Merkit koiran väsymisestä.

[KHaivula]

Hei.

Olen tuolla seisojapuolella enimmäkseen koirista tyhmiä kysellyt, mutta tästä aiheesta voisin täällä laajemmin kysyä. Varmana aihetta käsiteltykin, mutta en haulla löytänyt.

Eli mitkä ovat parhaita merkkejä siitä että koira on selkeästi väsymässä fyysisessä suorituksessa? Tarkoitan tässä tapauksessa lähinnä maastossa hakemista / juoksemista.

Eräs kokenut kaverini varoitteli että pahin virhe on väsyttää nuori koira metsässä niin että into lopahtaa. Kasvattaja varoitteli myös samaa umpihankijuoksusta.

Umpihangessa juoksutin tunnin, mutta sitten en enää uskaltanut.

Oman koiran kanssa vaikuttaa siltä että jaksaa kyllä kelata melko paljon mutta "pää" väsähtää ensin. Onko tässäkin tapauksessa vaarana että into kärsii, vai ainoastaan fyysisen väsymisen kanssa?

Koirapuistossa näkee muista koirista selkeästi että nyt on väsyksissä kun kieli tulee ulos ja läähätys alkaa, mutta kun tämä mun tapaus ei väsy samalla lailla. Jaksaa kyllä kelata vaikka sen 2 tuntia (tässä tapaukessa koirapuistossa on jo kolmas tai vähintään toinen "kattaus" menossa), eikä pidempään olla oltukaan. Meno menee vaan koko ajan päättömämmäksi ja skarppi heikkenee samaa rataa.

Nyt kun ikää on jo se 13 kk niin uskaltaisin jo varmaan lisätä rasitusta selkeästi mutta sekin olisi hyvä tehdä asteittain.

[RiUDE]

Ei kai se koiran väsymyksestä mitään kerro että kieli pihalla läähättää.
Sillä on vaan kuuma. Sama kuin itselläsi kainalot kastuu.

Itse olen pitänyt sitä jahtihommissa ensimmäisenä merkkinä väsähtämisestä, että haku ja tarkkaavaisuus heikkenee. eli rupeaa törmäilemään jne.
_________________
Savo suureksi.

[KHaivula]

[RiUDE]

mutta tuo on vaan amatöörin mielipide ja näkemys, tekijämiehillä voi olla ihan muut ajatukset.
_________________
Savo suureksi.

[TumppiM]

Omasta kokemuksesta voimakkaan riistavietin omaava koira kyllä väsyy sekin mutta ei siltä kyllä into lopahda.
Joskus autolle päästyä niin puhki että kaatuu siihen auton viereen ja pitää nostaa kyytiin.
Aamulla kotoa/mökistä uuteen päivään lähdössä ja koiralla jalat ihan jäykkänä rasituksesta mutta ei millään jäisi pois matkasta.

Yhden ainoan kerran en oo meinannut saada koiraa liikkeelle kun vätsärissä viikon samoiltua ja telttailtua viimeisenä aamuna telttaa purkaessa ei meinannut huli tulla ulos teltasta.
Ite joutunut aina määritteleen sen koiran levon tarpeen, mukaan nuo ois lähdössä vaikka jalat kipsattuina kun asetta/kamoja alan pakkaan.

[TumppiM]

Tuosta väsymisestä vielä, alkukaudesta vaikka kuinka olisi lenkittänyt/treenannut koiraa niin tuppaa väsymään herkemmin kunnon mehtuu hommissa mutta kyllä se vaan nopsaa kunto kasvaa ja kestää kovempaa rasitusta,
koiraa kyllä oppii lukeen ja tarvittaessa keventään menemistä.

Itse puhun vain omasta puolesta, liikun aamu hämärästä ilta hämärään jalka pelissä ja koirat siinä mukana.

[iivariiso]

Koira alkaa siinä vaiheessa olla väsynyt kun isännän pitää odotella sitä välillä ettei se jää jälkeen.

[RiUDE]

itseasiassa yleensäottaen väärin, kun puhutaan seisojista.
_________________
Savo suureksi.

[Valto.]

Itse sanoisin myös että koiraa oppii lukemaan. Nykyinen alkaa kaventaa hakua kun alkaa väsyttää ja tulee käymään kunnolla luona. Eli tuoreella jalalla käväisee vain lähellä ja tulee kunnolla käden ulottuville vain kutsusta, mutta väsyneenä tulee kunnolla lähelle. Samoin siitä näkee sellaisia pieniä merkkejä miten liikkuu, miltä haku ylipäätään näyttää, jääkö jumittamaan tavallista pidempään hajukenttiin jne. Sitten se on oikeasti väsynyt kun haku loppuu ja koira kulkee käytännössä vain mukana. Toki saattaa joskus tehdä samaa myös alkumatkasta, mutta siitä se sitten äkkiä vertyy. Edellinen antoi ensimmäisiä merkkejä väsymyksestä yleensä sillä että kontaktin pito väheni.

Joku voi olla toista mieltä, mutta minä sanoisin että et tiedä mistä tunnistaa koiran väsymisen jos et juoksuta sitä muutamaa kertaa loppuun. Ainakaan omien kokemusten mukaan vuosikas koira ei siitä pilalle mene jos sen juoksuttaa muutaman kerran loppuun. Edes puoli vuotias ei minusta yhtä tai kahta kertaa säikähdä. Itselle jäänyt sellainen kuva että tuosta varoittellaan liikaakin ja varmaan siksi ettei yli-innokas uusi omistaja tapa intoa juksuttamalla jatkuvasti koiran piippuun. Kerta tai pari tuskin tekee hallaa, jos sen tekee tietoisesti tarkastellakseen mitä se oma koira jaksaa, jotta osaa jatkossa tunnistaa merkit ja ennakoida reissujen pituutta muutenkin.

Olet kuitenkin juoksuttanut koiraasi maastossa pienestä pitäen, joten kyllä sillä on jo se vahva mielikuva siitä että maastossa on mukavaa. Ei se siitä säikähdä enää tässä vaiheessa jos joskus sattuu menemään väsymyksen puolelle. Kouluttamisessa en ole spesialisti, enkä ole onnistunut aivan toivotulla tavalla. Olen kuitenkin juoksuttanut koiria aina melko reilulla kädellä ja ei ne ainakaan pilalle ole siinä menneet. Ennemminkin into vain kasvaa kohonneen kunnon myötä.

Turha siellä umpihangessa tietysti on vetää koiraa piippuun jatkuvasti. Umpihanki jokseenkin aikuisen mittoihin kasvaneen koiran kanssa, useamman päivän peräkkäiset jahdit, todella pitkät jahtipäivät alkukaudesta ja aivan pieni pentu on varmaan ne ainoat tilanteet jolloin tavallinen tallaaja ylipäätään saa kovassa kunnossa olevan isäntää seuraavan koiran juoksutettua loppuun. Ja siellä umpihangessa on vielä suhteellisen vähän sitä mielenkiintoista riistaa ja hajua, joten turha se on hiihtää päivittäin loppuun. Kerta tai pari satunnaisesti ei kyllä normaalia riistaintoa pilaa, kun pohjat on tehty hyvin. Eli on kymmeniä reissuja takana jolloin koira olisi halunnut vielä jatkaa.

Oman juoksutin ensimmäisen kerran sen verran sippiin että käveli perässä autolle muistaakseni noin 4kk ikäisenä eikä tuntunut seuraavana päivänä hidastavan. Eli itse pidän tärkeänä sitä suhdetta, eli hyvin harvoin kun päästää koiran juoksemaan itsensä loppuun ja vastapainoksi suuri määrä reissuja jolloin intoa jää, niin ei siinä vahinkoa tule. Sama homma kuin siinä että koiralle koulutetaan jotain. Ei se pilalle mene jos joskus epäonnistuu, kunhan vastapainona on suuri määrä onnistumisia, niin kyllä se oikea toimintamalli sinne alitajuntaan iskostuu väkisinkin.

Eli kertauksena. Koirilla on erilaisia merkkejä mistä kyseisen yksilön väsymisen oppii tunnistamaan ja sen oppii vain juoksuttamalla sen oman koiran väsyksiin. Samalla sen koiran kunto myös kasvaa. Sama homma kuin ihmisellä, että jos juokset tai nostat vaikka salilla aina samalla painomäärällä saman toistomäärään, niin kehitys on hidasta. Jos vaihtelet harjoittelua ja teet välillä lyhyitä pyrähdyksiä ja välillä mennään aivan äärirajoille, niin myös kehitystä tapahtuu. Joskus kun antaa koiran jättää kaikkensa metsään, niin seuraavilla kerroilla tunnistaa merkit ja tietää jo ennakkoon suunnilleen mitä se oma koira jaksaa. Kantohangella, sulalla maalla ja ohuessa alkutalven lumessa tuollainen vuosikas hyvässä kunnossa oleva seisoja jaksaa kyllä kellon ympäri muutamalla kahvipaussilla jos vaan isäntä jaksaa mukana. Umpisella saattaa väsy tulla yllättävän äkkiä lumitilanteesta riippuen, mutta kokeilemalla se selviää. Olkoon muut eri mieltä, mutta minä en usko että siitä olisi mitään haittaa jos satunnaisesti koira sippaa, kunhan pohjat on kunnossa, eli niitä mukavia reissuja jolloin koiralle jäi vielä intoa ja virtaa, on takana useita kymmeniä. Jos niitä loppuun juoksuttamisia tulee säännöllisesti, niin haku saattaa kärsiä ja koira alkaa säästellä, mutta en usko muutaman kerran vuodessa tekevän mitään vahinkoa.

[KHaivula]

Kiitoksia vastauksista.

Mietin että onko keskustelu kuitenkin väärän säikeen alla, mutta jotenkin näkisin että tämä asia liittyy kaikkiin metsästäviin koiriin.

Näkyykö esim. pystärin väsyminen jotenkin eri lailla?

Kaippa tuota jauhopäätä jo uskaltaa juoksuttaa vähän enemmän.

Itse olen ollut huomaavinani semmoista että into tavallaan lisääntyy kun väsyy, mutta se vähäkin järki touhusta katoaa

Viime syksynä kävi myös niin että unohti itseään enemmän sinne metsään ja kävi harvemmin "kuittaamassa" kun väsyi. Toisaalta silloin kyllä ajattelin että se johtuu liiallisesta "kuumenemisesta", mutta ehkäpä kuitenkin liittyi väsymiseen.

Onko muilla kuumenemisen ja väsymisen merkit samat tai saman tyyppiset?

[Valto.]

No itselle tuo seisoja tulee luokse ja kaventaa hakua, sekä jää taakse haisteemaan jälkikenttiä väsyessään ja esimerkiksi pystäri vähenti yhteyden pitoa. Enemmän näkisin kuitenkin koirasta riippuvaisena. Varmaan hakuvauhti ainakin laskee jos koira väsyy fyysisesti.

Toki sekin on eri asia väsyykö koira fyysisesti vai väsyykö sillä pää. Seisojan kanssa varmaan viisain lähtä kotiin jos pääkoppa menee jumiin ja alkaa törmäillä. Eli jos vauhti kasvaa ja järki loppuu, niin kokemattoman koiran kanssa on ehkä viisasta puhaltaa peli poikki ja välttää väärän käytöksen oppiminen tuolla törmäilyllä. Tai näin minä sen näkisin. Meillä taas jopa rauhoittuu ja pitäisin melkeen parempana että väsynyt koira löytää linnut kuin aivan tuore juuri hakuun löysätty. Pari kolme tuntia edes alle, niin koira on parhaimmillaan kun haku vielä kulkee tuoreella jalalla, mutta pahin into on jo laantunut juoksemiseen ja malttaa keskittyä paremmin olenniseen. Väsyneenä haku ja löytäminen kärsii, mutta tilanteessa toimii rauhallisemmin. Varmasti taas koirakohtaisia juttuja. Ja meillä tosiaan kuumenemisen ja väsymisen merkit on täysin päinvastaisia.

Kuumetessa tuo nykyinen pidentää hakulenkkiä, kontaktin pito vähenee ja juoksee hajukentät turhan vauhdikkaasti läpi. Väsyessään haku pysyy näköetäisyydellä, pitää jatkuvasti kontaktia ja saattaa jopa tulla kiehnäämään jalkaa vasten, eli saappaita kiillottamaan ja unohtuu haistelemaan hajukenttiä turhankin tarkasti. Ehkä johtuu siitä että koira on tyypiltään enemmän juoksia kuin nenän käyttäjä, eli kroppa väsyy ennen päätä. Voisin kuvitella asioiden olevan päinvastoin jos koira keskittyisi vahvemmin haistelemaan kuin juoksemaan. Varmasti vaikuttaa myös paljon ollaanko vaikka fasaanipellolla, jossa hajuja on joka paikka täynnä, vai ollaanko laajoilla selkosilla, jossa koira juoksee muutaman kuuman hajun perässä kymmeniä kilometrejä.

Pystykorvalla ei oikeastaan ikinä mennyt pää jumiin, vaan väsyi fyysisesti. Se alkoi viipyä hakulenkeillä pitkään ensiksi, mutta totaalisen väsähtämisen sattuessa käveli vain edellä mukana ja haisteli siitä. Toinen hyvä merkki oli se, että kun pysähtyi kahvikupposelle, niin normaalisti koira kävi nopeasti sieppaamassa makupalan ja häipyi. Tuli sitten lopulta hukkumaan viereen jos kahvihetki venähti. Väsynyt koira taas löi pitkälleen ja alkoi mutustaa marjoja, eli oikeasti käytti lepohetken. Nykyinen tulee aina salamana luo ja laittaa maaten, saattaa jopa nukahtaa. Eli tuosta ei voi noilla kahvipausseilla sanoa milloin koira alkaa väsymään.

[AnttiSn]

Mitä sitten tarkoittaa väsynyt? Yhdelle se on sitä, ettei koira enää jaksa juosta täyttä kiitolaukkaa haussa. Toisella taas sitä, ettei koira enää pysy kävelyvauhdissakaan mukana. Noiden välille jää aikamoinen välimaasto!

Perusperiaatteeltaan tuollainen vuosikas on jo sen verran kehittynyt koira, ettei sen väsyttämistä tulisi pelätä. Tai edelleen riippuu siitä mitä hakee - hakeeko sitä koetykkiä, joka pystyy laukkomaan pari tuntia päivässä, muutamassa eri erässä ja koko ajan näyttävästi ja täysiä. Vai hakeeko tunturinylkkyä, joka tykittää rauhallista vauhtia kolme viikkoa ilman lepopäiviä koko ajan väsyneenä, muttei missään vaiheessa täysin loppu. Jos tuota jälkimmäistä, silloin koira on vaan juoksutettava jahtikaudella USEITA KERTOJA aivan piippuun, että oppii säätelemään omaa hakuvauhtiaan. Koiran väsymisen kyllä näkee ihan omilla silmillään, missään koirapuistoissa tahi pyörällä lenkittäen koirat ei kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä väsy. Se on vähän sama asia kuin juosta 1500m tai juosta 100km, kyllähän väsymyksen saa aikaiseksi jo neljän sadan metrin matkalla, mutta vastaavasti siitä kyllä toipuu minuutissa versus tuollaisen satakilsaisen jälkeen, jos vetää itsensä ihan jojoksi, niin palautuminen voi kestää kuukauden!

Itsellä samankaltaisia kokemuksia mitä aiemminkin kertoiltu eli vaikka kuinka kuntoa pitäisi yllä kesän aikana ja jahtikauden ulkopuolella, niin se varsinaisen jahtikauden alku tulee silti melkoisena shokkina - itse en ainaskaan juoksuta koiriani 40+km/päivä usean viikon ajan ihan omaksi huvikseni ja tuohan on peruskauraa jahtikaudella! Tällä kautta edeltävällä harjoituksella on kuitenkin iso merkitys siihen, että ylipäätään voi aloittaa kauden "jotenkin järkevästi". Täysin rapakuntoinen koira väsyisi ensimmäiseen päivään! Näinpä ne ensimmäiset viikot pitää ottaa tarkkaillen ja kuntoa kohentaen, yleensä toisella tahi kolmannella viikolla koirat alkaa olemaan melko hyvässä tikissä eikä se kunto siitä enää sen ihmeemmin parane. Tuota edesauttaa se, että on aloittanut jo sorsalla ja kahluuttanut/uittanut koiria soppelisti.

Varsinaisessa metsätyksessä vanhemmalla koiralla huomaa väsymyksen aamujäykkyytenä, haluttomuutena hakea "tyhjää" ja myös ihan puhtaasti siitä, että jokaikisellä tauolla koira on alta minuutissa kerällä ja silmät ummessa. Nuoremmalla koiralla väsymyksen elkeet voi olla erilaiset - esimerkiksi kyvyttömyyttä toimia normaaliin tapaan linnuilla tahi epänormaalia hakukuviota on omilla koirilla esiintynyt. Nyt molemmat sen verran kokeneita, ettei täydellistä uupumista käytännössä enää tapahdu, etenkin kun voipi hakupituuksia säännellä!

Itse en ainaskaan ole pelännyt juoksuttaa omia koiriani puhki, olen sen itse asiassa tehnyt ihan puhtaasti tarkoituksella. En usko tuolla tehneeni itselleni karhunpalvelusta vaan se on ollut ihan tarkoituksenmukaista toimintaa. Jo nuorena koirat ovat oppineet missä ne omat rajat kulkee eikä liian lujaa saa mennä aamusta iltaan. Toisaalta kuntopohja on ollut niin valtava, että ihan kaer-kokeissa ovat hakuvauhdista saaneet enemmänkin kehuja kuin moitteita. Mutta myönnettävä on, että hakuvauhti kyllä käytännön metsästyksessä on hitaahko ja paikoitellen jopa mateleva. Se on riittänyt itselleni ihan hyvin. Ehdottomana rajana olen aina pitänyt sitä, ettei omalla kulku-uralla saa koskaan olla lintuja, jotka koiralta on jäänyt puutteellisen haun takia väliin. Kulkekoon vaikka 20m minun edessä, jos ei luovia jaksa, mutta siihen eteen ei saa jäädä linnun lintua. Koiran väsymystä säädellessä ainaskin seisojapuolella on itselleni ainoaksi vaihtoehdoksi jäänyt varapyörän hankinta eli mennään kahdella koiralla. Tällöin voi tarvittaessa säädellä iän/päivän kunnon mukaan mennäänkö 50/50 vai kenties 20/80 jaolla. Tämä tulee yleensä sitä tärkeämmäksi, mitä pidempi reissu tahi pidemmällä ollaan kaudessa. Välipäiviä en itse tykkää pitää koiran uupumuksen takia, joten näillä mennään.

[antsa6]

Joo tuossa koiran väsymyksessä on melko montakin asiaa joihin tarttua. Ensinnäkin just tuo, mitä AnttiSn nosti esiin, että mitä se väsyminen tarkoittaa; sitä ettei pysty 110% suoritukseen vai sitä että koira löntystää kävelyvauhtia perässä? Jos tarkoitus ei ole nimenomaan väsyttää koiraa loppuun, niin jos vedät sen siihen pisteeseen, jossa koira vain löntystää perässä, olet oikeastaan mennyt jo liian pitkälle. Toisaalta ei se minunkaan mielestäni niin vaarallista ole, jos (nuorikin) koira joskus väsähtää. Pointti on kai siinä, että väsyneelle koiralle voi tulla helpommin haavereita ja nuorelle koiralle periaatteessa pahojakin vammoja ylirasituksessa ihan samoin kuin ihmiselle. Ihan pennullehan siitä metsään menosta tulee mahdollisesti ikävä kokemus jos siellä "rääkätään loppuun". Mutta jos nyt esim pentu väsähtää kesken metsälenkin, niin ite oon ainakin vain laittanu istuksiin tai jopa maate siihen koiran kanssa, syöny eväitä ja oottanu että koira jaksaa taas. En näe tämmösessä yhtään mitään ongelmaa, eikä ainakaan nykyisen koiran mettäveriin ole vaikuttanut lainkaan negatiivisesti vaikka pari kertaa näin kävikin. (Toki tarkoituksella en koskaan pentua lähtenyt metsään väsyttämään ja nukuttamaan.)

Tässä sitten tullaankin taas siihen, että jokainen koira näyttää varmaan sitä väsymystä omalla tavallaan ja sitä pitää vaan sitten oppia lukemaan; onko haku/liike laiskaa, yhteydenpito tiheää/harvaa jne. Mulla esimerkiksi tuo reilu pari vuotias VE-laika ei yhden päivän mettäreissuilla koskaan tauoilla nuku, joskus ei edes pysähdy tauolle vaan käy totetamassa että "jaaha ukko makaa" ja lähtee hakemaan jos sitä ei erikseen kiellä. Sitten kun on pidempiä reissuja, niin koira ymmärtää että kyllä tätä kakkua riittää, kiire ei ole ja lepää silloin kun siihen on ns mahdollisuus. Käytännössä pidemmillä reissuilla tuo koira on oman tulkintani mukaan viimeistään kolmannesta päivästä eteen päin väsynyt ja loppureissuista voi olla, että on menty jo ylirasituksen puolellekin. Tämä taas johtuu siitä, että koiralla on niin vahva riistavietti, ettei se yksinkertaisesti osaa yhtään höllätä tahtia ja säästää energiaa. Ainakaan vielä tuon ikäisenä, toivottavasti iän ja kokemuksen karttuessa oppii edes vähän. Tässä vaiheessa isännän pitää välillä polkea jarrua koiran fyysisen terveyden eli vahinkojen/onnettomuuksien välttelyn nimissä ja siis järjestettävä vain kaverille lepopäiviä vaikka väkisin. Enkä usko, että tuo täysin oppisi koskaan itseään säästelemään, mikä lienee mettäverisille pystykorvaisille aika luonteenomaista. Tai ehkä se on jossain määrin luonteenomaista kaikille mettäverisille, niin koirille kuin ihmisille.

Ja täysin allekirjoitan myös tuon Antin kommentin kuntoilusta. Lenkittämällä ei saa metsästyskuntoa koiralle, peruskuntoa kyllä. Metsästys vaatii koiralta kaikkien aistien ja pääkopan käyttöä sekä fyysistä kuntoa, lenkittäminen vain viimeistä. Saman näkee myös koiran pennussa, että se väsähtää ihan eri tavalla jos se joutuu vaikka verijälkeä selvittämään kun jos vain käytät sitä kävelyllä.
_________________
"Apinat syö banaania, Tarzan ei syö."

[Valto.]

Epäilen kysyjän tässä tapauksessa tarkoittavan koiran väsymisellä sitä mitä monesti varoitellaan, ettei nuorta koiraa saisi väsyttää. Tämähän johtuu taas monesta seikasta. Ensinnäkin koiralle saattaa jäädä ikävät fiilikset metsäreissuista jos sitä juoksutetaan väkisin liikaa. Eli koira juoksee omaa hölmöyttään nuoruuden innolla itsensä väsyksiin ja jos vielä joutuu raahautumaan ukon matkassa pitkänkin pätkän pois metsästä, niin tuleehan siitä ikäviä muistijälkiä. Olen myös nähnyt koiria jotka eivät irtoa isännän luota näköetäisyyttä kauemmas, kun niiden kanssa on nuorena hiihdetty umpisessa koira sippiin toistuvasti. Äkkiä se koira oppii, että on se jo tarpeeksi rankka reissu kun tulee vain mukana, joten ei kannata lähtä ainakaan omille reissuille. Ja siis juuri tuollaisen vajaan vuosikkaan kanssa mutta silti jo ”ison” koiran kanssa on menty. Vielä kun kaikki ei edes tykkää siitä juoksemisesta. Huomaa esimerkiksi eron kun tuo seisoja juoksee pelkästä juoksemisen riemusta vaikka ympyrää pihalla, mutta pystykorva ei taas turhia juoksentele, ellei ole mitää järkevää syytä. Toki sekin metsällä juoksee, mutta ei se juokse pelkästä juoksemisen ilosta pitkin pihamaata. Tuollainen laiskempi juoksia jättää herkemmin sen haun vähemmälle ja kulkee ukon matkassa haistellen ja lähtee vasta kun saa hajun, jos sitä vetää jatkuvasti väsyksiin nuorena.

Itse myös arvostan koiraa joka jaksaa mahdollisimman pitkään useita peräkkäisiä ja pitkiä jahtipäiviä. Harrastan myös tuota, että ihan tietoisesti vedätän koiran sippiin aina välillä, jotta oppii vähän säästelemään. Ei kuitenkaan nuoren koiran kanssa liian usein, mutta muutama kerta silloin tällöin, että oppii lukemaan sitä omaa koiraa ja tietää ennakoida mitä se jaksaa. Sitten kun koira on tajunnut metsästyksen idean ja hakee jo ankarasti, niin silloin vedätän ihan tietoisesti välillä kaiken irti. Yleensä tulee kyllä stoppi ihan tahtomattakin.

Totta myös se, että jos puhutaan aikuisen koiran väsymisestä, niin niitä on eri tasoja. Jollekin tosiaan riittää se, että koiralla haku kapenee ja vauhti tippuu kiitolaukasta ja osa kantaa koiran pois metsästä monta kertaa syksyssä. Itse tulkitsen asian niin, että aikuinen koira on väsynyt, kun metsästyksestä katoaa tehot, eli koira ei jaksa hakea järkevästi tai vaikka pääkoppa jumii ja koira alkaa törmäillä. Seuraavan päivän väsymys on taas toinen juttu. Siihen pätee itsellä sama homma, eli jos koira on vähän aamukankea niin ei se vielä mitään, mutta jos metsästyksestä ei tahdo tulla mitään kun koira ei pelaa, niin silloin on aika ottaa muutaman päivän huili ja keskittyä arkiaskareisiin.

Se kun puhutaan nuoren koiran väsymisestä joka ei vielä varsinaisesti metsästä, niin se on hiukan eri asia itselle. Aivan penikalla riittää aivan lyhyt lenkki ja pois ennen kuin pentu sippaa. Sehän nukahtaa muutenkin jo lyhyen leikin jälkeen sisätiloissa. Toki tuo on hyvä keino, että antaa sitten vaikka pennun nukkua ja tekee vaikka itselle makkaratulet odotellessa. Siinä välttäisin sitä ettei koiran tarvitse väsyksissä väkisin raahautua perässä pois metsästä. Nappaa vaikka syliin ja kantaa kotiin mielumin. Aina parempi jos lähtee kun pennulla olisi vielä kovasti haluja jäädä tutkimaan paikkoja ja juoksemaan. Hiukan vanhemmalla sama juttu, että lähtee pois ennen kuin koira väsähtää niin että joutuu raahautumaan perässä pois tai sitä ei kiinnosta enää tutkia. Joku satunnainen ylipitkä silloin tällöin mitään haittaa, mutta ei saa omasta mielestä olla jatkuvaa. Hiukan kokeneemman kanssa voi ottaa niitä pidempiä reissuja silloin tällöin, jos haluaa tällaisen minua miellyttävän sitkeän koiran. Jos taas haluaa sen kisatykin, niin silloin on varmasti viisainta lähtä aina ennen kuin vauhti hiipuu yhtään. Eli opetetaan se koira tietoisesti siihen, että aina voi mennä lappu lattiassa eikä siltikään saa tarpeeksi. Tai en tiedä, mutta näin olettaisin, kun katselee monia ”koekoiria”. Näyttävät lähtevän kuin tykin suusta heti kun linkun aukaisee. Jos taas vertaa omaa koiraan, niin tuo lähtee hissukseen ukon matkaan, tekee tarpeitaan ja tepsuttelee siinä mukana. Siitä se sitten lämpenee ja kun on itse päässyt ehkä sata metriä, niin koira alkaa olla hiljalleen normaalissa hakutahdissa. Ja harvoin se vetää aivan urku auki vaikka tykkääkin juoksemisesta kuin hullu puurosta. Sitten vasta kun huomaa että ollaan ilmeisesti lähdössä pois, niin päästelee loput höyryt jos lenkki jäi koiran mielestä lyhkäiseksi. Itse en näe tuossa mitään ongelmaa, ennemminkin pidän hyvänä asiana että aloittaa rauhassa ja vähän verryttelee paikkoja eikä syöksy heti taipaleelle kuin ammuttuna. Noin ne ainakin tuolla valjakkourheilussa opettaa esimerkiksi noille valjakkohiihtokoirille. Eli aloitetaan lyhyistä pätkistä ja innostetaan koiraa kovasti. Tarkoitus on se, että aina kun vedetään, niin mennään aivan sata lasissa eikä säästellä yhtään. Hiljalleen pidennetään matkaa ja vältetään sitä että koira juoksisi ikinä vain mukana. Esimerkiksi itse huomaan pyöräillessä, että koira kyllä ”vetää” aina, mutta harvoin siinä on sellainen tekemisen meininki, että nyt mennään niin paljon kuin kintuista pääsee. Me siirryttiin aika pian tuollaisiin 5-25km lenkkeihin, kun ei ole tarkoituskaan kilpailla. Eli mennään sellainen mukava peruskuntolenkki ja sillä hyvä. Koira vetää sitten sen mukaan miten sillä on virtaa kinttaassa. Voisin kuvitella että sma toimii myös metsällä, eli jos haluaa koiran joka vetää aina täysillä, niin silloin tuon kanssa on oltava varovaisempi. Jos taas haluaa koiran jonka kanssa voi kulkea viikon pari putkeen, niin silloin ei haittaa vaan on jopa suotavaa jos koira osaa säädellä vauhtissa oman jaksamisen mukaan.

Ja täysin totta, ettei esimerkiksi kesällä saa lenkittämällä koiraa väsymään, tai jossain koirapuistossa. Toki tuo omakin tessu väsähtää esimerkiksi vetotreeneissä, mutta niitä tehokkaita vetolenkkejä voi ottaa vaikka 5 päivässä, koska koira myös palautuu aika nopeasti. Sellainen 12h metsäpäivä saattaa saada jo koiran väsähtämään alkukaudesta, mutta loppukaudesta tarvitaan jo useampi peräkkäinen päivä. Puhun siis omista koirista, joita ei ole viritetty kisakuntoon hakemaan täydellä teholla pientä pätkää. Umpisessa sen kyllä hiihtää ihan muutamassa tunnissa sen verran sippiin, että koira tulee perässä latua seuraten. Jos siis lunta on kunnolla, eikä koirasta näy kuin korvat kun pomppii hangessa. Eli siinä kannattaa vähän himmailla, ettei sellaista koiraa kovin rajusti hiihdätä väsyksiin, joka ei vielä ole sitä metsästystä oikeen tajunnut. Ihan vaan varuksi, ettei vaan pääse haku lopahtamaan liiaksi. Taas joku yksittäinen kerta silloin tällöin mitään haittaa.

[KHaivula]

Siinäpä se on että en oikein itsekään osannut sanoa mitä väsymistä pitää varoa, mutta tässähän sekin puoli on jo auennut. Kiitoksia vielä!

Nyt kun mietin niin sanoisin että tämä meidän kaveri on juoksijatyyppiä kanssa (erilaisten ohjaajien / kouluttajine ja muiden koiraihmisten kommentit tähän viittaavat), mutta koska pää väsyy todella helposti, niin pää väsyy kuitenkin ensin (eli toisin päin kun Valton tapauksessa).

Voiko muuten sanoa että koiraa väsyttävät myös "sosiaaliset" tilanteet? Myös paikallaan oleminenhan väsyttää, varsinkin jos ympärillä on paljon häiriöitä kuten esimerkiksi muita koiria.

Voi tosin olla lämpenemistäkin, mutta tätä täytyy yritää seurata ja opetella tunnistamaan. Tauottamalla lämpenemisen ja pään väsymisen saa kuitenkin kuntoon aika nopeasti. Vakkerikin totesi että tämä mun kaveri ei kovin pitkiä harjoituksia pysty tekemään, eli takaluukussa käytiin vähän väliä lepäämässä.

Eli jos kauteen halutaan valmistautua niin vapaa juoksemista ja hakemista pitäisi saada paljon. Ehkäpä nuo jälkityöt olisi hyvä tapa väsyttää nuppia. Niitä en turhan kovan maahajuinnon takia ole kauheasti tehnyt mutta nyt kun näyttää siltä että kyllä se nokka tuuleen nousee, niin täytyypä kokeilla.

Tuon "tyhjän" - hakemisen osalta olen törmännyt semmoiseen että rupeaa kovasti kyselemään ja katselemaan missä minä olen, jos hajuja ei ole. Tämä siis pellolla. Metsässä saattaa pysähdellä ja kurkkia missä minä menen vähän useammin, jos ei ole hajuja, mutta hakee kuitenkin enempiä kyselemättä.

Ajatus olisi se että nyt aluksi yritän käydä kokeissa ja katson miten meillä menee niissä, eli varmaan tuo näyttävä ja vauhdikas haku on alkuun se mihin pyritään. Lopullinen ajatus on se että kuljetaan metsässä pitkiäkin päiviä, useita putkeen.