Metsästyskoiran kunnon ylläpito lomalla!

[iivariiso]

Itellä ei niin kauheasti harmita nuo irti olevat kotipuudelit joita on silloin tällöin pihoilta rynnännyt. Sen sijaan minua harmittaa ihan helvetisti tuommoiset taistelukoira rodut joita pidetään "aidatuilla" pihoila irrallaan. Eilenki pyörälenkillä kerkesi kylmä hiki käydä pinnassa kun yhden talon pihassa oli 2 semmoista ja tuommoinen 80 senttinen puutarha-aita esteenä. Väkisinkin käynyt mielessä että jotain kättä pitempää pitäisi kulettaa mukana.

[Valto.]

[Valto.]

Kukin tyylillään. Minusta esimerkiksi pystykorvajahti on kohtalaisen perinteistä suomalaista jahtia. Mutta ei sellaisella pystykorvalla mitään tee joka laukkoo pitkin maita ja mantuja omin nokkineen. Sikäli mikäli minä olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi karhukoira on alkujaan ollut yhden jalkamiehen suurriistakoira jonka tarkoitus on myös hakea suhteellisen lähellä isäntää ja luopua tilanteesta jos elukka karkkoaa turhan kauas, kun ei se isäntä kerkeä ikinä jalan sinne tilanteeseen ampumaan, jos koira painaa karkon perässä kymmeniä kilometrejä tai hakee jossain monen kilometrin päässä isännästä.

Mutta jos tuolle linjalle lähdetään, niin nakataan vastapallo. Minäkin olen kateellinen tuosta arvomaailmasta jossa metsästys on puhtaasti saaliin saamiseen keskittyväää. Ajetaan autolla gps jäljen perässä ampumassa elukat tien laitaan. Pääasia että pakkanen täyttyy. Oikeastaan ainut askel tuosta paremmaksi on enää nuo modernin maailman suurimmat jahtisankarit, eli autometsästäjät. Ei tarvitse edes niitä koiria riesaksi, kun hilux toimii. Ampuu elukat ikkunasta tienvarsille ja säästyy monelta turhalta säätämiseltä.

Valitettavasti itselle metsästyksessä olennaista on metsässä liikkuminen ja se varsinainen jahti. Koira on apuväline ja lisämauste jolla hommasta tulee mielekkäämpää, vaikka saisin kyllä saalista ilmankin. Seisontaan tai haukkuun ei voi kuitenkaan lintua ampua ilman koiraa. Soitimelle ammutut on liian helppoja eikä se siksi kiinnosta vaikka välillä on hieno käydä nevalla aamukavilla seuraamassa menoa ja pomppujahdissa puuttuu ne koiran kanssa saumattomasta yhteispelistä tulevat onnistumisen tunteet. Myös saaliin löytymisen varmuus on koiran kanssa aivan toista luokkaa.

Hirviäkin metsästän siinä sivussa, mutta tämä nykymuotoinen hirvijahti ei kiinnosta pätkääkään. Pohjoisessa voisi pyytää karhuja siihen tyyliin mistä itse nauttisin. Olipa kohteena hirvi tai karhu, mutta maastoon pitää jalkautua kun teitä ei ole ja metsästykseen ei ukon ja koiran lisäksi tarvita mitään kylätoimikuntaa pätemään ja sekoittamaan toimintaa. Joskus voi käydä jahdissa kaverin tai parin kanssa ihan seuran vuoksi, mutta metsästykseen ei tarvita koiran, aseen ja ukon lisäksi muita. Pysyköön ukot siellä kylätoimikunnissa tappelemassa ja säätämässä, jahtia häiritsemään en mitään seurakuntaa kaipaa. Niin pitkään kun suurriistan metsästys on tuollaista seurakuntatoimintaa, niin olkoon minun puolesta. Voin puuhastella sitä hommaa sivutoimisesti, mutta en laske hirvijahtipäiviä metsästykseksi. Varsinaisen metsästyksen teen yksin tai korkeintaan 2-3 hengen porukoissa.

Itselle oikea metsästys alkaa siitä kun auto jää parkkiin ja ukko jalkautuu maastoon. Siinä tyylissä ei tee mitään koiralla joka painaa aivan omineen pitkin maakuntaa. Jos sen takia jää joku elukka ampumatta, niin jääköön. Joka syksy saisin vaikka ilman koiraa hirven tai pari nurin, eli kyllä se oma pakkanen pysyisi riittävän täynnä ilman maasturirallia ja koiran metsästystä. Kettuja ja supeja on niin olemattoman vähän ettei meinaa löytyä vaikka kuinka yrittää. Ketun pillitystä harrastaisin mielelläni enemmän, kun olisi kettuja mitä pillittää. Alueella on kuitenkin enemmän susia kuin kettuja, joten kohtalaisen turhauttavaa töräytellä torvea sormet kohmeessa kun kukaan ei ole kuulemassa. Jäniksiä saisi riesaksi asti ihan lintujahdin sivutuotteena kun ampuisi pois vaan. Ei siis mitään tarvetta myöskään ajokoirille. Jos minä saisin metsästää kuten huvittaa, niin koira olisi pohjis, pystäri tai karhukoira ja aseena drillinki. Kohderiistana joka reissulla kaikki metsästettävät riistaeläimet. Ehkä joku seisoja + karhukoira yhdistelmä voisi myös toimia. Lintuja, hirviä ja karhuja haukkuva karhukoira ja noutava, seisova ja ajava seisoja siinä kaverina. Onnistuisi kaikki muu luolajahtia lukuun ottamatta. Ajotaipumus jää seisojalla herkästi vähän lyhyeksi, mutta omiin tarpeisiin riittäisi.

En kuitenkaan lähde tuomitsemaan. Meillekin on ilmeisesti hirvikoira tulossa pihaan parin viikon sisään ja appiukolla niitä on jo piha täynnä. Jos emäntä tai appiukko tykkää hirvijahdista, niin siinäpähän pyytävät. Ei ole minulta mitään pois. Minä saan omista jahdeista aivan yhtä paljon iloa vaikka muut tykkäisivät ennemmin istua porukalla nuotioimassa tai ajella autolla ympäri metsäteitä puhelimen ruutua tuijottamassa. Siinäpähän harrastavat parhaaksi katsomallaan tavalla mistä nauttivat. Minä en saa siitä mitään irti ja siksi harrastan itse eri tyylillä. Vähän tietysti harmittaa etten pääse itse pyytämään suurriistaa haluamallani tavalla, mutta pitää jahdata muita ötököitä mitä pääsee jahtaamaan itselle mieleisellä tavalla.

Ruokin eläimiä uusille paikoille joissa ei ole kummoista kantaa luonnostaan. Tulee hyvä fiilis kun pääsee nappaamaan paistin kovan työn tuloksena, kun on saanut houkuteltua pienen kannan uudelle paikalle. Muutama kyyhky ja sorsra reissu alkukauteen tällä tyylillä. Sitten varsinaiseen jahtiin liikkuvan metsästyksen pariin kanalintujahdissa. Satunnaisia reissuja syksyllä, talven aikana ja keväällä voi sitten käydä houkuttelemassa kettuja ja kauriiita pilleilllä, kauriita on mukava myös koittaa hiipimällä kevään pukkijahdissa ja majavapassissakin voi käydä joskus istumassa. Raudoilla voi pyytää minkkiä ja näätää kun treenailee koiraa pellolla tai metsässä varsinaisen jahtikauden ulkopuolella. Ja jahtikauden ulkopuolella on hyvää aikaa koittaa myös seurailla miten eri eläinten kannat kehittyy, missä mitäkin liikkuu ja koittaa ampua kameralla muutama ruutu siinä koiran treenauksen ohessa. Kesä sitten treenaillaan noutoa, koitetaan vähän treenailla omaa kuntoa koiran kunnon ylläpitämisen ohessa, harjoitellaan ampumista, lataillaan patruunoita kehitellään uusia riistaruokintoja. On siinä jo läpi vuoden enemmän hommaa mihin vapaa-aika riittää. Mielellään kun kalastaisi, tekisi metsähommia ja harrastaisi myös muuta liikuntaa.

Eli en koe jääväni kovin paljosta paitsi vaikka en ajelekkaan maasturirallia ensin jälkien perässä ja sitten koiran perässä. Omissa jahdeissa toimii koirat jotka ovat hallittavissa ja ennen kaikkea toimivat riittävän lähellä isäntää, jolloin tilanteisiin on mahdollista ehtiä jalkaisin. En voisi kuvitella itselle jotain jämptiä minkä löysäisin autolta ja näkisin seuraavan kerran joko haukulle hiipiessä tai toisella puolella seuran aluetta kiinni ottaessa. Ei sellaisen kanssa voisi metsästää jalkaisin liikkumalla, kuten minusta metsästykseen kuuluu. Puhukoot joku kurppajahteihin jalostuneista saappaan kiillottajista jos haluaa, mutta lähempänä sekin on perinteistä metsästystä kuin maasturiralli. Ei ollut niillä vanhoilla suomalaisilla tldellisilla erämiehillä hiluxeja alla tai punanuttuista seurakuntaa kännissä tienvarsilla odottamassa. Kyllä sitä aitoa suomalaista erä ja metsästyskulttuuria on mies ja koira metsässä jalkaisin. Nykyään jahti on erilaista. Varmasti tehokkaampaa, mutta ei sellaista mistä itse nauttisin. En myöskään miellä tuollaista metsästykseksi siinä mielessä miten itse metsästyksestä ajattelelen ja mitä siinä arvostan. En kiellä etteikö muut saa harrastaa haluamallaan tavalla.

Kalastaakkin voi verkoilla, katiskalla, ongella, virvelillä, perholla, vetämällä, pilkkimällä jne. Kovasti toisistaan poikkeavia tapoja, mutta kaikki aivan kunnollista ja oikeaa kalastusta. Jokainen tyylillään. Joku tykkää laittaa vieheet vetoon ja nauttia kesäpäivästä, toinen taas tykkää hämmentää perhovapaa aktiivisesti. Perhokalastaja voi ihmetellä mihin joku tarvitsee 30 000€ veneen ja vetouistelija ei ymmärrä miten joku jaksaa kalastaa yhdellä vavalla. Verkkomies taas ihmettelee miksi pitää kuluttaa koko päivä vesillä kun kalat menee pyydykseen itsekseen. Kaikki hyviä tapoja ja antaa toisten harrastaa sellaisella tavalla mistä itse nauttivat. Minä en tee mitään koirilla jotka huitelevat jalkamiehen tavoittamattomissa enkä voisi ikinä kuvitella itseäni harrastamassa monttujen kaivamista metsään, mutta annan toisten harrastaa omia harrastuksiaan metsästyksen parissa kuten haluavat. Jos toiminta on laillista, toisten omaisuutta ei tuhota ja mahdollisesti aiheutuneet vauriot korjataan, ei aiheuteta muille vaaraa eikä tuhota riistakantoja, niin metsästäköön jokainen miten tykkää.

[Valto.]

Siitä voidaan varmasti olla kaikki yhtä mieltä, että jos koira pysyisi pihassa irrallaan ilman aitoja, kulkisi aina mukana nätisti ilman remmiä ja tulisi aina luokse tai autoon kun käsky käy, niin elämä koiran kanssa on helpompaa. Jos jokainen saisi valita ottaako muuten täsmälleen yhtä hyvin metsällä toimivan koiran joko tuollaisilla extra ominaisuuksilla tai ilman, niin tuskin kukaan jättäisi noita ottamatta. Meillä on ollut muutama kunnolla koulutettu armeijan seefferi ja onhan elämä sellaisen kanssa helppoa. Koira toimii kun ajatus, voi jättää pihalle yksin, voit jättää kaupan ovelle ilman hihnaa, voit kulkea kaupungilla ilman hihnaa ja koira tottelee aina joka tilanteessa joka ainoan käskyn orjallisesti eikä tee mitään äkkiliikkeitä omin päin. Vaikka miten muut koirat räyhää ympärillä, niin ei edes vilkaise sinne päin, uskallat jättää pienet lapset koiran kanssa valvomatta jne. Kyllä sellaisen koiran kanssa yhteiselo on äärimmäisen helppoa. Se ei vaan onnistu kaikkien koirien kanssa ja vaatii älyttömän määrän töitä niidenkin kanssa joista tuohon on. Mutta jos jokaisella koiralla olisi valintakytkin pitääkö noita ominaisuuksia päällä vai ei, niin takuulla jokainen pitäisi, elleivät ne vaikuttaisi muihin käyttöominaisuuksiin mitenkään.

Tuskin kukaan valitsee metsästyskoiraa sillä perusteella onko koiralla taipumuksia noihin asioihin. Toki joillekin metsästys on sivuseikka ja koiraksi hankitaan esimerkiksi mukavan seurakoiran maineessa oleva labbis, jota voi käyttää myös sorsien noutoon. Mutta tuskin kukaan ensisijaisesti metsästyskoiraa etsivä tekee valinnan vain sillä perusteella pysyykö koira pihassa vapaana. Siitä huolimatta tuollaiset ominaisuudet on kivoja lisiä. Koirien kanssa pitää elää 365 päivää vuodessa ja niitä ei metsästyspäiviä on varmasti melko monella koiralla se +300 päivää vuodessa. Eli aika olennaista sekin on miten muuten yhteiselo sujuu vaikka ensisijaisesti tietysti mietitään miten koira vastaa omia metsästystarpeita.

[tuhola]

Loppujen lopuksi aika murto-osa hirvistä tulee ammuttua auto-passi rallin jälkeen. suurimman osan hirvistäni olen ampunut koiran haukkuun maastossa. Ja seuraavaksi isoimman osan maastossa kävellessä tai passittaessa. Metsätielle tai metsätieltä olen ampunut vähemmän.

Toki se häiritsee itseäkin että mettät on hakattu ja raiskattu ja pilpottu tieverkostolla. Ja liikennettä on jonka takia sitten ihmisten ja koirien turvallisuuden takia koiramiehen osaksi jää todella paljon autorallia. Autorallia nimenomaan siksi ettei kenenkään konepelliltä löytyisi hirveä tai renkaan alta löytyisi koiraa. Autoralli vain harvoin auttaa hirven kaatamiseen. Tuo pakollinen turha ajelu on se negatiivinen asia kyllä. Ja kieltämättä isolla porukalla jahtaamisessa välillä tympäsee. Mutta sekin on asennekysymys ja koiran kanssa ei onneksi tarvitse kokoaikaa muita katsella. Mieluiten toki jahtaisin 1-5 hengen porukalla. Mutta ne väläykset mitä aito perinteikäs suurriistajahti tarjoaa, korvaa sitten nuo nykyajan luomat negatiiviset asiat kuitenkin ja kokonaisuus jää plussalle. Haukulle hiipiessä tiedät että teet samaa mitä esi-isäsi ovat myös tehneet.

Mitä karhujahtiin tulee niin kyllä siitä on kans aika erikoinen kuva monella. Onhan se toki saamamiehillä autorallia. Itse en ole vaan keksinyt sitä miten autolla ajamalla löytää jälkiä. Toiset tuntuu löytävän Ja olen siitä kieltämättä kade. Ite liinaan varmaan 200km per yksi tilanne. Monet meistä joutuu edelleen etsimään sen jäljen ihan kävellen koiran kanssa. Ainakin itellä tulee karhujahdissa päivään kilsoja sen mitä kävellä pystyn. Karhujahti on vieläpä esim valtiomailla yleensä rauhallisilla mestoilla ja voit oikeasti kävellä metsässä ja antaa koirankin hakea jos haluat, eikä sun tartte pelätä että koira on heti isolla tiellä auton alla. Minun on vaikea käsittää miksi karhujahdissa pitäisi ajella muuta kuin pakollisia siirtymiä, yhtälailla kanalintujahtaajakin siirtyy autolla pakolliset välit. Rallilla karhua ei löydy. Toki suurriistan ollessa kyseessä itse tilanteessa voi olla tarpeen siirtyä autolla. Elukat saattaa kuitenkin vaihtaa sen 30km paikkaa. En näe siinäkään mitään väärää että jos saat yhden tilanteen joka kolmas vuosi että sitten sitä käytät vähä tarkemmin hyödyksi. Lehtokurppamies voi unohtaa lehtokurppatilanteen ja vaikka toisenkin kun hän tietää että seuraavassa tuomipuskassa on uusi kurppa. Ennen oli toiset helpotukset jahtiin, nykyään on toiset. Ennen sait tappaa karhun millaisilla ansoilla haaskaa käyttäen vain ja koska vain. Nyt on sääntöjä joka kohtaan ja paljon. Se että voit siirtyä autolla tieverkkoa pitkin ei helpota jahtia mitenkään yli. Jahdin peruspilarit on täysin samat kuin 100 tai vaikka 1000 vuotta sitten
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Valto.]

Kyllähän se on varmasti monella koiramiehellä juuri noin että suurin osa hirvistä tulee ammuttua haukkuun metsässä kävellessä ja passimiehet on niitä ketkä ampuu sinne teiden varsille. Lähinnä tarkoitin sitä että aika monella koiramiehelläkin suurin osa ajasta kuluu autossa odotellessa tai ajellessa. Näin entisenä ammattiautoilijana en koe saavani mitään iloa tai tyydytystä autossa istumisesta. Itselle keskeisimmät asiat on luonnosta ja luonnossa liikkumisesta nauttiminen, koiran silmin nähtävästä riemusta nauttiminen, kun näkee miten se pääsee toteuttamaan viettejään ja saaliin mahdollisuudesta. Iso tai pieni saalis, fiilis on yhtä hyvä jos tilanne oli hieno ja päättyi onnistumiseen. Toki itse kaipaan tilanteita, eli ehkä itsellä ei mielenkiinto riittäisi esimerkiksi pohjoisen karhujahteihin, ellei menisi siinä sivussa sattumatilanteiden kautta. Toki hommassa pitää olla myös haastetta. Esimerkiksi pellolla fasaanien kanssa pelaaminen on sikäli mukavaa treeniä koiralle satunnaisesti, kun lyhyessä ajassa saa paljon toistoja ja onnistumisia. Mutta metsästyksellisesti en saa niistä iloa, vaan kyllä pitää olla oikeita metsälintuja että homma pysyy mielenkiintoisena.

Karhujahdista ei ole oikeaa kokemusta, mutta sen verran olen tuttujen kautta sivusta seurannut, että aika monen kirjavaa touhua sekin on. Varmaan kohta laajemmalla skaalalla pyydetään mitä hirviä, vaikka niitäkin pyydetään varsin monella tyylillä tässä maassa. Tiheimmillä itäsuomen karhumailla pyynti poikkeaa aika vahvasti pohjoisen erämaapyynnistä. Ja näiden välille mahtuu monta variaatiota.

Tottakai tiet, liikene, metsästysalueiden rajat ja monen näköiset muut säännöt ja tekijät hankaloittavat jahtia. Toisaalta taas tutkat, autot, puhelimet jne. helpottavat jahtia. Ei se edelleenkään helppoa välttämättä ole ja ennen on ollut muita avuja helpottamassa. Mutta kaikesta huolimatta minulle ne jahdin peruspilarit ei ole samat kuin ennen. Minulle jahdin peruspilareihin kuuluu metsässä liikkuminen. Toki ajan autolla metsälle, mutta katson paikan mihin menen, lähden sieltä kävelemään päiväksi ja palaan autolle kun on kotiin lähdön aika. Toisinaan saatan jalkautua jos heti pihasta. Mutta minusta se on epäolennaista lähdetkö autolta vai pihasta, olennaista on se että metsästyspäivä vietetään metsässä liikkuen ja saalista jahdaten. Joko niitä houkutellaan, kytätään tai oma suosikkini, eli etsitään. Se on minulle keskeisimpiä peruspilareita metsästyksessä. Jollekin toiselle ne tärkeät peruspilarit on jotain muita. Mutta jos itsellä olisi koira joka huitelee liian kaukana ja omatoimisesti, menettäisin saaliin mahdollisuuden lisäksi keskeisimmän peruspilarin omasta metsästyksestäni. Itselle tärkeimmät peruspilarit metsästykselle on saaliin saamisen mahdollisuus, eli jos ei ole pyssyä ja metsästysaika/lupa puuttuu, niin silloin se on jotain muuta lenkkeilyä, marjastusta tai jotain muuta kuin metsästystä. Ja toinen on se luonnossa liikkuminen saaliseläimen aktiivisen jallittamisen kanssa. En varsinaisesti nauti passimetsästyksestä, mutta se välttää satunnaisesti, etenkin jos on nähnyt vaivaa houkuttelemalla alueelle riistaa esim ruokinnalla. Parempi on kuitenkin houkutella riistaa aktiivisesti vaikka pillillä ja kuvilla, eli yrittää aktiivisella toiminnalla huijata saaliseläintä. Ja parasta on liikkuminen ja sitä kautta aktiivinen riistan etsiminen. Varsinainen ampumatilanne ei juurikaan kiinnosta, mutta toki tilanteen ollessa päällä koiran ja tilanteen lähestyminen on hienoja fiiliksiä tuottava vaihe. Ja se onnistumisen tunne tilanteen jälkeen jos ison vaivan ja satojen/tuhansien tuntien työ koiraan koulutukseen, ampumaharjoitteluun, luonnon tuntemukseen ja kaikkeen mahdolliseen oheistoimintaan sekä kaikkien käveltyjen kilometrien jälkeen aina toisinaan tilanne päättyy yhteisiin onnistumisiin koiran kanssa. Tämän saman tunteen saa varmasti myös ne autossa istujat, kun lopulta koiralla on oikea elukka kunnon haukussa omalla alueella ja pääsee tilanteeseen. Itselle kuitenkin se matka tuohon tilanteeseen on niin ratkaisevassa roolissa, että en saisi tuosta samaa nautintoa irti. Kai sitä on jotenkin kiero luonne. On siitä kuullut kerran jos toisenkin että maistuuko se satojen kilometrien kävelyä kaikkein hankalimmissa paikoissa vaatinut lintu sen paremmalta kuin siitä lähipetäjästä ammuttu. Ja minulle se maistuu paremmalta. Saalista on karttunut jo tarpeeksi ja matka varsinaiseen tilanteeseen on noussut kohta itse tilannetta tärkeämmäksi. Varmaan joka päivä saisi linnun pataan hyvin pienellä vaivalla, jos sitä haluaisi, mutta en vaan saa mitään irti siitä että käyn nappaamassa sen ruokalinnun siitä suunnilleen pihapiiristä.

Pääasia että jokainen tietää mistä saa itse sitä nautintoa ja harrastaa sen mukaan. Paljon on niitäkin keille metsästyksessä tärkeintä on seura ja porukka siellä makkaratulilla. Ei siinäkään minusta mitään väärää ole. Tärkeintä että löytää niitä itselle mieleisiä tapoja viettää vapaa-aikaa.

[jkvi]

[Valto.]

[jkvi]

[Sigamees]

Jokaisella on omat mieltymykset. Ite en oikeastaan metässä kulje, vaikka paljon jahtaankin. Se on vaan siirtymä passiin tai kytikselle. Liikuntaharrastukset on erikseen. Enkä tulistelekaan, paitsi jos lapset on mukana.

Jahdit on pääasiassa kettua ajokoiralla, ja sit pilli/kytishommaa. Jotta mieltymykset on varmasti erikoiset, niin hirvijahdista en hirveesti taas pidä, koska koirattomana vaikutusmahdollisuudet jahdin kulkuun ja saaliin saantiin on huonot.
_________________
Running target!

[Valto.]

Koira sen riistan etsii. Monesti lintu kävelyttää läheltäkin ohi jos koira ei sitä merkkaa. Joku jahtaa kävelemällä pomppuja ja pyytävä ala on ehkä sen 30m suuntaansa, eli 60m kaistale. Koira hakee sitä 300-500m puoleltaan, eli pyytävä kaistale on 600-1000m. Jos ukko kävelee päivässä 10-20km, niin siitäpä voi laskea paljonko pyytävä pinta-ala nousee. Ja silloin minusta koira on se joka hakee, koska jokainen ymmärtää että suurin osa linnuista olisi jäänyt löytymättä jos hakuala olisi ollut alle 1/10 ilman koiraa.

Jos koira hakisi täysin itsenäisesti, niin lintuja löytyisi varmaan vielä enemmän, mutta en näkisi niitä itse koskaan eikä tilanteisiin pääsisi ikinä. Tai no kyllähän tarina kertoo myös metsästäjistä jotka ajavat autolla ja koira juoksee mukana. Koira poikkeaa tieltä kun saa hajun ja ukko painelee perässä ampumaan, mutta tuo nyt on taas aivan oma lukunsa.

Itselle tuo luonnossa liikkuminen ei ole varsinaisesti liikuntaa, eli ei sinne mennä sillä ajatuksella että hikoillaan ja kohotetaan kuntoa. Siellä liikuskellaan hiljaa, pyritään liikkumaan ääneti eläimiä pelästyttämättä, kuunnellaan ja tarkkaillaan luontoa ja nautitaan maisemista. Itse en varsinaisesti nauti auton kojelaudasta tai tien pientareista. Niitä on tujottanut jo työkseen sen verran kauan ettei vapaa-ajalla ole mitään halua. Eli minä nautin siitä luonnossa kuljeksimisesta ja samalla olen jo valmiiksi tilanteen lähellä kun koira jotain löytää. Silloin on paremmat mahdollisuudet päästä tilanteeseen kun on jo valmiiksi lähellä, eikä tarvitse pää märkänä lähtä ryynäämään vauhdilla jostain kilometrien päästä tilanteeseen.

Hirvikoirien kanssa toiminta on erilaista ja se on täysin perusteltua. Itse en vaan tykkää siitä. En tykkää istua autossa, en tykkää tienvarsista, enkä tykkää jos joudun kiirehtimään metsässä tilanteisiin. Hirvihommissa olen kokenut toiminnan sellaiseksi että ensin odotellaan kylmissään pihalla tai istutaan autossa. Sitten ajetaan autolla paremmalle hollille, huhkitaan hiki hatussa pitkin metsää että päästään ajoissa tuulen alle ennen kuin hirvi kuulee tai haistaa ukon, sitten aloitetaan lähestyminen varovasti tuulen alta. Ensin hiki pintaan ja sitten kylmissään koitetaan lähestyä varovasti. Ei oikeen omaan mieleen. Toki variaatioita on. Joskus ei tarvitse lähestyä kun elukka tulee siirtyvänä syliin, joskus ei siirrytä autolla ja joskus ei tarvitse pitää mitään kiirettä. Mutta tyypillisiä elementtejä kaikki. Linnuilla edetään tasaisen rauhallisesti pitkin päivää. Omalla nopeudella säätelee ettei tule hiki tai hengästy, mutta pysyy lämpimänä. Sitten se lyhyt siirtymä tilanteeseen oikeastaan samaa rauhallista hiippailua jatkaen mutta suuntaa voi joutua korjaamaan. Mutta kaikkien ei tarvitse tykätä samoista asioista joista minä tykkään.

[jkvi]

^Miksi sitten yleistää hirvikoiralla tapahtuvaa pyyntiä linnun pyyntiin? Ja siinä samalla kaivaa vähän sitä irvikuvaa koirapyynnistä? Toki se senkin mahdollistaa ja lupatilanteen ja päivän tapahtumien mahdollistaessa on tullut meilläkin tehtyä siten, että koira irti autolta "croksit" jalassa, löytö ja siirtyvään poks ja pam. Yleensä se ei vain noin mene. Jos hirviseuran etu sitä vaatii ja tilanne sen mahdollistaa niin toki tuolla tyylillä suon sen hirvitilanteen vaikkapa pitkään hirveä saamattomalle kaverille tai ensikertalaiselle, jolle olisi se suuri asia saada hirvi nurin.

Jos pitää linnun pyynnistä niin siinä se. Jos pitää hirven pyynnistä niin sen yksi muoto on itsenäiseen töihin pystyvällä koiralla pyynti ja siinä se.

[Sinner]

Kummaa homma tämä "Metsästyskoiran kunnon ylläpito lomalla!"
_________________
- Sinner -

[iivariiso]

Ite tykkään kulkea ja seurailla koiran liikkeitä. Suurimmaksi osaksi yksin on viime vuosina saanut kulkea. Koira hakee ja kulkee 0,5-2 kilometrin päässä ja välillä jos ei mitään löydy niin käy isäntää moikkaamassa. Autolla ajan pelipaikalle ja se jää siihen eikä sillä ajella hirvien perässä tai odotella autossa. Yleensä olen aamulla hyvissä ajoin liikkeellä ja illaksi pois metsästä jos ei ole erikseen tarkoitus yöpyä siellä. Välillä teen tulet ja yleensä silloin koira tulee levähtelemään nuotiolle jos ei mitään tilanteen tynkää ole päällä. Leppoisaa touhua ja saa rentoutua rauhassa.

[Valto.]

Hommahan lähti liikkeelle puhtaana provona tuholan kommentille. Perustelin miksi itse tykkään erilaisesta ja miksi koirien pitää toimia eri tavalla. Ei se ole mikään itseisarvo että koira pysyy pihassa irti ja pyörii lähellä. Se on täysin toisen tyylistä metsästystä, jossa koira tekee todella paljon töitä. Sivutuotteena sellaiset pysyy monesti helpommin irti pihassa ja metsästyksen kannalta niiden on pysyttävä lähellä. Pikku provona nakkasin vastapalloon miksi itse en pidä hakevia hirvikoiria minään enkä hirvenmetsästystä oikena metsästyksenä. Kerroin vielä ihan avoimesti heittäväni vastapallon tuohon kommenttiin.

Uskallan kuitenkin väittää että harva hirvikoira tekee lähellekkään vastaavia työmääriä hakuvaiheessa mitä seisoja, eli ei se aivan turistina pyöri saappaita kiillottamassa. Itse pidän laajahakuisiakin hirvikoiria aika laiskoina hakijoina. Toki ei niiltä vaaditakkaan vastaavaa tarkkuutta ja hirvikoirat tekee puolestaan rankempaa työtä kun se elukka ensin löytyy.

Mutta joo, pyyntimuotoja on monia ja eri pyyntimuodot vaativat eri tavoin toimivia koiria. Pääasia että jokainen nauttii omasta tyylistään harrastaa.