä kun jäi tuo koirakin matkasta pois, niin tuntuu, että voisin melkein haulikon heittää kanalinnustuksessa kokonaan pois, vaikka tänäkin syksynä olen kaikki lintuni juuri haulikolla ampunut. Oli se pomppulinnun etsiminen vaan koiran kanssa niin paljon mielenkiintoisempaa, kun kaverin toiminnasta ja hännästä näki, että juokseeko siellä edessä metso vai lymyääkö lähistöllä teeri... Koiran kanssa kulkiessa itsekin aloin tajuta, kuinka monesta varsinkin vanhemmasta linnusta yksin kulkeva metsästäjä menee ohi ja miten ne maassa juosten jalkamiestä koijaa. No tuttuja kankaita kierrellessä saattaa tietää, että siinä ja siinä on lintuja ollut, niin tokihan voi siksakkia kävellä, mutkitella, pysähdellä ja heittää vaikka piruetteja jos mieli tekee ja linnut siitä varmasti hermostuvat ja lähtevät lentoon ja paukulle melko varmasti pääsee jos ei satu mahdoton keli. Niitä yksin kulkevalle kävelymiehelle suht mahdottomiakin kelejä osaa kyllä olla. Ja jos et ole tutuissa maastoissa, joissa voit kyttäillä, niin käveltävä kuitenkin on, vaikka mahdollisuudet ampumaholleista rajoittuu lähinnä siihen, että lintu lähteekin jota kuta muuta karkuun ja lentää kohti.

Tämän pitkähkön ja äkkiseltään suunnattomana soljuvan kirjoituksen pointtina oli ehkä, että yksin kuljeskelevan koirattoman metsästäjän homma ei ole helppoa. Kelien, maastojen ja lintujen tunteminen auttaa suunnattomasti. Ja jos edellisiä ei ole, niin tuuri. Ja viski. Sitä mie tarttenkin nyt lisää. Auttakoon se minua tulevissa yksinäisissä koitoksissa kairassa.

[Lahtinen]

Mielenkiintoinen aihe. Ja varmaan tässäkin ”Suomi on suuri maa”, eli olosuhteet vaihtelee jahtimailla paljon.


Tässä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen kommentti:

[xyxy]

Mielenkiintoista keskustelua

Itselläni on ollut vuosikymmeniä sitten yksi seisova lintukoira, muuten on ollut ajokoiria ja hirvikoiria. Linnustanut olen siten lähes aina koirattomana, yksin metsästäessäni.

Koirattomana metsästäessä parhaita kelejä. saaliin saannin kannalta, ovat olleet ”huonot” säät, siis kohtuullinen tuuli- ja/tai ”einiinkova” sadekeli. Tämä siis ”pomppulintujen” jahdissa haulikolla. Kuulaat pakkasaamut olen jahdannut kiväärillä, koska kävellen ei pomppulintuja juuri tavoita. Toki -50 - -60 luvun taitteessa jahtasin pienoiskiväärillä viljapelloilta kuhilaille tulevia lintuja, mutta tuon muistelemisesta ei ole tälle päivää mitään hyötyä. Silloin kuitenkin saalilla oli iso merkitys talon ruokahuollossa.

Nykyään lintukiintiöt ovat sen verran pieniä, että linnut ehtii ampua koirattomanakin. Ja ylivoimaisesti parhaita aamuja ovat tyynet kirkkaat pakkasaamut auringonnousun aikaan. Noita aamuja voi tietysti ihailla ilman jahtiakin. Pidän kuitenkin isona v1ttuiluna sitä, että vähäiset lintujahtiajat sijoitetaan lämpöiseen aikaan hirvikärpästen sekaan (peruste on se, että silloin saalis muodostuu nuorista linnuista). Jotenkin on tullut käsitys, että asioista päättävät Riistakeskuksen (esittely) ja MMM:n henkilöt (asetuksen kirjoitus) eivät ole tietoisia linnunmetsästyksen syvimmästä olemuksesta tai eivät ainakaan välitä siitä.

[JSP]

[KHaivula]

Sanoisin että vähän vajaa 10 vuotta koirattomana kulkenut metsällä eikä pomppulintuja ole paria enempää saatu. Kyllä ne saaliit on kiväärillä tulleet nevanreunalta ja joskus pakkaspäivinä latvoja hakiessa. Aika harvassa on pomppulintutilanteet olleet varsinkin näilllä kotomailla.

Nyt on tutun koira ollut mukana jokusen kerran ja "koirattomaksi" olen tuonkin menemisen laskenut tähän asti. Lähinnä seurana ollut ja hyvä niinkin.

Nyt sitten yht'äkkiä viime reissulla rupesikin lintua pomppimaan sieltä ja sen täältä. Parin tunnin reissulla tuli enemmän havaintoja ja ampumapaikkoja kun normaalisti koko kaudessa yhteensä. Lintuvuosi on oikeasti vähintään huonohko eikä hyvänäkään (2011) kummosta eroa ole ollut. Nyt lähtivät vielä ihan läheltä, eli jopa ihan ampumahollilta.

Melkein sanoisin että koiralla täytyy olla jotain osuutta asiaan. Tämä malli ei seiso eikä merkkaa mutta kuitenkin niihin tilanteisiin vaan ajautuu.

Sitä tässä vaan haen että jos nyt pitäisi olla jotain mieltä niin sanoisin että kyllä se koira, vaikka huonokin tuo selkeää etua pompputouhuihinkin, siis ainakin allekirjoittaneen tapauksessa.

[heiluri]

Eipä kyllä tulisi mieleen ampua kahvi- tai ruokapaussilla ylientäviä mutta jokainen tyylillään,saisi se latvaankin jäänyt rauhan ainakin ruokailun ja kahvin ajaksi.
Täytyy kyllä sanoa että hyvin ovat olleet linnut kadoksissa sillä aloituspäivän jälkeen ei ole ollut yhtään teeren nousua joten jäi kahden kiintiö täyteen mikä näillä kannoilla onkin pelkästään hyvä.
Metsoja onnistuin kaivelemaan jokaisella reissulla jonkun mutta kaukaa lähtivät meni hiljaa taikka lujaa tuulessa tai tyvenessä.
Vanhan seuran mailla en koettanutkaan sillä siellä tilanne on jo uskomattoman huono,kanta ei toivu kevään eikä kahdenkaan onnistuneilla pesinnöillä lähellekkään metsästettävää.
Useampi viikonloppu jo hirvenjahtuuta ja porukka on nähnyt yhteensä alle kymmenen teertä,melko varmasti sama viiden sakki koska havainnot ovat samalta kuviolta,mykistävän kuollutta.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Pohjola]

joo, usein lähellä pyörivästä koirasta on se apu ettei yllä yhtäkään pomppua ampuun.
sitte sellainen piski joka ei äännä karkkoa, tekee hollilta lentävistä ylläreitä.

nämä lähinnä niitä koirulin varjopuolia.

jos koiratta ei kymmeniä pomppuja tulis kaudessa en kyllä viittis mettästys mielessä lähteä raahaan reppua ja asetta mettään.

vaikka itellä on koira ollu aina ja pitkiä pätkiä myös kaksikin, on silti paljon reissuja ilman piskiäki.

jos koiran pidon kanssa olis vaikeuksia, en kyllä metsästys tilanteiden parantamisen vuoksi pitäis. siis ilman tulee toimeen ihan hyvin.

[heiluri]

No juu,puultahan tuo kulkeminen alkaa maistua kun neljään vuoteen on mahtunut kolme tilannetta ja kaikki tuli ryssittyä,kummasti sitä puutuu kun riistatilanne tulee alle kerran vuoteen .
Kulkeminen ja puskien penkominen jaksoi kuitenkin vielä tänä syksynä viehättä ja pitäväthän nuo metsot hiukan valppaana vaikka kaukaa lähtevätkin,yksi teeritilanne on tullut joka toinen vuosi,eipä kehumista.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Supe]

Hyvä hakuinen koira nuohoaa hyvin maastoa, mutta lähellekään kaikki linnut ei nouse puuhun vaan lentävät sen esim. 200-400m. Tämähän korostuu kun ruska on pahin ja sellaisilla mailla missä on ollut paljon porukkaa ja koiria. Jos näkee puolijoukkueteltan niin eipä siihen kannata jäädä pyörimään.

Toisinaan käy niin, että se 360 asteen karkosuunta saattuu kohdille ja voi ampua lentoon ja joskus tulee niin tehtyä, tosin suht. harvoin, vähän riippuu asiakkaan haaroista onko koira kaukana ja onko yleensäkään jäänyt puuhun. Tuossa edellä tulikin miten haulikkomiehenä voi yllättää ja jopa linjakävelyä.

Lähihakuisuus, pikku kannustamisella saa kuitenkin edes sen reilu 100m yms. mutta jos pyörii tosi lähellä niin onhan se ongelma. Kaikista koirista vaan ei helpolla tule sellaisia hakijoita, jotka tekee nättiä hakulenkkiä, osa selittyy aralla luonteella, kouluttajalla, maastolla jne. Jos on hyvä lintusyksy niin useammat tilanteet auttavat kyllä koiran intoon. Ei ole tullut kanakoirilla metsästettyä, mutta ne taitaa pyöriä melko näkyvillä? Eli metsästäjä päättää enemmän reitin valinnasta ja arvaa onko lintua vai ei. Toki jos on kauempana niin näkeehän sen tutkasta onko stondis.

[Jartsu]

[quote="SupeToki jos on kauempana niin näkeehän sen tutkasta onko stondis.[/quote]

Mää tunnen stondiksen.

Mut hienoo tää tekniikka nykyää.

[kalmo]

[Kipinä ll]

Nimim. Kipinän ”mitattava lähestyminen” on ainakin omaan silmään kiinnostava: Kuinka paljon oikeasti joudut taittamaan kilometrejä (tai käyttämään aikaa) lintuhavaintoa tai varsinkin ”hyvää hollia” kohden. Ja miten matalan riistatiheyden alueilla oikeasti pystyt säilyttämään ampumavalmiuden riittävän ”skarppina”.[/quote]


Tuosta "skarppina" pysymisestä on oiva esimerkki tuolta neljän päivän reissun ensimmäiseltä päivältä. Olin gps mukaan kulkenut 4,6 kilometriä kun tuli ensimmäinen tilanne. 4 teeren porukka nousi siivilleen suonlaita tureikosta, havaitsin ensin yhden ukkoteeren johon en kerinnyt neljän kilometrin hirvikärpästen tappamisen jälkeen reagoida kunnolla, tuloksena pummi. Vireystila nousi ja kolme muuta lintua kaartoi oikealta näkyviin, koska olivat akkoja niin jätin ampumatta.

Kun taas muistelen koiran kanssa toimia, niin kilometrien matkat sai rauhassa tappaa kärpäsiä ja ideaalitilanteessa koira tiedotti linnun. Siinä asetteli kuulosuojat rauhassa päähän ja vireystila huipussa latasi aseen ja hiippaili seisonnalle. Joskus tuli onnistuminen, joskus oli tyhjä, joskus töpeksin koira ja joskus minä. Mutta vireystila ja jännitys oli Arskan kanssa kulkiessa aivan toista.
_________________
Entinen Kipinä

[AnttiSn]

[poikamehto]

tuosta kivväärin hehkutuksesta täytyy sanoa että lyhkäsiksi jää metästyspäivät syyskuulla jos pelekästään luotiharava on matkassa.. sille ei oo tarvista kun max.3tuntia aamusta. sen jälk. se on vain turha mölerö selässä. ite oon yleensä vasta lokakuulla tuon rasitteen ottanu kannettavaksi kun linnut monesti karkottuaan nousevat hakkuille tms. puihin.

kommentoin tätä koiran kans kulukevana joka on lähinnä ylös ajavana matkassa. toki haukkuukin välillä. monta tilannetta ne on pilannu vaan monta on myös tuottaneet. oon tuota joskus miettiny että kuinkahan hyvin ois saanu lintuja jos ei ois koira karkottanu pikkasen liian kaukaa... vaan ihan sama. muutaman kerran oon käyny iliman koiraa metässä ja se ei oo minun juttu. siinä vaan ei oo minkäänlaista hohtoa. mukava seurata kun on pikkasen paremmalla hajuaistilla varustettu karvakaveri matkassa.