Kanalinnustus 2017

[heiluri]

On sillä kulmalla jonkinlainen esiintymä ja kevään ainoa soidinhavanto tuli samalla suunnalla joten on siellä hiukan siemeneksi.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Gänkkäränkkä]

Pitihän sitä höyryjä käydä päästelemässä. Kolme tuntia rauhallista kävelyä ja yksi iso mehto havaintona. Paremmalla reittivalinnalla olisi jopa päässyt ehkä kokeilemaan, mutta nyt ei ollut Tapio antoisana. Ensi viikolla ensinmäinen pystärireissu todennäköisesti tiedossa, yksi unelmani toteutuu. On varmasti koko syksyn kohokohta

Mutta sanokaapa rehellisesti. Kuinka helvetin vaikeata se on saada yksinäisenä jalkamiehenä lintu ammuttua? Tässä on nyt lähemmäs kymmenes syksy jahtia menossa enkä moiseen ole kyennyt. Porukassa tilanteita saa aikaiseksi kun voi motittaa jne mutta ei jumalauta tosta tule yksin mitään. Aina ne karkkoaa kaukaa tai sitten vetävät jalkasin jonnekin piiloon ja sitten selän takaa karkuun. Kyllä itekseen melkein pyyn pillitykseen kannattaisi vain keskittyä.
Saatteko te lintuja yksin ilman koiraaa samoillen?

[Jokuvain]

Saa lintuja yksinkin. Parhaiten lokakuulla hakkuuaukkojen reunamilta latvasta kiväärillä. Nyt taitaa jahtiaika loppua ennen... Kannattaa myös kokeilla aamuisin suhauttelua soiden reunoilla. Aamupäivä+iltapäivä ovat sitten tuota pomppulintujen etsintää.

[M3]

Saa lintuja yksinkävellessä ihan siinä kuin muutenkin. Mielestäni paikka tietämys auttaa paljon, eli jos tänään on metso lähtenyt jostain niin lähtee se viimeistään ylihuomenna samoilta alueilta jos sitä ei ammuta. Teeriä en ole enää laskenut mutta sanoisin että 75% niistä olen ampunut pomppuun haulikolla. Metsoja olen ampunut vuodesta 1996 kun aloitin niin +25kpl ja niistä olen pitänyt kirjaa ja 11 on kiväärillä. Haulikolla ammuttaessa on useampi tapaus että metso seissyt kannon nokassa tai oksalla tai maassa kun olen huomannut sen ja kerinnyt ampua sen siihen ennenkuin lähtee lentoon. Onneahan tuo vaatii ja paljon mutta myös seuraan tuulen suuntaa sekä paikkoja missä niitä on ollut.
Viime vuonna 2 teertä ja metso, kaikki haulikolla.

[sundiz]

[Gänkkäränkkä]

Itse olen perehtynyt tohon metsojen hiippailuun. Tutuissa maisemissa usein tulee liikuskeltua ja melkeinpä tiedän millä alueella linnut on. Paljon pysähtelen myös ja hiiviskelen hot spoteille kuin intiaani mutta perskule kun ne vaistoavat yhden miehen niin hyvin. Kivääriä en omista joten haulikkohollien varassa olen täysin. Ei parane alkaa valittamaan, eihän tämän helppoa pidä ollakaan ja paljonhan itselläni on kehittymisen varaa. Eniten multa puuttuu reagointikykyä. Jos ei keskittyminen ole mahdolliseen tilanteeseen 200% niin jokunen pomppu menee ohi ihmetellessä kun vastaavassa tilanteessa jollain kaverilla on välittömästi tukki olkaa vasten. Olen ilman koiraa tottunut ampumaan vaan ns varmoille paikoille haavakoiden ja mahdollisen hävikin minimoimiseksi niin siksi tulee joskus epähuomiossa jätettyä noteeraamatta ihan hyviäkin paikkoja koska mieltää ne risukoiksi yms.
Ampumatta jättämistä en ole koskaan harmitellut mutta monesti jälkeenpäin tilee fiilis että olishan tota voinut kokeilla.
Oletteko te olleet nopeita reagoimaan heti alusta saakka vai vaatiiko tuo jotain harjoitusta jokaisella? Jos nyt kansankielelle vääntää niin multa puuttuu sellainen tappajan vaisto. Luontoa luen ja tulkitsen hyvin mielestäni eli teoria on hallussa koska löydän lintuja kohtalaisesti mutta tilanteet karkaa varsinkin yksin kulkiessa herkästi.

[M3]

No itse olen sitä mieltä että olen hidas juuri ampumaan ja karkeasti joku 70% tilanteista jää ampumatta ihan samoista syistä. Itsellä tuntuu joskus olevan sen matkan hahmoittaminen, eli kun pitäs ampua niin tuntuu että on liian kaukana kun taas sitten jälkeenpäin älyää että olis sittenkin pitänyt ampua.

Olenkin juuri ihmetellyt muutamaa kaveria jotka ampuvat suurin piirtein siihen kun risahtaa ja jostain syystä viellä tehokkaasti eli eipä juurikaan tarvitse lintua etsiä kun se löytyy. Sitten pari tuurihaukkaa on jotka ampuvat jotenkin ihan mahdottomiin paikkoihinkin mutta niin vaan linnut löytävät ja viimekin vuonna vaan metsot saivat. Olen monesti miettinyt että jättävätkö kertomatta ne tilanteet joissa ei tule saalista tai jää epävarmaksi. Mutta kun olen näiden kanssa joskus myös ketjussa kulkenut niin nuo lännennopeimmat kuin tuurihaukat ketjussakin toimivat samalla tavalla ja itse en joko kerkiä tai uskalla ampua kun nuo ottavat saalista.

[berhana]

Eräs koiraton tuttu laukotti itseään vuosikausia Savukoskella, tavoitteena se musta metso. Kymmenen vuotta meni ja kilometrejä kertyi himokävelijälle varmaan noin 1000 ennen kuin pamahti se musta. Läjäpäin oli tullut tietenkin muita lintuja. Nyt niitä mustia kuulemma tulee.

Hänen, kuten myös oma vinkki on, että melko rauhallisesti ylämaastoon. Parhaat paikat mennään aina avaraan ylämaastoon; isompi lähtee jotakuinkin aina alaviistoon kohti metsästäjää jyrkässä maassa. Ja kun tullaan alas niin silloin sinne purovarteen ja muihin pusikoihin.

Kävelytyylinä rauhallinen ja tuumaileva. Pysähdyksiä muttei varsinaisia taukoja. Tämä siis metsolle... Teerien kyttäys on tietenkin eri homma.

[JSP]

[Murkulat0r]

Itse kävelen sekä porukassa ketjussa (2-5) että yksin. Oman kokemukseni mukaan tilanteita tulee yksin selvästi vähemmän. Todennäköisesti linnut tosiaan kävelevät vain sivuun, kun kuulevat lähestyvän äänen.

[Vieras_a]

Millaisessa maastossa kävelet? Meinaan, jos lintuja näet, muttei tule ampumapaikkoja. Jos on kovin avonaista (helppokulkuista maastoa), niin sitten linnut lähtee yleensä vähän kauempaa (liian kaukaa), eikä välttämättä ampumapaikkaa tule saati haulikkoa nostettua lainkaan poskelle. Kun löytyy sopivasti aluskasvillisuutta (=suojaa linnuille), niin yleensä päästävät hieman lähemmäksi. Tällöin ei välttämättä avaudu suoraa ampumapaikkaa esteiden takia, mutta muutaman sivuaskeleen kun ottaa, niin siinä voi avautua täysin esteetön ampumapaikka. Tätä kannattaa harjoitella niin, että se tulee selkärangasta silloin, kun tilanne on päällä.

Onhan patruunat testattu ja riittävän tiheä kuvio? Se kannattaa. Minä henkilökohtaisesti tykkään tiukoista kuvioista ja suppareista, koska ne toimivat hyvin (kunhan ampuu riittävän tarkasti) ja eikä linnut mene rikki tai syömäkelvottomaksi, kun malttaa päästää liian lähellä olevat linnut hitusen kauemmaksi. Jos käytössäsi on 70mm hylsyllä 4mm haulit, niin on jo todennäköisesti liian harva kuvio jo pelkästään haulimäärän perusteella. Isävainaa sanoi aina, että poika käytä nro 5:sta, mutta minä jääräpäisenä ammuin murkuloilla. Monesti sitä nuorempana tulikin "lisättyä tehoa" kasvattamalla haulikokoa, mikä on väärä ratkaisu. Siinä niitä haavakoitakin tulee. Testatuilla patruunoilla sen sijaan linnut tulee rentona alas.

Sitten se hyvä jahtikaveri, jonka kanssa kulkea ketjussa parantaa mahdollisuuksia päästä ampumapaikoille. Kun ollaan jahdattu vuosikausia yhdessä, niin ei siinä tarvi sanojakaan, vaan molemmat tietää, mitä tekee ja toinen tuntee toisen ajatuksetkin ja kommunikoida voi käsimerkeillä.

[antsa6]

Monet kerrat on jankattu tätä kävelymiehen pestiäkin. Testaa kuviot, ammu paljon, älä ammu, kävele nopeasti, kävele hitaasti, pysähtele, astu sivuun, älä astu, kyykistele, tunne maastot, tunnista kelit.... Askel, askel, hyppy; siinä on paikka, miksi et lauo?
Jokainen metästää tyylillään, eikä sitä ainutta oikeaa tai jokaiselle sopivaa ole olemassakaan. Mutta jalkamiehen eessä aikuinen lintu juoksee helposti sivulle ja laskee kävelijän ohi. Siihenhän se ketjumetsästyskin perustuu, että metso ei ehdi juosta koko ketjun ohi, joku pääsee suuremmalla todennäköisyydellä ampumaan. Samalla tavalla se kuusenpersiiseen juossu lintu saattaa pysähtyneen metsämiehen eessä paljastaa itsensä ja lähteä lentoon, jos hermo pettää.

Mulla oli aiemmin lähihakunen koira kävelykaverina ja sen toimia oli hyvä seurailla. Uskomattoman monet kerrat se joko osoitti linnun juoksusuunnan tai suoraan ajo niitä jo ylös sivummalla, kun itelläni ei ois ollu tietoakaan linnuista. Siinä mielessähän tuommonen koira opettaa isäntäänsä oikein hyvin lintujen kuvioihin ja avaa silmiä kävelyhommiin myös ilman koiraa.

[Gänkkäränkkä]

Hyvä viesti mukkikselta kiitos.

Patruunat on neloskokoa 70mm hylsyssä ja kuviot on tiukkoja. Olen ollut noihin tyytyväinen kun kelpaavat majavalle, jänikselle ja linnuille. Kunhan ampuminen on tasokasta niin haavakoksi eivät jää.

Maastot on enimmäkseen metso ja pyymaastoa. Teeret usein ovat tiheiköissä jonne en lähde edes taivaltamaan. Vanhan ja uuden metsän rajat katson toki tarkkaan mutta hyvin harvoin teeritilannetta syntyy, eipä täällä niitä liikaa olekaan. Metsolle mulla on seuran alueella pari hyvää lenkkiä jossa aluskasvillisuutta on hyvin ja välillä sitten päiväpuukuusikkoja. Erilaisia metsän tarjoamia suojia koitan hyödyntää parhaani mukaan. Eilinenkin tilanne oli sellainen että tulin erään suolammen reunalta mäntykankaalta sähkölinjalle jonka takana oli marjakangasta. Yleensä tuo linja on ollut hyvää teeripoikuealuetta joten saavuin siihen varoen. Pienet pällistelyt ympärille ja mietinnän jälkeen valinta kumpaan suuntaan jatkaa matkaa. Noh, väärään suuntaan koska metto rymisteli maasta ylös takavasemmalta. Miksi tuo ei lähtenyt lentoon silloin kun tulin linjalle ja mulla oli rintamasuunta sinnne päin? siksipä se olikin kasvanut raavaaksi mustaksi.

Kaverin kanssa olen männä vuosina saanut pari loistavaa tilannetta aikaiseksi joista yhden meton olen saanut alas. Pari noita olisi lisää mutta niistä tilanteista on maksettu oppirahoja. Sepä se juju onkin että itsekseen tuntuu kovin hankalalta saada ampumapaikkoja varsinkin kun paukkusormi ei ole se kaikkein herkin. Melkein sanosin että parhaat tilanteet mulle on siunaantunut niin että lintu lähtee karkkoon kaverin toimesta jolloin aikaa ääneen on reagoida mulla enemmän.

Kannustavia viestejä tullut, kiitos niistä ja rohkaisevaa kuulla että muillakin reagointi ottaa aikansa. Tiedostan sen omaksi suurimmaksi heikkoudekseni jonka kanssa pitää toden totta petrata.

[jansir]

Kaverin kanssa pelatessa todellakin tulee tilanne helpommin eteen ja jää jostakin syystä pikkasen enempi aikaa reagoida. Ny syssyllä testaan miten homma toimii koiran kanssa, kunhan ei karkoita liian kaukaa.
_________________
En tiedä mistään vielä mitään

[M3]

Pari tuntia lähtöön...

Kaveri jo paikanpäällä ja pari teertä + pyitä nähnyt joten ei ole metsä ihan tyhjä.
Aamulla oli 5 aikaan metso soinnut mökin lähellä joten hu aamuna herätys klo4. ja ulos.
Ketjussa on meillä tosiaan sovittu että kun joku lähtee niin huudetaan viellä että "tulee" jos on kohti lähtenyt ja jos lähtee eteenpäin niin "lähti". Se antaa hyvin aikaa ja niinkin muutaman metson olen ampunut kun suoraan kohti tulevat.